Coda

by Kjell Westö, Laura Beck (Translator)

Mestarikertojan koskettava sukupolviromaani soi kiihkeänä ja haikeana.

1980-luvun alun Helsingissä he olivat Kronoopit: taidejengi, joka kokosi yhteen kaupungin cooleimmat tyypit, järjesti villeimmät performanssit ja parhaat bileet.

He elivät täysillä, rakastivat, haaveilivat; pettivät ja pettyivät.

Neljä vuosikymmentä myöhemmin menestyskirjailija Willyn tähti on laskussa, kun taas Corinnen bisnesura kurottaa yhä uusiin korkeuksiin. Vanheneva kustantaja Andy katsoo taaksepäin heidän kaikkien elämää ja valintoja, ja alkaa kirjoittaa.

Coda on romaani ystävyydestä ja petoksesta, vanhenemisesta ja menetyksistä, taiteesta ja rakkaudesta – huikea teos yhdeltä aikamme suurista kirjailijoista.

Genres: Fiction, Finnish Literature

379 pages, Hardcover

First published August 20, 2026

About the author

Kjell Westö is a Finnish author and journalist. Westö writes in Swedish.

In 2006, Westö won the prestigious Finlandia Prize for his novel Där vi en gång gått . He has been long-listed for the 2007 International IMPAC Dublin Literary Award.

Reviews

[Anne Dahl · Rating 4.25 out of 5]

”Kun aloin omistaa iltojani tälle tarinalle melkein kaksi vuotta sitten, kirjoitin että olin työskennellyt romaanien ja novellien parissa yli kolmekymmentä vuotta ja tiedän miten paljon kertomus jaksaa kantaa.
Jos seuraisin omia sääntöjäni ja jos tämä olisi oikea romaani, jättäisin pois sen mitä tapahtui iltapäivällä, vain muutamia tunteja ennen kuin sanoimme jäähyväiset Jesse Saksmanille. Se on yksi yhteensattuma liikaa, sitä paitsi se on sivuseikka ja koskee henkilöä, joka on kyllä esiintynyt kertomuksessa mutta ei keskeisenä hahmona.
Romaanissa ei auttaisi muu kuin: kill this darling.
Mutta tämä on tosikertomus, jonka on kirjoittanut yksi entisistä Kronoopeista, eräs joka nuorena unelmoi siitä että saisi kuvattua koko elämän kaikessa labyrinttimaisessa ja naurettavassa moninaisuudessaan ja näytettyä asiat juuri sellaisina kuin ne olivat.”

Kjell Westön romaanin Codan loppupuolelta.

Romaanissa kuusikymppinen kustantaja Andy elää elämäänsä kirjailijoidensa, kirjahaastatteluja, kirjamessujen ja muisteloiden keskellä. Koti on tyhjä. Vaimo on lähtenyt, lasta ei suotu. Andy muistelee elettyä, uraansa, kaveriporukkaansa Kronooppeja 1980-luvun alkupuolelta asti ja westömäiseen tapaan vyörytetään esiin porukka nuoria helsinkiläisiä taitelijanalkuja, ajattelijoita ja tietenkin rakas Helsinki, koko maailma nuoren silmin, nuoruuden besserwisserimäisyys ja kirkasotsaisuus, nuoruuden häröilyt, ristiin menevät rakkaussuhteet, seksi, musiikki.
Taas maailmaa muutetaan (mutta onko se muuttunut? Muuttuiko ja pysyttiinkö muutoksessa mukana?).

Päähenkilöiksi kertoja-Andy poukoilevassa sivujuonnemaksimoinnissaan nostaa entisen menestyskirjailijan Willyn, jonka uusin teos Coda ei menesty, ei lennä, ei myy ja Willy on jäätynyt (ehkä) huomattuaan tulleensa dinosaurusaikaan, jolloin maailmassa on vain enää muutamia hänen kaltaisiaan ja tämän crumpyn manin lisäksi Andyn rinnalle, tai oikeastaan Willyn ja Andyn väliin Andy nostaa megamenestyneen businessbossin, heidän yhteisrakkaansa (!) Corinnen.

Kirja on kuin Kjell Westön uran alkupään kirjat ovat.
Luin Codassa paljon suosikkikirjaojani Missä kuljimme kerran, Älä käy yöhön yksin.
Luin Codassa ystävyydestä, rehellisyydenpaosta, haaveista, rakkaudesta, kirjallisuudesta mutta tässä teoksessa ollaan kallellaan vanhenevan miehen maailmankuvassa, kuusikymppisen muistelmissa ja kaiketi koska olen samaa ikäpolvea ja minunkin nuoruuteni on 1980-luvulla, noissa ajoissa, jolloi mentiin Lontooseen, oltiin punkkareina, matkustettiin Interraililla ja maksettiin matkashekeillä, soitettiin puhelinkopeista ja juotiin ja tanssittiin ja filosofoitiin ja oltiin kaikkea sellaista mitä naurulla hellyydellä ja pikkuisen kai jo surumielelläkin muistelee.

Ajattelen, että Westö on palannut juurilleen ja jos on Westönsä lukenut, tietää mitä saa, mitä ei ja hyvä niin.


”…mikään ei koskaan ollut miltä se näytti. Sen sijaaan salaisuuksia salaisuuksien sisällä, kyvyttömyyttä olla rehellinen ja yhtä suurta kyvyttömyyttä itse kunkin nähdä kuka hän oikeastaan oli.
Me olimme kuvitelleet olevamme uusi ja erilainen sukupolvi, avarakatseisempi kuin sodan vahingoittamat vanhempamme ja isovanhempamme olivat olleet. Silti olimme suoraan perineet heidän vaikenemisensa: emme mekään pystyneet puhumaan vaikeista asioista, me salailimme niitä, kätkimme ne ja porhalsimme eteenpäin. Tai suorastaan karkasimme, pakenimme toiseen elämään…”.

[Anne Rundquist · Rating 5 out of 5]

En mycket välskriven och eftertänksam bok av en författare som ser bakåt i tiden och samtidigt också lyckas fånga det som varit med en historia i nutid. Personerna mejslas fram och karaktärerna blir trovärdiga både i dåtid och nutid. Som alltid hos Westö fina skildringar av Helsingfors och skärgården. Spännande händelse i skärgården. Min upplevelse av boken förstärktes säkert av att jag också minns dåtiden i boken men är något äldre än Kjell Westö. Funderade också om författarens egen person i berättelsen. Hoppas på fler böcker av Westö och att detta inte är den sista som han uttryckt i någon intervju.

[Kirjis · Rating 3 out of 5]

Kelpo kirja, joka pelaa nostalgialla, kuten arvata saattaa. Parempi kuin Rikinkeltainen taivas, joka sotkeentui ajankohtaiseen kantaaottavuuteen. Jotain olisin kaivanut lisää, ehkä sitten sitä sykkivää 80-lukua.

[Ella Amanda · Rating 5 out of 5]

En jättefin och lättläst bok. Rekommenderar!

[Angelina Eklund · Rating 2 out of 5]

Högtravande

[Erika · Rating 3.5 out of 5]

Coda on itse asiassa ensimmäinen lukemani Kjell Westön teos. Aloitan siis ehkä vähän väärästä päästä, kun tämä suomenruotsalaiseen kirjallisuusmaailmaan sijoittuva teos on jo Westön kymmenes romaani. Yhtä kaikki kuusikymppisten miesten luopumiskipuilua kuvaavan teoksen lukeminen oli jotensakin hämmentävä kokemus. Kuulun hieman Westötä nuorempaan sukupolveen, ja vaikka olen itsekin ollut nuori 80-luvulla, tätä ”maailma oli meidän” -asennetta en kyllä tunnista – en ehkä kuulunut oikeisiin piireihin tai synnyin liian myöhään. Sen sijaan tunnistan kyllä tuon halun sanoutua irti 1970-luvun puoluepoliittisesti sitoutuneesta kulttuurista – seikka, jonka kanssa muutkin nykyiset viisi-kuusikymppiset tuntuvat oireilevan tätä nykyä. Tunnistettavaa on myös vanhenemisen tuoma irtautuminen joistakin asioista ja kokemus siitä, että irti päästäminen voi olla myös helpottavaa.

Hienoa teoksessa on, että se auttaa pohtimaan juuri lähimenneisyyttä ja miettimään omaa suhdetta siihen ja kulttuuriseen muutokseen. Miten itse kuvaisin 1980-lukua tai 1990-lukua – muistanko edes niistä mitään? Jotenkin mieleen palaavat asiat tuntuvat kovin satunnaisilta – tyyliin kirpparilta ostettu tummanruskea mokkatakki, jonka kauluksia uudistin leikkaamalla ne saksilla pienemmiksi–, enkä muista noita aikakausia ainakaan sellaisina, miksi ne joissakin kauhistelevissa lehtijutuissa kiteytetään.

Westön hahmot elävät omassa kulttuurisessa kuplassaan; heistä on kova juttu käyttää kokaiinia ja pilveä, tuntea kaikki tärkeät ihmiset ja pyöriä kaverin sukulaisten hulppeilla huviloilla ja keskusta-asunnoilla ja messukeskuksen lavoilla. Nuoruudessa menestys on makeaa, eivätkä päähenkilöt vuosien vieriessä kypsy vaan vain vanhenevat. Ote alkaa lipsua. He eivät pysy ajan hermolla. Nuoremmat kirjailijat ovat sekä ylimielisiä että ylipäteviä, Helsinki ei ole enää entisellään, ja muutenkin kaikki on huonommin. No niin, maailmanloppuahan tässä odotetaan, joten sikäli ehkä onkin. Jotenkin kuitenkin kaipaisin tekstiin lisää ironisia kierroksia, jotka asettaisivat kuusikymppisen, valkoisen heteromiehen syrjäytymistuskan laajempaan perspektiiviin ja hersyttäisivät hieman nauruakin. Mutta ehkä todellisuus tekee tämän kirjallisuuden puolesta, onhan koko planeettaa ajamassa suohon kaksi vanhenevaa miestä, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu muuttumaan epärelevanteiksi.

[Milja Fromholtz · Rating 4 out of 5]

Olipa ristiriitainen luettava! Toisaalta tämä tuntuu siltä samalta westöltä, jota olen lukenut aiemminkin: polveileva romaani täynnä kaipuuta 1900-luvun loppupuolen nuoruuden huumaan ja vuosikymmeniin, jotka tuntuivat ainutkertaisilta ja päihdyttäviltä mutta jotka - harmiksi vai onneksi - olivat ihan samanlaisia vuosikymmeniä ja nuoruuksia kuin mitkä tahansa muutkin. Mutta samalla tässä on ulompi, surullinen kerros joka kertoo juuri tästä samasta ongelmasta: Westö on kirjoittanut metatarinaansa kirjailijan, joka kipuilee uudistumisen kanssa; kirjailijan, joka ei löydä paikkaansa post-me too -ajassa (tämä on muuten jo toinen Westö jossa painitaan asian kanssa!). Tavallaan mielenkiintoinen ratkaisu, jolla saa anteeksi ne tutut maneerit ja henkilöhahmot. Kyllä tälle neljä tähteä täytyy antaa, osin koska pidän tästä tutusta nostalgiaa tihkuvasta kerronnasta, ja toisekseen metatarina tekee tästä aiempia kirjoja virkistävämmän.

[Minna H · Rating 3 out of 5]

Syväsukellus kirjailijoiden kuplaan. Vaikea uskoa, että tämä uppoaisi kauhean hyvin tavan lukijoihin, jotka eivät IHAN niin kiinnostuneita ole kirjailijoista (kustantajista, muista taiteilijoista) itsestään tai heidän käpertymisestään sinne omaan pieneen maailmaansa. Yksittäisen kirjailijan hiipuminen tai epäonnistuminen tuskin paljon liikuttaa suurta yleisöä. Epäonnistunut urheilijakin unohtuu muutamassa päivässä.

No, Westö on taitava kirjoittaja ja vaikka aihe, henkilöt ja tietynlainen vatvominen vähän ärsyttikin, kirja oli hyvin kirjoitettu ja lukukokemus asettuu keskitasolle.

(Kjellillä on varmaan ollut hauskaa keksiä nimiä Willyn kirjoittamille kirjoille. Ja lyhyitä sisältöjä niille. Vai liekö ovat pöytälaatikkohahmotelmia jossain Westön arkistossa 😅.)

[TOVE SKARSTEDT · Rating 5 out of 5]

Åh, vilken fin bok!
Jag tyckte verkligen mycket om den. Jag var tveksam till att läsa Westö, har då och då tyckt att han varit trög och lite småtråkig, men jag fick revidera min uppfattning här. Jag tyckte om Andys tankar, både om vännerna och minnena av dem och arbetet med de olika författarna och skrivandet. En annan anledning till min förtjusning är att jag faktiskt lyssnade på boken - att höra den läsas upp på något sävlig finlandssvenska gav extra känsla till berättelsen.
Jag älskar det rättframma sättet den är skriven på och Andys funderingar över ungdomen och händelserna då och när vännerna ses igen som vuxna. Man kanske kan tycka att den är ointressant men jag blev verkligen gripen av de fina personporträtten som ges.

[Anna Schultz · Rating 4 out of 5]

Början kändes trög men när jag kom igång så gillade jag Westös eftertänksamma sätt att skriva. När jag läst färdigt märkte jag att jag romankaraktärerna fått liv och jag tyckte om flera av dem. Metanivån kunde jag ibland ha lite svårt med. Jag vill inte fundera på Westö själv i förhållande till romankaraktärerna, men säkerligen finns han i dem alla. Jag läser en roman som en roman och karaktärerna får gärna vara fiktiva. Skildringarna av Helsingfors är alltid lika fina i Westös romaner och att få läsa en bok som är placerad i vår hemstad är värdefullt för oss som är svenskspråkiga Helsingforsare.

[Gustav Ryd · Rating 3 out of 5]

I liked this book although it is very much centred around the literary scene in Finland—not a topic that does not bring out much enthusiasm to me. Also the book does feel a bit similar to ”Den svavelgula himlen”. Still I like Westöö’s prose and it was more than enough to poke a bit of interest in the Helsinki literary world.

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Kjell Westö vetää puoleensa eikä petä, hyvässä ja pahassa. Tutun tuntuinen tarina jatkuu ja sen päähenkilöt luulen jo tavanneeni. Kertomus sijoittuu tällä kertaa ajanjaksolle 1980-luvulta nykypäivään, mutta samaistumispintaa siinä on vähemmän lukijalle, jolle ei ole merkitystä sillä, mitä hänestä kirjoitetaan Huvudstadsbladetissa.

[Joakim Roos · Rating 2.25 out of 5]

Jag älskar allt annat Westö har skrivit, men den här var verkligen inte bra. Långsam, hoppig, ostrukturerad och med karaktärer det inte gick att känna någonting förr. Obegripligt att en så lysande författare släpper ifrån sig en så här dålig produkt. En enorm besvikelse.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Olen jo lukenut tällaisen kirjan enkä halua lukea enää kertaakaan fiktiota kirjailijasta.

[Jörgen Eriksson · Rating 4 out of 5]

Jag är imponerad av språket och den lätthet han behandlar texter. Det flyter. Personskildringar och staden blir levande på ett sätt som bara författaren, denne, behärskar
Läs den

[Annikka · Rating 4 out of 5]

3,5/5

[Tina Wikström · Rating 3 out of 5]

Fint skriven, gillade Westös förra bok bättre, men trots en långsam och lite oengagerande start blev den en riktigt trevlig läsupplevelse.

[anna carlson]

jag älskar Kjell Westö 😔✊

[Svante Suominen · Rating 4 out of 5]

Meta-levelit todella kiinnostavia. Onko Westön vika romaani? Onko huomannut ajatuksissaan samoja juttuja. Nostalgiaa täynnä – hyvässä ja pahassa. Ihan kiva kirja. Ei mikään Missä kuljimme kerran.

[Martina · Rating 2.5 out of 5]

https://minervablogg.wordpress.com/20...