Eräänä yönä Pasilassa asuvan Maurin puhelin muuttuu rämästä vähä-älypuhelimesta oikeaksi Konegtig-puhelimeksi Aiemmin Mauri luuli, että hänellä on koko luokan rämin kännykkä, varsinainen vähä-älypuhelin, mutta ei se olekaan. Eräänä yönä se muuttui aidoksi Konegtig-puhelimeksi, ja siihen alkoi tulla salaperäisiä Whatsapp-viestejä pikkutyypeiltä Nakuna Uusi-Pebasta. Onneksi, sillä sen jälkeen kun Maurin paras kaveri muutti takaisin kotimaahansa Egyptiin, kaikki on ollut aika tylsää. Jos äidillä olisi rahaa, Mauri voisi lentää Egyptiin katsomaan Bashiria. Mutta koska hänellä ei ole, Mauri alkaa kaivaa tunnelia Pasilan ja Egyptin välille, sillä sitä voi käyttää ihan ilmaiseksi.
Paras kaveri muuttaa takaisin Egyptiin ja Mauri joutuu opettelemaan olemaan iloinen ilman Bashiria. Opettelemiseen menee aikaa ja silloin on hyvä kaivaa tunnelia Egyptiin, haaveilla älypuhelimesta, piirtää sarjakuvia ja keskustella havainnollistavan äidin ja isän kanssa maailman isoista asioista.
Maurin erityisyyttä ei korosteta, samoin kuin ei mutisti-Chin tai kenenkään muunkaan. Luonnonsuojelu ja pakolaisuus sekä sodat ovat isoja asioita, mutta mukaan mahtuu beba-huumoriakin.
Hyvä johdattelukirja asioihin, joihin aikuisillakaan ei ole ratkaisuja mutta halihali voi auttaa edes vähän.
Tykkäsin kielestä, joka on puluboita astetta iisimpää.
Ehkä tässä on vähän liikaakin kaikkea: ympäristön suojelu, monikulttuurisuus, maailman levottomuudet, kaverin menetys, Minityypit jne. mutta...ei, tekisi mieli lukea uudelleen. Halihali!
Todella naiivistinen huumoriltaan tämä kirja. Toki tämän vitsikkään kerronnan lomassa/taustalla kulkee jonkinlainen ihan vakavasti otettava tapahtumien sarja. Kertojan ääni on vain tällainen lapsen lapsenmielinen ääni, ja kertoessaan asioista, Mauri on todella hölmö. Hänellä menevät asioiden mittasuhteet jatkuvasti pieleen. Ei tietenkään ole mahdollista kaivaa tunnelia Pasilasta Egyptiin, jonne hänen paras ystävänsä Bashir kirjan alussa muuttaa. Mauri yrittää kuitenkin sinnikkäästi. Kolmen päivän aikana hän saa jo jonkinlaisen kuopan aikaiseksi. Kotitalon taloaikuisista monet kauhistelevat kuoppaa: on vaarallista, levittää viruksia ja houkuttelee rottia. Mauri käy myös koulussa, jossa on hiljainen oppilas Chi. Chistä tulee paidan alle menevän muurahaisen myötä Maurin ystävä: Mauri kun auttaa Chitä saamaan murkun pois hänen selästään nipistämästä. Maurin isä puhuu Oulun murretta. Äiti on aina vain kutsumassa syömään häntä ja hänen kavereitaan. Kirjan huumori on vähän samantapaista kuin Ella-kirjoissa, eli tilannekoomista. Hahmot näyttäytyvät niin hölmöinä ja vekkuleina. Kirjan nimestä huolimatta älykännykkä esiintyi tässä aika vähän. Maurilla ei ollut oikeaa älykännykkää, vaan jonkinlainen Konegtig, jolla sai kyllä whatsapin auki. Öisin siihen tuli viestejä. Lapsilla oli oma halihali-jengi whatsapissa, jossa he kommunikoivat. Kirjassa oli monilla sivuilla näitä chat-keskusteluita pienissä laatikoissa emojeineen. Tämä alkaakin olla jo lasten ja nuorten kirjoissa varsin yleinen tyyli, että kerronnassa hyödynnetään chat-keskustelujen tyyliä. Sivut ainakin kääntyilevät nopsasti välillä näiden ansiosta. Kirjan teksti oli painettu ruututaustalle. Kuvitus oli tikku-ukkomaista, ja varsin huvittavaa. Maurin äiti oli siitä mahtava tyyppi, että opetti lastaan "havainnollistamaan" usein asioita piirtämällä. Kirjassa olikin monia hienoja havainnollistavia kuvia, joita Mauri ja äiti yhdessä piirsivät. Mm. siitä, miten maailma, jossa soditaan eroaa maailmasta, jossa on rauha. Mielestäni kirjan huumori oli hyväntuulista ja toimivaa, ja hahmot olivat lopulta tarpeeksi monipuolisia ja mielenkiintoisia. Tässähän käsiteltiin varsin monia eri elämän osa-alueita noin 100 sivun aikana. Elämänmakuista meininkiä siis. Suosittelisin 3.-4.-luokkalaisille.
Tartuin tähän kirjaan, kun halusin pitää vähän taukoa Tuntemattoman sotilaan lukemisesta. "Kevyt pieni välipala", tuumasin, mutta eipä tämä nyt sitten aiheidensa puolesta niin kepeä tapaus ollutkaan. Melkoisen monta Isoa Vakavaa Teemaa otettu käsiteltäväksi alle sadassa sivussa. On sotaa, sademetsien suojelua, eronneet vanhemmat ja se, että Mauri joutuu tyytymään koko luokan rämimpään kännykkään. Ja sitten vielä paras kaveri Bashir ottaa ja muuttaa Pasilasta Egyptiin.
"Bashir sanoi, että sitten kun hän kasvaa isoksi, hänestä tulee Pasilan presidentti. Sitten Pasila muutetaan Bashilaksi. K-Pasaatista tulee K-Bashaati. Minusta tulee uimahallin presidentti, koska minä olen paras uimari ja uimahalli on Pasilan reunalla."
Kiva kirja, mutta ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirja, joka oli lukuvuorossa juuri ennen tätä. Voisin silti hyvinkin lukea myös Mauri-sarjan seuraavan osan.
Sympaattinen tarina Maurista, jonka paras ystävä Bashir muuttaa Egyptiin ja ikävä on hirveä. Onneksi Mauri on neuvokas kaveri ja ryhtyy kaivamaan tunnelia Egyptiin. Sydän sanoi mulla ainakin joo, tätä haluisin noille pienille tyypeille lukea.
Terävällä älyllä ja pehmeällä sävyllä kirjoitettu lastenromaani käsittelee luontevasti lasten arjen kautta luonnonsuojelua (sademetsähakkuut), ystävän muuttoa, kulttuurista monimuotoisuutta ja vähävaraisen eroperheen elämää. Älypuhelimet ja 2010-luvun kommunikaatio kulkee tarinassa näppärästi.
En muista tarkalleen päivämääriä, kun luin tämän, mutta eipä sillä niin suurta merkitystä ole. Mauri on pasilalainen poika, jonka paras ystävä muuttaa Egyptiin. Mauri suree ystäväänsä ja on päättänyt kaivaa tunnelin Pasilasta Egyptiin, että pääsee näkemään kaveriaan.
Mauri ja Vähä-älypuhelin keskittyy vähän turhankin moneen epäkohtaan, kuten parhaan kaverin menetykseen, yksinäisyyteen, ympäristönsuojeluun, älypuhelimen haluamiseen, raha-asioihin ja vaikka mihin. Yllättävän hyvin kuitenkin pysytään asiassa, tunnelin kaivamisessa. Toinen tärkeä asia on vähä-älypuhelin, joka muuttuu öisin Konegtig- puhelimeksi, johon salaperäinen pikkutyyppien heimo Halihalit Nakuna-Uusi-Bebasta watsappaa kovasti ja tarvitsee apua sademetsänsä ja kilpikonnien kanssa.
Jotenkin tuntuu että kirja jää kesken. Tunneli ei valmistu, eikä kerrota aiotaanko sitä jatkaa vai oliko se urakka nyt siinä. Eikä Nakuna-Uusi-Beban tyypeistäkään kuulu sen enempää.
Veera Salmelta tuttuun tyyliin kirjoitettu, mutta ehkä Puluboita astetta vakavampi teos. Hyvät henkilöhahmot. Tarinaan on ympätty monta erilaista aihetta, mutta minusta pysyy hyvin kasassa. Ydinaiheena oleva lapsen ikävöinti parhaan kaverin muuttaessa on kuvattu huumorin kautta ja ilman imelyyttä. Miten joku osaakin kirjoittaa kipeistä asioista niin raikkaasti? Pidin erikoisesti siitä, että tarina ei sulkeudu eikä tarjoa mitään hirmu suurta aikuisten hienoa loppuratkaisua minkään aiheensa osalta, vaan Maurin ja muiden elämä jatkuu muuttuneena. Ikävän rinnalle löytyy taas iloa uuden kaverin myötä ja kilpikonnat rakentavat pesänsä uudelleen. Lapsen kokoisia ratkaisuja. ❤️ Vinkkaan kakkos-kolmosille.
Maurin paras kaveri Bashir muuttaa perheineen isoäitinsä luokse Egyptiin. Ystävän ikävä ja Egyptin levottomuudet painavat Maurin mieltä. Koska rahaa matkustamiseen ei ole, on siis yritettävä kaivaa tunneli Bashirin luo.
Ystävyyttä, monikulttuurisuutta, Egyptin levottomuuksia ja luonnonsuojeluakin käsitellään lapsen näkökulmasta. Aika monta palloa samalla kertaa ilmassa, ja siksi kolme ja puoli tähteä.
"Me ollaan halihalit Nakuna-Uusi-Bebasta." Niinku siltä pohjalta kaivetaan tunnelia Suomesta Egyptiin muuttaneen Bashirin luokse. Tässä voisi olla ääneenlukupotentiaalia pikku riiviöille jos kohta setämies ei jaksa henkilökohtaisesti innostua. Kaksi tai neljä tähteä näkökulmasta riippuen. Täytynee etsiä jostain vinkkauksia varten sisäinen Kapteeni Kalsari?
Mielenkiintoinen ja ansiokas kirja. Höpsöttelyä Puluboiden tapaan, mutta jokseenkin onnelliseksi tulkittavasta avoimesta lopusta huolimatta päällimäiseksi tunteeksi jäi haikeus. Toivon ja uskon, että lapsilukijat poimivat sieltä ne hauskemmat jutut ja haikeus on enemmän aikuislukijan silmässä. Uskottavasti ja taitavasti kuvattua lapsen ongelmien käsittelyä, ilman rypemistä tai alleviivausta ja helppoja ratkaisuja.
Mukavasti ja aidosti kirjoitettu kertomus ystävyydestä ja siitä, kun kaveri muuttaa kauas pois.
Lapset pitivät erityisesti halihaleista. Isää taas viehätti se, että kirjassa ei esitetä helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin vaan annetaan niiden jäädä vähän auki. Niinhän se oikeassakin elämässä menee.
Pasilan kuvaus lapsen silmin on myös osuva ja mielenkiintoinen.
Ystävän poismuutto on lapselle suuri surunpaikka ja tässä kirjassa tämä teema on hienosti kuvattu lapsen silmin. Paljon tässä oli tärkeitä asioita käsitelty lapsinäkökulmasta, ehkä vähän liikaakin yhteen kirjaan.
En jotenkin löytänyt Mauria kirjasta, tai Mauri ei ollut kovinkaan kiinnostava. Älypuhelin ei sittenkään muodostunut kauheaksi esteeksi ja kaivausurakkakin jäi selvittämättä.