Kide-trilogian toinen romaani solmii monta rajua ihmiskohtaloa maailmanluokan jännäriksi.
Pariisin ”Pilvikaupungissa” rikokset, riippuvuudet ja jengiväkivalta määräävät kaikesta. Lahjakkuudellaan sieltä ponnistanut Louis saa unelmiensa kustannussopimuksen, mutta lapsuuden ystävä sotkee hänet hengenvaarallisiin huumerahoihin.
Helsingissä pelihimon riivaama pankinjohtaja Juhani Roine häviää velaksi tolkuttomia summia. Pian hän on osa ranskalaiskolumbialaisen huumeorganisaation ja Marc Guillanin suunnitelmaa.
Kolumbiassa raskaana oleva Estelle työskentelee kokaiinifarmilla.
Suomessa Liina uhkaa menettää siskonsa huumekartellille.
vei taas täysin mennessään, ja ahdisti koko ajan se miten todennäköisen aidosti kirja kuvaa huumemaailman tapahtumia. pidin siitä miten hahmot ja aikajanat kietoutui yhteen ja välillä kronologiasta poikettiin. toivottavasti seuraavassa osassa saadaan tietää lisää liinan aikuisvuosista.
Useaa tarinalankaa ja henkilöhahmoa taitavasti kuljettava ja yhteenvetävä romaani, joka tekee näkyväksi kansainvälisen huumekaupan verkostot ja lonkerot, jotka lisääntyvät samalla tavalla kuin myyttisen Hydran päät: kun yhden katkaisee, sen tilalle syntyy heti uusia. Poliisien sijaan oikeutta etsii ja tarjoaa mukavan epätavallinen hahmo, sarjan edellisestä osasta tuttu Liina Aho, nyttemmin Alepan kassa. Erityisesti jännitin kirjassa kahden nuoren pojan kohtaloa niin, että piti välillä pitää taukoa lukemisesta.
Monet valittelivat henkilöiden liian suurta määrää ja tarinan sekalaisuutta, mutta itse pysyin hyvin kärryillä kaikesta. Jossain kohtaa mietin, että ihanaa, kun ei ole yhtä paljon väkivaltaa kuin Alecissa, raskaasta yleistunnelmasta huolimatta, mutta eikö tämäkin tarina pitänyt päättää sellaiseen murhakohtaukseen, ja koulusurmakin piti vielä änkeä mukaan🤦♀️ monen henkilön kohtalo jäi auki, mahdetaanko heihin palata vielä kolmososassa🤔 Pariisin asukkina kiinnitin huomiota useampaan, toki juonen kannalta täysin merkityksettömään yksityiskohtaan, mutta alussa mainitun ostoskeskuksen nimi oli väärin kirjoitettu, Ranskassa ei ole koeviikkoja, eikä myöskään hetuja. Lisäksi Louis'n ja Cedricin kerrottiin olevan marokkolaistaustaisia, mutta pojilla on täysin ranskalaiset etunimet. Tässä maassa kyseisistä taustoista peräisin oleville annetaan sikäläinen etunimi, en tiedä ainoatakaan, kenelle olisi annettu täysin ranskalainen nimi. Räikein oli kuitenkin se, että kirja antoi kuvan, että Nanterre olisi osa Pariisia. Se on ihan oma kaupunkinsa Pariisin länsipuolella.
Olin epäileväinen, koska takakannen perusteella kirja vaikuttaa sellaiselta, mihin en yleensä tarttuisi. Tarina oli kuitenkin tosi vetävä ja henkilöhahmot kiinnostavia. Aluksi ajattelin että hahmoja ja näkökulmia on liikaa, mutta tarinan edetessä hahmojen määrä ei enää haitannut. Oli myös mielenkiintoinen ratkaisu pomppia vähän aikajanalla riippuen siitä kuka tarinaa kertoo, luulen että joitakin se voi ärsyttää mutta mä tykkäsin! Tietynlainen epäuskottavuus ja väkivallan runsas määrä vähän häiritsi, mutta kokonaisuutena tämä(kin) Tuomisen kirja oli oikein jees ja viihdyttävä!
Tää oli jotenkin tosi ohuesti kiinni sarjan ensimmäisessä osassa Alecissa. Oisin ehkä tykännyt enemmän, jos oisin lukenut tän ihan vain erillisenä kirjana, enkä odottanut jatkoa ekan osan tarinalle. Tuominen kirjoittaa vetävästi, mutta tässä oli kyllä vähän liikaa kaikkea kaikessa. Ja edelleen ärsyttää pienet kieli- ja huolimattomuusvirheet, joita tuntuu olevan jokaisessa Tuomisen kirjassa. Ne ois helppo editoida pois, jos sille viitsittäisiin varata aikaa; nyt tästä tuli aika hätäinen olo. Ootan toki sarjan päätösosaa innolla.
tää käynnisty jotenki hitaasti 😵💫 mutta loppua kohti tiivisty ja oli jännää plus hyvä lopetus ou jea, oisin kuitenki kaivannu tarinaan enemmän Liinan näkökulmaa
Arttu Tuomisen Kide-sarjan Hydra on kokonaisuutena ihan kelpo rikosromaani, mutta tällä kertaa en täysin päässyt kirjan matkaan mukaan. Odotukset olivat korkealla, sillä Tuominen kuuluu kotimaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin, mutta Hydra jätti lopulta hieman etäisen tunteen.
Kirjan alku herätti vahvan déjà vu -tunteen. Tapahtumissa ja asetelmassa oli jotain sellaista, joka toi mieleen jonkin aiemmin nähdyn elokuvan. Vaikka juoni etenee sujuvasti, yllätyksellisyyttä olisi saanut olla enemmän. Tarina ei missään vaiheessa varsinaisesti tökkinyt, mutta se ei myöskään onnistunut imaisemaan mukaansa samalla tavalla kuin parhaat dekkarit.
Suurin syy keskinkertaiseen arvioon löytyy kuitenkin kirjan painotuksista. Olisin toivonut enemmän perinteistä rikostutkintaa ja dekkarimaista mysteeriä. Sen sijaan Hydra keskittyy vahvasti huumeiden ympärille rakentuvaan maailmaan. Huumekuvauksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta itse olisin kaivannut enemmän arvoituksen ratkomista ja tutkinnan etenemistä.
Toinen arvosanaa laskeva tekijä liittyy siihen, että kyseessä on Kide-sarjan teos. Sarjan aiempiin tapahtumiin viitataan, mutta yhteys edelliseen kirjaan olisi voinut olla selkeämpi ja vahvempi. Nyt tuntui siltä, että osa jatkuvuudesta jäi hieman irralliseksi, eikä sarjan jatkumon merkitys noussut esiin niin vahvasti kuin olisi voinut.
Kaikesta huolimatta Hydra on ammattitaidolla kirjoitettu romaani, jossa Tuomisen vahvuudet näkyvät erityisesti henkilöhahmojen rakentamisessa ja yhteiskunnallisten teemojen käsittelyssä. Tällä kertaa kirja ei kuitenkaan osunut täysin omaan makuuni.
Mahtavat hahmot kuten aina Tuomisen kirjoissa. Tässä kirjassa tuntui olevan jonkun verran metatasoa ja ehkä jotain kommentaaria tekijän kirjailijaminän suhteen, sillä yksi hahmoista on nuorukainen, joka hamuaa kirjailijaksi ja jahtaa ensimmäistä kustannussopimustaan. Kirjailijanalku kirjoittamia novelliaihioita käsitellään sympaattisesti ja ne ovat aivan ihanan kuuloisia. Samalla myös esitellään kirjailijan käsitys hyvästä kirjallisuudesta. Napakoita, rytmikkäitä lauseita. Paljon sanotaan rivien välissä.
Teos on tarinankerronnan taidonnäyte, monta eri hahmoa punotaan hienosti yhteen. Kaikilla on paha olla ja tämä ilmenee yleensä lopulta tragedian kautta. Välissä on paljon inhimillistä kauneutta.
Kirja alkaa hieman sekavasti monen eri ihmisen tarinoita eri puolilta maailmaa seuraten. Alku vaatii keskittymistä, jotta pysyy kärryillä henkilöistä ja tapahtumista. Kun kirja pääsee kunnolla vauhtiin ja eri henkilöt alkavat olla tuttuja, niin kirjaa ei enää malta laskea käsistä. Lopulta eri henkilöiden kohtalot kietoutuvat sulavasti yhteen. Huumemaailman ympärille kietoutuva tarina on silmiä avaava, raadollinen ja ahdistava.
Tarina vei koko kirjan ajan mukanaan. Huumemaailman tapahtumat oli kuvattu uskottavasti. Liina on niin mielenkiintoinen henkilö että toivottavasti hänestä kuulisi lisää.
Todella monta hahmoa, mutta onnistuneesti vedetty tarina yhteen vaikka aluksi kaikki ovat irrallisia tapahtumia ja heniköitä. Lopun kliimaksi tuli luettua varmasti hengittämättä.