Olipa kerran väärinymmärretty ennustus alkuperäiskansaloppu aikamoista huomata että emme liikkuneetkaan naapurijuna meni ja me katsoimme toisesta ikkunasta harakan siirtelevän latvalta toiselle maalaillen varpaillaan meidän hetkellistä menemättömyyttämme jolloin kaikki oli mennyttä hetkeksi
Jos itseni pelastan itseltäni on saamelaisen Niillas Holmbergin kolmas teos. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Dego livccen oaidnán iežan (Kuin olisin nähnyt itseni) 2009, ja Amas amas amasmuvvat (Jottei outo tulisi oudommaksi) 2014. Utsjoelta kotoisin oleva Niillas Holmberg sai Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.
Tätä(kin) luin pätkissä ja viimeiset runot hotkaisin pikana, että ehdin palauttamaan tämän vielä eräpäivän puolella ennen kirjaston sulkeutumista.
Rakastin Holmbergin uudempaa Jalkapohjaa, ja tämä tuntuikin tavallaan raakaversiolta siitä. Paljon suorasanaisemmalta ja mutkattomammalta, ilmeisemmältä. Tärkeältä, mutta onneksi Holmberg on tosiaan jatkanut ja syventänyt kirjoittamistaan. Kuvitus on tässäkin hieno.
Upea, räiskyvän voimakas ja samalla herkkä runokokoelma saamelaisesta, joka etsii itseään kaupunkien riettaan taiteilijaelämän lomassa ja tuskailee omaa riittämättömyyttään oman kansan ahdingon edessä. Suomen kielen ilotulitusta kiidättään voimakkaan vallankumoustahdon nuoruuden vimmalla upeisiin ulottuvuuksiin.
Tuskallista luettavaa. Ihan kuin teinipoika olisi vain löytänyt kynän ja paperia ja päättänyt lähettää hengentuotteena julkaistavaksi. Saamelaisaspekti oli mielenkiintoinen, mutta aika itsetarkoituksellinen. Jatkuva namedroppailu ärsytti.