"Filosofisen seksuaalisuuden kohtuuttomuus ei ole mitään sellaista, minkä voisi saavuttaa aistimuksia ja tilanteita kumuloituvasti lisäämällä, vaan se annetaan kertarysäyksellä. Se syntyy subjektin muuttumisesta tuntevaksi esineeksi.”
Mario Perniolan mukaan rock-musiikki, arkkitehtuuri, virtuaalitodellisuus ja metakirjallisuus perustuvat kokemisen tavalle, jossa ihminen käyttäytyy ”tuntevan esineen” tavoin. Neutrin, kyberpunkin ja toisen ihon kaltaisia käsitteitä vilisevä Epäorgaanisen vetovoima (Il sex appeal dell'inorganico, 1994) sukeltaa esineiden yhteiskuntaan ja esineistymiseen. Perniolan jäävuorikerronta on täynnä viittauksia filosofian ja kirjallisuuden historiaan, mutta kertojanääni on omintakeinen ja epäakateeminen.
Perniola (1941-2018) opiskeli Luigi Pareysonin johdolla filosofiaa Torinossa yhdessä Gianni Vattimon ja Umberto Econ kanssa. Hän kirjoitti laajasti filosofian ja estetiikan eri aiheista.
Kirjan on suomentanut estetiikantutkija, dosentti Max Ryynänen. Teoksen jälkikirjoituksessa Ryynänen avaa ja kontekstualisoi Perniolan ajattelua.
I read this a while ago, but I think I was excited by the academic take on post-human bodily experience, the neutralization of sexual dynamics, and the aestheticizing of everyone and everything as a field of desiring objects. Poetic and interesting.
I have to say that is definitely worth a read. It offers a new fresh perspective on many matters and engages the reader to continue thinking further or rethink old ideas from a new angle.
I like his ideas but he uses way too many different examples, also the huge amount of different philosophical concepts is very confusing if you’re not used to that kind of literature.