16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. Mitä somalit ajattelevat Suomesta ja suomalaisista? Mitä uskonto, suku ja sukupolvet merkitsevät eri-ikäisille Suomen somaleille? Kokevatko he itsensä suomalaisiksi? Millaista on suomalainen rasismi? Mikä on naisen asema somaliyhteisössä? Millaista ruokaa somaliperheissä kokataan?
Suomen somalit perustuu lähes sataan haastatteluun, tilastoihin ja tutkimuksiin.
Opiskelun tueksi tartuin tähän kirjaan, vaikka ei kuulunutkaan pakollisiin kirjoihin. Mielenkiintoista luettavaa ja sai jonkinlaisen käsityksen somaleiden kulttuurista.
Kirja taustoittaa Suomen kenties eniten ennakkoluuloja herättävän vähemmistön elämää Suomessa. Kuului yliopistolla käymäni Siirtolaisuus-kurssin lukemistoon, mutta tämän luki todella mielellään muutenkin.
Tekstit perustuvat Suomessa asuvien somalien haastatteluihin, sekä muutamiin tutkimuksiin ja media-aineistoihin. Haastateltavat edustavat monia erilaisia taustoja ja mielipiteitä. Kirjan perusteella muodostuu kuva paitsi somaleista, myös kansainvälisestä siirtolaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kontaktin puute nähdään lopulta kaikkein suurimpana ongelmana valtaväestön ja vähemmistöjen välillä ja kirja kannustaa tutustumaan ja ottamaan kontaktia arjen kanssakäymisessä.
Kirjallisia ansioitaan (2 tähteä) kaksin verroin merkittävämpi kirja. Äänessä ovat suomalaiset somalit ajatuksistaan diasporasta, kotimaista, identiteetistä, uskonnosta, perheestä, arjesta ja tulevaisuuden haaveista runsain sitaatein, jotka tekevät teoksesta yhtäältä autenttisen ja toisaalta hajanaisen. Kirjan viimeinen kappale nivoo kakofonian yhteen.
Suomen somaleista 75% on syönyt ruisleipää. Tässä kohtaa kirjaa nauratti. En tiedä, onko tätä oikeasti kysytty jossain tutkimuksessa mutta hyvä, että tämä muita suomalaisia huolettanut asia on nyt sitten selvitetty.
Leikki sikseen. Tässä on taas tyyppiesimerkki kirjasta, joka jokaisen rasistin kädestä puuttuu. Paras keino taistella ennakkoluuloja vastaan on tieto, ja oikeiden elävien ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu. Tämä kirja perustuu haastatteluihin ja tutkimuksiin ja saa viisi tähteä, koska teos on ajankohtainen, hyvin ja selkeästi kirjoitettu, ja antaa puheenvuoron ihmisryhmälle, jolle sitä ei hirveän usein Suomessa ole annettu. Ehkä kirjan tärkein anti on kuitenkin siinä hyvin yksinkertaisessa asiassa, joka toistuu kerta toisensa jälkeen: Me ollaan kaikki ihmisiä. Ja voisko naapurit joskus vaikka sanoa moi?