Koira joka kävi coffee shopissa

by Pete Suhonen

Jami Järvensyrjä ei elämältä paljoa halua.
Niin paljon Coca-Colaa kuin napa vetää, hyvännäköisen misun ja Porsche Carreran. Jälkimmäistä ei pizzakuskin palkalla pysty ostamaan. Huumekuriiri olisi muuten unelmaduuni, mutta jo ajatuskin kaman nielemisestä kuvottaa.
Näyttämölle astuu Ella-serkku, nuori lahjakas kirjoittajanalku, joka tarvitsee Papa-koiralleen hoitopaikan lähtiessään Maltalle kirjoittamaan esikoisteostaan. Jami laskee yksi plus yksi, mutta ei osaa ottaa huomioon naulapyssyynsä kiintynyttä Henkkaa eikä moottoripyöräkerhoa pyörittävää Lemmeä, joka ei toheloiville kuriireille anna armoa.
Pian huumekarusellissa kieppuvat myös Jamin itsemurha-altis Ahmed-pomo, lemmenkipeä Anna ja Fredi- koira, joka osoittaa lajirajat ylittäviä homoseksuaalisia taipumuksia.
Koira joka kävi coffee shopissa ei paijaa mutta ei tuomitsekaan. Se on Suhosen kahta edellistä romaania lempeämpi kirja, mutta vähintään yhtä hauska.

300 pages

First published August 5, 2015

About the author

Pete Suhonen on Helsingissä asuva kirjailija ja päätoimittaja. Hän on opiskellut suomen kieltä ja viestintää Helsingin kauppakorkeakoulussa.
Nuoria aikuisia kuvaava romaani Koira joka kävi coffee shopissa palkittiin Otavan nuortenromaanikilpailussa keväällä 2015. Teos oli myös Nuori Aleksis -palkintoehdokas. Naiset kuin muuttolinnut (WSOY, 2021) avasi Suhosen Postinumeromurhat-dekkarisarjan, jonka toinen osa on Tennisopettaja (2022). Kolmas osa on Huvitusten saari (2023).
Aiemmin Suhonen on julkaissut romaanit Hitlerin kylkiluu (2012, WSOY) ja Valkoinen joulu (2013, WSOY). Eronneen isän ja hänen poikansa meriretkestä kertova Poikani ja meri (Kosmos) ilmestyi 2017. Myrskyn ratsastaja (2018, Sammakko) on dokumentaarinen, seikkailija Seppo Murajasta kertova romaani.

Reviews

[Susineito · Rating 2 out of 5]

Ehkä olen vain yli-ikäinen. Sinänsä hauska ja vetävä kirja, mutta turhan sekava ja hahmot eivät kolahtaneet.

[Minna Hyväri · Rating 3 out of 5]

Lukupiirikirja (Singapore) 25.2.2016.
Kommentteja:
- hyvää huumoria
- kieli ei ärsyttänyt
- kohellusta paljon
- kepeä ja viihdyttävä, sopisi leffaksi
- positiivinen poikkeus

Yhteenvetona:

Hyvää huumoria sisältävä, erittäin helppolukuinen kirja. Sujuvaa, nopeasti luettavaa kieltä, joka ei ärsyttänyt. Kohellusta ja sähellystä riitti, jopa ähkyksi asti. Nykyajan veijaritarina, jatkaa suomalaista veijaritarinoiden perintöä.

Kirja on selvästi nuorille, nuorille aikuisille suunnattu kirja, mutta sopii kevyeksi lukemiseksi kiireen keskessä kaikenikäisille. Keskustelimme jonkun verran kirjan tarjoamasta maailmankuvasta, jos kirjaa pohtii nuorisokirjana. Huumeita, nymfomaniaa, jne. Mutta kirjan teemat kyllä pyörivät näin keski-ikäisen näkövinkkelistä hyvinkin nuorisomaailmassa, kumppania kaivataan, mutta millaista ja mistä sen löytää. Nuoren miehen tavoitteet nopea auto, paljon rahaa ja mallimisut, cokis ja rasvainen ruoka. Nopean auton saamiseksi, rahaa on saatava myös nopeasti, ja se johdatti kirjan päähenkilön Jamin omituisiinkin kiemuroihin huumeiden salakuljetusmaailmassa.

Henkilögalleria oli melkoinen, yhteen kirjaan oli saatu ympättyä monta stereotyyppistä hahmoa, mutta hauskan tragikoomisesti kuvattuna. Ja kuten veijaritarinoissa yleensä, tässäkin kirjassa opetusta riitti, joskin piilotetummin kuin normaalisti. Yksikään henkilöhahmo ei nouse mitenkään sankarilliseksi ja erityisesti huumerikosjengiläiset kuvataan surullisen hupaisina, lukija kokee enemmänkin itkunaurun ryydittämää myötähäpeää, ei niinkään koe samaistumishalua.

Lukupiirikirjojemme keskessä tämä oli positiivinen poikkeus. Kaksi kolmasosaa lukupiiriläisistä tykkäsi kirjasta, itse hiukan tällaisena jähmeänä otin etäisyyttä, mutta kevyenä iltalukemisena kirja meni. Kaiken kohelluksen keskessä ns. faktajutut oli punottu juoneen hyvin. Kirjoittaja oli selkeästi taustatyötä pääteemoistaan tehnyt, vaikkakin fiktiiviseen muotoon aukikirjoitettu. Päähenkilöiden elämänvalinnat kirjan lopussa indikoivat, että kirjoittaja viestii, ettei se ruoho sen vihreämpää ole aidan takana ja fiktioelämä glamuureineen kannattaa ylettää vain leffojen nauttimiseen, arkielämässä kannattaa keskittyä olennaisempaan.

Kirjaa voi hyvillä mielin suositella ainakin koululukemistoon ja jokaiselle keveäksi laiturilukemiseksi.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Kuin Juoppohullun päiväkirjan ja Alibin kiimainen risteytys. Juoni on niin korkealentoinen, että lukijana mie vain päästin irti ja nautin siitä kuuluisasta kyydistä. Ratkihauska tarina kauheista asioista.

Tää oli miun ensikosketus Pete Suhosen kirjoihin, ja pidin kyllä kielestään & tyylistään valtavasti. Miulle suunmyötäinen rymistely, jossa Kekkostakaan ei jätetä rauhaan.

[Meri-Helene Mikkola · Rating 3 out of 5]

Totuus on joskus tarua ihmeellisempää, silti omaan makuun liian räävitöntä ja karskia kieltä

[Mira · Rating 2 out of 5]

Clusterfuck

[Milla Marie Rinne · Rating 2 out of 5]

täst tuli mielee semmone paska komedia-jännitysleffa joita tuntuu tulevan koko aja lisää ovist ja ikkunoista, mut kyl tää yhen hiljasen työpäivän sai kulumaa mukavasti

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Ratkiriemukas ja samaan aikaan kamala. Ehdottomasti ysien settiin.

[Marjatta · Rating 4 out of 5]

Olipa hauska välipala kaikkien synkkien kirjojen välissä. Hulvattoman hauska. Tykkäsin ihan sikana.
Tästä on sanottava näin. Ei mitään hienosteluja.

[Anni · Rating 5 out of 5]

Aivan älyttömän hauska kirja, joka tosin kertoo ihan kamalista asioista...! Oon lukenut viime aikoina aika synkkiä teoksia, joten tää oli oikein ihana ja kaivattu piristysruiske.