Kahden taiteilijan kirja hyvän elämän rakennusaineista
Seela Sella ja Jarkko Martikainen ovat tehneet pitkän uran suomalaisilla estradeilla. Sella on loistanut rooleissa näyttämöillä ja elokuvissa jo seitsemällä vuosikymmenellä, ja Martikainen on yksi maamme tunnetuimmista lauluntekijöistä.
Nyt nämä kaksi taiteilijaa avaavat näkymän siihen, millaisesta elämänasenteesta luomisvimma ja elämänjano kumpuavat. Kirjassaan he pysähtyvät kysymään, mistä hyvä elämä oikeastaan rakentuu. Sella ja Martikainen pohtivat teoksessa selviytymistä, kutsumusta ja ihmisyyden ydintä. Taiteilijoita yhdistää uteliaisuus maailmaa ja ihmistä kohtaan sekä halu elää merkityksellistä elämää. He etsivät vastausta siihen, miten löytää suunta ja ilo myös epävarmuuden keskellä.
Elämän ja taiteen parissa karttuneet kokemukset, tarinat, viisaus ja huumori kietoutuvat kirjassa keskusteluksi, joka antaa ajattelemisen aihetta lukijalleen.
Seela Sella on tehnyt lukuisia unohtumattomia rooleja seitsemällä vuosikymmenellä. Pispalassa kasvanut Sella on sulattanut koko kansan sydämet jäljittelemättömällä näyttelijäntyöllään. Hän on mittavan uransa aikana tehnyt lukemattomien teatteriroolien lisäksi elokuva- ja televisiotöitä sekä kuunnelmia ja poikkitaiteellisia teoksia.
Jarkko Martikainen on lauluntekijä-muusikko ja taiteen moniosaaja. Martikaisen luotsaama YUP-yhtye julkaisi 11 albumia, ja soololevyjä on ilmestynyt yhdeksän. Martikainen on tehnyt töitä myös radiossa ja tv:ssä sekä mm. kuvittajana, kuvataiteilijana, tuottajana ja kolumnistina. Hän on julkaissut teokset Pitkät piikit ja muita kertomuksia, 9 teesiä sekä Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat. Martikainen palkittiin Juha Vainio -palkinnolla 2025.
A wonderful, clear and very deep book about living the creative life, trying to be a parent and dealing with the fact that you are about to die one day. And of course, Seela Sella died only a few days ago, so I had to listen to this. And it was like I remember Sella being: a confident person, who lived their lives with big joy and compassion and in their own ways yet still with no judgment. I met her once at a railway station as she wanted to say hello to my old dog and I thought they looked alike, the dog and Sella, both beautiful and a little silly and confident in their furs. She was sweet and I will always love her. Seela and the dog. Something to aspire to be, as Sella herself says in this book, or conversation.