Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.
If you get the chance to read this, you're in for a treat. I read this way back in the day when I was a teenager, and I loved each and every one of these short stories. The title story, The Crystal Rose, is heart-breaking and I loved it, just like I adored The Tree that tells the story of a world tree a la James Lovelock, a vision of nature beyond our understanding. Still, my favorite was the Xanadu cube that offers an intellectual puzzle about the very nature of the universe and how it's constructed. I highly recommend this piece of science fiction delight!
Tämä kirja tuli luettavaksi (2025) kun olin törmännyt vanhoissa 90-luvun alun suomalaisissa sci-fi -lehdissä olleisiin kehuviin arvosteluihin. Tarinoissa on hienoja ideoita ja ajatuskulkuja - luultavasti jopa jotain poikkeuksellista 90-luvun alun aikoihin - ja ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Ymmärtääkseni Isomäen myöhemmissä teoksissa ympäristönsuojelulla ja ekopolitiikalla on olennainen osa; ja se tulee myös esiin noin puolessa tämän kokoelman novelleista. Osa tarinoista on hyvinkin kovaa sci-fiä, mutta niissä fysiikka ja tekniikan detaljit eivät ehkä kestä kaikkein kovinta tarkastelua (vrt. kovan sci-fin kovimmat nimet, Niven jne.). Lisäksi useammassakin novellissa tarinan kuljetus hukkuu liikaan tieteelliseen selittelyyn. Toisaalta sitten kun mennään enemmän biologian kuin fysiikan puolelle, niin Isomäki pääsee paremmin loistamaan. Hyvä kokoelma, josta kuitenkin paistaa läpi kirjoittajan kokemattomuus: teksti tuntuu jotenkin hiomattomalta. Kuin lukisi hyvin kustannustoimitetun kokoelman sijaan lehdissä julkaistuja hiukan viimeistelemättömiä novelleja. Eli kirjallisen ilmaisun sekä novellien kehysjuonen kuljetuksen taidot eivät ole vielä niin korkealla tasolla mitä tekstin ideallinen sisältö on. Siksi ***.
As far as I know this is the first published science-fiction novel by Risto Isomäki (actually a collection of short stories).
This also differs from his later sci-fi novels which are more "down to Earth" with elements that might become facts and happenings in our near future on this very planet, not in some galaxy far far away. So closer in time and space. Perhaps therefore I liked them more than this one, even though they suffer from hero-heroine plots embedded to the often very interesting and competent scientific content. But adventure seems to be the theme of the day - and if it brings more readers to his novels, by all means. There are so many important messages in those stories.
These novels were more "traditional" science-fiction with multi-dimensional space, speed of light travelling and bending event horizons. And a bit more exercise to reader's brain perhaps.
Very easy introduction to Isomäki's stories although I would rather recommend e.g. Litium 6, or Sands of Sarasvati.
Jos pidät Lovecraftistä, ovat tämän kokoelman Kometta ja Kristalliruusu -novellit sinua varten.
En ole aikaisemmin lukenut paljoakaan scifiä, joten en osannut arvata miten paljon pitäisin tästä kokoelmasta. Jokaisessa novellissa on hyvin keskeisenä jokin tieteellinen (lähinnä tietoisuuteen, ulottuvuuksiin tai yleisesti avaruuteen) teoria johon tarina ja lopun käänne liittyvät. Osa novelleista nivoo yhteen tieteellisen teorian ja juonen paremmin kuin toiset, mutta jokainen novelli onnistuu tässä vähintään kohtuullisesti. Myös vaikka tarinat ovat käsitykseni mukaan ”kovempaa” (eivätkä fantastista) scifiä, olivat ne täysin ymmärrettäviä minunkin kaltaiselleni en-tiedä-mitään-fysiikasta-ihmiselle.
Tämän kirjan ansiosta olen vakuuttunut että tahdon lukea enemmän scifiä. Voin vain suositella.
Hauska lukukokemus. Aivojumppaa parissa novellissa. Kokoelmassa oli nähtävissä sekä Isomäen myöhemmän tuotannon heikkoudet että sen vahvuudet: ajoittain viehättävän naiivi, ajoittain turhan paatokselliseksi yltyvä henkilökuvaus ja isot, vaikuttavat visiot maailmasta, maailmankaikkeudesta... kaikesta. Kolme tähteä tällä kertaa, mutta/koska jokin Isomäen tavassa kertoa maailmanlopuista saa minut kummallisen hyvälle tuulelle.