Häikäisevä romaani kasvamisen, baletin ja maailmanpolitiikan hypyistä.
Nuori tyttö on juuri muuttanut perheensä kanssa vuoden 1989 Ouluun. Neuvostoliitossa tapahtuu, Gorbatšovin vierailu kuohuttaa ja Suomen talous synkkenee.
Tytön isoäidit ovat myös aikoinaan eläneet maailmanhistorian risteyksissä, sodan riepomassa maassa.
Mutta tytölle tärkeintä on baletti, sillä hänen venäläinen tanssinopettajansa tarttuu kunnianhimoiseen suunnitelmaan: harrastelijaryhmän tulee esittää Tšaikovskin Joutsenlampi, alusta loppuun.
Kiehtova, mestarillinen romaani on kärkitossujen kovettama kasvukertomus, joka näyttää koskettavasti, miten maailmantapahtumat ja yksilö kulkevat käsi kädessä.
Riikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
Pulkkisen yhdeksäs romaani, Pienet joutsenet on monella tasolla liikkuva, terävän taitava romaani, jossa baletin läpeensä ruumillinen liikekieli yhdistyy ja laajenee kiinnostavasti politiikan ja taiteen liikekieleen pohtien valtaa, vapautta, totutta, valhetta, kauneutta ja kansaa. Tarinan henkilöt osoittavat, kuinka jokainen meistä kykenee olemaan sekä Odette että Odile. Aina rooliaan ei saa myöskään valita, harvoin saa.
Ajankuva keskushenkilön lapsuudesta lamaa enteilevässä Suomessa on uskottava ja kiinnostava, ja sitä syventävät monet muut henkilöhahmot tarinoineen, kuten sodan kokeneet ja elämän erilleen repimät mummot Airi ja Sylvi, lehtileikkeet Neuvostoliiton asteittaisesta hajoamisesta, mielenosoituksista, suurista rooleista ja liikkeistä maailmanpolitiikan näyttämöllä, venäläinen tanssinopettaja ja oululaiseen balettikouluun yllättäen saapuva neuvostonuorukainen, Valentin.
Joutsenlammen tarinan ympärille ja päälle rakentuvassa tarinassa maailmankuulun baletin hahmot ja teemat saavat uusia variaatioita, ilmenemismuotoja ja hahmoja monessa aikatasossa ja monessa merkityksessä. Merkityksiä romaaniin rakentavat rinnakkain yksilön kokemusmaailma ja maailmanlaajuisesti jälkensä jättäneet tapahtumat ja kollektiiviset muistot ja kokemukset aina talvi- ja jatkosodista Neuvostoliiton romahtamiseen. Oman tasonsa tuo näiden teemojen heijastaminen nykypäivän kontekstiin ja kysymys siitä, millaisia teoksia meidän aikamme ja meidän tarinamme voivat rakentaa.
Paljon jäi varmasti vielä ymmärtämättäkin tästä hienovireisestä monitasoisuudesta, joten luulen palaavani tähän teokseen vielä uudelleenkin. Tällaisen romaanin ja tarinan kirjoittaminen uskottavasti ja näin monisävyisesti on joka tapauksessa osoitus terävästä älystä, oivalluksesta ja syvästä ihmisyyden, kielen ja taiteen ymmärtämisestä. Tuloksena on syvä lukunautinto ja kutsu monenlaisiin pohdiskeluihin.
Pulkkisen Pienet joutsenet on omaperäisen persoonallinen ja viisas kirja. Osoittaa melkoista luovuutta yhdistää Joutsenlammen baletti, Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomen samojen aikojen lama toisiinsa. Eikä tässä kaikki, vaan Suomen Venäjä, Venäjä, Venäjä ongelma upotetaan samaan keitokseen. Joutsenlampi on kyllä aivan keskeinen osa Neuvostoliiton historiaa. Sitähän alettiin soittaa radiossa ja näyttää televisiossa aina kun tapahtui jotakin mistä ei voitu kertoa.
Pulkkinen kuvaa hienosti pienen balettitytön havaintoja muuttuvasta maailmasta ympärillään. Hän tuntuu muistavan miten hän aikanaan koki ja havaitsi ja kummasteli asioita - sen verran kuin fiksu aikansa seuraava tyttö saattoi kokea. Tytön kohtaamiset isoäitien kanssa ovat lämpimiä ja muistorikkaita. Isoäidit ovat herkullisia hahmoja erilaisuudessaan. Myös balettiryhmän vierailu Pietarissa on oivallisen tarkkanäköinen. Ellei Pulkkinen itse matkaa tehnyt niin joku tällaisen matkan tehnyt on antanut ainekset jaksoon. Aikuisena entinen balettityttö menee tapaamaan dementoituneita ja nyt toisiaan vihaavia isoäitejä heidän viimeiseen hoitokotiinsa. Nämäkin jaksot ovat tarkalla kynällä piirrettyjä.
Kirjan suuri idea on löytää Joutsenlammesta symboliikkaa kaikelle mitä maailmassa tapahtuu. Baletista kerrotaan alkupuolella lähes 40 sivun kuvaus juonesta ja tapahtumista. Koko loppukirjan ajan tyttöryhmä harjoittelee balettia ja koko ajan pyöritään baletin tapahtumissa ja etenkin erilaisissa balettiasennoissa. Minulle tämä menee överiksi ja vielä se että isoäiteihinkin musta joutsen ja valkoinen joutsen liimataan, on liikaa. Vaatii todella syvällistä Joutsenlampi osaamista, jos kykenee omaksumaan kaikki Pulkkisen baletista nostamat viittaukset ja viisaudet.
Mainio esimerkki Pulkkisen kyvystä yhdistää pientä ja suurta on seuraava. "On kaksi tapaa paljastaa, että aikuisetkin ovat lapsia. Toinen on kuoleman läheisyys, oman tai muiden. Ja toinen on se, kun historia vaihtaa äkisti suuntaa, eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu." Kiusallisen ajankohtaista.
Vaikka Pulkkisen kirja on hienovaraisin ja ehkä fiksuimmin naamioitu tarina siitä uhasta joka Venäjä Suomelle on jatkuvasti, olisin karsinut jatkuvaa toisteisuutta Joutsenlammesta. Ehkä se kuvaa baletin rankan toisteista harjoittelua, jossa ei ole lupa uupua. Pulkkisen balettiosaamnen on vakuuttavaaa eikä tällaista kirjaa kukaan toinen olisi voinut kirjoittaa. Sitäkin arvostan, että Pulkkisen antama kuva baletista on niin inhorealistinen, harjoittelu varvastossuihin siirtymisessä on kidutusta, että ei ole pelkoa ryntäyksestä balettitunneille. Kritiikistä huolimatta olen ihmeissäni ellei kirja nouse Finlandia ehdokkaiden listalle.
Pienet joutsenet on Joutsenlammen ympärille kiertyvä monitahoinen romaani: ajankuva 90-luvun lama-ajan lapsuudesta sekä kuvaus baletin maailmasta ja naapurimaastamme historian solmukohdissa. Luettuani kirjan sen tarinaan uppoutuen, palasin selaillen jälkiäni taaksepäin - mitä kaikkea oikein tapahtuikaan? Pienet joutsenet kestäisi hyvin useammankin lukukerran.
Ennen tämän kirjan lukemista en tiennyt mitään baletista, Joutsenlammesta tai klassisen musiikin tulkitsemisesta. Neuvostoliiton hajoamisesta, Neuvostoliiton / Venäjän harjoittamasta disinformaatiosta yms tiesin omasta näkökulmastani paljonkin. Sitten on 90-luvun lama Suomessa ja isoäidit jotka elävät lapsuuttaan talvisodan alkaessa.
Kuulostaa älyttömältä aiheiden sekamelskalta, mutta kirja on hieno! Näkökulmia ja tasoja on monta, kaikki kuitenkin liittyvät yhteen. Krista Kosonen oli hyvä äänikirjan lukijana, loppusanat piti lukea e-kirjasta.
Entiselle balettitytölle tämä iski tietenkin täysosuman lailla. Arvoin välillä, oliko tähän lopulta ympätty liikaakin teemoja ja tasoja, mutta en sitten jaksanut enää siitäkään välittää, vaan nautiskelin baletista ja kauniista kielestä.
Hullunkurinen ajatus: baletti voisi koska tahansa alkaa sinussa uudestaan kuin uni joka ottaa vallan, kuin sairaus. Kuin transsi.
Rakastin uppoutua balettimaailmaan ja myös nostalgisella ysärille - vaikkakin ajan kuvaus oli aikuisen silmin myös melko synkeän realistista. Taidokkaasti kirjoitettu ja monitasoinen teos, jossa yhdistyy baletti, historia ja nuoren tytön kasvutarina. Joihinkin kysymyksiin jäin kaipaamaan vastauksia, mutta joka tapauksessa tähän uppoutui niin, että tuli ahmittua muutamassa päivässä.