Pysäyttävä kuvaus hengellisestä väkivallasta nykypäivän Suomessa.
Teinipoika joutuu manaajan uhriksi, koska kokee vetoa poikiin. Terapiassa hänelle kerrotaan, että homous on psyykkinen vaurio, joka johtuu huonosta isäsuhteesta.
Miten seksuaalisuutta yritetään muuttaa ja mitkä ovat eheytyksen jäljet? Kirja avaa kipeää teemaa sekä tositarinoiden että tutkitun tiedon valossa. Se kertoo eheytystoiminnasta kaunistelematta mutta luo samalla toivoa hengellistä väkivaltaa kokeneille.
Tietokirjailija Ville Mäkipelto omaksui nuoruutensa seurakunnassa ajattelun, jossa rajat olivat tiukat ja erilaisuus tuomittiin. Vasta aikuistuttuaan hän kyseenalaisti, voisiko rakkaus muka viedä helvettiin.
Pidin erityisesti siitä, miten Mäkipelto kuvasi tässä omaa henkilökohtaista taustaansa aiheeseen - myös sitä kehityksen kaarta, jonka oli omassa elämässään kokenut. Vahva lukusuositus!
Kaunis, raaka ja koskettava kuvaus eheytyksestä Suomessa. Mäkipellon pohtiva ja filosofinen kerronta tuntui aluksi hankalalta, mutta lopulta tuntui vetoavan minuun todella. Kirja oli koottu yksityishenkilöiden kertomuksista heidän kokemastaan eheytyksestä. Kertomusten välissä oli "faktoja" ja tietoa eheytyksestä, pohdintaa raamatun tulkinnoista sekä Mäkipellon omia ajatuksia. Kirja tuntui aluksi kylmältä ja surulliselta. Loppua kohden sen sävy tuntui muuttuvan kauniin toiveikkaaksi, ja huomasin herkistyväni lopuksi toden teolla. Suosittelen tätä kirjaa ihan jokaiselle, mutta erityisesti kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen piirissä toimiville. Itse en ehkä koe oppineeni tästä paljoa, mutta ajateltavaa oli, varsinkin kun tarinat heijastelevat jossain määrin omia kokemuksiani.
Kirjan ehdoton hyvä puoli on, että se tuo esiin kritittyjen kylmyyden ja rakkaudettomuuden seksuaalivähemmistöjä kohtaan, osoittaen kylmänviileästi ja seikkaperäisesti kuinka kristityt ovat epäonnistuneet rakkaudessaan lähimmäisiään kohtaan. Lisäksi kirjan rakenne - jossa tarinat ja asiatieto nivoutuvat yhteen - tekee lukukokemuksesta miellyttävän.
Kirjan Raamatun tekstien käsittely on kuitenkin valitettavasti erityisen heikko. Se ei käy konservatiivisen kristinuskon argumentteja läpi, eikä listaa lähteitä jotka nostaisivat kirjan heikkoa ja yksipuolista raamatuntulkintaa vastaan argumentteja. Kirja näin ollen luo turvallisen tilan, jonne toisinajattelijoilla ei ole asiaa. Teologian ja eksegetiikan asiantuntijalta odottaisi enemmän.
Mäkipelto ei myöskään ota huomioon Raamatun tekstien kirjoittajien maailmankuvan ydinkäsityksiä, jotka vaikuttavat konservatiivisempien kristittyjen Raamatun tulkinnan taustalla. Seksuaalisuus on erottamattomasti osa lisääntymistä, jota kirja ei mainitse muuta kuin lankousavioliittolainsäädännön yhteydessä ohimenevästi. Genesiksen narratiivit sisältävät suoran käskyn jatkaa sukua, joka toimi niin kristillisen kuin rabbiinisen seksuaalietiikan pohjana (KS. Esim. Instone-Brewer Divorce and remarriage in the Bible). Muissakin muinaisen Lähi-idän ihmisen luomisteksteissä ihmisen luomiseen sisältyy teleologisia väitteitä, eli mitä varten ihminen on luotu. Esim. Babylonialaisissa luomismyyteissä pääasiassa työskentelemään jumalille. Näin ollen kirjassa esitetty Genesiksen genre-argumentti osoittaa ainakin Genesiksen osalta lapsellista raamatun lukutaitoa niin muinaisen Lähi-idän saralla kuin traditionaalisten lukutapojen osalta.
Pelkästään tämä huomio osoittaa, että vaikka Mäkipelto kokemuksellisesti tuntee seksuaalietiikaltaan konservatiiviset yhteisöt, hän ei kuitenkaan argumentatiivisesti liiku modernin liberaalistisen ihmiskuvan, psykologian ja Setan ideologioiden ulkopuolelle, eikä siten onnistu vakuuttamaan kuin ne, jotka ovat jo valmiiksi vakuuttuneita.
Kirjan yksipuolisuuden tähden en suosittele sitä, vaikka pidän esilletuotujen ihmisten tarinoita tärkeinä.
"Ehjää ei voi eheyttää!" on ollut aktivistien pointti jo useiden vuosikymmenien ajan, se ajatus välittyy myös päällimmäisenä Mäkipellon kirjasta. Kirjassa ei varsinaisesti keskitytä yksilöiden henkilökohtaiseen uskonkokemukseen, ja se on hyvä: samalla tavoin kuin sukupuolisuuden ja sukupuolien kirjo, on myös uskonoppineiden kirjo henkilökohtaista. Koska kirjan on kirjoittanut "uskon sisäpiiriläinen", toivoisin sen tavoittavan myös ns. omat joukkonsa, eikä varsin sujuvasti luettavaa teosta automaattisesti syrjäytettäisi arvovapaiden propagandaksi.
Silmiä avaava ja kiinnostavasti rakennettu kirja! Omakohtainen kokemus ja muiden kertomukset oli mielenkiintoinen ja ainakin omasta mielestä hyvä lisä tähän!