Lähes kolmekymmentä vuotta Pariisissa asunut kirjailija, suomentaja ja toimittaja Kira Poutanen tutkii esseekokoelmassaan Pariisin ja Ranskan näkymättömiä käytöskarttoja sekä elämää ulkopuolisuuden ja juurtumisen välissä maassa, josta jokaisella on oma mielikuvansa.
Pariisi-koodi on terävä ja henkilökohtainen lukumatka ulkosuomalaisuuteen ja kovia kokeneeseen rakkauden kaupunkiin, jossa pinnan kimallus ja arjen taistelut vain harvoin vastaavat toisiaan. Poutanen ei pyri selittämään Pariisia, vaan tutkii sitä kuin arvoitusta, jonka salaista koodia oppii lukemaan vasta vuosien saatossa.
Kira Poutanen on suomalainen kirjailija, kääntäjä ja toimittaja, joka asuu ja työskentelee Ranskassa. Hänen tuotantonsa ulottuu Finlandia-palkitusta proosasta tv-käsikirjoituksiin, lastenkirjallisuuteen ja kaunokirjallisiin suomennoksiin. Poutanen on työskennellyt Ranskan-toimittajana muun muassa MTV Uutisille.
”Todellisuudessa on olemassa vain Pariisi ja sinä. Pariisi ja minä. Pariisi ja me. Tule, lähdetään siis Pariisiin. Mennään sisään, sukelletaan verisuoniin, upotaan metroon, kävellään kiemuraisiin käytäviin. Juhlitaan aamuun asti ja hypätään vasta viiden jälkeen aamun ensimmäiseen junaan.”
Omien Ranska-vuosieni jälkeen Poutasen teksti olisi voinut tulla melkein omasta suustani – niin samanlaisia havaintoja olen itsekin tehnyt ranskalaisuudesta ja ranskalaisesta kulttuurista. Erityisesti kirjan ensimmäiset kaksi kolmasosaa olivat todella samaistuttavaa luettavaa, vaikka oma kokemukseni Ranskasta ei olekaan Pariisista vaan aivan muualta maasta. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia itselle uusia faktoja joita oli mielenkiintoista lukea!
Pidin kovasti Poutasen henkilökohtaisesta kirjoitustyylistä ja avarakatseisesta kulttuurierojen tarkastelusta. Hän ei esitä asiantuntijaa (vaikka kokemusta siihen riittäisikin), eikä tuomitse. Mielestäni Pariisiin muuttaneelle / muuttavalle suomalaiselle ehdoton lukusuositus tälle, tarjoaa paljon samaistumispintaa ja viihdyttäviä oivalluksia. Mielenkiintoisinta oli lukea vanhimpia tarinoita, miten Pariisissa asioita hoidettiin jo 20 vuotta sitten.