What do you think?
Rate this book
Susiraja #1
Kesytön
LUULETKO TIETÄVÄSI MILLAISTA ON SUSIRAJALLA?
MIETI UUDESTAAN.
Kertasin mielessäni viime kuukausien tapahtumat. Äitini oli kuollut. Olin muuttanut pieneen kylään enoni luokse; enon, josta en ollut kuullutkaan vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin. Minulle oli selvinnyt, että maailmassa oli paljon sellaista, minkä olin aina luullut olevan satua. Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkilliseintä, minä elin heidän kanssaan.
Ja laumanjohtajan poika oli juuri kertonut minulle, että hän oli valmis uhmaamaan omiaan, jotta voisi olla minun kanssani. Minun.
Unohtumaton lukuelämys Kesytön on täysiverinen paranormaali romanssi ja koukuttava Susiraja-sarjan 1. osa.
MIETI UUDESTAAN.
Kertasin mielessäni viime kuukausien tapahtumat. Äitini oli kuollut. Olin muuttanut pieneen kylään enoni luokse; enon, josta en ollut kuullutkaan vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin. Minulle oli selvinnyt, että maailmassa oli paljon sellaista, minkä olin aina luullut olevan satua. Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkilliseintä, minä elin heidän kanssaan.
Ja laumanjohtajan poika oli juuri kertonut minulle, että hän oli valmis uhmaamaan omiaan, jotta voisi olla minun kanssani. Minun.
Unohtumaton lukuelämys Kesytön on täysiverinen paranormaali romanssi ja koukuttava Susiraja-sarjan 1. osa.
426 pages, Paperback
First published January 1, 2012
8 people are currently reading
216 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 58 reviews
August 18, 2015
Aika perus paranormaalia YA-romantikkaa. Jenkkipuolella tällainen juoni on jo nähty ajat sitten, mutta plussaa suhteellisen tyylipuhtaasta suomalaisesta versiosta. Tunnelma on vähän siitä väliltä: kyllähän tätä luki lukunälkään, mutta suurta mullistusta mielessäni ei tapahtunut.
Read
March 31, 2017Maailman paras kirja niille jotka tahtovat nauraa kuvitteellisten ihmismielten tyhmyydelle!
Pääosissa:
- masentunut stadilainen ensirakkaudesta kärsivä, äitinsä juuri kolarissa traagisesti menettänyt epäihminen
- mitäänsanomaton susieno, joka antaa lasten juoda vodkaa
- mekkoja ompeleva homo taiteilijapoika
- komea tyttöystävänsä hylkäävä susipoju, joka vain tahtoo olla stadilaisen Raisulin kanssa
- kiltti vampyyri, jolla ei ole yhtään ystävää
- kylällinen mielettömän kauniita ja urheilullisia ihmissusia Kajaanista 50 kilometriä itään
Heidän kanssaan ei taatusti tule tylsää! Voit seurata kylän draamaa turvallisesti kotisohvalta tai sängyn pohjalta! Varo vain, ettei tarina koukuta liikaa tai päädyt varaamaan koko loppukirjasarjan kirjastosta kertarysäyksellä, jonka jälkeen huomaat että on viikonloppu ja vähintään kaksi tuskaista päivää aikaa, ennen kuin saat seuraavat romaanit hyppysiisi (en siis todellakaan puhu kokemuksesta)! Tämän jälkeen elämäsi on romuna, etkä tiedä mitä tehdä koko viikonloppuna! Masennut, tai pahempaa! Joten rynnätkäämme siis kaikki rakkaat ystäväni kirjastoihin mellakoimaan, vaatimaan että varauksia toimitettaisiin myös viikonloppuisin!*
*En usko, että kukaan lukee tätä, mutta jos lukee, niin tahtoisin vain tiedottaa että aikomuksena ei ollut loukata ketään tällä pienoisella tunteenpurkauksella kyseisestä kirjasta, älkäätte siis suuttuko näennäisestä ivasta tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. Rakastakaamme kaikkia ihmisiä, erilaisuuksia arvostaen sekä vaalien. En myöskään tahtonut loukata kirjailijaa. Kirja oli hyvä. Mahtavaa huumoria. Koukuttavaa tyhmyyttä sekä ihmis(susi)toilailua. Ensimmäinen lukemani 'rakkauskirja', eikä todellakaan viimeinen, sillä monet raikuvat naurut vain odottavat nauramistaan!
Ajatella, että kaikki tapahtuukin Kajaanissa eikä Washingtonissa...
Pääosissa:
- masentunut stadilainen ensirakkaudesta kärsivä, äitinsä juuri kolarissa traagisesti menettänyt epäihminen
- mitäänsanomaton susieno, joka antaa lasten juoda vodkaa
- mekkoja ompeleva homo taiteilijapoika
- komea tyttöystävänsä hylkäävä susipoju, joka vain tahtoo olla stadilaisen Raisulin kanssa
- kiltti vampyyri, jolla ei ole yhtään ystävää
- kylällinen mielettömän kauniita ja urheilullisia ihmissusia Kajaanista 50 kilometriä itään
Heidän kanssaan ei taatusti tule tylsää! Voit seurata kylän draamaa turvallisesti kotisohvalta tai sängyn pohjalta! Varo vain, ettei tarina koukuta liikaa tai päädyt varaamaan koko loppukirjasarjan kirjastosta kertarysäyksellä, jonka jälkeen huomaat että on viikonloppu ja vähintään kaksi tuskaista päivää aikaa, ennen kuin saat seuraavat romaanit hyppysiisi (en siis todellakaan puhu kokemuksesta)! Tämän jälkeen elämäsi on romuna, etkä tiedä mitä tehdä koko viikonloppuna! Masennut, tai pahempaa! Joten rynnätkäämme siis kaikki rakkaat ystäväni kirjastoihin mellakoimaan, vaatimaan että varauksia toimitettaisiin myös viikonloppuisin!*
*En usko, että kukaan lukee tätä, mutta jos lukee, niin tahtoisin vain tiedottaa että aikomuksena ei ollut loukata ketään tällä pienoisella tunteenpurkauksella kyseisestä kirjasta, älkäätte siis suuttuko näennäisestä ivasta tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. Rakastakaamme kaikkia ihmisiä, erilaisuuksia arvostaen sekä vaalien. En myöskään tahtonut loukata kirjailijaa. Kirja oli hyvä. Mahtavaa huumoria. Koukuttavaa tyhmyyttä sekä ihmis(susi)toilailua. Ensimmäinen lukemani 'rakkauskirja', eikä todellakaan viimeinen, sillä monet raikuvat naurut vain odottavat nauramistaan!
Ajatella, että kaikki tapahtuukin Kajaanissa eikä Washingtonissa...
January 31, 2021
"Sinä olet kuin etelä - jos suljen silmäni, saatan melkein tuntea auringon kasvoillani."
Olipa tämä jotenkin todella oman aikansa tuote. Oikein jepaa, jotenkin hyvin amerikkalaista ihmissusifantasiaa. Teinidraama ja roihuava lempi eivät minua hirveästi jaksaneet innostaa, ja oikeastaan kiinnostukiikarit nousivat nenälle vasta loppupuolella, kun loren ja päähenkilön superjännittävän salaisen lapsuuden rakentaminen pääsi kunnolla vauhtiin.
Jätti sillä tavalla mukavasti kielekkeelle keikkumaan, että taidan lukea seuraavankin osan. Osittain sen takia en kehtaakaan antaa tälle vain kahta tähteä - jokin tässä selvästi nimittäin minussa resonoi, vaikka hyppelinkin huoletta useiden sivujen yli.
Olipa tämä jotenkin todella oman aikansa tuote. Oikein jepaa, jotenkin hyvin amerikkalaista ihmissusifantasiaa. Teinidraama ja roihuava lempi eivät minua hirveästi jaksaneet innostaa, ja oikeastaan kiinnostukiikarit nousivat nenälle vasta loppupuolella, kun loren ja päähenkilön superjännittävän salaisen lapsuuden rakentaminen pääsi kunnolla vauhtiin.
Jätti sillä tavalla mukavasti kielekkeelle keikkumaan, että taidan lukea seuraavankin osan. Osittain sen takia en kehtaakaan antaa tälle vain kahta tähteä - jokin tässä selvästi nimittäin minussa resonoi, vaikka hyppelinkin huoletta useiden sivujen yli.
June 22, 2018
Ai että mä tykkäsin tästä! Ihana miljöö ja Rouhiaisen kirjottaa vaan niin koukuttavasti. Tekis mieli alottaa heti seuraava osa!
April 3, 2018
Kuulin kirjasta alunperin YleX Etusivusta, jossa se oli radio-ohjelman lukupiirin kirjana. Keskustelu kirjasta sai kiinnostumaan kirjasta, joka kuvailtiin mukaansa tempaavana. Kirja oli kiinnostava, koska siinä ei mässäillä ihmissusiasialla, vaan keskitytään enemmän ihmismuotoon, vaikkakin kaiken takana on koko ajan sudet ja laumakäytös. En tiedä ihmissusista mitään enkä ole niistä tippaakaan kiinnostunut, mutta kirjailija sai kirjaan äärettömästi ihmissusifaktaa (en tiedä onko ne kirjailijan keksimiä asioita vai "totuuksia" ihmissusista) ja ne kietoutuivat hienosti juoneen. Niko sai musta liian paljon huomiota, kun taas mielenkiintoinen Jaska jäi hyvin etäiseksi. Aion lukea myös seuraavat osat, koska haluan tietää kuinka Raisan käy.
October 9, 2017
Tekstissä oli kyllä tietynlaista imua, mutta samalla moni asia tökki pahemman kerran.
Kustannustoimittajasta oli selkeästi säästetty, sillä kirjaan oli jäänyt ylenpalttisen tekstimassan ja kömpelöiden ilmaisujen lisäksi myös suoranaisia kielivirheitä. En ole yleensäkään romantiikan ystävä, ja tässä siirappia oli käytetty aivan liikaa.
Muutama asia tarinassa silti myös kosketti , kun taas muutama muu lähinnä kummastutti tai jäi vähän irralliseksi . Osa henkilöhahmoista oli hiukan siedettävämpiä kuin monissa vastaavissa teoksissa, mutta useimmat kovin ohuita yhtä kaikki. Toisaalta Houkutuksessa en päässyt alkusivuja pidemmälle ja tämän luin kokonaan, joten saavutus sekin. Toiseen osaan en kyllä ole tarttumassa.
Nyt kun vielä osaisin päättää, pyöristyykö kirjalle antamani arvio 2,5 tähteä kahdeksi vai kolmeksi.
P.S. Kamala kansi...
Kustannustoimittajasta oli selkeästi säästetty, sillä kirjaan oli jäänyt ylenpalttisen tekstimassan ja kömpelöiden ilmaisujen lisäksi myös suoranaisia kielivirheitä. En ole yleensäkään romantiikan ystävä, ja tässä siirappia oli käytetty aivan liikaa.
Muutama asia tarinassa silti myös kosketti , kun taas muutama muu lähinnä kummastutti tai jäi vähän irralliseksi . Osa henkilöhahmoista oli hiukan siedettävämpiä kuin monissa vastaavissa teoksissa, mutta useimmat kovin ohuita yhtä kaikki. Toisaalta Houkutuksessa en päässyt alkusivuja pidemmälle ja tämän luin kokonaan, joten saavutus sekin. Toiseen osaan en kyllä ole tarttumassa.
Nyt kun vielä osaisin päättää, pyöristyykö kirjalle antamani arvio 2,5 tähteä kahdeksi vai kolmeksi.
P.S. Kamala kansi...
June 25, 2012
Kainuulaiset ihmissudet ja ensimmäinen kotimainen paranormaali romanssi (ainakin sen jälkeen, kun kehitettiin genrenimi "paranormaali romanssi").
Kohtuuttoman vaikea tavoite: lukea kirja itsenään. Osana lajityyppiäänkin se kompasteli, sillä "harvinaisen kauniita ihmisiä nämä kainuulaiset" ja muut pikkujutut tuppasivat hymyilyttämään. Samalla bongasin jatkuvasti viitteitä yksittäisiin ulkomaalaisiin teoksiin, jotka on jo niin-luettu. Houkutuksen lisäksi Paranormaali ja Häivähdys (tjsp) nyt ainakin, tusinatavarasta löytyisi useampiakin.
Oikea lukutapa löytyi ahmimisesta ja armosta. Muutamat uskomattoman kömpelöt ilmaisut ja kielikukkaset töksähtivät yllättävän vähän, kun päätin vain viihtyä. Päähenkilön rankat elämänvaiheet olivat oikeastikin rankkoja: viiltely, juominen, koulukiusaaminen ja murhanhimo olivat tylyydessään koskettavia.
Varsinainen rakkaustarina on juuri sitä, mutta muutamin oivaltavin kiemuroin. Sivuhenkilöistä osa on vähäveristä (hih hih hih), mutta koukut uppoavat. Pahaenteisyys ei ihan kauhistuta tarpeeksi, mutta identiteettikriisi ja sukusalaisuudet kantavat varmasti seuraavaan osaan.
Kohtuuttoman vaikea tavoite: lukea kirja itsenään. Osana lajityyppiäänkin se kompasteli, sillä "harvinaisen kauniita ihmisiä nämä kainuulaiset" ja muut pikkujutut tuppasivat hymyilyttämään. Samalla bongasin jatkuvasti viitteitä yksittäisiin ulkomaalaisiin teoksiin, jotka on jo niin-luettu. Houkutuksen lisäksi Paranormaali ja Häivähdys (tjsp) nyt ainakin, tusinatavarasta löytyisi useampiakin.
Oikea lukutapa löytyi ahmimisesta ja armosta. Muutamat uskomattoman kömpelöt ilmaisut ja kielikukkaset töksähtivät yllättävän vähän, kun päätin vain viihtyä. Päähenkilön rankat elämänvaiheet olivat oikeastikin rankkoja: viiltely, juominen, koulukiusaaminen ja murhanhimo olivat tylyydessään koskettavia.
Varsinainen rakkaustarina on juuri sitä, mutta muutamin oivaltavin kiemuroin. Sivuhenkilöistä osa on vähäveristä (hih hih hih), mutta koukut uppoavat. Pahaenteisyys ei ihan kauhistuta tarpeeksi, mutta identiteettikriisi ja sukusalaisuudet kantavat varmasti seuraavaan osaan.
August 23, 2018
Tykkäsin Väki-trilogian ekasta osasti niin kovasti, että piti ottaa seuraavia odotellessa Susirajat lukuun. Vähän vielä kömpelöä ja välillä hölmistyttävän kliseistä, mutta tempaisi kuitenkin mukaansa niin, että laitoin loputkin osat varaukseen.
April 3, 2016
Paranormaalia romatiikkaa. Viimein minäkin luin tämän. Eikös se parempi myöhään kuin...
October 7, 2015
Elina Rouhiaisen "Kesytön" (Tammi, 2012) aloittaa kotimaisen pararomanttisen sarjan Susiraja, joka viittaa tässä yhteydessä paitsi Kainuuseen tapahtumapaikkana, myös ihmissusi-teemaan.
Seitsemäntoistavuotias Raisa saa kuulla äitinsä kuolleen liikenneonnettomuudessa, ja joutuu sen vuoksi muuttamaan Helsingistä syrjäiseen Hukkavaaran kuntaan, jossa hänen enonsa asuu. Raisan taka-ajatuksena on saada selville, miksei äitivainaa ole koskaan suostunut puhumaan suvustaan. Hukkavaarassa hän törmää sitten uskomattoman upeaan kainuulaispoikaan, Mikaeliin, ja sitten ihastutaan ja rakastutaan. Mikael sattuu vaan olemaan ihmissusi, laumanjohtajan poika, mikä aiheuttaa monenmoista ongelmaa ja vaarallistakin tilannetta.
En ole kohderyhmää, itse asiassa kaikkea muuta, mutta pakko myöntää että pidin tästä sarjasta. Lopputulos on vallan hupaisaa viihdekirjallisuutta, joka onnistuu koukuttamaan lukijansa, vaikkei siitä oikein pysty omaperäisiä elementtejä löytämään.
Vuoden positiivisimpia yllättäjiä!
Seitsemäntoistavuotias Raisa saa kuulla äitinsä kuolleen liikenneonnettomuudessa, ja joutuu sen vuoksi muuttamaan Helsingistä syrjäiseen Hukkavaaran kuntaan, jossa hänen enonsa asuu. Raisan taka-ajatuksena on saada selville, miksei äitivainaa ole koskaan suostunut puhumaan suvustaan. Hukkavaarassa hän törmää sitten uskomattoman upeaan kainuulaispoikaan, Mikaeliin, ja sitten ihastutaan ja rakastutaan. Mikael sattuu vaan olemaan ihmissusi, laumanjohtajan poika, mikä aiheuttaa monenmoista ongelmaa ja vaarallistakin tilannetta.
En ole kohderyhmää, itse asiassa kaikkea muuta, mutta pakko myöntää että pidin tästä sarjasta. Lopputulos on vallan hupaisaa viihdekirjallisuutta, joka onnistuu koukuttamaan lukijansa, vaikkei siitä oikein pysty omaperäisiä elementtejä löytämään.
Vuoden positiivisimpia yllättäjiä!
January 16, 2013
En kyllä pysty kauheesti kirjaa kehumaan, sen verran tunsin lukiessani tuskaa ja myötähäpeää!
Ymmärrän, että kirjailija on nuori ja taisi olla ensiteoskin, mutta en pystynyt enkä edes halunnut samastua päähenkilöön, sivuhenkilöt oli jotenkin kankeita ja persoonattomia... En muista, milloin olisin viimeksi lukenut kirjan, jonka päähenkilöä olisin inhonnut näin paljon. Etenkin lopussa menetin viimeisetkin sympatiat Raisaa kohtaan.
Loppua kohti kirjan kerronta parani hieman ja hahmot alkoi vähän elää. Toivotaan että sarjan seuraava osa olisi edeltäjäänsä parempi! Ja että Raisakin kasvaisi ihmisenä :)
Ymmärrän, että kirjailija on nuori ja taisi olla ensiteoskin, mutta en pystynyt enkä edes halunnut samastua päähenkilöön, sivuhenkilöt oli jotenkin kankeita ja persoonattomia... En muista, milloin olisin viimeksi lukenut kirjan, jonka päähenkilöä olisin inhonnut näin paljon. Etenkin lopussa menetin viimeisetkin sympatiat Raisaa kohtaan.
Loppua kohti kirjan kerronta parani hieman ja hahmot alkoi vähän elää. Toivotaan että sarjan seuraava osa olisi edeltäjäänsä parempi! Ja että Raisakin kasvaisi ihmisenä :)
October 11, 2012
Kirjan olisi voinut kirjoittaa vielä kerran, samalla oli sivumäärä ollut inhimillisempi. Nyt tuntui, että epäoleellista oli niin paljon, että piti oikein odottaa, että millon kirja oikein alkaa.
Mitään uutta ei ollut, onhan näitä luettu jo.
Vinkkauspakettiin lähtee, koska kotimaisuus ja tapahtumat Suomessa on kuitenkin iso plussa. Se vielä puuttuu, kun suomalainen sijoittaa tapahtumat ison veden taakse.
Mitään uutta ei ollut, onhan näitä luettu jo.
Vinkkauspakettiin lähtee, koska kotimaisuus ja tapahtumat Suomessa on kuitenkin iso plussa. Se vielä puuttuu, kun suomalainen sijoittaa tapahtumat ison veden taakse.
March 10, 2023
Vähän pelotti lukea uudelleen, sillä luin tämän ensimmäisen kerran yläasteella. Mutta edelleen rakastin <3
November 10, 2023
Ex-Torkkelilaisena ihan hauskaa lukea kirja jossa vanhaa lukiota kokoajan kaipaillaan.
Luin tämän aikalailla jonkinlaiseksi vastapainoksi aiemmin lukemalleni Pure mua! vampyyrikirjalle Terhi Tarkiaiselta. Sanoisin, että vakavuudeltaan (ja toisinaan sen puutteelta), pituudeltaan ja osin huumoriltaan nämä vastasivatkin toisiaan jonkin verran. Kohdeyleisö kuitenkin eri: Tarkiaisen kirja tuntui olevan meille noin kolmikymppisille naisille, tämä taas antaa selkeämmin nuortenkirja-fiilistä. Sitä toisaalta kuvauksen perusteella odotinkin.
En henkilökohtaisesti kokenut teininä mitään järisyttäviä romansseja enkä oikeastaan halunnutkaan, joten siltä osin osa tarinan paatoksesta menee multa täysin ohi, mitä osasin kyllä odottaa. En ole kohdeyleisöä. Jos olisin Raisa, asennoituisin Mikaeliin eräänlaisena lukioheilana, väliaikaisena rakkaana josta pitää joskus päästää irti. Tietenkin noin chilli asenne ei toimisi tarinan sankarittarella, joten tunnepuolella mennään nopeasti syvään päätyyn, Twilight-tyyliin. Kuitenkin ilokseni Raisa on vähän keskivertoa rationaalisempi romanttisen nuortenkirjan sankaritar, sillä hän ensinnäkin näkee suhteessa myös ongelmia, on välillä sopivan skeptinen sen tulevaisuudesta ja jopa jättää rakkaan sutensa kirjan lopussa. Tuskin lopullisesti, mutta on se silti arvostettavaa. Eloonjääminen ja itsemääräämisoikeus ennen poikia.
Vaikka suhtaudun romanssiin aika skeptisesti, tykkään aina nähdä eri versioita paranormaaleista aspekteista. Alla pari ajatusta.
Olen hieman pettynyt, että susilla on Twilight-logiikan mukainen "naisihmissudet eivät voi synnyttää" tilanne. Hyvinä puolina sen vaikutukset Hukkavaaraan ovat ihan mielenkiintoisia. Kuten omituinen ihmisnaisten erityinen himoitseminen, käyttäminen ja hylkääminen tuossa järjestyksessä (mikä tietenkin sekä mahdollistaa että selittää genrelle tyypillisen tilanteen, missä kaikki koulun pojat himoitsevat päähenkilöä). Se mahdollistaa myös kirjan parhaan yllättävän liiton ihan lopussa - Jennin haistattamassa paskat Hukkavaaran hyvä veli verkostolle ja uskoutumassa vihaamalleen Raisalle tilanteesta. Mutta silti... kuten Konsta kirjassa mainitsi, "evoluutio ei luo turhia kykyjä". Hukkavaaran susinaiset ovat turhia, mitä lajin jatkumiseen tulee, jos mennään saman kirjan logiikalla. Jos susi-tilanne on kirous, se on ihan luonnollista. Jos se taas on lahja, saanen epäillä sen motiiveja, sillä kiroukselta se kuitenkin vaikuttaisi.
Mistä tulikin mieleen... alfoja? Oikeasti? Hassua nähä fanfiction trooppeja suomalaisessa kirjallisuudessa, etenkin vuosikausia siitä kun suht yleiseen tietoon on levinnyt, että susilaumat eivät toimi niin. Tavallaan tämän vuoksi tätä luinkin, höpsöt kliseet kuuluvat genreen, mutta kyllä se välillä heitti ulos tarinasta kun joku sanoi jotain erityisen tuttua.
Lopussa arvostin: ensinnäkin, Konstaa. Suurin osa susista on niin tylyjä Raisalle, että joku hänen puolellaan on tosi mukavaa. Toisekis Raisan epämääräisten kykyjen ensimmäinen kunnon ilmeneminen oli kiinnostava kohtaus. Olin oikeasti investoitunut. Pidin siitä, että Jenni lopulta nieli ylpeytensä ja oli vihdoin ensimmäinen naissusi joka aidosti varoitti Raisaa Hukkavaarasta. Oudosti tykkäsin siitäkin, että Mikael tippui menosta lopun tapahtumien yltyessä. Mikaelin ja Raisan suhde oli yhä kovin tuore ja sekava asioiden yltyessä, ja pääpahikseksi muotoutui kuitenkin nyt Daniel Sarri, Mikaelin isä. Monen kirjan sarjassa se yhteenotto olisi varmaan tullut liian aikaisin, joten parempi vain että kirja päättyi väliaikaiseen erossaoloon ja epäselvyyteen pääparin kohdalla, mutta Raisakaan ei jäänyt täysin yksin kiitos Nikon. Selviää, miten laumasta eroon joutuminen näkyy Nikossa - mikä voi antaa Raisalle vihiä siitä, kannattaako Mikaeliakin yrittää repiä pois Hukkavaarasta vai olisiko armeliaampaa yrittää päästää irti (tietysti vain niin pitkään, kunnes juoni pakottaa Raisan takaisin Hukkavaaraan).
Lyhyesti: kirja oli melko prikulleen sitä, mitä odotin kaiken alfasusimeiningin ja romantiikan kannalta. Mutta ne pari twistiä - Raisan kyky ja Hukkavaara eräänlaisena koko kylän kattavana yliluonnollisena ansana ihmisturisteille (kiitos yhden ystävällisen mutta janoisen vampyyrin ja kaikkien ihmissusimiesten) - teki tästä sopivasti uuden tarinan.
Luin tämän aikalailla jonkinlaiseksi vastapainoksi aiemmin lukemalleni Pure mua! vampyyrikirjalle Terhi Tarkiaiselta. Sanoisin, että vakavuudeltaan (ja toisinaan sen puutteelta), pituudeltaan ja osin huumoriltaan nämä vastasivatkin toisiaan jonkin verran. Kohdeyleisö kuitenkin eri: Tarkiaisen kirja tuntui olevan meille noin kolmikymppisille naisille, tämä taas antaa selkeämmin nuortenkirja-fiilistä. Sitä toisaalta kuvauksen perusteella odotinkin.
En henkilökohtaisesti kokenut teininä mitään järisyttäviä romansseja enkä oikeastaan halunnutkaan, joten siltä osin osa tarinan paatoksesta menee multa täysin ohi, mitä osasin kyllä odottaa. En ole kohdeyleisöä. Jos olisin Raisa, asennoituisin Mikaeliin eräänlaisena lukioheilana, väliaikaisena rakkaana josta pitää joskus päästää irti. Tietenkin noin chilli asenne ei toimisi tarinan sankarittarella, joten tunnepuolella mennään nopeasti syvään päätyyn, Twilight-tyyliin. Kuitenkin ilokseni Raisa on vähän keskivertoa rationaalisempi romanttisen nuortenkirjan sankaritar, sillä hän ensinnäkin näkee suhteessa myös ongelmia, on välillä sopivan skeptinen sen tulevaisuudesta ja jopa jättää rakkaan sutensa kirjan lopussa. Tuskin lopullisesti, mutta on se silti arvostettavaa. Eloonjääminen ja itsemääräämisoikeus ennen poikia.
Vaikka suhtaudun romanssiin aika skeptisesti, tykkään aina nähdä eri versioita paranormaaleista aspekteista. Alla pari ajatusta.
Olen hieman pettynyt, että susilla on Twilight-logiikan mukainen "naisihmissudet eivät voi synnyttää" tilanne. Hyvinä puolina sen vaikutukset Hukkavaaraan ovat ihan mielenkiintoisia. Kuten omituinen ihmisnaisten erityinen himoitseminen, käyttäminen ja hylkääminen tuossa järjestyksessä (mikä tietenkin sekä mahdollistaa että selittää genrelle tyypillisen tilanteen, missä kaikki koulun pojat himoitsevat päähenkilöä). Se mahdollistaa myös kirjan parhaan yllättävän liiton ihan lopussa - Jennin haistattamassa paskat Hukkavaaran hyvä veli verkostolle ja uskoutumassa vihaamalleen Raisalle tilanteesta. Mutta silti... kuten Konsta kirjassa mainitsi, "evoluutio ei luo turhia kykyjä". Hukkavaaran susinaiset ovat turhia, mitä lajin jatkumiseen tulee, jos mennään saman kirjan logiikalla. Jos susi-tilanne on kirous, se on ihan luonnollista. Jos se taas on lahja, saanen epäillä sen motiiveja, sillä kiroukselta se kuitenkin vaikuttaisi.
Mistä tulikin mieleen... alfoja? Oikeasti? Hassua nähä fanfiction trooppeja suomalaisessa kirjallisuudessa, etenkin vuosikausia siitä kun suht yleiseen tietoon on levinnyt, että susilaumat eivät toimi niin. Tavallaan tämän vuoksi tätä luinkin, höpsöt kliseet kuuluvat genreen, mutta kyllä se välillä heitti ulos tarinasta kun joku sanoi jotain erityisen tuttua.
Lopussa arvostin: ensinnäkin, Konstaa. Suurin osa susista on niin tylyjä Raisalle, että joku hänen puolellaan on tosi mukavaa. Toisekis Raisan epämääräisten kykyjen ensimmäinen kunnon ilmeneminen oli kiinnostava kohtaus. Olin oikeasti investoitunut. Pidin siitä, että Jenni lopulta nieli ylpeytensä ja oli vihdoin ensimmäinen naissusi joka aidosti varoitti Raisaa Hukkavaarasta. Oudosti tykkäsin siitäkin, että Mikael tippui menosta lopun tapahtumien yltyessä. Mikaelin ja Raisan suhde oli yhä kovin tuore ja sekava asioiden yltyessä, ja pääpahikseksi muotoutui kuitenkin nyt Daniel Sarri, Mikaelin isä. Monen kirjan sarjassa se yhteenotto olisi varmaan tullut liian aikaisin, joten parempi vain että kirja päättyi väliaikaiseen erossaoloon ja epäselvyyteen pääparin kohdalla, mutta Raisakaan ei jäänyt täysin yksin kiitos Nikon. Selviää, miten laumasta eroon joutuminen näkyy Nikossa - mikä voi antaa Raisalle vihiä siitä, kannattaako Mikaeliakin yrittää repiä pois Hukkavaarasta vai olisiko armeliaampaa yrittää päästää irti (tietysti vain niin pitkään, kunnes juoni pakottaa Raisan takaisin Hukkavaaraan).
Lyhyesti: kirja oli melko prikulleen sitä, mitä odotin kaiken alfasusimeiningin ja romantiikan kannalta. Mutta ne pari twistiä - Raisan kyky ja Hukkavaara eräänlaisena koko kylän kattavana yliluonnollisena ansana ihmisturisteille (kiitos yhden ystävällisen mutta janoisen vampyyrin ja kaikkien ihmissusimiesten) - teki tästä sopivasti uuden tarinan.
May 5, 2017
Hmm. This one is a difficult one to rate. And my thoughts are a bit of a mess right now, so here are some of the things that affected my reading experience:
It's very much like Twilight. Since I liked Twilight (the first book), on the one hand I kind of don't mind really, but on the other I was disappointed that many of Twilight's details or elements were recycled as almost exactly the same. I cracked a bit at those overly beautiful teenagers, for example, I have to admit.
However, it was very well written in terms of how alluring the text itself was: sure, it could have been edited once more, but it kept me reading, even when the teenagers got very teenagery, or when things turned a bit unbelievable.
Yeah, about that: I loved Raisa's decision, loved loved loved it, but the thing with Daniel and the whole community felt a bit... I don't know, I just didn't entirely buy it. The circumstances and the rules of the community were too extreme to be believable in my opinion. Though that's just me.
Speaking of the realm of the series: not only werewolves but witches and vampires too! Yay or nay? Well, I'd have picked one and stuck with it - especially Konstantin felt a bit amusing among all those werewolves (which might have been his purpose of being there in the first place?). I'm a bit wary now of what might be coming up next in terms of the variety of supernatural creatures we are going to encounter...
That said, I do understand why this has been popular amongst its supposed target audience. I did chuckle a few times, I liked Raisa, and like I said, the read was quick and entertaining. Rouhiainen is clearly a gifted writer, I'm eager to see what the later parts to the series offer when I get to them later this year or the next. I just wish this novel had been more balanced (the end sections were very abrupt) and I might have toned down some of the details to make it more believable. But other than that I don't have much to complain about, so three stars it is - one whole star given just for Raisa and her decision, because I love strong, sensible young women who kick ass and think with their head first and cry about the boy later!
It's very much like Twilight. Since I liked Twilight (the first book), on the one hand I kind of don't mind really, but on the other I was disappointed that many of Twilight's details or elements were recycled as almost exactly the same. I cracked a bit at those overly beautiful teenagers, for example, I have to admit.
However, it was very well written in terms of how alluring the text itself was: sure, it could have been edited once more, but it kept me reading, even when the teenagers got very teenagery, or when things turned a bit unbelievable.
Yeah, about that: I loved Raisa's decision, loved loved loved it, but the thing with Daniel and the whole community felt a bit... I don't know, I just didn't entirely buy it. The circumstances and the rules of the community were too extreme to be believable in my opinion. Though that's just me.
Speaking of the realm of the series: not only werewolves but witches and vampires too! Yay or nay? Well, I'd have picked one and stuck with it - especially Konstantin felt a bit amusing among all those werewolves (which might have been his purpose of being there in the first place?). I'm a bit wary now of what might be coming up next in terms of the variety of supernatural creatures we are going to encounter...
That said, I do understand why this has been popular amongst its supposed target audience. I did chuckle a few times, I liked Raisa, and like I said, the read was quick and entertaining. Rouhiainen is clearly a gifted writer, I'm eager to see what the later parts to the series offer when I get to them later this year or the next. I just wish this novel had been more balanced (the end sections were very abrupt) and I might have toned down some of the details to make it more believable. But other than that I don't have much to complain about, so three stars it is - one whole star given just for Raisa and her decision, because I love strong, sensible young women who kick ass and think with their head first and cry about the boy later!
September 4, 2018
3,5 tähteä, melkein haluisin antaa enemmän, mutta.
Mitähän tästä sanoisi? Ensinnäkin disclaimer: rakastan Elina Rouhiaisen Muistojenlukijaa. Se on niin loistava nuortenkirja, että en edes tiedä, mitä sanoisin. Odotan sormet syyhyten seuraavaa osaa, ja muutenkin kiinnostaa todella paljon, mitä hän tulevien vuosien aikana saa aikaiseksi. Susirajan avausosa taas.. noh, siis. Sanon vaikka niin, että tämä on juuri sitä, mitä odotin. Siis Twilight, mutta päähenkilöt on ihmissusia ja asuu Kainuussa. Ja siis, eihän tässä mitään järkeä ole, mutta eikai kirjailija sitä ole tarkoittanutkaan? Raisa rakastuu Mikaeliin ilman sen suurempia taustoituksia (tosin, ehkä teinit tekee niin? en tiedä, en oo ollu tossa tilanteessa edes sans ihmissudet). Muutenkaan Raisa ei tunnu sen suuremmin ihmettelevän mitään, mitä Hukkavaarassa tapahtuu, missä ei ole mitään järkeä. Monin paikoin tekstistä tulee vähän sellainen olo, että tässä on haluttu tehdä jotain "erilaista", mutta päädytty silti ihan samaan muottiin kuin monet muutkin romanssiasiat, ja mies/naissuhteet kuvataan hyvin samoin kuin tämän genren kirjoissa yleensä. Sen ei tartte olla paha asia. Myös Twilight-sarja on ihan todella koukuttavaa kamaa ja Susirajasta hain heti tänään kirjastosta kakkosen ja kolmosen kirjahyllyyn odottamaan, eli ei tämä huono olo. Välillä vähän nauratti, mutta se saattaa johtua siitä, että olen tällainen vanha kyyninen setä. Ehkä myös vaan yllätyin sisällöstä, koska Muistojenlukija oli niin eri maata. Lämmin suositus joka tapauksessa kaikille paranormaalin romantiikan ystäville ja muutenkin ya-kirjallisuudesta kiinnostuneille. Jatko-osat luen varmasti.
Mitähän tästä sanoisi? Ensinnäkin disclaimer: rakastan Elina Rouhiaisen Muistojenlukijaa. Se on niin loistava nuortenkirja, että en edes tiedä, mitä sanoisin. Odotan sormet syyhyten seuraavaa osaa, ja muutenkin kiinnostaa todella paljon, mitä hän tulevien vuosien aikana saa aikaiseksi. Susirajan avausosa taas.. noh, siis. Sanon vaikka niin, että tämä on juuri sitä, mitä odotin. Siis Twilight, mutta päähenkilöt on ihmissusia ja asuu Kainuussa. Ja siis, eihän tässä mitään järkeä ole, mutta eikai kirjailija sitä ole tarkoittanutkaan? Raisa rakastuu Mikaeliin ilman sen suurempia taustoituksia (tosin, ehkä teinit tekee niin? en tiedä, en oo ollu tossa tilanteessa edes sans ihmissudet). Muutenkaan Raisa ei tunnu sen suuremmin ihmettelevän mitään, mitä Hukkavaarassa tapahtuu, missä ei ole mitään järkeä. Monin paikoin tekstistä tulee vähän sellainen olo, että tässä on haluttu tehdä jotain "erilaista", mutta päädytty silti ihan samaan muottiin kuin monet muutkin romanssiasiat, ja mies/naissuhteet kuvataan hyvin samoin kuin tämän genren kirjoissa yleensä. Sen ei tartte olla paha asia. Myös Twilight-sarja on ihan todella koukuttavaa kamaa ja Susirajasta hain heti tänään kirjastosta kakkosen ja kolmosen kirjahyllyyn odottamaan, eli ei tämä huono olo. Välillä vähän nauratti, mutta se saattaa johtua siitä, että olen tällainen vanha kyyninen setä. Ehkä myös vaan yllätyin sisällöstä, koska Muistojenlukija oli niin eri maata. Lämmin suositus joka tapauksessa kaikille paranormaalin romantiikan ystäville ja muutenkin ya-kirjallisuudesta kiinnostuneille. Jatko-osat luen varmasti.
January 7, 2018
En oikein osaa edes sanoa, mitä mieltä olen tästä kirjasta. Ristiriitaiset fiilikset jää kyllä, koska kirjassa on hyviäkin kohtia kuten yleinen juoni ja Raisan kyvyt, mutta huonojakin kohtia riittää. En pitänyt juurikaan yhdestäkään hahmosta ja tuntui siltä että melkein millään hahmolla ei ollut persoonallisuutta ja dialogi oli jäykkää. Romanssi-kohdat saivat lähinnä minut vain irvistämään ja pyörittelemään silmiäni. Eniten lähinnä jäi ärsyttämään se, että Raisa vaikutti vihaavansa kaikkia muita tyttöjä, hänen "i'm not like the other girls"-asenne sekä stereotypioiden käyttö esimerkiksi Nikon hahmossa.
March 17, 2024
Parkanon kirjaston lukuhaaste, "poistu mukavuusalueeltasi ja lue itsellesi epätyypillinen kirja".
En tiedä, pitäiskö kirjoittaa arvostelu teini-ikäisen Lauran silmin vai nykyisen täti-ihmislauran silmin. Joten menkööt molempina.
Teini-Laura arvostaisi varmasti päähenkilön "kukaan ei ymmärrä mua" -asennetta, vahvaa naispäähenkilöä ja randomia paranormaalia kaupunkia jossain metsän keskellä.
Täti-Laura ihmettelee, miten 17-vuotias voi juoda noin paljon viinaa sammumatta metsään ja "oho, muutan jonkun "enon" luo, jonka kanssa emme edes keskustele, vaikka asumme samassa talossa" -plot holea ja miten kylän raitti on niin autio humppahovista huolimatta.
2,5
En tiedä, pitäiskö kirjoittaa arvostelu teini-ikäisen Lauran silmin vai nykyisen täti-ihmislauran silmin. Joten menkööt molempina.
Teini-Laura arvostaisi varmasti päähenkilön "kukaan ei ymmärrä mua" -asennetta, vahvaa naispäähenkilöä ja randomia paranormaalia kaupunkia jossain metsän keskellä.
Täti-Laura ihmettelee, miten 17-vuotias voi juoda noin paljon viinaa sammumatta metsään ja "oho, muutan jonkun "enon" luo, jonka kanssa emme edes keskustele, vaikka asumme samassa talossa" -plot holea ja miten kylän raitti on niin autio humppahovista huolimatta.
2,5
July 8, 2017
Loppuun saakka tämä tuntui hiukan liian perus nuorten aikuisten fantasiaromantiikkahömpältä. Lopussa tuli vähän mielenkiintoisempia käänteitä, joiden takia joudun ehkä pläräämään loput osat läpi. Omituista on, että vaikka alku tuntui hirveän hitaalta, hahmot tuntuivat rakastuvan silti liian nopeasti ilman mitään syytä. Tässä olisi ehkä ollut editoinnin tarvetta...
April 23, 2020
Re-read after years and the book was better than I remember. Sure there were some cliches rich handsome alpha boy, his mean-ass girlfriend and gay best-friend. However the storyline is compelling with its twists and turns.
November 24, 2023
Yllättävän menevä spefi-YA! Pelkäsin kliseitä, mutta niitä ei onneksi ollut liikaa, ja vaikka tapahtumien rytmi on melko intensiivinen ja loppuviimein sitä miettii, mitä jäi käteen, viihdyin tämän parissa. Tässä on jotain ihanan teinimäistä, mikä ilahdutti.
November 5, 2019
Niitä kirjoja jotka tulee "vahingossa luettua puoli kirjaa yhteen menoon. Loistava tarina ja pakko lukea heti jatko-osa! 😁
December 27, 2021
Too much romance... 🙈
July 19, 2022
Oli tosi hyvä kirja! Innosti mut lukenaan enemmän
June 12, 2023
RAKASTAN
October 25, 2023
Hyvä ja mielenkiintoinen ttarina
December 22, 2023
Oikein hyvä mutta ei täydellinen.
January 30, 2024
Ihan hyvä, sopii nuorille/ nuorille aikuisille. Kiva nähdä tämän tyylinen kirja Suomeksi. Perus fantasia imelä romanssi hömppää, mutta siitähän minä tykkään, joten luen jatko-osan.
Displaying 1 - 30 of 58 reviews