Kauheimmat runot

by Antti Holma

Supersuosittu Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin - hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassakansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lasten­runouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Humor, Audiobook, Fiction, Adult

192 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

About the author

Antti Holma valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2008. Hän on toiminut näyttelijänä, juontajana, käsikirjoittajana ja kirjailijana. Holman esikoisromaani Järjestäjä ilmestyi syksyllä 2014 ja sai erikoismaininnnan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadilta.

Reviews

[Maria · Rating 4 out of 5]

En oikein tiedä, mitä kuvittelin saavani, kun e-kirjastosta tarttui lukijalle Kauheimmat runot. Ehkä humoristisia tyylipastisseja ja kikkelivitsejä. Sain sitä kaikkea, mutta huiman paljon enemmänkin. Kirjahan on nerokas! Holma marssittaa kokoelmassaan esiin neljä oman elämänsä runoilijasankaria, jotka esitellään heti alkusanoissa: Reino Leino, Sirsi Sunnas, Edith Södermalm ja Karin Toisiks-Paraske. Vähänkään runoutta tuntevan ei tarvitse pitkään kaivaa esimerkkejä.

Ars gratia artis, sanovat runoilijamme ja avaavat morfiinilaatikon. Taide on heille raskas mutta rakas sotisopa, jumalten langettama kirous ja mahdollisuus rahoittaa päihderiippuvuutta apurahoin.

Hörähtelin paikoittain ääneen, mutta häkellyin myös siitä, kuinka paljon Holmalla on sanottavaa siellä kikkelivitsiensä alla. Kirja on täynnä kannanottoa, satiiria ja ajateltavaa. Se on kaikesta humoristisuudestaan huolimatta luettava hitaasti. Kaikki ei ole täydellisen onnistunutta ja runot ovat ehkä kauheita, mutta huonoiksi niitä ei voi yksinomaan kutsua. Ne ovat usein yllättävän painavaa arkista asiaa ja taitavia pastisseja.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Runoteoksen idea on kiinnostava, toteutus toimiva ja näitä on ihan hauska lukea, vaikka normaalisti tällaiset vitsit eivät ole mieleeni lainkaan. Harmi vain, että teoksen paras terä ja purevuus ei tahtonut kestää koko teoksen ajan. Kun samantapainen vitsi toistuu vajaan 200 sivun verran, niin se vaatisi ehkä hieman enemmän kantaakseen loppuun asti.

Kuitenkin sen verran hyvä, että eräs härskeistä jutuista tykkäävä tuttava tulee saamaan tämän joululahjapaketista.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Onpa tätä vaikea arvioida. Puolet kirjasta oli aika väsynyttä alapää- ja alkoholismihuumoria, joiden terä ei joko viihydyttänyt ensimmäisessäkään runossa tai sitten se kirosanaläppä kyllästytti jo alle puolen välin. Mutta sitten oli taas runoilijahahmot Edith Södermalm sekä etenkin Karin Toisiks-Paraske, joiden lämmin arkihuumori hymyilytti loppuun saakka. Niitä olisi lukenut niin mielellään enemmänkin, että niiden kallistuisivat jopa neljään. Hassua, tämä yllätti osittain ihan positiivisesti.

[Neo · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä koska nyt on hienoa. Oletin, että nämä olisivat ihan kamalan paskoja runoja - ja sitä ne ovat. Äärimmäisen taitavasti kirjoitettuja paskoja runoja. Pakko ihailla Holman kykyä taiteilla tällä rajalla.

Sisältää parhaan muumifiktion ikinä.

[Anina | lukukartano · Rating 3 out of 5]

Hmm, tämän runokokoelman arvioiminen tuntuu kovin vaikealta. Osa runoista oli mainioita ja huikean hauskoja, osasta taas en tykännyt alkuunkaan. Arvostan kuitenkin kirjan ideaa, Holman kirjoitustaitoja ja riittävän etäältä katsottuna kaunista kantta, joten kolme tähtöstä tällä kertaa.

Suosikkini oli Karin Toisiks-Paraske - ehkä osittain senkin takia, että tuli vähän ennen tähän kirjaan tarttumista luettua Heli Laaksosta. :) Makupalaksi Toisiks-Parasken guatro stagiooni:

"tämmötteettes toivossi
et koulusse opettettais:
ei ol neljä vuareaikka
van viis:
kevä
gesä
syks
märk persie vittu
ja talv

kaik muu vuareaikka
kest kaks kuukaut
paites talv
see kest pualenteist vuat

siinä olisis kans pähkynä
purtavaieks matemetiika
tunnil"

Olisi jännä joskus nähdä, millaista jälkeä syntyisi, jos Antti Holma kirjoittaisi runoja ihan vain Antti Holmana, ilman reinoleinomaisia piirteitä tai muita rooleja.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Runokirjat kärsivät käsissäni siitä, että päädyn lukemaan ne kirjaston laina-ajan haipuessa ahmien ja sitten en jaksa ilahtua ja keskittyä niin paljon. Paloittain luettuana tämä Kauheimmat runot oli nimittäin tavattoman mainio ja oivaltava ja paikoin jopa siinä alapäähuumorikeskeisyyden seassa lämminhenkinen ja kaunis. Kyllä tykkäsin, vaikka massalukuvaiheessa vähän nihkeydyin.

[Anni · Rating 5 out of 5]

Ei voi kuin ihailla! Nauroin vedet silmissä läpi teoksen. Huikeita huomioita tästä päivästä ja vielä huikeampi tapa käyttää hyväkseen alkuperäisten runoilijoiden tyyliä. En malta odottaa, että pääsen käyttämään teosta opetuksessa. Täydellistä äidinkielen kirjallisuushistorian materiaalia. Holma, olet ihana!

[Simppu · Rating 5 out of 5]

Nerokas parodia vielä toisellakin lukukerralla. Huumorin taso on mitä on, mutta kuulun selvästi kohdeyleisöön, johon tämä vetoaa. Pissa-kakka-alapää-juttujen seassa pilkahtelee pysähdyttävän vakavia aiheita ja oivalluksia elämästä. Tiettyä toisteisuutta, mutta pitäkööt täydet tähtensä silti.

[Joanna · Rating 5 out of 5]

En tienny mitä oottaa, mut sit sain taattua Antti Holmaa :)

[n i i n a · Rating 3 out of 5]

Äänikirja, itse Holman lukemana. Ihan hauska! Kai.

[Rosa · Rating 4 out of 5]

Tämä oli pirtsakka tuttavuus, suosittelen kokeilemaan jos yhtään kiinnostaa.

(Mutta ihan oikeasti, toivottavasti Holma ei vieläkään osaa kirjoneuletta, niin voin säilyttää jonkin rippusen omanarvontunnostani. :D)

[Heli · Rating 4 out of 5]

Kokoelman runot tanssivat samalla veitsenterällä kuin Antti Holman koko tuotanto: on vaikea päättää, onko kyse nerokkaista oivalluksista vai mauttomuuksista. Nämä neljän runoilija- alter egon kynäelmät ovat kuitenkin niin taitavasti laadittuja parodisia pastisseja, ettei muodosta pitävä lukija voi olla nauttimatta. Sanankäyttö on kauhean osuvaa.

[iltatee · Rating 1 out of 5]

1,5 tähteä. Laskin kolme hauskaa runoa, kaikki Eino Leino -parodioita. Musta ne osoitti taitoa ja taidokkuutta mitallaan ja sanastollaa (vaikka oisin ah-niin-halunnut lisätä sinne yhden "tyhjän" konsonantin ja painottaa yhen jutun eri tavalla niihin mun lempparirunoihinkin).

Loput sitten olikin aika sellaista muka-hauskaa parodiaa, jota musta lukiossa tyypit teki paremmin. En kyl tiedä, milloin Holma ite oli siellä lukiossa, ehkä se on niitä, jotka musta teki tätä lukiossa paremmin ja mä en vaan jaksa kokonaista kirjaa runoparodiaa. (Tsekkasin, se on mua vanhempi eli ei se ollu sillon Kalliossa.) Joo, voi olla että ongelma oli siinä: miten saada neljällä parodiahahmolla ja -tyylillä tehty vitsi kestämään yli satasivuisen teoksen. En tiedä, saisiko kukaan sitä toimimaan, tässä sitä ei saatu. Ehkä 3-4 runoa per runoilija olisi ollut maksimi. Sitten oltaisiinkin jo törmätty siihen, että kuuluisia suomalaisia runoilijoita ei ole montaakaan enempää ja parodia jää aika köyhäksi, jos ei tunneta alkuperäistä. Eli sinänsä hauska idea, mutta zine tästä olisi voinut olla parempi kuin kirja. Sitä taas sitten ei olisi voinut myydä ja markkinoida, joten joo, ymmärrän. Ymmärrän kyllä myös, että monia muita runoilijoita harmittaa, jos tämä on vuoden myydyin runoteos. Ai niin, mutta onhan meillä Paperi T.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Antti Holmalla on ehtivä mieli, ja tähän runokokoelmaan ideana on ollut parodioida neljää tunnettua kotimaista tekijää. Arvaatte varmaan, ketkä kirjailijat ovat Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen ja Edith Södermalmin takana. Karin Toisiks-Parasken esikuvana on murrerunoilija Heli Laaksonen. Työtapana on ollut tehdä pastissityyppistä tekstiä rujolla tvistillä.

Idea on ihan hauska noin ensimmäisen viidenneksen ajan. Sinä aikana runoväännöksetkin tuntuvat enimmäkseen onnistuneilta. Eino Leinon poljento, Kirsi Kunnaksen loruttelu ja Laaksosen murteelliset pohdinnat ovat Holman runoissa hyvin läsnä. Södergranin tuotantoa en ole lukenut, mutta luulen saaneeni siitä hyvän kuvan Holman muunnosten kautta.

Ongelma minulle oli se, että idea ei tosiaan kantanut kovin pitkälle, vaan aika pian toistoon turtui. Kaava kun oli melko sama, ja etenkin Leinon ja Södermalmin tapauksessa päättyi aina ylevöittävän alun jälkeen känni-kakka-pippeli-osastolle viimeisellä rivillä. Sunnaksen ja Toisiks-Parasken jaksoissa oli vähän enemmän ideaa.

Tämä kirja olisi ehkä kannattanut pitää kolumnin mittaisena.

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

Jos joku uskaltautuu tekemään runoparodiaa lempirunoilijastani (muun muassa) ja onnistuu siinä näin hyvin, ei voi muuta kuin todeta, että erinomaista!

Holma parodioi, irvailee, suomii ja roiskii menemään tässä runokokoelmassa hulvattomasti kyeten silti tavoittamaan jonkinlaista ajankuvaakin. Nerokasta. Mustaa, mutta nerokasta!

Ehkä myös ensimmäinen runoteos, joka sai minut nauramaan avoimesti.

[Kati · Rating 4 out of 5]

Nauroin muutamalle runolle ääneen, ja vaikken aluksi olisi uskonut, löysin myös muutaman sellaisen rivin joka ehkä jopa jollain tapaa ei-kaksimielisesti kosketti ja sai hetkeksi ajattelemaan. Luin koko teoksen yhdeltä istumalta (runoja varmaan pitäisi lukea jollain tavalla fiilistellen ja yksitellen, mutta rehellisesti: kuka nyky-yhteiskunnassa kerkiää), joten en voinut välttyä huomaamasta miten etenkin Reino Leinon runoissa voimasanojen käyttö tehokeinona viimeisellä rivillä muuttui ennalta-arvattavaksi. Mutta kuten sanottua, jokainen runo melko varmasti toimisi yksitellen, jos ei muuten niin onnittelu- tai suruttelukortissa hiljaisen pahennuksen aiheuttajana. Harmi että olen sen verran sovinnainen vässykkä, etten heti uskalla puolitutun sedän/tädin synttärikorttiin tästä teoksesta onnitteluvärssyjä rustata.




Vaikka joskus tekisikin mieli!

[Pia Vilmi · Rating 3 out of 5]

Äänikirja toimii tähän erinomaisesti, ainahan runoilijat ovat lukeneet töitään. Harva tosin yltää yhtä taidokkaaseen suoritukseen kuin Antti Holma. Kauheimmat runot esittelee neljä runoilijaa, Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Karin Toisiks-Parasken ja Edit Södermalmin. Nyt jo arvaat, että kyseessä on humoristinen pastissi ja kirjalla suuri epäonnistumisen riski. Mutta Holma on uskomattoman taitava! Hän tekee roisia huumoria ja arkista ajankuvaa ja silti onnistuu säilyttämään kunkin alkuperäisen runoilijan tyylistä ja sanomasta oleellisimman. Ällistyin ja ihastuin. Nauroin ääneen. Nautin. Tällä kirjalla voisi johdattaa koululaiset runojen pariin. Eino Leinon ja Reino Leinon Nocturnen vertailu aineen aiheeksi?

[Karoliina · Rating 4 out of 5]

Viime aikoina olen viihtynyt Antin "Auta Antti" -podcastin sekä hänen instagraminsa parissa. Pidän hänen tuottamastaan sisällöstä, kuten myös tästäkin runokirjasta. Kuulin villiä huhua, että tämä löytyy myös Antin itse lukemana joistakin äänikirjapalveluista. Vaikka en äänikirjaskenessä muuten ole sisällä, voisin ottaa ilmaisen kokeilukuukauden ihan vaan Antin runokirjan takia.

Yksi tähti putoaa runojen samankaltaisuudesta ja toistuvuudesta. Toisaalta en ole aikoihin runoteoksia lukenut, joten en muista/tiedä onko runojen toistuvuus runoteoksissa normi.

[Jenna · Rating 3 out of 5]

"Minä en vaadi paljoa.
Viekää pois istuimet,
minä käyn maahan.
Vuodetta en koskaan ole tarvinnut
enkä sinua.

Minä voin elää ilman musiikkia,
en unelmoi talosta.
Tähdet ovat kattoni,
seinäni menneisyys.

En vaadi paljoa,
mutta voisinko saada
tämän annoksen
gluteenittomana
ilman korianteria
toisella salaattipohjalla
paahtamattomilla pinjansiemenillä
ja alennettuun hintaan?"

Keveä ja hymähdyksiä aikaansaava teos.

[Sisuhukka · Rating 4 out of 5]

Iski omaan nauruhermooni suurimmalta osaltaan, mutta esimerkiksi johdannossa näkyi se osittain runoihinkin kantautuva huumori, joka ei överiydessään toimi minulle. Erilaiset runoilutyylit ja teemaosiot pitivät kokoelman kiinnostavana. Runoissa näkyy myös oikea sanojen asettelun kauneus ja Holm... öh... runoilijat onnistuvat pienien elävien tarinoiden ja tunteiden kuvausten rakentamisessa hyvin.

[Teemu Qvist · Rating 3 out of 5]

Onnistumisia ja epäonnistumisia. Mustahuumori oli piristävää, mutta kirjan alapää- ja kakkahuumorilla olisi lastattu kokonaiset kolme matkustajalaivaa. Pienemmässä määrässä olisi toiminut paremmin. ”Runoja ystäville ja rakkaille” ehdottomasti paras osuus kirjasta.

[Susanna Meusel · Rating 3 out of 5]

Ihan älyttömän taitavasti kirjoitettuja kauheita runoja! Hauska välipalakirja, mutta tuskin jää mitenkään erityisesti mieleen. Lisäpisteitä hienosta kannesta. Äänikirja toimi todella hyvin Holman itsensä lukemana.

[Crystal Miu · Rating 4 out of 5]

Nauratti, tykkäsin! Lemppari Karin Toisiks-Paraske! :D <3

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Olipas mukavan ilahduttavaa roskaa :D Hyvää kevennystä raskaiden kirjojen lomaan. Huumori kirjassa on hyvin alatyylistä, jos ei nappaa niin skippaa.

[Merrukainen · Rating 3 out of 5]

3.5

Pääsi parhaiten oikeuksiinsa ääneen luettuna

[Satu · Rating 4 out of 5]

Ai kauhee! Mitä hittoa mä oikein luin? *huutonaurukohtaus*

Holmaa ei voi kuin ihailla. Että voi ihminen olla lahjakas ja taitava. Vulgääristä tyylistä en pitänyt, mutta tunnustan avoimesti olevani tiukkapipoinen kukkahattutäti. Säädyttömyydestään huolimatta runot ovat huikean taitavasti kirjoitettuja. Holman keksimät runoilijat erottuvat selvästi tyyleillään, eikä tarvitse arvailla mikä nimi runon alla on. Eino Leinoa ja Kirsi Kunnasta ei minusta olisi tarvinnut pilkata, mutta se varmaan kuuluu genreen. On ole runouteen perehtynyt millään tavalla, enkä ole montaa runokirjaa eläessäni lukenut, mutta Leinoa ehkä pitäisi lukea.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Nerokasta ja taitavaa kielenkäyttöä, ei voi kuin ihailla! Ehkä hivenen liikaa alapääpainotteista huumoria minun makuuni, mutta rivous ja härskiys olivat kai toisaalta se tämän kirjan juttu. Luen vielä uudelleen ja jää pysyväishyllyyn.

****

Tämän olen lukenut siis aiemmin kirjamuotoisena, nyt 'uusintaluin' kuunnellen Holman itsensä lukemana äänikirjana. Toimi erinomaisesti kuunneltavana versiona, automatka sujui rattoisasti nauraen. Esimerkiksi Sirsi Sunnaksen Aakkosruno oli hervoton.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Ihan mahtava, rivo, kamalan ihana runoteos, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi (niin hyvässä kuin pahassa). Oma suosikkini oli kainuulainen omalla länsimurteellaan kirjoittava Karin Toisiks-Paraske. Muut runoilija suuruudet olivat Reino Leino, Sirsi Sunnas ja Edith Södermalm. Kiitos Antti Holma, sain monet naurut! Minulle ehdottomasti se vuoden kirja!

[Ansu · Rating 5 out of 5]

En lue yleensä runoutta, mutta kirjallisuuden opintojen takia olen tutustunut erinäisiin runoilijoihin tarpeeksi, jotta tämän teoksen hienous aukesi. Ja voi että tämä olikin hauska välipala! Nauroin, paljon. Ja hotkaisin melkein yhdeltä istumalta. Kiitos Reino Leino, Sirsi Sunnas, Edith Södermalm ja Karin Toisiks-Paraske, kun pelastitte päiväni - tai oikeastaan koko viikkoni.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Olihan nää hauskoja! Larin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm oli arkipäiväisyydessään ja realistisuudessaan mun suosikkeja. Murrerunoja tavailin ääneen ja hihittelin. Reino Leinon ja Sirsi Sunnaksen runot oli niitä härskeimpiä. Leinon pelasti usein hienosti kulkeva rytmi, Sunnakset oli heikointa antia jos ei lasketa Muumipeikon hautajaisia.

Kyl se osaa!