What do you think?
Rate this book
Labyrintti #1
Muistilabyrintti
Vanhempi rikoskonstaapeli Janne Rautakorpi joutuu perheineen auto-onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti. Viisitoista vuotta myöhemmin hän on palannut Porin poliisin väkivaltayksikköön ylikonstaapeliksi, mutta pahasti ruhjoutuneena ja kroonisten kipujen riuduttamana.
Keväistä Poria ravistelevat helleaalto ja rajut mielenosoitukset, joissa vaaditaan Liisantorille pystytettyä teollisuusneuvoksen patsasta siirrettäväksi. Kun keskeltä Porin vilkkainta leikkipuistoa löytyy viemärikaivoon upotettu naistoimittajan ruumis, Rautakorpi ottaa avustajakseen vasta poliisintutkintoaan suorittavan, entisen huippuyleisurheilija Liisa Sarasojan ja ryhtyy selvittämään murhaa.
Samaan aikaan Ulvilan Harjunpäänjoen uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettuina joessa havaittujen bakteerilöydösten takia. Kun joessa alkaa lisäksi esiintyä selittämättömiä kalakuolemia, on omien demoniensa kanssa painivan terveystarkastaja Jarkko Kokon aloitettava myrkkypäästön selvittäminen ja samalla taisteltava työnsä säilyttämisen puolesta.
Janne Rautakorpi, Liisa Sarasoja ja Jarkko Kokko saavat jokainen kokea, että maailmassa on monenlaista pahuutta, eikä kukaan heistä jää siitä osattomaksi.
Arttu Tuominen (s.1981) on porilainen ympäristöteknologian yamk-insinööri. Vapaa-aikanaan kalastusta, veneilyä ja kirjallisuutta harrastava Arttu painii päivätyönään ympäristönsuojelutehtävien parissa Satakunnassa.
Keväistä Poria ravistelevat helleaalto ja rajut mielenosoitukset, joissa vaaditaan Liisantorille pystytettyä teollisuusneuvoksen patsasta siirrettäväksi. Kun keskeltä Porin vilkkainta leikkipuistoa löytyy viemärikaivoon upotettu naistoimittajan ruumis, Rautakorpi ottaa avustajakseen vasta poliisintutkintoaan suorittavan, entisen huippuyleisurheilija Liisa Sarasojan ja ryhtyy selvittämään murhaa.
Samaan aikaan Ulvilan Harjunpäänjoen uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettuina joessa havaittujen bakteerilöydösten takia. Kun joessa alkaa lisäksi esiintyä selittämättömiä kalakuolemia, on omien demoniensa kanssa painivan terveystarkastaja Jarkko Kokon aloitettava myrkkypäästön selvittäminen ja samalla taisteltava työnsä säilyttämisen puolesta.
Janne Rautakorpi, Liisa Sarasoja ja Jarkko Kokko saavat jokainen kokea, että maailmassa on monenlaista pahuutta, eikä kukaan heistä jää siitä osattomaksi.
Arttu Tuominen (s.1981) on porilainen ympäristöteknologian yamk-insinööri. Vapaa-aikanaan kalastusta, veneilyä ja kirjallisuutta harrastava Arttu painii päivätyönään ympäristönsuojelutehtävien parissa Satakunnassa.
444 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
1 person is currently reading
104 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
November 26, 2018
Eipä tätä esikoiskirjaa ole turhaan kehuttu. Selkeästi rakennettu juoni ja mielenkiintoiset hahmot, minkä lisäksi Pori ja Ulvila tapahtumaympäristöinä sopivat mainiosti sellaisellekin lukijalle, joka ei niitä tarkemmin tunne. Huomasin jo alkusivuilla googlettavani pituushypyn MM-kisojen naisten mitalisijoituksia tarkistaakseni, onko tuo poliisi-Liisa oikeasti olemassa - vakuuttavasti rakennettu hahmo siis :) Olen iloinen, että sarjan jatko-osat löytyvät kotihyllystä.
October 23, 2022
Pidin kirjasta ja se kasvoi loppua kohden paljon. Alkuun tuntui jotenkin sekavalta kun hypittiin ainakin neljän kertojan välillä ja oli useampi tapaushaara (Liisan työpaikkavainoaminen, terveystarkastajan tutkimukset, itse murhatapaus jne.), mutta jotenkin ne sitten kietoutuivat kuitenkin lopulta yhteen. Itse murhatutkimukset jäivät vähän sivuosaan. Loppukohtaus oli hyvin tarkasti kuvattu - hienoa, ehkä pienesti jopa liiankin tarkasti vaikka pidänkin siitä että tärkeimmät kohdat kuvataan hyvin eikä äkkiä hypätä vaan seuraavaan kohtaan. Tämä oli Labyrintti- sarjan ensimmäinen osa, saa nähdä mihin sarja vielä kasvaa jatkossa. Ensimmäinen osa vakuutti.
July 16, 2018
Kirjan suuren suosion takia en siihen tarttunut. Ei siksi, että se oli muuten haitannut, mutta kirjaan oli niin paljon varauksia etten sitä saanut käsiini tai ehtinyt lukea, jos sain. Joten kesäloman lopulla hyvää aikaa. Ja vuorokaudessahan tämä tuli ahmittua.
Minä, joka en mikään dekkarifani ole, olen täysin myyty. Ilman Poria en olisi tätä kirjaa tuskin koskaan lukenut, enkä tiedä, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos asuin vaikka Tampereella (sorry). Pidin. Yksinkertaisesti. Jos olet porilainen, lue. Jos et ole, sorry sulle, mutta lue silti.
Kesällä 2018 kuuntelin ja luin uudelleen. Edelleen minun makuuni ja sain mieheni lukemaan tämän myös. Hän löysi paljon viittauksia Poriin joita minä en uutena porilaisena tajunnut.
Minä, joka en mikään dekkarifani ole, olen täysin myyty. Ilman Poria en olisi tätä kirjaa tuskin koskaan lukenut, enkä tiedä, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos asuin vaikka Tampereella (sorry). Pidin. Yksinkertaisesti. Jos olet porilainen, lue. Jos et ole, sorry sulle, mutta lue silti.
Kesällä 2018 kuuntelin ja luin uudelleen. Edelleen minun makuuni ja sain mieheni lukemaan tämän myös. Hän löysi paljon viittauksia Poriin joita minä en uutena porilaisena tajunnut.
December 25, 2018
Erittäin kiinnostava ja hyvin otteessaan pitävä esikoisdekkari. Henkilöhahmot olivat todella eri tyyppisiä ja mielenkiintoisia. Lukiessa tuli tunne, että ehdottomasti haluan lukea myös sarjan muut kirjat.
December 25, 2022
eihän tää mikään delta-sarja ollut, mutta pätevä dekkari.
hirveä seksuaaliväkivaltakohtaus, en olisi välittänyt lukea.
hirveä seksuaaliväkivaltakohtaus, en olisi välittänyt lukea.
March 13, 2025
Aika hyvä ja kivasti kirjotettu mut ei nii jännä mitä toivoin
December 11, 2016
Mitä tämä on??
Paljon ylistäviä arvosteluja löytyy netistä, vai ovatko ne satiiria? En käsitä!
Olipa yllätys, sillä odotukset olivat kovat. Minuun nimittäin ne "arvostelut" menivät täydestä.
Tämä "labyrintti-sarja on juuri niin huono, kuin Petri Lahesmaa kertoo täällä Goodreads:ssa arvostellessaan Arttu Tuomisen ensimmäisen kirjan, Muistilabyrintin.
Paljon ylistäviä arvosteluja löytyy netistä, vai ovatko ne satiiria? En käsitä!
Olipa yllätys, sillä odotukset olivat kovat. Minuun nimittäin ne "arvostelut" menivät täydestä.
Tämä "labyrintti-sarja on juuri niin huono, kuin Petri Lahesmaa kertoo täällä Goodreads:ssa arvostellessaan Arttu Tuomisen ensimmäisen kirjan, Muistilabyrintin.
September 19, 2016
Kiinnostavimmat henkilöhahmot suomalaisessa rikostarinassa pitkään aikaan. Ehkä vähän kliseiset juonenkäänteet ja paikoin kömpelöä kieltä, mutta ihan kelpo esikoinen.
February 18, 2019
Oikeastaan kaikkien dekkareiden ongelma on se, että genrekirjallisuutena niiden haluaa olevan samanlaisia, mutta sitten kuitenkin niin erilaisia että olisivat mielenkiintoisia. Ja sitten on se uskottavuusjuttu, eli se, että pitää uskoa että tapahtumat olisivat mahdollisia vaikka ne olisivatkin kuinka epäuskottavia. Näillä rajoilla Arttu Tuominenkin astelee, ja kirjassa on paljon hyvää: sujuva kerronta, tyypilliset poliisihahmot ja hyvin toisiinsa kietoutuvat juonenpätkät. Mutta sitten kuitenkin: poliisit ovat piirun verran liian kliseisiä ja lopulta ratkaisu on niin mielikuvituksellinen, etten enää usko olevani Suomen Porissa. Ongelmallisin on ehkä lähtökohtaisesti mielenkiintoisin hahmo komisario Rautakorpi, jonka tarinaa Tuominen ei saa mielestäni luontevaksi osaksi kirjan varsinaista juonta. Asetelmat ja yritys ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoiset, että aion lukea sarjan toisenkin osan.
February 19, 2020
Tätä esikoista aikanaan kovasti kehuttiin ja itse tykkäsin tosi paljon Tuomisen tuoreimmasta (Verivelka). Siinä kaksi selitystä, miksi en jättänyt kirjaa nyt kesken, vaikka olihan se aika huono - epäuskottava ja arvattava. Kaiken huipuksi jossain puolivälin jälkeen (!!) aloin miettiä, josko olen lukenut tämän jo joskus aiemmin. Varsin ikimuistoinen tapaus siis...
Henkilöhahmoissa oli monta onnistunutta ja olen itse nähnyt niiden kasvavan myöhemmin vielä paremmiksi. Nautin myös Porista tapahtumapaikkana ja vielä enemmän erilaisista piilotetuista Pori-viitteistä.
Henkilöhahmoissa oli monta onnistunutta ja olen itse nähnyt niiden kasvavan myöhemmin vielä paremmiksi. Nautin myös Porista tapahtumapaikkana ja vielä enemmän erilaisista piilotetuista Pori-viitteistä.
February 27, 2024
Muistilabyrintti nostaa loistavasti jälleen tietoisuuteen, miksi Arttu Tuominen on loistava kirjailija. Henkilöhahmoihin sisältyvä tietous nostaa tämänkin kirjan arvoa eli Tuominen avaa alusta asti kaikki tärkeimmät hahmot ja heidän ongelmansa/historiansa joka on tehnyt heistä niitä ihmisiä joita he tarinassa ovat. Kiusattuja, satutettuja ja muuten onnettomia tarinoita löytyy kaikkien takaa.
Itse tarina on tavallaan perinteinen murhamysteeri, johon sotkeutuu iso määrä ihmisiä ja hurjia tarinoita. Loppuratkaisu on yllättävä, vaikka toisaalta ei.
Itse tarina on tavallaan perinteinen murhamysteeri, johon sotkeutuu iso määrä ihmisiä ja hurjia tarinoita. Loppuratkaisu on yllättävä, vaikka toisaalta ei.
February 10, 2020
Harmittaa vähän antaa vain 2 tähteä, mutta sellaiset fiilikset kirjan luettua kyllä jäi.
Alku oli todella mukaansatempaisevaa ja kirjaa tuli kunnolla luettua päivät pitkät, aina kun ehti. Mutta jossain vaiheessa tahti alkoi hiipumaan, itselläni kiinnostus alkoi lopahtaa sivun 333 jälkeen..
En varmaan lue sarjan muita kirjoja.
Alku oli todella mukaansatempaisevaa ja kirjaa tuli kunnolla luettua päivät pitkät, aina kun ehti. Mutta jossain vaiheessa tahti alkoi hiipumaan, itselläni kiinnostus alkoi lopahtaa sivun 333 jälkeen..
En varmaan lue sarjan muita kirjoja.
December 21, 2022
Kuuntelin syksyllä koko Arttu Tuomisen tuotannon, koska vietin paljon aikaa Porissa. Porin seudullehan Tuomisen teokset sijoittuvat. Tämä hänen ensimmäinen teoksensa aloittaa neliosaisen Labyrintti-sarjan. Teokset kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, sillä ne muodostavat kronologisesti etenevän ja yhtenäisen kokonaisuuden – labyrintin – jonka palaset loksahtelevat kohdalleen teos teokselta.
May 7, 2023
Pidän Tuomisen kirjoista, aloitin uudemmissa, mutta näissä ”vanhemmissakin” homma luistaa mukavasti. Kerronta on sujuvaa, juoni riittävän yllättävä. Hahmot saavat syvyyttä ja ovat omalla tavallaan helposti lähestyttäviä.
December 31, 2018
Tämä oli hyvä.
November 1, 2019
Hyvä juoni. Iloinen yllätys kun rentut muuttuivat hyviksiksi ja toisin päin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 1, 2021
Kirjan juoni kantaa varsin hyvin synkeään loppuun saakka. Pientä haparointia ennen loppuhuipentumaa, mutta neljä tähteä olisi kuitenkin liian vähän. Kelpo dekkari!
August 21, 2022
Monisyinen, jännittävä, otteessaan pitävä.
May 10, 2023
4,5⭐️
May 7, 2024
Ei kyl.
May 28, 2024
Yllättävä ja mukaansatempaava.
June 26, 2025
omapärane dekkar. hea lugeja. harva annan raamatule neli tähte.
October 10, 2025
3,5 tähteä. Paikoitellen erittäin hyvä ja upeasti kirjoitettu.
July 30, 2018
Hyvä kirja, jäi ainoaksi jonka luin kyseisestä sarjasta (2. kirjan alku jo oli sen verran raaka). Kerronta oli jouhevaa, loppu tuntui vähän epäuskottavalta.
September 18, 2016
Kirja täynnä epäloogisuuksia, epäuskottavuuksia ja liioiteltuja henkilöhahmoja. Kirjan henkilöt vaikuttavat kaikki vähä-älyisiltä yksilöiltä, joiden reaktiot tapahtumiin ovat ennalta-arvattavia.
Kirjan yhden päähenkilön, Janne Rautakorven päässä toimiva muistolabyrintti yrittää toimia kirjan kantavana elementtinä. Ei toimi. Lukija saa tietää, että Rautakorpi vaipuu jonkinlaiseen sisäiseen olotilaan, jonka aikana tämä ratkoo vaikeita rikostapauksia. Että sillä tavalla. Yhtä lailla sama voisi toimia unissa – vähän niin kuin alakoululaisen ainekirjoituksen tarinassa.
Epäuskottava on myös tarina Porin kaupungin pystyttämästä patsaasta. Kuten myös vastamielenosoituksesta ja sen johtohahmosta turvamiehineen. Teollisuuspohatan poika kerää kuukävelyasuja ja suunnittelee avaruusmatkaa. Tämän luona käyvät kylässä Jyrki Katainen ja Raimo Sailas, jotka saapuvat diplomaattikilvillä varustetun auton kyydissä. Diplomaattikilvin?
Jokseenkin jokainen henkilöhahmo on liioiteltu, omituinen ja käytökseltään primitiivinen. Raiskauskohtaus ja siihen johtaneet tapahtumat ovat yhtä kliseetä. Kaikkein nolointa on lukea kertomusta kunnanhallituksen kokoustelusta ja siihen liittyvästä kiristyksestä, jonka takana on kuinkas muutenkaan kuin yksityisetsivän hankkimia tietoja poliitikkojen hämäristä tekemisistä. Ehkäpä Sisiliassa mahdollista, mutta ei Satakunnassa. Lyhyt perehtyminen kunnallispolitiikan arkeen olisi säästänyt kirjan tarinan tältä episodilta, jonka lukeminen aiheuttaa myötähäpeää.
Ja sehän on selvää, että kaksi päähenkilöä kumpikin lähtee vaaralliseen sudenluolaan yksin ja ilman puhelinta, se kun sattui kummaltakin hukkumaan. Ja palavasta talosta lähdetään pelastautumaan kiipeämällä ylös portaita samalla kantaen yhtä vahingoittunutta. Että ei suinkaan suurista lasiovista tai – ikkunoista, jotka poliisin koulutuksen saanut konstaapeli varmasti osaa rikkoa.
Yksi huonoimpia lukemiani poliisidekkareita.
Kirjan yhden päähenkilön, Janne Rautakorven päässä toimiva muistolabyrintti yrittää toimia kirjan kantavana elementtinä. Ei toimi. Lukija saa tietää, että Rautakorpi vaipuu jonkinlaiseen sisäiseen olotilaan, jonka aikana tämä ratkoo vaikeita rikostapauksia. Että sillä tavalla. Yhtä lailla sama voisi toimia unissa – vähän niin kuin alakoululaisen ainekirjoituksen tarinassa.
Epäuskottava on myös tarina Porin kaupungin pystyttämästä patsaasta. Kuten myös vastamielenosoituksesta ja sen johtohahmosta turvamiehineen. Teollisuuspohatan poika kerää kuukävelyasuja ja suunnittelee avaruusmatkaa. Tämän luona käyvät kylässä Jyrki Katainen ja Raimo Sailas, jotka saapuvat diplomaattikilvillä varustetun auton kyydissä. Diplomaattikilvin?
Jokseenkin jokainen henkilöhahmo on liioiteltu, omituinen ja käytökseltään primitiivinen. Raiskauskohtaus ja siihen johtaneet tapahtumat ovat yhtä kliseetä. Kaikkein nolointa on lukea kertomusta kunnanhallituksen kokoustelusta ja siihen liittyvästä kiristyksestä, jonka takana on kuinkas muutenkaan kuin yksityisetsivän hankkimia tietoja poliitikkojen hämäristä tekemisistä. Ehkäpä Sisiliassa mahdollista, mutta ei Satakunnassa. Lyhyt perehtyminen kunnallispolitiikan arkeen olisi säästänyt kirjan tarinan tältä episodilta, jonka lukeminen aiheuttaa myötähäpeää.
Ja sehän on selvää, että kaksi päähenkilöä kumpikin lähtee vaaralliseen sudenluolaan yksin ja ilman puhelinta, se kun sattui kummaltakin hukkumaan. Ja palavasta talosta lähdetään pelastautumaan kiipeämällä ylös portaita samalla kantaen yhtä vahingoittunutta. Että ei suinkaan suurista lasiovista tai – ikkunoista, jotka poliisin koulutuksen saanut konstaapeli varmasti osaa rikkoa.
Yksi huonoimpia lukemiani poliisidekkareita.
June 15, 2015
Muistilabyrintti on Arttu Tuomisen esikoisteos, jossa seurataan nuoren toimittajanaisen murhatutkimusta. Kirja on pohjimmiltaan perinteinen rikosromaani, jossa juoni avautuu tutkimusten edetessä, ja lukija alkaa tehdä omia johtopäätöksiä kirjailijan juoksuttaessa useita päähenkilöitä monien juontenkäänteiden perässä.
Kirjailija tasapainottelee useiden lankojen kanssa saamatta aikaan sekasotkua, joka on jo itsessään kunnioitettava saavutus, mutta se että hän kykenee pitämään mielenkiinnon yllä useiden henkilöhahmojen kohdalla allekirjoittaa niin kirjoitustekniikan kuin psykologisen oivalluskyvyn olevan huippuluokkaa.
Hahmot vaikuttavat aluksi hiukan liiankin kärjistyneiltä (yksikätinen poliisi, alkoholisoitunut byrokraatti, Ex MM-tason urheilija, sadistisen itsekeskeinen poliitikko, messiaaninen aktivisti, jne), mutta toisaalta se tekee lopputuloksesta todellisuutta suuremman ja siten mukavasti räiskyvän kokonaisuuden.
Se että mukaan juoneen on saatu politiikkaa ja ympäristöasioita, byrokratian rattaita useilta eri tahoilta (astuen aika tasapaksusti kaikkien varpaille) nostaa kirjan perusdekkarin ohitse ylempään kaartiin. Kirjailijalla on huumorintajua, mutta se nousee dialogista ja vapaasti viljellyistä omalaatuisista yksityiskohdista, eikä puske tarinan melankolialla maustettua jännitysnäytelmää nurin.
Kaiken kaikkiaan älykkäästi rakennettu ja napakan hallitusti kirjoitettu esikoisteos. MUISTILABYRINTISSÄ on voimakasta luonnonläheisyyttä joka tulee esille ilman saarnoja tai korvapuusteja, ohimennen, mutta vauhdikkasti, siten vakuuttavasti ja luonnollisesti. Loppusähinöissä kirjailija uskaltaa vetää sopivasti absurdin puolelle, mikä saattaa verottaa joitakin lukijoita, mutta joka omalle kohdalle osuu napakymppiin. Odotan seuraavaa kirjaa mielenkiinnolla.
Kirjailija tasapainottelee useiden lankojen kanssa saamatta aikaan sekasotkua, joka on jo itsessään kunnioitettava saavutus, mutta se että hän kykenee pitämään mielenkiinnon yllä useiden henkilöhahmojen kohdalla allekirjoittaa niin kirjoitustekniikan kuin psykologisen oivalluskyvyn olevan huippuluokkaa.
Hahmot vaikuttavat aluksi hiukan liiankin kärjistyneiltä (yksikätinen poliisi, alkoholisoitunut byrokraatti, Ex MM-tason urheilija, sadistisen itsekeskeinen poliitikko, messiaaninen aktivisti, jne), mutta toisaalta se tekee lopputuloksesta todellisuutta suuremman ja siten mukavasti räiskyvän kokonaisuuden.
Se että mukaan juoneen on saatu politiikkaa ja ympäristöasioita, byrokratian rattaita useilta eri tahoilta (astuen aika tasapaksusti kaikkien varpaille) nostaa kirjan perusdekkarin ohitse ylempään kaartiin. Kirjailijalla on huumorintajua, mutta se nousee dialogista ja vapaasti viljellyistä omalaatuisista yksityiskohdista, eikä puske tarinan melankolialla maustettua jännitysnäytelmää nurin.
Kaiken kaikkiaan älykkäästi rakennettu ja napakan hallitusti kirjoitettu esikoisteos. MUISTILABYRINTISSÄ on voimakasta luonnonläheisyyttä joka tulee esille ilman saarnoja tai korvapuusteja, ohimennen, mutta vauhdikkasti, siten vakuuttavasti ja luonnollisesti. Loppusähinöissä kirjailija uskaltaa vetää sopivasti absurdin puolelle, mikä saattaa verottaa joitakin lukijoita, mutta joka omalle kohdalle osuu napakymppiin. Odotan seuraavaa kirjaa mielenkiinnolla.
June 21, 2015
Kirjassa oli hyvät elementit, varsinkin rikoksen juoni oli onnistunut. Ja jos kirjasta olisi karsittu turhat sivujuonet sekä absurdit kohdat pois olisi kirja ollut parempi. Nyt hyvä juoni hukkui turhuuden alle.
July 21, 2016
Moniulotteinen teos, joka saa haluamaan lisää. Tapahtumapaikkana ihana kotikaupunkini.
Displaying 1 - 29 of 29 reviews