Koskettava ja ajatuksia herättävä romaani vaikuttavan elämäntyön tehneestä tutkijasta avaa Palestiinan monikerroksista historiaa 1920–1930-luvuilla.
Kansakoulunopettaja Hilma Granqvistilla on kyltymätön tiedonhalu, ja väitöskirjatutkimus Vanhan testamentin naisista vie hänet Palestiinaan. Hän päätyy asumaan Betlehemin kupeeseen, pieneen Artasin kylään, ja ystävystyy paikallisten naisten kanssa. Oliivipuiden juurten lailla maan perinteet kantavat sukupolvien yli, ja Hilma huomaa pohtivansa naisen paikkaa, oppivansa rakkauden ja ystävyyden rajoista.
Kun tutkimusaiheen vastaukset pakenevat hänen otteestaan, samoin tekee halu palata takaisin tuttuun elämään Helsingissä. Vähitellen matka syvenee henkilökohtaiseksi tutkimusretkeksi, jonka lopputulos ei miellytä yliopiston herroja.
Aivan mahtava, kaunis kuvaus filosofian tohtori Hilma Granqvistin matkasta ja elämäntyöstä tutkijana Palestiinan Artasissa. Myös kiehuttavat raivontunteet taattu 1930-luvun ahdasmielisyyden, misogynian ja pelkuruuden ansiosta!
“— Sinä voit tehdä ihan mitä itse haluat. Sinä olet Sitt Halime, Louise sanoo. Puu alkaa siemenestä. Jokaisella on kohtalonsa, mutta meidän on itse tehtävä valintamme matkalla kohti sitä. — Jos olet vasara, lyö kovaa.Jos olet naula, pidä pääsi pystyssä, Hamdiye jatkaa. Taivas haalenee ja hehkuu purppuran sävyissä. Louise hakee meille viltit ja tuo kuumavesipullot lämmikkeeksi illan viileyttä vastaan. Päivä päättyy vasta kun yö saapuu. Silloin istumme kuin ruukussa,jonka suuaukosta loistavat kuu ja tähdet. Olisin toivonut tämän päivän jatkuvan ikuisesti.”
Teoksen keskeinen henkilö ja kertoja on Hilma Granqvist, suomalainen antropologi, joka vietti pitkiä aikoja Palestiinassa 1920-luvulla ja dokumentoi uraauurtavalla tavalla palestiinalaisen kylän elämää ja arkipäivää. Teos on biofiktiota, vaikka se perustuukin Hilma Granqvistin elämään ja tutkijantyöhön. Lähteinä on käytetty mm. Hilma Granqvistin julkaisemia tutkimuksia ja hänestä kirjoitettua elämäkertaa. Romaani rinnastaa ansiokkaasti Palestiinan ja Suomen tilanteen 1920-luvulla ja liittää samaan tematiikkaan tutkijan oman aseman: tutkijan sukupuoli on "väärä", tutkimuksen aihe on "väärä", hän on kaikin puolin vähemmistössä eikä voi itse juurikaan vaikuttaa siihen, mitä yliopistolla hänestä päätetään. Matto vedetään alta kerta toisensa jälkeen, kun taistellaan "oikeasta" tutkimusaiheesta, tutkimusotteesta, tutkimuksen toteuttamisesta. Lopputulos on selvillä jo alun alkaen: miespuoliset kollegat eivät halua häntä yliopiston virkaan. Granqvist ei toden totta ollut profeetta omalla maallaan. Kansainvälisesti häntä pidetään uraauurtavana ja erittäin ansiokkaana tutkijana. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan. Mielenkiintoinen kirja, jonka lukeminen tosin jostain syystä oli hidasta. Harry Martinsonin Nässlorna blomma oli suomennettu väärin (Nokkosen kukka). Kirjan oikea nimi suomeksi on Nokkoset kukkivat. Ellei tällä sitten haluttu viitata tohtori Granqvistin puutteelliseen suomen kielen taitoon? Suosittelen "Oliivipuita". (Miksei Martinsoniakin ;) ).