What do you think?
Rate this book
Halla
Jylhä romaani neljästä naisesta neljällä vuosisadalla.
Unohtumaton tarina selviytymisestä ja eri sukupolvien naisista, joita yhdistää kotitila Halla – turvapaikka maailman kuohujen keskellä.
Isovihan aikana 1713 Pieta pakenee vainolaista ja rakastuu Hallan naimisissa olevaan isäntään. Suurten nälkävuosien jälkeen autioituneelle tilalle muuttaa rivakka Eliina, jota omatunto soimaa oman onnen eteen tehdyistä valinnoista. Eliinan pojantyttären Tuomikin lähdettyä siirtolaiseksi tila jää tyhjilleen, kunnes 1960-luvulla tilalle asettuu Hilja, joka tekee rakkaudessa rohkean valinnan. Kun 2020-luvulla Hallaa riepottelevat uuden teknologian tuulet, hirrenraossa odottaa yllätys vuosisatojen takaa.
Hallassa synnytään ja kuollaan, se hylätään ja löydetään uudelleen. Mutta talo pysyy pystyssä, kuten muinainen karsikkopetäjä, johon tilan asukkaiden kuolinvuodet on kaiverrettu. Maritta Lintusen kielellisesti upeassa, tunnelmallisessa romaanissa samaa tilaa asuttaneiden ihmisten kohtalot limittyvät salaperäisesti yhteen ja niillä on esikuvansa kirjailijan sukuhistoriassa.
Unohtumaton tarina selviytymisestä ja eri sukupolvien naisista, joita yhdistää kotitila Halla – turvapaikka maailman kuohujen keskellä.
Isovihan aikana 1713 Pieta pakenee vainolaista ja rakastuu Hallan naimisissa olevaan isäntään. Suurten nälkävuosien jälkeen autioituneelle tilalle muuttaa rivakka Eliina, jota omatunto soimaa oman onnen eteen tehdyistä valinnoista. Eliinan pojantyttären Tuomikin lähdettyä siirtolaiseksi tila jää tyhjilleen, kunnes 1960-luvulla tilalle asettuu Hilja, joka tekee rakkaudessa rohkean valinnan. Kun 2020-luvulla Hallaa riepottelevat uuden teknologian tuulet, hirrenraossa odottaa yllätys vuosisatojen takaa.
Hallassa synnytään ja kuollaan, se hylätään ja löydetään uudelleen. Mutta talo pysyy pystyssä, kuten muinainen karsikkopetäjä, johon tilan asukkaiden kuolinvuodet on kaiverrettu. Maritta Lintusen kielellisesti upeassa, tunnelmallisessa romaanissa samaa tilaa asuttaneiden ihmisten kohtalot limittyvät salaperäisesti yhteen ja niillä on esikuvansa kirjailijan sukuhistoriassa.
302 pages, Hardcover
First published August 12, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
September 6, 2026
4+/5. Mussa taitaa olla sellainen pohjaton säiliö, johon mahtuu loputtomasti hyvin kirjoitettuja kuvauksia Suomen historian vaiheista tavallisten ihmisten näkökulmasta.
Myös tämä oli ihana ja pidin erityisesti siitä, että päähenkilöinä toimivat naiset uskalsivat tehdä myös omaa etuaan ajavia valintoja, vaikka niitä jostain näkökulmasta katsottuna voisi pitää myös itsekkäinä. Tämä sai pohtimaan elämän vaikeita kohtia ja sitä, että niissä harvoin on vain yhtä "oikeaa" ratkaisua, joka olisi hyvä kaikille.
Myös tämä oli ihana ja pidin erityisesti siitä, että päähenkilöinä toimivat naiset uskalsivat tehdä myös omaa etuaan ajavia valintoja, vaikka niitä jostain näkökulmasta katsottuna voisi pitää myös itsekkäinä. Tämä sai pohtimaan elämän vaikeita kohtia ja sitä, että niissä harvoin on vain yhtä "oikeaa" ratkaisua, joka olisi hyvä kaikille.
August 30, 2026
"Kun on yksin maailmaan jäänyt, on itsestään pidettävä huoli."
"Jokaisen ihmisen matkan varrelle on pystytetty tienviitta, jossa lukee suurin, mustin kirjaimin: Luopuminen."
"Mitä voi sanoa luopumisesta noin nuorelle ihmiselle? Kaikki se hyvä, mitä saamme, on lähtiessä annettava takaisin - terveys, voima, koti, ura, omaisuus. Rakkaimmat ihmiset."
"Vaikka ruumiini rapistuu, tunteet ja tahto eivät katoa minnekään. Olen välillä aivan pakahtua tähän ristiriitaan - nuori, kiihkeä Hilja on vangittu vanhuksen hapertuneeseen kuoreen."
Vuoden 60. kirjani on myös neljän tähden kirja! Olen aiemmin lukenut Maritta Lintusen novelleja ja todennut, että hän on erinmainen novellisti. Halla (2026) on muistaakseni ensimmäinen Lintuselta lukemani romaani ja on todettava, että hän on myös erinomainen romaanikirjailija.
Tarinasta:
"Jylhä romaani neljästä naisesta neljällä vuosisadalla. Unohtumaton tarina selviytymisestä ja eri sukupolvien naisista, joita yhdistää kotitila Halla – turvapaikka maailman kuohujen keskellä. Isovihan aikana 1713 Pieta pakenee vainolaista ja rakastuu Hallan naimisissa olevaan isäntään. Suurten nälkävuosien jälkeen autioituneelle tilalle muuttaa rivakka Eliina, jota omatunto soimaa oman onnen eteen tehdyistä valinnoista. Eliinan pojantyttären Tuomikin lähdettyä siirtolaiseksi tila jää tyhjilleen, kunnes 1960-luvulla tilalle asettuu Hilja, joka tekee rakkaudessa rohkean valinnan. Kun 2020-luvulla Hallaa riepottelevat uuden teknologian tuulet, hirrenraossa odottaa yllätys vuosisatojen takaa. Hallassa synnytään ja kuollaan, se hylätään ja löydetään uudelleen. Mutta talo pysyy pystyssä, kuten muinainen karsikkopetäjä, johon tilan asukkaiden kuolinvuodet on kaiverrettu. Maritta Lintusen kielellisesti upeassa, tunnelmallisessa romaanissa samaa tilaa asuttaneiden ihmisten kohtalot limittyvät salaperäisesti yhteen ja niillä on esikuvansa kirjailijan sukuhistoriassa."
Tämä vaati myös muutamien sanojen, kuten tauhka, rotina, kivekkäät, plootu, googlaamista. Ja hyvin on Lintunen tehnyt taustatyönsä. Empress of Ireland -laivalla on Reino-niminen lapsi. Ja kirjassa on päähenkilä nimeltään Selma, kun oikeassa elämässä laivalla oli Senja. Ja muutenkin suomalaisen yhteiskunnan kulloinenkin tila on hyvin huomioitu, esimerkiksi Eliinan tarinassa vuodelta 1870 suuret nälkävuodet ovat oikeastikin juuri päättyneet.
Kirja myös liikutti minua kyyneliin ja se on aina hyvä juttu.
Neljän vahvan ja erilaisen naisen tarina aina vuodesta 1713 vuoteen 2025. Tämä imaisi kyllä mukaansa ja luin melkein yhdessä päivässä tämän. Täytyypä Lintusen muihinkin romaaneihin perehtyä.
Arvio: 4/5
Maritta Lintunen: Halla (2026). Sivuja 302, joten vuoden kokonaissivumäärä on nyt 17 468 sivua.
"Jokaisen ihmisen matkan varrelle on pystytetty tienviitta, jossa lukee suurin, mustin kirjaimin: Luopuminen."
"Mitä voi sanoa luopumisesta noin nuorelle ihmiselle? Kaikki se hyvä, mitä saamme, on lähtiessä annettava takaisin - terveys, voima, koti, ura, omaisuus. Rakkaimmat ihmiset."
"Vaikka ruumiini rapistuu, tunteet ja tahto eivät katoa minnekään. Olen välillä aivan pakahtua tähän ristiriitaan - nuori, kiihkeä Hilja on vangittu vanhuksen hapertuneeseen kuoreen."
Vuoden 60. kirjani on myös neljän tähden kirja! Olen aiemmin lukenut Maritta Lintusen novelleja ja todennut, että hän on erinmainen novellisti. Halla (2026) on muistaakseni ensimmäinen Lintuselta lukemani romaani ja on todettava, että hän on myös erinomainen romaanikirjailija.
Tarinasta:
"Jylhä romaani neljästä naisesta neljällä vuosisadalla. Unohtumaton tarina selviytymisestä ja eri sukupolvien naisista, joita yhdistää kotitila Halla – turvapaikka maailman kuohujen keskellä. Isovihan aikana 1713 Pieta pakenee vainolaista ja rakastuu Hallan naimisissa olevaan isäntään. Suurten nälkävuosien jälkeen autioituneelle tilalle muuttaa rivakka Eliina, jota omatunto soimaa oman onnen eteen tehdyistä valinnoista. Eliinan pojantyttären Tuomikin lähdettyä siirtolaiseksi tila jää tyhjilleen, kunnes 1960-luvulla tilalle asettuu Hilja, joka tekee rakkaudessa rohkean valinnan. Kun 2020-luvulla Hallaa riepottelevat uuden teknologian tuulet, hirrenraossa odottaa yllätys vuosisatojen takaa. Hallassa synnytään ja kuollaan, se hylätään ja löydetään uudelleen. Mutta talo pysyy pystyssä, kuten muinainen karsikkopetäjä, johon tilan asukkaiden kuolinvuodet on kaiverrettu. Maritta Lintusen kielellisesti upeassa, tunnelmallisessa romaanissa samaa tilaa asuttaneiden ihmisten kohtalot limittyvät salaperäisesti yhteen ja niillä on esikuvansa kirjailijan sukuhistoriassa."
Tämä vaati myös muutamien sanojen, kuten tauhka, rotina, kivekkäät, plootu, googlaamista. Ja hyvin on Lintunen tehnyt taustatyönsä. Empress of Ireland -laivalla on Reino-niminen lapsi. Ja kirjassa on päähenkilä nimeltään Selma, kun oikeassa elämässä laivalla oli Senja. Ja muutenkin suomalaisen yhteiskunnan kulloinenkin tila on hyvin huomioitu, esimerkiksi Eliinan tarinassa vuodelta 1870 suuret nälkävuodet ovat oikeastikin juuri päättyneet.
Kirja myös liikutti minua kyyneliin ja se on aina hyvä juttu.
Neljän vahvan ja erilaisen naisen tarina aina vuodesta 1713 vuoteen 2025. Tämä imaisi kyllä mukaansa ja luin melkein yhdessä päivässä tämän. Täytyypä Lintusen muihinkin romaaneihin perehtyä.
Arvio: 4/5
Maritta Lintunen: Halla (2026). Sivuja 302, joten vuoden kokonaissivumäärä on nyt 17 468 sivua.
August 31, 2026
Äänikirjana kuunneltu Anna Saksmanin lukemana. Rakastin tätä.
August 25, 2026
⭐️⭐️⭐️⭐️1/2 Kylmät väreet! 😍 Eli kun ”Graniittijalan” (Niina Holopainen, Reuna, 2026) kirjoittaja kohtasi ”Hallan” (Maritta Lintunen, WSOY, 2026). Maritta, onko meillä maaginen yhteys?
Kun luin Hallan kuvauksen ensimmäisen kerran elokuun alussa, tiesin heti, että minun on siihen tartuttava. Ei ainoastaan siksi, että tiesin Lintusen uutukaisen olevan taattua laatua, vaan myös siksi, että kuvauksen viittauksilla Halla-nimiseen sukutilaan ja neljään sukupolveen naisia kuulosti olevan paljon yhteistä juuri julkaistun kolmannen romaanini Graniittijalan (Reuna 2026) ja sitä asuttavien selviytyjänaisten kanssa. Ja toden totta, jotain samaa näissä liki samaan aikaa julkaistuissa teoksissa onkin!
Lintusen kieli hengittää pidäkkeettömästi, ja sen avulla maisemat ja hahmot heräävät lukijan edessä henkiin. Oma kieleni ja ilmaisuni on varmasti riisutumpaa, vaikka luulen ilmaisuvoimaa siitäkin löytyvän! Lisäksi omaan teokseeni kätkeytyy hitusen enemmän magiikkaa tai jotain selittämätöntä (vaikka tuntuu sitä hippunen löytyvän Lintusenkin teoksesta).
Jotain samaa olemme joka tapauksessa Maritan kanssa päätyneet sinnikkäiden sukupolvien jatkumossa tutkimaan, liki samanaikaisesti. Graniittijalka julkaistiin heinäkuussa, Halla nyt elokuussa 2026. Kummassakaan teoksessa esimerkiksi talo/sukutila ei ole vain talo/sukutila vaan jotain enemmän ja syvemmin sukuun ja sen vaiheisiin kietoutuvaa.
Tämä kaikki kiehtoo minua kovasti! 🤩
Olispa todella mielenkiintoista lukea jonkun ulkopuolisen ajatuksia näistä kahdesta teoksesta!
Kun luin Hallan kuvauksen ensimmäisen kerran elokuun alussa, tiesin heti, että minun on siihen tartuttava. Ei ainoastaan siksi, että tiesin Lintusen uutukaisen olevan taattua laatua, vaan myös siksi, että kuvauksen viittauksilla Halla-nimiseen sukutilaan ja neljään sukupolveen naisia kuulosti olevan paljon yhteistä juuri julkaistun kolmannen romaanini Graniittijalan (Reuna 2026) ja sitä asuttavien selviytyjänaisten kanssa. Ja toden totta, jotain samaa näissä liki samaan aikaa julkaistuissa teoksissa onkin!
Lintusen kieli hengittää pidäkkeettömästi, ja sen avulla maisemat ja hahmot heräävät lukijan edessä henkiin. Oma kieleni ja ilmaisuni on varmasti riisutumpaa, vaikka luulen ilmaisuvoimaa siitäkin löytyvän! Lisäksi omaan teokseeni kätkeytyy hitusen enemmän magiikkaa tai jotain selittämätöntä (vaikka tuntuu sitä hippunen löytyvän Lintusenkin teoksesta).
Jotain samaa olemme joka tapauksessa Maritan kanssa päätyneet sinnikkäiden sukupolvien jatkumossa tutkimaan, liki samanaikaisesti. Graniittijalka julkaistiin heinäkuussa, Halla nyt elokuussa 2026. Kummassakaan teoksessa esimerkiksi talo/sukutila ei ole vain talo/sukutila vaan jotain enemmän ja syvemmin sukuun ja sen vaiheisiin kietoutuvaa.
Tämä kaikki kiehtoo minua kovasti! 🤩
Olispa todella mielenkiintoista lukea jonkun ulkopuolisen ajatuksia näistä kahdesta teoksesta!
September 4, 2026
Arvasin, että tämä olisi minun kirjani ja niin se olikin. Luin tämän melkein yhdeltä istumalta.
Erityisesti Hallassa olevien ja Hallassa asuvien kieli on kaunista, kuin runoa. Silloin kerronta on parhaimmillaan ja saa pysähtymään, lukemaan uudelleen.
Pietan tarina upposi syvimmälle, se oli hieno. Hiljan kerronnan loppupuoli oli vaikuttavaa, niin vahvana välittyy rakkaus maahan ja paikkaan, sukupolvien ketjuun joka paikalla on kulkenut, samasta lähteestä juomavetensä saanut, jotka maa on elättänyt. Se kuroo yhteen rakkauden ja yhteyden luontoon ja omaan paikkaan. Yhteyteen, jonka haluaisi siirtää seuraavillekin sukupolville polvesta toiseen. Yhteyteen, johon ei voi pakottaa.
Hallassa kiteytyy ajatus, että lapset pitäisi kuin huomaamatta kasvattaa rakastamaan omaa maata ja paikkaa, istuttaa heidät suvun maahan. Maa kytkee heidän jo lähteneisiin, jokainen kädensija ja lattialankku kantaa mukanaan menneitä perheenjäseniä. Kuitenkin hyväksytään (ei mielellään), että aina näin ei käy, voi vain toivoa, että suhde syntyy ja samat kuusenoksat suojelevat aina vain uusia sukupolvia.
Kirjan keskivaiheilla Hiljan kaupungissa asumisen aikana ja Tuomikin tarinassa kerronnan tyyli oli arkisempaa. Hetkittäin taas Hallassa teksti olisi voinut olla minun makuuni ihan vähän suoraviivaisempaakin.
Erityisesti Hallassa olevien ja Hallassa asuvien kieli on kaunista, kuin runoa. Silloin kerronta on parhaimmillaan ja saa pysähtymään, lukemaan uudelleen.
Pietan tarina upposi syvimmälle, se oli hieno. Hiljan kerronnan loppupuoli oli vaikuttavaa, niin vahvana välittyy rakkaus maahan ja paikkaan, sukupolvien ketjuun joka paikalla on kulkenut, samasta lähteestä juomavetensä saanut, jotka maa on elättänyt. Se kuroo yhteen rakkauden ja yhteyden luontoon ja omaan paikkaan. Yhteyteen, jonka haluaisi siirtää seuraavillekin sukupolville polvesta toiseen. Yhteyteen, johon ei voi pakottaa.
Hallassa kiteytyy ajatus, että lapset pitäisi kuin huomaamatta kasvattaa rakastamaan omaa maata ja paikkaa, istuttaa heidät suvun maahan. Maa kytkee heidän jo lähteneisiin, jokainen kädensija ja lattialankku kantaa mukanaan menneitä perheenjäseniä. Kuitenkin hyväksytään (ei mielellään), että aina näin ei käy, voi vain toivoa, että suhde syntyy ja samat kuusenoksat suojelevat aina vain uusia sukupolvia.
Kirjan keskivaiheilla Hiljan kaupungissa asumisen aikana ja Tuomikin tarinassa kerronnan tyyli oli arkisempaa. Hetkittäin taas Hallassa teksti olisi voinut olla minun makuuni ihan vähän suoraviivaisempaakin.
September 6, 2026
Ihan mukava tarina paikan pysyvyydestä sukupolvien vaihtuessa. Kieli oli kaunista, mutta hahmojen tarinat ja kohtalot eivät olleet kovin mukaansatempaavia. Mielestäni Maria Turtschaninoffin Suomaa onnistuu tässä samassa ideassa paremmin.
Eniten kiinnostivat Kanadan siirtolaiset ja heidän tarinansa. Hiljan hahmo ehdottomuudessaan taas oli minusta enimmäkseen hyvin ärsyttävä.
Eniten kiinnostivat Kanadan siirtolaiset ja heidän tarinansa. Hiljan hahmo ehdottomuudessaan taas oli minusta enimmäkseen hyvin ärsyttävä.
September 8, 2026
Rakastin tätä kirjaa. Tietää et on hyvä kirja kun sitä lukiessa liikuttuu. Rakastan tällasii kirjoi mis seurataan saman suvun ihmisiä monella vuosisadalla. Tää sai myös miettimään oman suvun taloa, joka kohta myydään ja sitä, että millaisia tarinoita sen paikan puilla ja rakennuksilla on kerrottavana. Tää kirja jätti kyllä jälkensä muhun
August 30, 2026
Yhteen taloon sidotut sukupolvia ylittävät tarinat ovat kiehtovia. Talo pysyy, ja ihmiset vaihtuvat.
September 3, 2026
Hienosti kirjoitettu kirja erään suvun itsenäisistä naisista eri vuosisadoilla. Olisin halunnut kuulla lisää jokaisen naisen elämästä.
Read
September 5, 2026Ihana kirja❤️
September 15, 2026
”Jokaisen ihmisen matkan varrelle on pystytetty tienviitta, jossa lukee suurin, mustin kirjaimin: Luopuminen.”
Ihana, kaunis ja koskettava teos.
Ihana, kaunis ja koskettava teos.
September 15, 2026
Yllätti, meni kertaistumalta.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews