What do you think?
Rate this book
Ihana Panda
Jasmiinalle käy niin kuin elokuvissa: hän saa isotädiltään perinnön ponin ostamista varten. No, perintö ei ole suurensuuri, mutta kyllä sillä jonkinlaisen ponin voi hankkia. Eräänä päivänä myyntisivustoille ilmestyy unelmaponi Panthera, jonka huimaa uraa Jasmiina on seurannut jo pitkään. Esteratsuksi Pantherasta ei enää ole, ja hintakin on turhan kova. On järjetöntä haaveilla ponista, joka ei sovi omiin tarpeisiin millään mittareilla, mutta Jasmiina ei vain saa Pandaa mielestään.
Kolmetoistavuotiaan Jasmiinan kouluratsastusharrastusta seuraava sarja alkaa. Ratsastuksen ja tallitunnelmien lomassa uudessa sarjassa pohditaan kotijoukkojen merkitystä nuoren harrastajan taustavoimina.
Kolmetoistavuotiaan Jasmiinan kouluratsastusharrastusta seuraava sarja alkaa. Ratsastuksen ja tallitunnelmien lomassa uudessa sarjassa pohditaan kotijoukkojen merkitystä nuoren harrastajan taustavoimina.
150 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
1 person want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
October 27, 2015
Kattavampi arvostelu tulossa myöhemmin...
Kirjan kansi sai aikaan ei-niin-miellyttävät flash-backit 90-luvun heppakirjojen maailmaan, samoin takakansiteksti. Onneksi tässä tapauksessa moni kakku ei ollut päältä kaunis ja kirjaa ei kannattanut arvioida kannen perusteella. Samaa tyyliä kuin Venla-kirjoissa, mutta vähän isommille. Tykkäsin kovasti. Ei liikaa romantisointia, aika lailla rehellistä heppaelämää, ei ollenkaan överiksi vedettyä. Tykkään!
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 3/2015:
Hevoskirjoja on olemassa rankasti jaoteltuna kahta tyyppiä: todentuntuiset, hevosharrastusta realistisesti kuvaavat ja unelmahevoskirjat, joissa kaikki sujuu kuin tanssi ja ongelmia ei ole mailla halmeilla. Lukkarilan Ihana Panda on sekoitus näitä molempia, mutta kallistuu vahvemmin ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Lukkarila tietää tämän itsekin, ja takakannen tekstissä lukeekin ”Jasmiinalle käy niin kuin elokuvissa: hän saa isotädiltään perinnön ponin ostamista varten”. Kaikeksi onneksi kirjan satumainen osuus päättyy tähän, ja todellinen hevoselämä astuu kuvioihin.
Lukkarilan pienemmille lapsille suunnattu Venla-sarja on yksi parhaista ja realistisimmista hevoskirjasarjoista, joita on kirjoitettu. Tämän vuoksi Ihanan Pandan rima oli aika korkealla, mutta onneksi Lukkarilan ammattitaito ja harrastuneisuus näkyvät myös tässä kirjassa. Sama laatu ja paneutuneisuus taustatyöhön kantaa hedelmää ja antaa lukijalle realistisen kuvauksen hevosmaailmasta, sen hyvistä ja huonoista puolista.
Jasmiina todellakin saa isotädiltään perinnöksi rahaa. Ei paljon, mutta sen verran, että sillä rahalla saa suhteellisen hyvän ponin. Jasmiina on henkeen ja vereen esteratsastaja, joka joutuu vaikean valinnan eteen, kun myynti-ilmoitus entisestä huippuesteponista, Pantherasta, tulee eteen. Panthera ei voi enää koskaan hypätä esteitä vammautuneen jalan vuoksi, mutta kouluratsastuspuolelle siitä olisi vielä kisaponiksikin. Jasmiina joutuu pohtimaan omia halujaan ja motiivejaan harrastuksensa suhteen: onko hyppääminen tärkeämpää kuin huippuponin ostaminen toiseen käyttöön? Oman hankaluutensa soppaan tuovat Jasmiinan vanhemmat, joita ei tyttären harrastus kiinnosta juuri ollenkaan. Enemmän heitä kiinnostaa kulkea antiikkikaupoissa ja huutokaupoissa ostamassa vanhaa tavaraa kodintäytteeksi. Myös Jasmiinan paras ystävä Sara tuntuu reagoivan oudosti Jasmiinan valintaan jättää esteratsastus ja siirtyä koulupuolelle.
Hevosia ja ratsastusharrastusta käsitellään kirjassa todentuntuisesti ja turhia romantisoimatta. Useimmiten rentouttavaksi ajateltu ratsastustunti päättyykin hammasten kiristykseen ja uhkailuihin lopettaa koko harrastus, koska mistään ei tule mitään. Elävien olentojen kanssa puuhatessa ei voi luottaa siihen, että pelkästään oma hyvä fiilis riittää, karvakaverilla täytyy myös olla sama tunne, että yhteistyö onnistuu. Tämä tulee esille hyvin myös Lukkarilan kirjassa. Jään jännityksellä odottamaan, millaista jatkoa Jasmiinalle ja Pandalle on tulossa.
Kirjan kansi sai aikaan ei-niin-miellyttävät flash-backit 90-luvun heppakirjojen maailmaan, samoin takakansiteksti. Onneksi tässä tapauksessa moni kakku ei ollut päältä kaunis ja kirjaa ei kannattanut arvioida kannen perusteella. Samaa tyyliä kuin Venla-kirjoissa, mutta vähän isommille. Tykkäsin kovasti. Ei liikaa romantisointia, aika lailla rehellistä heppaelämää, ei ollenkaan överiksi vedettyä. Tykkään!
Alla oleva arvostelu julkaistu Virikkeitä 3/2015:
Hevoskirjoja on olemassa rankasti jaoteltuna kahta tyyppiä: todentuntuiset, hevosharrastusta realistisesti kuvaavat ja unelmahevoskirjat, joissa kaikki sujuu kuin tanssi ja ongelmia ei ole mailla halmeilla. Lukkarilan Ihana Panda on sekoitus näitä molempia, mutta kallistuu vahvemmin ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Lukkarila tietää tämän itsekin, ja takakannen tekstissä lukeekin ”Jasmiinalle käy niin kuin elokuvissa: hän saa isotädiltään perinnön ponin ostamista varten”. Kaikeksi onneksi kirjan satumainen osuus päättyy tähän, ja todellinen hevoselämä astuu kuvioihin.
Lukkarilan pienemmille lapsille suunnattu Venla-sarja on yksi parhaista ja realistisimmista hevoskirjasarjoista, joita on kirjoitettu. Tämän vuoksi Ihanan Pandan rima oli aika korkealla, mutta onneksi Lukkarilan ammattitaito ja harrastuneisuus näkyvät myös tässä kirjassa. Sama laatu ja paneutuneisuus taustatyöhön kantaa hedelmää ja antaa lukijalle realistisen kuvauksen hevosmaailmasta, sen hyvistä ja huonoista puolista.
Jasmiina todellakin saa isotädiltään perinnöksi rahaa. Ei paljon, mutta sen verran, että sillä rahalla saa suhteellisen hyvän ponin. Jasmiina on henkeen ja vereen esteratsastaja, joka joutuu vaikean valinnan eteen, kun myynti-ilmoitus entisestä huippuesteponista, Pantherasta, tulee eteen. Panthera ei voi enää koskaan hypätä esteitä vammautuneen jalan vuoksi, mutta kouluratsastuspuolelle siitä olisi vielä kisaponiksikin. Jasmiina joutuu pohtimaan omia halujaan ja motiivejaan harrastuksensa suhteen: onko hyppääminen tärkeämpää kuin huippuponin ostaminen toiseen käyttöön? Oman hankaluutensa soppaan tuovat Jasmiinan vanhemmat, joita ei tyttären harrastus kiinnosta juuri ollenkaan. Enemmän heitä kiinnostaa kulkea antiikkikaupoissa ja huutokaupoissa ostamassa vanhaa tavaraa kodintäytteeksi. Myös Jasmiinan paras ystävä Sara tuntuu reagoivan oudosti Jasmiinan valintaan jättää esteratsastus ja siirtyä koulupuolelle.
Hevosia ja ratsastusharrastusta käsitellään kirjassa todentuntuisesti ja turhia romantisoimatta. Useimmiten rentouttavaksi ajateltu ratsastustunti päättyykin hammasten kiristykseen ja uhkailuihin lopettaa koko harrastus, koska mistään ei tule mitään. Elävien olentojen kanssa puuhatessa ei voi luottaa siihen, että pelkästään oma hyvä fiilis riittää, karvakaverilla täytyy myös olla sama tunne, että yhteistyö onnistuu. Tämä tulee esille hyvin myös Lukkarilan kirjassa. Jään jännityksellä odottamaan, millaista jatkoa Jasmiinalle ja Pandalle on tulossa.
January 15, 2019
Ihana tarina tytöstä, joka haluaa ostaa mummon perintörahoilla esteponin, mutta päätyykin ostamaan ex-kisaponin Pantheran, jolla hän alkaa valmentautua kouluratsastuksessa.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews