What do you think?
Verta valkokankaalla
Kulttikirjailijan ilkikurinen romaani kunnollisesta perheenisästä, pienistä teoista ja odottamattomista seurauksista.
Arno ja Armi ovat myymässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuntoaan, kun kylpyhuoneremontti laajenee ja pariskunnan välit joutuvat koetukselle. Seesteisen pinnan alla kuohuu.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Arno saapuu lapsensa kanssa uuden kotitalon pahaenteisen hiljaiseen pihaan ja huomaa, että keittiön ikkuna on säpäleinä. Samaan aikaan toisaalla järjestetään kauhuelokuvafestivaalia, jonne odotetaan enemmän vierailijoita kuin koskaan. Onko asioilla yhteys?
Tästä asetelmasta kasvaa toisiaan sivuavien kohtaloiden kierre, yllättävä kuin äkkimutka öisellä metsätiellä.
Arno ja Armi ovat myymässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuntoaan, kun kylpyhuoneremontti laajenee ja pariskunnan välit joutuvat koetukselle. Seesteisen pinnan alla kuohuu.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Arno saapuu lapsensa kanssa uuden kotitalon pahaenteisen hiljaiseen pihaan ja huomaa, että keittiön ikkuna on säpäleinä. Samaan aikaan toisaalla järjestetään kauhuelokuvafestivaalia, jonne odotetaan enemmän vierailijoita kuin koskaan. Onko asioilla yhteys?
Tästä asetelmasta kasvaa toisiaan sivuavien kohtaloiden kierre, yllättävä kuin äkkimutka öisellä metsätiellä.
319 pages, Hardcover
Published January 1, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
August 28, 2026
Vuoden 59. kirjani on muusikko-kirjailija-sarjakuvataiteilija (ja mitä muuta vielä) Tommi Liimatan tuorein romaani Verta valkokankaalla. Liimatan romaanit ovat lähes poikkeuksetta hyviä, tämä oli jopa erinomainen!
"Arno ja Armi ovat myymässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuntoaan, kun kylpyhuoneremontti laajenee ja pariskunnan välit joutuvat koetukselle. Seesteisen pinnan alla kuohuu. Muutamaa viikkoa myöhemmin Arno saapuu lapsensa kanssa uuden kotitalon pahaenteisen hiljaiseen pihaan ja huomaa, että keittiön ikkuna on säpäleinä. Samaan aikaan toisaalla järjestetään kauhuelokuvafestivaalia, jonne odotetaan enemmän vierailijoita kuin koskaan. Onko asioilla yhteys? Tästä asetelmasta kasvaa toisiaan sivuavien kohtaloiden kierre, yllättävä kuin äkkimutka öisellä metsätiellä."
Ensinnäkin rakenne oli mielenkiintoinen ja todella onnistunut. Liimatta kuvasi Arnon ja Armin arkea tavalla, joka toi mieleeni Harry Salmenniemen tuoreimman romaanitrilogian. Tosin en ole edelleenkään varma, oliko Salmenniemi tosissaan tekstinsä kanssa vai vedättikö hän ensisijaisesti kriitikoita. Liimatan kohdalla tätä ei tarvitse pohtia, teksti oli oikeasti hyvää. Sykähdyttävää oli, että tässä tarinan ensimmäisessä osassa käytetty kieli yhtäkkiä muuttui hetkeksi ihan toisenlaiseksi. Toisessa osassa Arnon ja Armin tarina jätettiin lepäämään ja siirryttiin kauhuelokuvafestivaaleille, jotka järjestettiin jo ties kuinka monetta kertaa käytöstäpoistetulla juna-asemalla, jonka muutama kaupunkilainen oli ostanut itselleen lomanvietto- ja puuhapaikaksi. Kolmannessa osassa tarinat yhdistyivät romaanin "kolmannen toimijan" kertomuksella.
Tämän romaanin en olisi suonut päättyvän, niin nautinnollista tätä oli lukea.
Luin e-kirjana ja otin useita kuvakaappauksia osuvista lauseista. Heitän vain pari esimerkkiä, kun näitä oli niin paljon.
"Kellarissa Manu kaivoi verkkatakin taskusta kovamuovisen kupin ja kaatoi siihen ohuena nauhana yhdeksänprosenttista Chimayta. Manu imaisi ruskean vaahdon, joka itsessään potenttina muistutteli nautiskelijaa lähestyvästä rajankäynnistä vastuullisuuden tuolla puolen."
"LSD-lappu on postimerkki kirjeeseen, jonka osoitekentässä lukee minne vittu vaan kunhan vittu veke."
"Onni on uunituoreen sämpylän hienosti virtsainen tuoksu."
"Tämänkertainen kesä eli itseään loppuun kovin vauhdikkaasti ja syksy työntyi heinäkuun varpaille kuin avautuva mattorulla."
"- Mutta kun tietää mitä ei tiedä, on jo tietämisen alussa.
- Sanoi Kungfutse.
- Eikä sanonut. Tai se pölli minulta."
"Kun lapset seivovat omilla jaloillaan, alkaa elämän pitkä iltapäivä."
"Nykyisin jätteet lajiteltiin ja pahvi oli puhdasta, ja sitä löytyi enemmän kuin koskaan kun ihmiset tilasivat tavaraa ulkomailta."
"Mielellään Arno silti valitsi tiensuun jonka määränpäätä ei tuntenut, jos sen turvalliseksi arvioi, sillä missää ei tunne käyneensä jos kulkee vain tuttuja väyliä."
Tuossa jotain, mutta oli paljon muitakin, pidempiä ajatuskulkuja, joita en nyt tähän kirjoita.
17
Ja siis tässä romaanissa on vahva ja mukaansatempaava tarina.
Arvio: 4/5
Tommi Liimatta: Verta valkokankaalla (2026). Sivuja 319, joten kokonaissivumäärä on 17 166.
"Arno ja Armi ovat myymässä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa asuntoaan, kun kylpyhuoneremontti laajenee ja pariskunnan välit joutuvat koetukselle. Seesteisen pinnan alla kuohuu. Muutamaa viikkoa myöhemmin Arno saapuu lapsensa kanssa uuden kotitalon pahaenteisen hiljaiseen pihaan ja huomaa, että keittiön ikkuna on säpäleinä. Samaan aikaan toisaalla järjestetään kauhuelokuvafestivaalia, jonne odotetaan enemmän vierailijoita kuin koskaan. Onko asioilla yhteys? Tästä asetelmasta kasvaa toisiaan sivuavien kohtaloiden kierre, yllättävä kuin äkkimutka öisellä metsätiellä."
Ensinnäkin rakenne oli mielenkiintoinen ja todella onnistunut. Liimatta kuvasi Arnon ja Armin arkea tavalla, joka toi mieleeni Harry Salmenniemen tuoreimman romaanitrilogian. Tosin en ole edelleenkään varma, oliko Salmenniemi tosissaan tekstinsä kanssa vai vedättikö hän ensisijaisesti kriitikoita. Liimatan kohdalla tätä ei tarvitse pohtia, teksti oli oikeasti hyvää. Sykähdyttävää oli, että tässä tarinan ensimmäisessä osassa käytetty kieli yhtäkkiä muuttui hetkeksi ihan toisenlaiseksi. Toisessa osassa Arnon ja Armin tarina jätettiin lepäämään ja siirryttiin kauhuelokuvafestivaaleille, jotka järjestettiin jo ties kuinka monetta kertaa käytöstäpoistetulla juna-asemalla, jonka muutama kaupunkilainen oli ostanut itselleen lomanvietto- ja puuhapaikaksi. Kolmannessa osassa tarinat yhdistyivät romaanin "kolmannen toimijan" kertomuksella.
Tämän romaanin en olisi suonut päättyvän, niin nautinnollista tätä oli lukea.
Luin e-kirjana ja otin useita kuvakaappauksia osuvista lauseista. Heitän vain pari esimerkkiä, kun näitä oli niin paljon.
"Kellarissa Manu kaivoi verkkatakin taskusta kovamuovisen kupin ja kaatoi siihen ohuena nauhana yhdeksänprosenttista Chimayta. Manu imaisi ruskean vaahdon, joka itsessään potenttina muistutteli nautiskelijaa lähestyvästä rajankäynnistä vastuullisuuden tuolla puolen."
"LSD-lappu on postimerkki kirjeeseen, jonka osoitekentässä lukee minne vittu vaan kunhan vittu veke."
"Onni on uunituoreen sämpylän hienosti virtsainen tuoksu."
"Tämänkertainen kesä eli itseään loppuun kovin vauhdikkaasti ja syksy työntyi heinäkuun varpaille kuin avautuva mattorulla."
"- Mutta kun tietää mitä ei tiedä, on jo tietämisen alussa.
- Sanoi Kungfutse.
- Eikä sanonut. Tai se pölli minulta."
"Kun lapset seivovat omilla jaloillaan, alkaa elämän pitkä iltapäivä."
"Nykyisin jätteet lajiteltiin ja pahvi oli puhdasta, ja sitä löytyi enemmän kuin koskaan kun ihmiset tilasivat tavaraa ulkomailta."
"Mielellään Arno silti valitsi tiensuun jonka määränpäätä ei tuntenut, jos sen turvalliseksi arvioi, sillä missää ei tunne käyneensä jos kulkee vain tuttuja väyliä."
Tuossa jotain, mutta oli paljon muitakin, pidempiä ajatuskulkuja, joita en nyt tähän kirjoita.
17
Ja siis tässä romaanissa on vahva ja mukaansatempaava tarina.
Arvio: 4/5
Tommi Liimatta: Verta valkokankaalla (2026). Sivuja 319, joten kokonaissivumäärä on 17 166.
September 15, 2026
Tommi Liimatan Verta valkokankaalla erottuu edukseen ennen kaikkea kielellään. Kirjassa on todella kaunista ja huoliteltua suomen kieltä, jota on ilo lukea. Harvoin dekkarigenressä törmää näin vahvaan äidinkielen hallintaan ja ilmaisun rikkauteen.
Tarina käynnistyy vahvasti ja imaisee lukijan nopeasti mukaansa. Alku herättää kiinnostuksen ja lupaa paljon. Keskivaiheilla vauhti kuitenkin hieman hyytyy. Mukaan tulee suvantojakso, jonka aikana tuntui ajoittain siltä, ettei tarina etene juuri lainkaan. Tunnelma säilyy, mutta juonen eteneminen jää hetkeksi paikalleen.
Kolmannen osan jälkeen kirja löytää kuitenkin uudelleen rytminsä. Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, jännite kasvaa ja loppuratkaisuun mennään vauhdilla. Viimeiset sivut pitivät tiukasti otteessaan ja nostivat kokonaisarviota selvästi ylöspäin.
Verta valkokankaalla ei ole aivan perinteinen dekkari, mutta kyllä sen tähän genreen voi hyvin sijoittaa. Se tarjoaa rikoskirjallisuuden ystäville jotain hieman erilaista: vahvaa kieltä, omaleimaisen tunnelman ja lopulta myös mukaansa tempaavan tarinan.
Suosittelen erityisesti lukijoille, jotka arvostavat rikosjuonen lisäksi laadukasta kieltä ja kirjallista ilmaisua.
Tarina käynnistyy vahvasti ja imaisee lukijan nopeasti mukaansa. Alku herättää kiinnostuksen ja lupaa paljon. Keskivaiheilla vauhti kuitenkin hieman hyytyy. Mukaan tulee suvantojakso, jonka aikana tuntui ajoittain siltä, ettei tarina etene juuri lainkaan. Tunnelma säilyy, mutta juonen eteneminen jää hetkeksi paikalleen.
Kolmannen osan jälkeen kirja löytää kuitenkin uudelleen rytminsä. Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, jännite kasvaa ja loppuratkaisuun mennään vauhdilla. Viimeiset sivut pitivät tiukasti otteessaan ja nostivat kokonaisarviota selvästi ylöspäin.
Verta valkokankaalla ei ole aivan perinteinen dekkari, mutta kyllä sen tähän genreen voi hyvin sijoittaa. Se tarjoaa rikoskirjallisuuden ystäville jotain hieman erilaista: vahvaa kieltä, omaleimaisen tunnelman ja lopulta myös mukaansa tempaavan tarinan.
Suosittelen erityisesti lukijoille, jotka arvostavat rikosjuonen lisäksi laadukasta kieltä ja kirjallista ilmaisua.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews