Uskaltauduin lukemaan uudestaan yhden lapsuuteni/nuoruuteni lempikirjoista (olen lukenut sen muutaman kerran silloin n. 10-15v sitten). Onneksi Korppityttö oli näin aikuisenakin vielä aivan ihana kirja. Jotkut asiat tuntuivat hieman ongelmallisemmilta - olisin toivonut joissain kohdissa Korppitytöltä enemmän aktiivisuutta - mutta kaiken kaikkiaan tämä on aivan upea teos. Voi kun sen löytäisi jostain omaksi, mutta onneksi kirjasto on olemassa!
Haugerin kielenkäyttö on todella kaunista ja suomennos on erinomainen. Lastenkirja toki, eli kieli ei välttämättä ole kovin monimutkaista, mutta niin paljon ihania sanoja ja ilmauksia. Tätä kirjaa lukiessa näen aina kaiken kovin vahvasti silmieni edessä. Ja kirjailijan omat kuvitukset ovat myös tärkeä lisä kirjan tunnelmaan. Muistan lapsena inspiroituneeni kovasti ajatuksesta, että kirjailija voisi myös kuvittaa oman teoksensa.
Viikinkiaika kiehtoo minua kovasti, ja tässä tuntuu (omilla puutteellisilla tiedoillani ainakin) olevan vahvaa ajankuvaa. Pidän myös todella paljon kirjan maagisrealistisista puolista: taikuus tuntuu olevan totta hiljaisella, arkisella tavalla.
Tämä kirja on vaan niin upea. Minulle tulee siitä monella tapaa mieleen Lindgrenin Ronja ryövärintytär - joka on myöskin kirja, jota rakastin sekä lapsena että aikuisena. Korppitytön loppu on niin haikea ja kaunis, että tälläkin kertaa sain pistävän kaipuun sydämeen.