Lasten suosikkisarjan kuudennessa osassa Geoetsivät ovat mystisen graffititaiteilijan jäljillä.
Heinäkuun helteillä ympäri kaupunkia ilmestyy graffiteja, joiden tekijää Geoetsivät alkavat selvittää. Samaan aikaan he bongaavat graffititaidetta käsittelevän geokätkösarjan. Kaiken takana tuntuu olevan salaperäinen nimimerkki Sasu, jonka reittejä seuratessaan Geoetsivät ajautuvat kauas kotinurkilta. Ja jotta kesä olisi täydellinen, Raparperin isä osallistuu frisbeegolf-kisaan puurolautasella. Nolouden huippu!
Seikkailua, huumoria, väärinkäsityksiä ja jättiyllätyksiä – siinä ainekset suosikkisarjan kuudenteen osaan, jossa Geoetsivät vain kiihdyttävät vauhdikasta menoaan.
Johanna Hulkko on Nokialla asuva kirjailija, kirjoittamisen ohjaaja ja tv-käsikirjoittaja. Ennen Geoetsiviä häneltä on julkaistu kaksi aikuistenromaania. Johanna Hulkko käsikirjoittaa suosittua Uusi päivä -televisiosarjaa. Hän on myös harrastanut geokätköilyä vuodesta 2004.
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus voitti Arvid Lydecken -palkinnon tammikuussa 2014.
Geoetsivien kuudennessa osassa selvitetään graffititöhrijän tapausta. Raparperin isän on lomautettu ja rahat ovat tiukassa. Raparperi etsiväkavereineen matkustaa salaa Tampereelle junalla, mutta paluulippu häviää. Onneksi kirjaston työntekijä tulee apuun. Isä ja Pekka luulevat, että Raparperin "mooniskat" ovat alkaneet ja tyttö käyttäytyy siksi salailevasti. (Enpäs ole tuota sanaa kuukautisista kuullutkaan aikoihin, 20-luvulla syntynyt mummoni käytti tuota ilmaisua.) Äksyilyn syynä on kuitenkin se, että valehtelu on painanut Raparperia. Kirjasarjaan saadaan myös uusia hahmoja.
Geoetsivien kotikaupunkiin alkaa ilmestyä salaperäisiä Sasu- graffiteja, joiden tekijästä ei ole mitään tietoa. Kuka kumma sotkee kaupunkia? Geoetsivät päättävät selvittää asian! Etsivät etsivät myös kahdettasadatta kätköään ja ratkaisevat graffiti-kätkösarjaa, mikä tietää luvatonta reissua Tampereelle.
Tämä kirja tarjosi taas kerran monet kunnon naurut. Raparperin isän puurolautas-frisbeegolf ja lopussa esiintyvät marjamatkat, hillopurkit ja salaperäiset tätivierailut naurattivat kyllä ihan ääneen. Samoin erityisen huvittava uskonnontunnustuksen lisäosa. Tämä uppoaa niin ala-asteikäisille kuin aikuisillekin, joskin kaikki ikäryhmät taitaa nauraa eri asioille, eikähän siinä ole mitään väärää.
Jos kirjoittaisin lastenkirjoja, haluaisin kirjoittaa jotakin juuri tämäntyylistä. Lämmintä, hauskaa, lapseen luottavaa, lapsen maailmassa läsnä olevia tärkeitä kysymyksiä sopivan kepeästi, mutta tarkkakatseisesti käsittelevää, luontoa kunnioittavaa ja luonnosta ammentavaa. Tällä kertaa miljöönä toimi myös tuttu Tampere ja juonessa mukana yksi lempiaiheistani, graffitit. Toimii!
Jos on kirjoitettu kirjasarja, joka saa minut innostumaan luonnossa liikkumisesta ja purkkien etsinnästä, sen kirjailija on nero!
Mukavan turvallista seikkailua sopivalla jännityksellä ja pienillä ihmissuhdekiemuroilla, nyt alkava teinix alkaa astua kuvaan ja tykkäämistäkin on sivulauseessa. Isän liitokiekko on kyllä huippukohta :D!
Geoetsivien tarina ja seikkailut saavat jatkoa. Tässä osassa on jo hieman enemmän etsivätyötä, aikaisemmissa on mielestäni ollut vähemmän. Se on tietysti hyvä juttu. Huumoria on myös unohtamatta erinäisiä sattumuksia ja tapahtumia. Nämä Geoetsivät ovat mielestäni sympaattisia kirjoja, joita on mukava lukea aikuisenakin.
Tällä kertaa tageja alkaa ilmestymään geoetsivien kotikulmille ja juttu ratkeaa tutun kepeästi geokätköillen. Kohderyhmälle oikein hyvää luettavaa ja kun sarjassa on muutkin palikat kohdallaan (iso fontti, riittävän lyhyet tarinat, kunnon rivivälit ja helppo ja sujuva kieli), niin näitä kelpaa aloitteleville lukijoille tarjota.