Koukuttava murhamysteeri 20-luvun Helsingissä - Agatha Christien hengessä. Veitsenterävä Karl Axel Björk jäljittää pirullisen älykästä murhaajaa, joka vaihtaa nahkaansa kuin käärme.
Kesällä 1921 Karl Axel Björk saa selvitettäväkseen vanhan naisen kuoleman, jonka poliisi on sivuuttanut pelkkänä sydänkohtauksena. Kun ilmenee toinenkin kuolemantapaus, alkaa näyttää siltä, että vainajat ovat ovelan myrkyttäjän uhreja.
Samaan aikaan Suomessa syttyy ulkopoliittinen skandaali, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan koko ajan kovenevin panoksin. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.
Tämä oli todella koukuttava ja mielestäni parempi kuin ensimmäinen osa Karl Axel Björkin tutkimuksia käsittelevistä kirjoista. Kuuntelin Käärmeitten kesän suoraan sarjan ensimmäisen osan jälkeen ja viitteitä ensimmäisen kirjan tapahtumiin oli sen verran paljon, että kannatti lukea järjestyksessä.
Minua kiehtoivat eniten kuvaukset 1920-luvun Helsingistä ja sen ajan rikosten tutkinnasta. Hämeen-Anttila on selvästi tehnyt taustatyönsä perusteellisesti. Juoni on mutkikas ja henkilöhahmoja on paljon, jonka vuoksi kirja vaatii hieman keskittymistä ja olisi ehkä ollut helpompi lukea painettuna kirjana kuin kuunnella äänikirjana.
En oikein tiedä mitä sanoa kirjasta. Pidin tapahtumapaikasta eli Helsingistä ja parasta oli kun puhuttiin paikoista, jotka ovat itselle tuttuja. Ja historiallisuus on myös hyvä juttu. Mutta muuten tarina oli melko tylsä ja ehkä hivenen vajaaksi jäi joka tasolla. Sen takia oli vaikeuksia pitää ajatukset tekstissä. Jos jatkan sarjan lukua, toivon että taso nousee. Sarjan eka osa oli okei niin ehkä luen vielä seuraavan ennen kuin teen siitä päätöstä. En mielelläni lopeta sarjaa kesken, olen siinä suhteessa omituinen.
Minulle uusi dekkaristituttavuus. Ihan lukemisen arvoinen.
Positiivista on 1920-luvun kieli ja paikat, Björkin siviilityö sisäministeriössä mahdollistaa mukavan sitomisen 20-luvun kuohuviin tapahtumiin. Nämä on hyvin hoidettu.
Dekkariksi osa asetelmista on aika klisheitä. Yksityisetsivä, jolla on ollut ongelmia päihteiden (morfiini) kanssa? Come on... Hyvät kaverit ovat kirjassa rasittavan kirkasotsaisia, ja roistot taas täysin paatuneita.
Sen verran hyvä suoritus kuitenkin, että pitää toinenkin saman sarjan kirja lukea.
Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä jatkaa loistavaa Karl Axel Björk-sarjaa. Tällä kertaa Björk tutkii vanhan naisen kuolemaa, joka johtaakin loppupelissä suurempaan ja vaarallisempaan tapausvyyhtiin. Samalla kuin murhatutkimukset ovat käynnissä, kuohutaan myös politiikassa. Suomi ei ole vieläkään toipunut sisällissodan aikaisista tapahtumista ja hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan. Björkin vanhat vihollisetkaan eivät ole jättäneet häntä rauhaan ja kaiken kukkuraksi rakkauselämäkään ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Hämeen-Anttila osaa loistavasti kuvata 20-luvun Helsinkiä ja sen ajan poliittista ilmapiiriä. Vahva suositus 5/5. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja Aku Laitisen ääni sopii vallan loistavasti näihin teoksiin. Osuu haasteen kohtaan 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema.
Historiallinen dekkari 1920-luvun alun Helsingistä. Tekijä on paneutunut sekä aikaan että aiheeseen perusteellisesti, ja kirjan lopussa on jopa pari lukua taustoittamassa vakoilun maailmaa ja ajan aatteita. Sujuvasti kirjoitettu sopivan vanhahtavaan tyyliin - laboratoorio, saphirijalokivet, mennään köökkiin juomaan kaffet, pelataan croquetia jonka Karl Axel on oppinut Oxfordin yliopistossa. Pari murrepätkää ja emigrantin hoono soomi haastoivat hieman kärsivällisyyttä, mutta niistäkin selvittiin.
Olen lukenut Hämeen-Anttilalta yhden Björk-dekkarin aiemmin, enkä pitänyt. Ajattelin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, mutta tämä ei ollut paljon parempi. Dekkarina tosi pitkäveteinen. Lisäksi menin sekaisin kaikissa sukunimissä, varsinkin kun joillain henkilöillä oli useampia nimiä. 20-luvun Helsinki on sinänsä kiinnostava, mutta tarinana tämä oli lähinnä vain tylsä.
Arvoin kahden ja kolmen tähden välillä, mutta pyöristin ylöspäin kun taustatyötä oli kuitenkin selvästi tehty, ja oli tämä ehkä vähän parempi kuin aiemmin lukemani Tiergartenin teurastaja.
Na detektivku za mě dobrý, takže s letošní påskekrim jsem spokojená. Jako jo, nedotažený momenty by se taky našly (třeba to jak se vrah vůbec dozvěděl o některých ze svých obětí), ale nejspíš to hodně vyvažovalo zasazení do Helsinek 20.let, vcelku zábavná postava marnivého až mírně snobského detektiva a roztomilý žargon tehdejšího proletariátu. Takže klidně bych si bez nějaký větší nevole přečetla i kterýkoli další díl.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Paljon ensimmäistä osaa vakuuttavampi. Ei silti aivan neljän tähden. Päähenkilössä on jotain hieman erikoista, josta en vielä saa kiinni enkä tiedä miten paljon siitä pidän. Pidän siitä, että dekkari sijoittuu 20-luvulle, vähän jotain erilaista mukana. Osa sivuhahmoista tuntuu lähinnä vain olevan mukana, jäävät merkityksettömämmiksi. Juoni etenee hyvin, ensimmäisestä osasta tutuista hahmoista paljastuu lisää.
Toinen kirja Björkin tutkimuksia oli tunnelmiltaan samanlainen kuin ensimmäinenkin. Pidin ajankuvauksesta. Hitaasti edettiin tässäkin kirjassa, mutta edelleenkään en kokenut sitä häiritseväksi. Kerronta oli ehkä muuttunut sujuvammaksi kuin ensimmäisessä osassa, joten kaiken kaikkiaan nautittava lukukokemus.
detective fiction complete with disguises and spies. Helsinki in the 1920's . Mysteries are solved with hard work. It is another world before cell phones and computers : a letter is the easiest to stay in touch
Juoneltaan aika perusdekkari, jossa parasta on tarkka ja kiinnostava ajankuva: 1920-luvun Helsinki aukeaa lukijan eteen luontevasti ja uskottavasti. Esoteerisuuteen liittyvät teemat olivat kirjan alkupuolella myös varsin mielenkiintoisia, vaikka se puoli kirjasta sitten sivujen mittaan katoaakin.
Toinen osa 20-luvun Helsinkiin sijoittuvassa dekkarisarjassa. Olin aiemmin lukenut ensimmäisen ja kolmannen osan, ja minusta tämä oli kumpaakin parempi. Murhajuonen ohella mukana vakoilua ja sisällissodan jälkeistä politikointia. Ja onhan tässä kummallisen kiihkeää femme fatale romanssiakin!
Ensimmäinen Björk-kirja, jonka sain käsiini, mutta en kuitenkaan lukenut sitä ensimmäisenä. Uskonnollisia piirejä ja kummallisia kuolemia ja niihin liittyviä perinnön jakoja.
Luin tätä pienissä osissa, mikä ei tehnyt tälle ollenkaan kunniaa. Selvästi kirja olisi parempi nauttia pidemmissä osissa, sillä nyt tuntui, että hahmoja oli todella paljon ja juoni haarautui moneen eri suuntaan. On Björkin tutkimusta ja poliisin tutkimusta ja sukulaisien kanssa olevia asioita ja hieman madame Zubovaakin.
Uusi apuri Frans oli hyvä lisä ja oli mielenkiintoista nähdä Björkin monia puolia. Niitä vain oli välillä liikaa ja piti miettiä, missä päivässä mennään ja oliko tänään vielä treffit Idan kanssa tai pitääkö mennä taas johonkin varjostuskeikalle.
Vaikka toinen osa saakin nyt vain kaksi tähteä, tulen luultavasti vielä etsimään käsiini kolmannnen osan ja katson, mitkä fiilikset sen jälkeen jää.
Toinen kirja virkamies Björkistä, joka harrastuksekseen myös ratkoo rikoksia. Tässä kirjassa on uusi rikos mutta myös edellisen kirjan tapahtumia sivutaan. Hienoa kuvausta historiallisesta Helsingistä, plussaa myös ihanista kartoista sisäkansissa. Tarina vei mukanaan ja tuli mieleen että tuo Björk on hieman kuin vähän vaatimattomampi Suomen Sherlock. Älykäs ja hienostunut etsivä.
Karl Axel Björk jatkaa ykstyisiä murhatutkimuksiaan. Kuten ensimmäisessä osassakin, tuntui siltä, että ei-helsinkiläisenä en päässyt oikein kunnolla sisälle, niin paljon oli katujen nimiä! Itse tarina oli ihan otteessaan pitävä, mutta ei tämä mikään suuri lukunautinto ollut. Ja hei, miksi läpi kirjan huoneisto oli muodossa huoneusto? Ärsytti tosi paljon.
Tämä on mun hömppää. En lue dekkareita vapaa-aikana juuri lainkaan, mutta tällainen vanhanaikainen hidas ja tunnelmoiva on mun tyyliin. Ihan hivenen oli vaikeuksia pysyä kaikissa henkilöhahmoissa mukana, mutta se on mulle hyvin tyypillistä muissakin kirjoissa. Tykkään tunnelmasta.
En ole suuri dekkareiden lukija, mutta viihdyn niistä lempeimpien äärellä, ja varsinkin historiallisissa maisemissa. Björk-sarja on näihin kategorioihin sopiva ja varsin viihdyttäväkin.