What do you think?
Rate this book
Susiraja #4
Vainuttu
Kuuman sarjan huikea huipennus!
Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?
Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.
Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?
Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.
414 pages, Hardcover
First published September 1, 2015
5 people are currently reading
79 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
February 24, 2016
Arvostelu julkaistu Virikkeitä-lehden verkkoarvosteluissa http://ibbyfinland.fi/portfolio/arvio...
Vainuttu päättää Raisasta, hänen veljestään Mitjasta sekä Kainuun ihmissusista kertovan pararomantiikan genreen kuuluvan Susiraja-sarjan. Raisa ja Mikael ovat löytäneet toisensa uudelleen ja suunnittelevat palaamista Kainuuseen. Mikaelilla on lauma johdettavanaan, ja ongelmia on ollut ilmassa.
Jokin kuitenkin ei ole kohdallaan Raisan ja Mikaelin välillä. Raisa kokee, että Mikael välttelee häntä välillä, ja valmistautuu jo lähtemään suhteesta. Tämä ajatus joutuu kuitenkin taka-alalle, kun Kainuun ongelmat vyöryvät heidän niskaansa. Naapurikunnan puolella on nähty susia, ja kuntalaiset hakevat sudenkaatolupaa alueelle. Tämä ei tiedä hyvää Hukkavaaran ihmissusille, sillä he eivät enää olisi turvassa.
Turvassa eivät ole myöskään Raisa ja Mitja. Vaikka he onnistuivat karkaamaan daimoneiden luota, näillä on keinonsa löytää heidät mistä tahansa. Ennustus on edelleen täyttymättä, ja Callista, daimoneiden johtaja, haluaa viedä asiat päätökseen. Raisa alkaa nähdä yllättävän eläviä unia omasta isästään, ja unet täyttyvät vihjeistä hänen isänsä kohtalosta. Hänen kuolemansa ei ollutkaan niin selvä, kuin mitä tähän asti oli ajateltu. Raisaa alkaa pelottaa, ja hänen hätänsä lisääntyy, kun Mikael katoaa.
Rouhiainen solmii Vainutussa yhteen langanpäitä, jotka ovat leijuneet ilmassa ensimmäisestä osasta lähtien. Sarjan jakaminen neljään osaan vallitsevan trilogiatrendin sijaan lukijallekin virkistävää vaihtelua. Juonen kaari kehitellään rauhassa, ja henkilöt pääsevät elämään. Mukana on niin ystävyyden tuomia ongelmia ja niiden ratkomista kuin parisuhteissakin ilmenevää problematiikka. Oman osansa saa myös lapsi-vanhempi-suhde, joka varsinkin Mikaelin ja hänen Daniel-isänsä välillä on hyvinkin haastava. Nuoret ovat aidosti nuoria haluineen ja himoineen. Kirja ei tuomitse seksuaalisuutta eikä rajoita sitä vain tyypilliseen heterokuvastoon. Mukana on niin homoseksuaalisuutta kuin lajien välistäkin rakkautta, kuten Mitja-daimonin ja hänen tyttöystävänsä Caoimhe-keijun tapauksessa. Nuorelle lukijalle tällainen seksuaalisuuden kuvaus voi olla vapauttava ja helpottava lukukokemus.
Vainuttu on hyvä päätös Susiraja-sarjalle. Sarja on antanut oman panoksensa suomalaiseen pararomantiikkaan ja on kilpailukykyinen myös ulkomaisille lajin edustajille. Kainuun ihmissusilla tulee olemaan paikka sydämessäni vielä pitkään.
Vainuttu päättää Raisasta, hänen veljestään Mitjasta sekä Kainuun ihmissusista kertovan pararomantiikan genreen kuuluvan Susiraja-sarjan. Raisa ja Mikael ovat löytäneet toisensa uudelleen ja suunnittelevat palaamista Kainuuseen. Mikaelilla on lauma johdettavanaan, ja ongelmia on ollut ilmassa.
Jokin kuitenkin ei ole kohdallaan Raisan ja Mikaelin välillä. Raisa kokee, että Mikael välttelee häntä välillä, ja valmistautuu jo lähtemään suhteesta. Tämä ajatus joutuu kuitenkin taka-alalle, kun Kainuun ongelmat vyöryvät heidän niskaansa. Naapurikunnan puolella on nähty susia, ja kuntalaiset hakevat sudenkaatolupaa alueelle. Tämä ei tiedä hyvää Hukkavaaran ihmissusille, sillä he eivät enää olisi turvassa.
Turvassa eivät ole myöskään Raisa ja Mitja. Vaikka he onnistuivat karkaamaan daimoneiden luota, näillä on keinonsa löytää heidät mistä tahansa. Ennustus on edelleen täyttymättä, ja Callista, daimoneiden johtaja, haluaa viedä asiat päätökseen. Raisa alkaa nähdä yllättävän eläviä unia omasta isästään, ja unet täyttyvät vihjeistä hänen isänsä kohtalosta. Hänen kuolemansa ei ollutkaan niin selvä, kuin mitä tähän asti oli ajateltu. Raisaa alkaa pelottaa, ja hänen hätänsä lisääntyy, kun Mikael katoaa.
Rouhiainen solmii Vainutussa yhteen langanpäitä, jotka ovat leijuneet ilmassa ensimmäisestä osasta lähtien. Sarjan jakaminen neljään osaan vallitsevan trilogiatrendin sijaan lukijallekin virkistävää vaihtelua. Juonen kaari kehitellään rauhassa, ja henkilöt pääsevät elämään. Mukana on niin ystävyyden tuomia ongelmia ja niiden ratkomista kuin parisuhteissakin ilmenevää problematiikka. Oman osansa saa myös lapsi-vanhempi-suhde, joka varsinkin Mikaelin ja hänen Daniel-isänsä välillä on hyvinkin haastava. Nuoret ovat aidosti nuoria haluineen ja himoineen. Kirja ei tuomitse seksuaalisuutta eikä rajoita sitä vain tyypilliseen heterokuvastoon. Mukana on niin homoseksuaalisuutta kuin lajien välistäkin rakkautta, kuten Mitja-daimonin ja hänen tyttöystävänsä Caoimhe-keijun tapauksessa. Nuorelle lukijalle tällainen seksuaalisuuden kuvaus voi olla vapauttava ja helpottava lukukokemus.
Vainuttu on hyvä päätös Susiraja-sarjalle. Sarja on antanut oman panoksensa suomalaiseen pararomantiikkaan ja on kilpailukykyinen myös ulkomaisille lajin edustajille. Kainuun ihmissusilla tulee olemaan paikka sydämessäni vielä pitkään.
November 19, 2015
Susiraja-sarja on nyt luettu loppuun ja kyllä tykkäsin. Sarja tuntui pysyvän kasassa koko kestonsa ajan olematta turhan venytetty. Hahmoihin kiintyi ja loppuunkin olin ihan tyytyväinen pientä nikottelua lukuunottamatta. Erikoisplussina kotimaisuus, sudet ja nopealukuinen viihdyttävyys.
October 29, 2015
Ehkä 3,5 tähteä
Sarja sai ansaitsemansa päätöksen! Kirja vei taattuun Susirajasarjan tyyliin mukanaan ja lukemista oli vaikea lopettaa. Pidin loppuratkaisusta valtavasti.
Sarja sai ansaitsemansa päätöksen! Kirja vei taattuun Susirajasarjan tyyliin mukanaan ja lukemista oli vaikea lopettaa. Pidin loppuratkaisusta valtavasti.
October 29, 2015
Aloitin tämän oikeastaan jo sinä päivänä kun tämä kauppoihin ilmestyi. Aika pitkälle yöhön tätä luin, sen verran koukuttava kirja. Ihan kiva päätösosa tälle sarjalle. Eipä mitään valittamista.
March 24, 2016
3,5 tähteä
Hyvä päätös sarjalle :)
Hyvä päätös sarjalle :)
May 11, 2024
Susirajassa (kaikki neljä kirjaa) on paljon elementtejä, joista pidän kuten persoonallinen ja vahva kertoja, pidäkkeetöntä mielikuvitusta sekä toimiva jännite. Maailmanrakennus jäi lupaavasta alusta huolimatta mielestäni vähän keskeneräiseksi. Tekstin tyyli ei myöskään aivan voittanut minua puolelleen. Olisin ehdottomasti halunnut tykätä sarjasta enemmän, koska tämä oli pullollaan meheviä ideoita. Kaiken kaikkiaan olen kumminkin varsin iloinen siitä, että tämäkin tarina on olemassa ja luettavissa.
April 9, 2023
viimeset 100 sivuu oli tosi hyvii ja vaa niide takii oli wort it lukee koko sarja vaik oli muuten ei niin hyvä
October 12, 2015
Voi mahdoton sentään! Rouhiainen onnistui kuin onnistuikin päättämään Susiraja-sarjan täydellisen tyylikkäästi. On ollut lähes euforinen kokemus pidellä käsissään näin loppuun hiottua timanttia, jossa henkilöiden vuoropuheet tuntuvat luontevilta ja tarina etenee sopivan jouhevasti ja yllätyksellisesti eteenpäin.
Kaikista eniten ihastelen sitä yhteyttä, mikä päähenkilöiden, Mikaelin ja Raisan, välillä on. Mikael on niin täydellinen - ei mikään liian hempeilevä, eikä myöskään mikään rähjäke, vaan aidosti ihana, aito ihminen (ja mies). Oijoi! Olen tyytyväinen, ettei Raisan ja Mikaelin suhde mene tässä päätösosassa kuitenkaan pelkäksi kuherteluksi, vaan heidän välistään jännitettä pidetään enimmäkseen tyylikkäästi yllä pienin elein, sanoin ja kosketuksin.
Raisa joutuu miettimään tosissaan omaa itseään ja sitä, mikä on hänelle tärkeintä. Lopussa hän saa viimein varmuuden siitä, mikä hän on.
Harmikseni Jenni ja Juha jäävät ihan statisteiksi tässä osassa, eikä Nikokaan pääse enää oikeuksiinsa. Konstan puuttuminen minua myös hiukan harmittaa. Toisaalta Mitjan ja Raisan syvenevää sisarussuhdetta on ollut ihana seurata.
Tarina päättyy yllättävällä, mutta hienolla tavalla. Tällaista loppua tosin olin osannut hiukan aavistaakin.
Kaikista eniten ihastelen sitä yhteyttä, mikä päähenkilöiden, Mikaelin ja Raisan, välillä on. Mikael on niin täydellinen - ei mikään liian hempeilevä, eikä myöskään mikään rähjäke, vaan aidosti ihana, aito ihminen (ja mies). Oijoi! Olen tyytyväinen, ettei Raisan ja Mikaelin suhde mene tässä päätösosassa kuitenkaan pelkäksi kuherteluksi, vaan heidän välistään jännitettä pidetään enimmäkseen tyylikkäästi yllä pienin elein, sanoin ja kosketuksin.
Raisa joutuu miettimään tosissaan omaa itseään ja sitä, mikä on hänelle tärkeintä. Lopussa hän saa viimein varmuuden siitä, mikä hän on.
Harmikseni Jenni ja Juha jäävät ihan statisteiksi tässä osassa, eikä Nikokaan pääse enää oikeuksiinsa. Konstan puuttuminen minua myös hiukan harmittaa. Toisaalta Mitjan ja Raisan syvenevää sisarussuhdetta on ollut ihana seurata.
Tarina päättyy yllättävällä, mutta hienolla tavalla. Tällaista loppua tosin olin osannut hiukan aavistaakin.
February 13, 2023
5⭐️
Mä suoraansanottuna rakastin tätä!! <3 Ahmin tän koko kirjan melkein yhdeltä istumalta. Tää on ehdottomasti kotimaista fantasiaa parhaimmillaan! Kyllä oli hieno päätösosa tällekkin sarjalle, tosin haikeeta että nyt on koko sarja luettu, kun oli niin osuva mulle. Erityisen hauskan sävyn kirjaan antoi se, että lähes kaikki Helsingin tapahtumat tapahtui täällä ihan mun kotikulmilla, Kalliossa. Oli kiva bongailla sieltä tapahtumista tuttuja ja tärkeitä paikkoja.
Kaikki hahmot jaksoivat mua ainakin kiinnostaa ihan loppuun asti. Lemppareiksi jäivät edelleen tietenki Raisa ja Mikael <3, sekä tykkäsin myös Mitjasta. Inhokkeina Callista, ja tietenki Vlassis.
Voi kuinka tykkäsikään tästä koko sarjasta! Kiva oli päästä jotain hyvää suomalaistakin fantasiaa lukemaan, kun en oikein sellaista oo ennen löytänyt! :D
reread:
5⭐️
en kestä kuinka hyvä tää on🙏🙏
Mä suoraansanottuna rakastin tätä!! <3 Ahmin tän koko kirjan melkein yhdeltä istumalta. Tää on ehdottomasti kotimaista fantasiaa parhaimmillaan! Kyllä oli hieno päätösosa tällekkin sarjalle, tosin haikeeta että nyt on koko sarja luettu, kun oli niin osuva mulle. Erityisen hauskan sävyn kirjaan antoi se, että lähes kaikki Helsingin tapahtumat tapahtui täällä ihan mun kotikulmilla, Kalliossa. Oli kiva bongailla sieltä tapahtumista tuttuja ja tärkeitä paikkoja.
Kaikki hahmot jaksoivat mua ainakin kiinnostaa ihan loppuun asti. Lemppareiksi jäivät edelleen tietenki Raisa ja Mikael <3, sekä tykkäsin myös Mitjasta. Inhokkeina Callista, ja tietenki Vlassis.
Voi kuinka tykkäsikään tästä koko sarjasta! Kiva oli päästä jotain hyvää suomalaistakin fantasiaa lukemaan, kun en oikein sellaista oo ennen löytänyt! :D
reread:
5⭐️
en kestä kuinka hyvä tää on🙏🙏
November 8, 2015
Joo. Kaikki ois niin paljon helpompaa jos näillä ei olis ongelmia.
Niinku MITÄ TÄSSÄ TAPAHTUU KUKA TEKI MITÄ MIKSI MITÄ MISSÄ ONKO PAKKO MITÄ SELITÄ
ja silti sillee iiiiiiiii aaaaaaaa tiutiutiu Mikaeeeeeel tiutiutiutiu
mutta ei niinku ei niinku EI FUCKING TAAS ONKO PAKKO
ja sit vaa niinku häh mitä ei siis joo tiesin mut ei niinku mitä.
Tää oli hyvä loppu sarjalle. Viimeiset sata sivua meni aika tuskaisena, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ihan hyvä, ettei juttua lähdetä venyttämään pidemmälle. Taso ei päässyt laskemaan eikä mun mielenterveys kestäisi enempää ongelmointia.
Niinku MITÄ TÄSSÄ TAPAHTUU KUKA TEKI MITÄ MIKSI MITÄ MISSÄ ONKO PAKKO MITÄ SELITÄ
ja silti sillee iiiiiiiii aaaaaaaa tiutiutiu Mikaeeeeeel tiutiutiutiu
mutta ei niinku ei niinku EI FUCKING TAAS ONKO PAKKO
ja sit vaa niinku häh mitä ei siis joo tiesin mut ei niinku mitä.
Tää oli hyvä loppu sarjalle. Viimeiset sata sivua meni aika tuskaisena, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ihan hyvä, ettei juttua lähdetä venyttämään pidemmälle. Taso ei päässyt laskemaan eikä mun mielenterveys kestäisi enempää ongelmointia.
October 7, 2015
Nyt se loppui. Kelpo suomalainen fantasiasarja, joka ei ehkä ihan suosikikseni yltänyt, mutta viihteeksi sopii kyllä. Daimoni-kuvio ei inspiroinut kamalasti ja lähinnä kahlasin ne kohdat läpi. Lopussa tarina nivoutuu kauniisti yhteen.
October 15, 2015
Sarjan eka osa oli ehdottomasti paras, daimonijuttu meni multa vähän yli, mutta luin sarjan loppuun ja hyvä niin. Kirja on helppolukuinen, siitä pisteet kotiin.
August 19, 2024
4.25🌟
Yllätyin positiivisesti kolmannen kirjan jälkeen, joka sai koko kirjasarjan juonen hyppäämään raiteiltaan. Tämä kirja oli enemmän ensimmäisen kirjan kaltainen, josta pidin hyvinkin paljon.
Raisa on palannut takaisin Suomeen ja hän elää yhdessä Mikaelin kanssa. Kun laumalle tulee ongelmia Hukkavaarassa, he lähtevät sinnekin yhdessä, ja mukaan tulevat myös Mitja, Caoimhe, Niko ja Taneli.
Pidän Hukkavaarasta tapahtumapaikkana eniten, koska se on paikka, josta koko kirjasarja alkoi. Siellä on myös lauma, jonka tapahtumat ovat kiinnostavia, kiinnostavampia kuin daimonit tai heidän saarensa.
Lempihahmoni ovat Caoimhe ja Taneli. He ovat molemmat ihania ja lempeitä, todella hyviä kumppaneita Mitjalle ja Nikolle. (Ja kumppaneista puheen ollen, vihdoin taas kunnollisia kohtauksia Raisalle ja Mikaelille, jossa he voivat olla vain rakastuneita teinejä.)
Kirjan lopetus yllätti minut, mutta en ollut siitä lainkaan pahoillani. Viimeiset muutama kymmentä sivua olivat ehkä jopa paras osa koko kirjassa.
Yllätyin positiivisesti kolmannen kirjan jälkeen, joka sai koko kirjasarjan juonen hyppäämään raiteiltaan. Tämä kirja oli enemmän ensimmäisen kirjan kaltainen, josta pidin hyvinkin paljon.
Raisa on palannut takaisin Suomeen ja hän elää yhdessä Mikaelin kanssa. Kun laumalle tulee ongelmia Hukkavaarassa, he lähtevät sinnekin yhdessä, ja mukaan tulevat myös Mitja, Caoimhe, Niko ja Taneli.
Pidän Hukkavaarasta tapahtumapaikkana eniten, koska se on paikka, josta koko kirjasarja alkoi. Siellä on myös lauma, jonka tapahtumat ovat kiinnostavia, kiinnostavampia kuin daimonit tai heidän saarensa.
Lempihahmoni ovat Caoimhe ja Taneli. He ovat molemmat ihania ja lempeitä, todella hyviä kumppaneita Mitjalle ja Nikolle. (Ja kumppaneista puheen ollen, vihdoin taas kunnollisia kohtauksia Raisalle ja Mikaelille, jossa he voivat olla vain rakastuneita teinejä.)
Kirjan lopetus yllätti minut, mutta en ollut siitä lainkaan pahoillani. Viimeiset muutama kymmentä sivua olivat ehkä jopa paras osa koko kirjassa.
January 31, 2024
Huikea lopetus sarjalle, johon kiinnyin matkan varrella paljon enemmän kuin osasin edeltä kuvitella.
Kirjasarjan matka ihmissusiloresta ihmissusien ja daimonien väleihin oli yllättävän hieno liike. Raisasta ei tullut vain vahvan poikaystävänsä ja kaveriensa cheerleader, vaan todellinen sankari. Joskin daimonien näkökulma ei taatusti ole yhtä imarteleva, jos heitä jäi juuri jäljelle.
Loppu on monin tavoin katkeransuloinen, mutta silti onnellinen. Menetykset ovat massiivisia, mitä olen itseasiassa vähän kaivannut tähän sarjaan. Kaikkea ei todella voi saada elämässä, mutta nyt kaikki hahmot ovat suht oikeantuntuisilla reiteillä.
Kirjasarjan matka ihmissusiloresta ihmissusien ja daimonien väleihin oli yllättävän hieno liike. Raisasta ei tullut vain vahvan poikaystävänsä ja kaveriensa cheerleader, vaan todellinen sankari. Joskin daimonien näkökulma ei taatusti ole yhtä imarteleva, jos heitä jäi juuri jäljelle.
Loppu on monin tavoin katkeransuloinen, mutta silti onnellinen. Menetykset ovat massiivisia, mitä olen itseasiassa vähän kaivannut tähän sarjaan. Kaikkea ei todella voi saada elämässä, mutta nyt kaikki hahmot ovat suht oikeantuntuisilla reiteillä.
October 24, 2017
Tyydyttävä päätösosa. Vaikka daimonijutut aiheuttivat lähinnä myötähäpeää ja ylidramaattisuus välillä ärsytti, kirjaa kuitenkin luki ihan mielellään. Raisa ei aiheuttanut samanlaista halua heittää kirjaa seinään kuin edellisissä osissa, ehkä se on hahmokehitystä? Lempihahmojani olivat kuitenkin edellisten osien lailla Mikael (<3), Mitja ja Niko (ja Taneli!!).
Täytyy myöntää, että loppu oli vähän vaikeatajuinen (tai sitten olin huolimaton lukija). Mitä ihmettä Mikael oikein teki Raisalle? Ei ainakaan purrut?
Täytyy myöntää, että loppu oli vähän vaikeatajuinen (tai sitten olin huolimaton lukija). Mitä ihmettä Mikael oikein teki Raisalle? Ei ainakaan purrut?
January 24, 2021
Tarkka arvosana: 5-/5
×
Tämä kirja oli mielestäni sarjan paras, huikea lopetus!
Ja koko Susiraja -sarja oli aivan mahtava!❣
-
Lempihahmojani ovat mm. Jenni, Caoimhe, Kristina ja Daniel. Myös Taneli on aika symppis.
En pidä yhtään Vlassisista - hän on syvältä -, ja myös Martti oli erittäin sietämätön.
Callista myös toisinaan.
-
Tykkäsin loppuratkaisusta, kun Raisasta tuli oikeasti susi!
Se daimonien sieppausjuttu oli vähän erikoinen, mutta ei se haitannut!
Kuten jo sanoin, paras tämän sarjan kirjoista!
×
Tämä kirja oli mielestäni sarjan paras, huikea lopetus!
Ja koko Susiraja -sarja oli aivan mahtava!❣
-
Lempihahmojani ovat mm. Jenni, Caoimhe, Kristina ja Daniel. Myös Taneli on aika symppis.
En pidä yhtään Vlassisista - hän on syvältä -, ja myös Martti oli erittäin sietämätön.
Callista myös toisinaan.
-
Tykkäsin loppuratkaisusta, kun Raisasta tuli oikeasti susi!
Se daimonien sieppausjuttu oli vähän erikoinen, mutta ei se haitannut!
Kuten jo sanoin, paras tämän sarjan kirjoista!
May 15, 2018
Tämän viimeisen osan kohdalla voin sanoa, että nautin tästä sarjasta todella paljon, ja harmittaa, että se loppui jo. Olihan tällä omat heikkoutensa, joita voisi luetella jos jaksaisi, mutta enpä nyt jaksa. Täydellistä vastapainoa pitkille työpäiville. Ilahduttavaa, että tällaista löytyy suomalaisena, paljon parempi kuin moni muu överihypetetty YA-kirjasarja.
December 24, 2017
Koukuttavalle sarjalle ihan hauska loppu. Sarjan kaksi viimeisintä osaa kärsivät siitä, että en oikein lämennyt Raisan voimille ja koko daimoni-hässäkälle. Mutta ihan kelpoa ja hauskaa suomalaista YA:ta, jossa hahmot ovat todella kiinnostavia ja onnistuivat vangitsemaan kerta toisensa jälkeen.
January 29, 2024
Mielenkiintoista ja uutta mietittävää suosittelen
Read
April 15, 2024Woow
November 22, 2023
Ihan hyvä loppu mut jotenkin ei ollut semmonen mitä oisin olettanut kirjan ekan osan perusteella
December 5, 2015
Tykkäsin! More on the blog: http://ilonasinspirations.blogspot.fi...
December 23, 2015
Kerrassaan kammottavan kolmososan jälkeen tämä saa toisen tähden ihan sillä, että on parempi kuin edellinen kirja. Suosittelen silti lukemaan vain kaksi ekaa kirjaa ja kuvittelemaan loput.
Read
March 8, 2017Oikeastaan aika mahtava sarja. Suomalaiselta. Ei että suomalaiset olisivat surkeita, mutta muut vain ovat niin hirveän hyviä. Mutta yhdessä Kuikansulka-sarjan kanssa Susiraja pääsee aika sika lähelle parhaita englantilaisia, josta on pakko antaa kiitosta.
Elina Rouhiainen osaa kirjoittaa megahyvin. Suomi, niin oudolta kuin se kuulostaakin, taipuu hänen otteissaan jopa paikoitellen kauniiksi. Miten ihmeessä? Uskomatonta. Ja tapa, jolla hän kasaa tunteita ja tapahtumia? Ah. Loisteliasta. Löysin itseni milloin mistäkin värisemästä ja heilumasta jännityksestä. Tupaten täynnä oleva bussi. Ruokapöytä. Juna. Vessanpytty. Sänky, varsinkin kun olisi seuraavana aamuna pitänyt nousta aikaisin. Koulussa tunnilla (aika ihme muuten etten saanut yhtäkään torua). Jokapuolella. Kaveritkin rupesivat vilkuilemaan suuntaani huolissaan. Miksiköhän? Enhän ohittanut kuin muutaman ruokailuajan lukiessani. Lukeminen täyttää melkein kuin ruoka, muutes... Jännää.
Miksi ei koulusta saisi lomaa kirjojen lukemiseen? Harva edes lukee, niin ei siitä voisi tulla mitään isoa ihmiskatoa kouluun. Paitsi että jotkut (minäää!)ottaisivat sitten elinikäisen kriittisen lukemisen loman. Mutta silti, ei hullukaan voi keskittyä tunnilla kun kirja kummittelee repunpohjalla. Se on vain tosiasia. Saman tien voisi jäädä kotiin. Ah, se olisi täydellistä.
Lukeminen vielä vie henkeni.
On jo nyt hento ikävä sarjaa, mutta tiedän lopun koittavan poikkeuksetta. Hukkavaara tulee olemaan kanssani; Keski-Maan, Narnian, Marsin, Betelgeuzen, 221B:n, Kirrinin, Kongon sademetsien, Salteen saarien, Olympoksen ja niin monen muun mukana. Aina.
Hyvää naistenpäivää.
Elina Rouhiainen osaa kirjoittaa megahyvin. Suomi, niin oudolta kuin se kuulostaakin, taipuu hänen otteissaan jopa paikoitellen kauniiksi. Miten ihmeessä? Uskomatonta. Ja tapa, jolla hän kasaa tunteita ja tapahtumia? Ah. Loisteliasta. Löysin itseni milloin mistäkin värisemästä ja heilumasta jännityksestä. Tupaten täynnä oleva bussi. Ruokapöytä. Juna. Vessanpytty. Sänky, varsinkin kun olisi seuraavana aamuna pitänyt nousta aikaisin. Koulussa tunnilla (aika ihme muuten etten saanut yhtäkään torua). Jokapuolella. Kaveritkin rupesivat vilkuilemaan suuntaani huolissaan. Miksiköhän? Enhän ohittanut kuin muutaman ruokailuajan lukiessani. Lukeminen täyttää melkein kuin ruoka, muutes... Jännää.
Miksi ei koulusta saisi lomaa kirjojen lukemiseen? Harva edes lukee, niin ei siitä voisi tulla mitään isoa ihmiskatoa kouluun. Paitsi että jotkut (minäää!)ottaisivat sitten elinikäisen kriittisen lukemisen loman. Mutta silti, ei hullukaan voi keskittyä tunnilla kun kirja kummittelee repunpohjalla. Se on vain tosiasia. Saman tien voisi jäädä kotiin. Ah, se olisi täydellistä.
Lukeminen vielä vie henkeni.
On jo nyt hento ikävä sarjaa, mutta tiedän lopun koittavan poikkeuksetta. Hukkavaara tulee olemaan kanssani; Keski-Maan, Narnian, Marsin, Betelgeuzen, 221B:n, Kirrinin, Kongon sademetsien, Salteen saarien, Olympoksen ja niin monen muun mukana. Aina.
Hyvää naistenpäivää.
April 15, 2017
Pidin sarjasta kokonaisuutena ja tämä viimeinen osa oli kyllä edellistä parempi, mutta jotenkin olisin kaivannut hieman enemmän henkilökehitystä. Mikael oli myös vähän liian täydellinen tuntuakseen todelliselta. Olisin mielelläni lukenut enemmän Jennistä. Tuntuu, että siinä olisi ollut enemmän tarinaa. Ja olisin keskittynyt ehkä ennemmin Kainuuseen ja susiin. Mutta kiva lukea kotimaista ja kirja oli ainakin mukaansatempaava, vaikka ehkä loppuvaikutelma jäi vähän vaisuksi.
Displaying 1 - 26 of 26 reviews