Todella naiivistinen huumoriltaan tämä kirja. Toki tämän vitsikkään kerronnan lomassa/taustalla kulkee jonkinlainen ihan vakavasti otettava tapahtumien sarja. Kertojan ääni on vain tällainen lapsen lapsenmielinen ääni, ja kertoessaan asioista, Mauri on todella hölmö. Hänellä menevät asioiden mittasuhteet jatkuvasti pieleen. Ei tietenkään ole mahdollista kaivaa tunnelia Pasilasta Egyptiin, jonne hänen paras ystävänsä Bashir kirjan alussa muuttaa. Mauri yrittää kuitenkin sinnikkäästi. Kolmen päivän aikana hän saa jo jonkinlaisen kuopan aikaiseksi. Kotitalon taloaikuisista monet kauhistelevat kuoppaa: on vaarallista, levittää viruksia ja houkuttelee rottia. Mauri käy myös koulussa, jossa on hiljainen oppilas Chi. Chistä tulee paidan alle menevän muurahaisen myötä Maurin ystävä: Mauri kun auttaa Chitä saamaan murkun pois hänen selästään nipistämästä. Maurin isä puhuu Oulun murretta. Äiti on aina vain kutsumassa syömään häntä ja hänen kavereitaan. Kirjan huumori on vähän samantapaista kuin Ella-kirjoissa, eli tilannekoomista. Hahmot näyttäytyvät niin hölmöinä ja vekkuleina. Kirjan nimestä huolimatta älykännykkä esiintyi tässä aika vähän. Maurilla ei ollut oikeaa älykännykkää, vaan jonkinlainen Konegtig, jolla sai kyllä whatsapin auki. Öisin siihen tuli viestejä. Lapsilla oli oma halihali-jengi whatsapissa, jossa he kommunikoivat. Kirjassa oli monilla sivuilla näitä chat-keskusteluita pienissä laatikoissa emojeineen. Tämä alkaakin olla jo lasten ja nuorten kirjoissa varsin yleinen tyyli, että kerronnassa hyödynnetään chat-keskustelujen tyyliä. Sivut ainakin kääntyilevät nopsasti välillä näiden ansiosta. Kirjan teksti oli painettu ruututaustalle. Kuvitus oli tikku-ukkomaista, ja varsin huvittavaa. Maurin äiti oli siitä mahtava tyyppi, että opetti lastaan "havainnollistamaan" usein asioita piirtämällä. Kirjassa olikin monia hienoja havainnollistavia kuvia, joita Mauri ja äiti yhdessä piirsivät. Mm. siitä, miten maailma, jossa soditaan eroaa maailmasta, jossa on rauha. Mielestäni kirjan huumori oli hyväntuulista ja toimivaa, ja hahmot olivat lopulta tarpeeksi monipuolisia ja mielenkiintoisia. Tässähän käsiteltiin varsin monia eri elämän osa-alueita noin 100 sivun aikana. Elämänmakuista meininkiä siis. Suosittelisin 3.-4.-luokkalaisille.