Toivoa antava kirja näyttää, että synkän lapsuuden ei tarvitse määrittää elämää.
Onnellinen lapsuus on pääsylippu hyvään elämään, sanotaan. Mutta lapsuuttaan ei voi valita.
Yllättäen monella menestyjällä on takanaan raskaat varhaisvuodet: köyhyyttä, kiusaamista, vanhempien päihdeongelmia. Miksi he ovat pärjänneet kurjista lähtökohdista huolimatta hyvin?
Koskettava tietokirja selvittää polkua, joka vie vaikeasta lapsuudesta onnelliseen aikuisuuteen. Tunnetut, menestykseen ponnistaneet suomalaiset kertovat tarinansa ja valottavat selviytymiskeinojaan. Kirja tuo lohdullisen viestin menneisyyden kanssa painiville: vastoinkäymiset voivat myös vahvistaa.
Pieni sosiaalipornon haju ilmassa leijui, kun tähän tartuin - sen verran monta iltapäivälehden otsikkoa olin jo ehtinyt kirjan pohjalta nähdä. Eikä sinänsä ihme: tunnettuja tyyppejähän tässä elämästään avautuu, ja meno on hetkittäin rujoakin rujempaa. Kansikaan ei vakuuttanut, eikä sivumäärä. Mahtuuko reiluun pariinsataan sivuun muuta kuin pintaraapaisuja?
Mutta yllätyin myönteisesti ja annan neljä tähteä siitä hyvästä, että tämä toimii myös monentasoisille lukijoille. Tarinoiden välissä on ammattilaisten haastatteluja, joissa vaikeatkin termit on selitetty valtaosin hyvin selkeästi. Näistä kahdenlaisista teksteistä muodostuu vahva, toimiva kokonaisuus. Kaiken takana on tietysti luottamus, jonka kirjailija on saanut rakennettua haastateltaviensa kanssa jo siitä lähtien, että ovat kirjaan mukaan suostuneet.
Vaikeita ja voimakkaita kasvukertomuksia kotimaisilta ”tähdiltä”. Vaikea lapsuus tai nopea aikuistuminen tuskin on kenenkään mielestä voimavara, kun siihen usein liittyy köyhyyttä, päihteitä, mielenterveysongelmia jne. ja se vaikuttaa suoraan terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja koulumenestykseen, käyttäytymishäiriöihin ja tunnesäätelyn ongelmiin.
Tuntosarvet (tunnetilojen ennakointi) ja yliherkistyminen uhille. Väkivallan uhka. Turvattomuus. tressi.
Tässä oli myös tutkimustietoa tueksi.
Itsekin koen kärsineen perheen sisäisistä ongelmista, jotka johtivat raivonpurkauksiin ja laiminlyönteihin. Kaikki kiva tuntui olevan ankarasti kielletty ja rankaiseminen pienistäkin virheistä sekä kurittaminen oli tavanomaista.
Tämä tottakai vaikuttaa lapsen maailmankuvaan, minäkuvaan ym.
Armon ja anteeksiannon käsitteet vapauttavat lopulta katkeruudesta, kun ymmärtää vastuuttoman vanhemman valintoja (mitä mä selitän??).
POSTTRAUMAATTINEN KASVU tarjoaa mahdollisuuksia valjastaa kokemuksiaan esimerkiksi toisten auttamiseen.
Hitto kun näissä oli tuuria mukana. Muuten ihan hyviä juttuja
Kokoelma selviytymistarinoita. Jäi vaivaamaan, miksi menestys on tässä näin korostuneen tärkeää. Eikö tärkeämpää voisi olla esimerkiksi onnellinen elämä, mielenterveys? Menestys ei välttämättä kerro kummastakaan, vaan ihminen saattaa silti voida pahoin tai toimia vahingollisesti muiden kohtaan. Erityisesti ylisuoriutujat ovat usein armottomia itselleen eivätkä välttämättä lainkaan onnellisia.