What do you think?
Rate this book
Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat
Myymälävarkaan löytäminen Stockmannin hienostuneesta asiakasvirrasta vaatii tiukkaa pelisilmää. Stockmann Yard paljastaa, kuinka tavaratalon turvallisuuspalvelu toimii. Se kuulee kaiken, näkee kaiken ja puuttuu kaikkeen. Jos tunnistat jostain tilanteesta tai tapauksesta itsesi, olet luultavasti oikeassa.
Kirjassa esitellään omina lukuinaan muun muassa legendaarinen Stockan Herkku ja Akateeminen Kirjakauppa sekä erilaiset varastyypit, anastustavat ja käsittämättömimmät kohtaamiset poliisin, julkkisten ja suomenruotsalaisten kanssa. Tehokkaan ”Myymälävarkaan käsikirja” -itseopiskeluosion ansiosta kirja maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisen kauppareissun yhteydessä.
Kirjassa esitellään omina lukuinaan muun muassa legendaarinen Stockan Herkku ja Akateeminen Kirjakauppa sekä erilaiset varastyypit, anastustavat ja käsittämättömimmät kohtaamiset poliisin, julkkisten ja suomenruotsalaisten kanssa. Tehokkaan ”Myymälävarkaan käsikirja” -itseopiskeluosion ansiosta kirja maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisen kauppareissun yhteydessä.
213 pages, ebook
First published January 1, 2015
8 people are currently reading
140 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 91 reviews
June 6, 2017
Tämä oli ihan hauska, loppua kohti ehkä alkoi vähän kyllästyttää yksitoikkoisuus. Olisin antanut kolme tähteä, mutta miinustin yhden tarpeettomasta seksismistä.
July 14, 2023
okei, aga see oli päriselt ka jube naljakas raamat.
Helsinki Stockmanni kaubamaja turvateenistuse töötaja räägib siin... põhiliselt oma tööst, aga selle käigus päris palju ka Stockmanni kaubamajast, elust Helsinki kesklinnas ja Soome kultuurist. räägib, jah, nagu mingi tüüp mehi armastab rääkida, hästi palju metafoore ja killurebimist ja poliitilist ebakorrektsust. ei halastata siin naistele ega geidele ega soomerootslastele, naaberrahvastest rääkimata. ja nagu võib arvata, on eestlastest selles kontekstis päris palju rääkida. ainult venelastest on veel rohkem.
aga ei tea, kas olin ise sobivas tujus või ongi siin sobivat joont hoitud, üle piiri ei läinud justkui miski ja nagu öeldud, sai päriselt ka kõvasti head nalja. vb just sellepärast, et täpselt sama halastamatult kui vene pätte või uusrikkaid, aasib autor ka Stockmanni omanikke ja juhte, ausaid püsikliente, teiste poodide turvateenistusi ja Soome prominente - keegi ei pääse. ja muuhulgas pole autor kohe kindlasti süüdi jaekaubanduse idealiseerimises!
sain siit Soome ühiskonna ja seaduste ja kommete kohta päris palju teada ja ausalt öeldes võib vist rohkem kui terake tõtt olla raamatu enda tutvustuses antuld lubaduses "Tänu raamatus sisalduvale põhjalikule kauplusevarga käsiraamatule tasub selle lugemine end ära juba esimesel poeskäigul."
Helsinki Stockmanni kaubamaja turvateenistuse töötaja räägib siin... põhiliselt oma tööst, aga selle käigus päris palju ka Stockmanni kaubamajast, elust Helsinki kesklinnas ja Soome kultuurist. räägib, jah, nagu mingi tüüp mehi armastab rääkida, hästi palju metafoore ja killurebimist ja poliitilist ebakorrektsust. ei halastata siin naistele ega geidele ega soomerootslastele, naaberrahvastest rääkimata. ja nagu võib arvata, on eestlastest selles kontekstis päris palju rääkida. ainult venelastest on veel rohkem.
aga ei tea, kas olin ise sobivas tujus või ongi siin sobivat joont hoitud, üle piiri ei läinud justkui miski ja nagu öeldud, sai päriselt ka kõvasti head nalja. vb just sellepärast, et täpselt sama halastamatult kui vene pätte või uusrikkaid, aasib autor ka Stockmanni omanikke ja juhte, ausaid püsikliente, teiste poodide turvateenistusi ja Soome prominente - keegi ei pääse. ja muuhulgas pole autor kohe kindlasti süüdi jaekaubanduse idealiseerimises!
sain siit Soome ühiskonna ja seaduste ja kommete kohta päris palju teada ja ausalt öeldes võib vist rohkem kui terake tõtt olla raamatu enda tutvustuses antuld lubaduses "Tänu raamatus sisalduvale põhjalikule kauplusevarga käsiraamatule tasub selle lugemine end ära juba esimesel poeskäigul."
May 3, 2019
Tiesitkö että Stockmann tavaratalolla on oma joukkionsa myymäläetsiviä - nimeltään Stockmann Yard. Tässä eräs heistä muistelee kaikenlaisia hassuja, outoja, kuumottavia ja naurettavia sattumuksia joihin on etsivänä törmännyt. Kirjailijan tyyli on erittäin sarkastinen eikä juuri mikään elämän osa-alue jää käsittelemättä terävään tyyliin. Aika hykerryttäviä juttuja on Stockkalla sattunut ja osa aivan uskomattomia. Kirjasta saa myös hyviä vinkkejä siihen miten voi pölliä tai tehdä rikoksen niin ettei heti jäisi kiinni - mutta kannattaako se? Lue ja ota selvää! :)
February 8, 2025
Vilisee seksismiä, jota yritetään oikeuttaa huumorilla. Tämän kaltaiset teokset ylläpitävät yhteiskunnallista (usein tiedostamatonta) käsitystä siitä, että naisista on ok puhua halventavasti tai alentavasti. En suosittele ellei halua ympäröidä itseään todella ummehtuneella ajatusmaailmalla. Sisälsi myös rasistisia viittauksia/kommentteja.
July 12, 2019
Hauskoja keissejä, mutta tarinoiden ansaitsemasta kolmesta tähdestä miinustin yhden ylenpalttisesta "olen parempi kuin muut koska tiedän jotain mitä te ette tiedä" -asenteesta.
May 28, 2021
Tapauksia mielenkiintoisemmaksi paljastui Terraksen tyyli kirjoittaa niistä.
March 10, 2021
Valitsin Stockmann yardin kaverin suosituksesta. Osa tarinoista oli kiinnostavia, mutta ison osan ajasta olin tylsistynyt. Kirjan roisi tyyli ja Stockmannin erinomaisuuden hehkutus eivät myöskään erityisemmin uponneet.
October 9, 2015
Stockmann Yard is a peek behind the curtains of Stockmann, Finland's answer to Harrods. Specifically, it's the memoir of one of their store detectives, a profession that in this day and age of private security contractors is found at no other place in the country. They're not card-carrying security guards or subject to the laws they are, and operate solely within the rather expansive bounds of everyman's right to detain. This is a fascinating phenomenon, a whiff of a bygone era, one of those relics from a time when there was such a thing as a servant class and they were only allowed in when accompanied by their master.
Antto Terras, with eighteen years of work experience, lays out the details of what he does, what the shoplifters do, and most amusingly has a segment of advice on what the shoplifters should do if they want to maximize their profits. While not being caught is an important part of this, there are also such considerations like not trying to grab too much at once, because shoplifting can be settled with a fine but for theft you can go to jail.
There's also lectures on the differences between Finnish, Estonian and Russian shoplifters, an overview of the expansive surveillance systems of the department store itself (they see basically everything except fitting rooms and toilet stalls, often from multiple angles, and what they record of the outside would not even be legal if it weren't so damn helpful to the police).
The book is organized according to themes, such as the grocery section (Herkku), the bookshop, internal affairs, naughty bits, and so on. This is all peppered with loads of anecdotes, some of which work on their own and some are forced into working through background information and colourful language. The most interesting anecdotes cover creative and innovative shoplifters and are shot through with a clear appreciation for these would-be Napoleons of crime that bring new and interesting challenges to his daily grind. There's a suggestion that Stockmann attracts a better class of criminal, one that can only be captured by cunning and intelligence. The more dismal anecdotes are usually about celebrities that he cannot name who engaged in mundane shoplifting or late-night same-sex peccadilloes that got caught on tape.
Terras is also a stand-up comedian, which shows in the style. Stockmann Yard is written in this cheap imitation of Sam Spade. This mostly works, but the too-cool-for-school attitude gets wearisome especially when he talks about employees of other departments at Stockmann. Another blemish on the book is its evidently quick production schedule – the afterword is dated in last June and the book came out in August, which is fast for a major publisher. An explanation for such dexterity may be found in the selection of typos and grammatical errors that were uncaught by the editorial process.
Stockmann Yard is an interesting and humorous look at a fascinating profession whose existence I was not even aware of. The writer's prejudices and attitude prevent it from being treated as an entirely reliable source when it discusses the department store itself and the typos are frequent enough to be annoying, but the cleverness carries it over the finishing line, if only just.
Antto Terras, with eighteen years of work experience, lays out the details of what he does, what the shoplifters do, and most amusingly has a segment of advice on what the shoplifters should do if they want to maximize their profits. While not being caught is an important part of this, there are also such considerations like not trying to grab too much at once, because shoplifting can be settled with a fine but for theft you can go to jail.
There's also lectures on the differences between Finnish, Estonian and Russian shoplifters, an overview of the expansive surveillance systems of the department store itself (they see basically everything except fitting rooms and toilet stalls, often from multiple angles, and what they record of the outside would not even be legal if it weren't so damn helpful to the police).
The book is organized according to themes, such as the grocery section (Herkku), the bookshop, internal affairs, naughty bits, and so on. This is all peppered with loads of anecdotes, some of which work on their own and some are forced into working through background information and colourful language. The most interesting anecdotes cover creative and innovative shoplifters and are shot through with a clear appreciation for these would-be Napoleons of crime that bring new and interesting challenges to his daily grind. There's a suggestion that Stockmann attracts a better class of criminal, one that can only be captured by cunning and intelligence. The more dismal anecdotes are usually about celebrities that he cannot name who engaged in mundane shoplifting or late-night same-sex peccadilloes that got caught on tape.
Terras is also a stand-up comedian, which shows in the style. Stockmann Yard is written in this cheap imitation of Sam Spade. This mostly works, but the too-cool-for-school attitude gets wearisome especially when he talks about employees of other departments at Stockmann. Another blemish on the book is its evidently quick production schedule – the afterword is dated in last June and the book came out in August, which is fast for a major publisher. An explanation for such dexterity may be found in the selection of typos and grammatical errors that were uncaught by the editorial process.
Stockmann Yard is an interesting and humorous look at a fascinating profession whose existence I was not even aware of. The writer's prejudices and attitude prevent it from being treated as an entirely reliable source when it discusses the department store itself and the typos are frequent enough to be annoying, but the cleverness carries it over the finishing line, if only just.
February 29, 2016
Tässäpä viihdyttävä muistelmateos niin tytöille kuin pojillekin! Helsingin Stockan pitkäaikainen myymäläetsivä muistelee vuosien varrella vastaan tulleita hupaisia, uhkaavia ja surullisia myymälävarkaustapauksia kaikkine rönsyineen. Etsivää työllistävät kansanryhmät laidasta laitaan: juopporemmit, teinipissikset, paronittaret, herttaiset mummut, narkkarit, itä-euroopan ammattilais- ja harrastelijaliigat, tavan kansalaiset, kaikenlaiset pervot ja vieläpä paikalliset ravintoloitsijat. Kaikki ääripäät ja harmaan sävyt on selvästi tullut nähtyä.
Kirjailija avaa myös Suomen poliisi- ja oikeuslaitosta (poliiseista annettiin paikoin ihan hiukan hupaisa kuva), lainsäädäntöä (löysää on, ainakin omaisuusrikosten osalta) sekä herrakerhon etuoikeuksia (kyllä vaan, myymälävarkaus ja kaikenlainen virassa tapahtuva töpeksiminen kuuluu näihin oikeuksiin..). Teksti on varsin suorasanaista ja roisiakin, ja sanasto on juuri sitä, mitä tässä ammatissa vuosia toimineen miehen uskoisikin käyttävän. Huumori on loistavaa, joten lukija jaksaa kahlata läpi ne hiukan puisevammatkin lakipykäläosuudet.
Onnittelut Antolle onnistuneesta ja kiinnostavasta muistelmateoksesta!
Kirjailija avaa myös Suomen poliisi- ja oikeuslaitosta (poliiseista annettiin paikoin ihan hiukan hupaisa kuva), lainsäädäntöä (löysää on, ainakin omaisuusrikosten osalta) sekä herrakerhon etuoikeuksia (kyllä vaan, myymälävarkaus ja kaikenlainen virassa tapahtuva töpeksiminen kuuluu näihin oikeuksiin..). Teksti on varsin suorasanaista ja roisiakin, ja sanasto on juuri sitä, mitä tässä ammatissa vuosia toimineen miehen uskoisikin käyttävän. Huumori on loistavaa, joten lukija jaksaa kahlata läpi ne hiukan puisevammatkin lakipykäläosuudet.
Onnittelut Antolle onnistuneesta ja kiinnostavasta muistelmateoksesta!
January 10, 2018
Ihan hauska, jos ei lähde analysoimaan yhtään pidemmälle tai tarkemmin. Pitkästä aikaa sellaista tekstiä, joka tosissaan nauratti. Huumori oli nasevaa ja nenäkästä ja viihdyttävää.
Vaikutti kuitenkin siltä, että teksti oli jätetty kokonaan betaamatta tai edes luettu kahteen kertaan, oli sen verran paljon kirjoitusvirheitä ja ihan virheellisiä lauseita. Tekstissä oli myös vähän liikaa täysin tarpeetonta ja turhaa sukupuolisovinismia ja seksismiä, joita ilmankin viesti olisi mennyt perille.
Muuten hauska, mielenkiintoinen, nopea ja kevyt luettava, jos ei aleta analysoimaan sen enempää esimerkiksi sovinismin määrää ja laatua.
Vaikutti kuitenkin siltä, että teksti oli jätetty kokonaan betaamatta tai edes luettu kahteen kertaan, oli sen verran paljon kirjoitusvirheitä ja ihan virheellisiä lauseita. Tekstissä oli myös vähän liikaa täysin tarpeetonta ja turhaa sukupuolisovinismia ja seksismiä, joita ilmankin viesti olisi mennyt perille.
Muuten hauska, mielenkiintoinen, nopea ja kevyt luettava, jos ei aleta analysoimaan sen enempää esimerkiksi sovinismin määrää ja laatua.
November 21, 2021
Periaatteessa viihdyttäviä ja mielenkiintoisia tarinoita myymäläetsivän työstä, mutta kirjaa latistaa sekä selkeän rakenteen puute että kirjoittajan "setämäisyys". Solvauksia, vähättelyä ja pilkkaa saavat sivulauseessa niin naiset, maahanmuuttajat, ulkomaalaiset kuin seksuaalivähemmistöjen edustajat ja ilman tätä asenteellisuutta kirja olisi ansainnut yhden tähden lisää.
March 3, 2016
Räävitöntä etsivätouhua Stockmannilta - totta varmasti osa ja loput hulvatonta läpänheittoa, eritteitä ja sikailuakin. Ehdottomasti vinkkauksiin, sinne Vuorisen ja Hynysen ystäville ja vähän kevyemmän meiningin ystävillekin.
December 31, 2018
Aivan huikea :D uskomattomia tarinoita herkullisesti kerrottuna.
February 10, 2021
Tätä on vaikea arvioida jotenkin.
Aluksi meinasin antaa yhden tähden, noin puoleen kirjaan saakka. Mutta sitten jokin muuttui, ja ajattelin, että kyllä tälle kaksi voi antaa. Loppuvaiheessa olin jo jotenkin kasvanut sisään kirjoittajan tyyliin, ja nostin kolmoseen.
Alussa nauratti, sitten ehkä vähän ärsytti sellainen tarpeeton "sovinismi", mutta kun kirja meni eteenpäin, huomasin, ettei se ollutkaan sovinismiä, vaan kyllä siinä sai kaikki osansa mollauksesta ja stereotypistämisestä. Terras toki onkin koomikko, ja kyllä tässä naurattavia kohtia oli, sitä ei voi kieltää.
Mutta olipas varsin opettavainen pläjäys! Olen käynyt Stockalla ihan vain pari kertaa elämäni aikana, mutta nyt on pakko lähteä tutkimaan tarkemmin mitä tavaratalo oikein pitää sisällään.
Alkoi myös kiinnostella kirjassa kuvatut muut henkilöt, lähinnä Kolmen sepän patsaalla hengailevat, sekä muilla lähialueilla pyörivät suhteellisen tunnistettavat hahmot.
Jos tässä nyt oikein elämäänsä alkaa jännitystä kaivata niin voisihan sitä ottaa kirjan opit testiin ja katsoa paljonko saa Stockalta käännettyä tavaraa ilman että mestarietsivän koura nappaa niskavilloista kiinni portilla.
Täytyy toivoa että ei ihan siihen tarvi ryhtyä kuitenkaan. Mutta hyvät opit sai kirjasta mukaan!
Ihan voin kirjaa suositella, meni ihan leppoisana iltalukemisena.
Aluksi meinasin antaa yhden tähden, noin puoleen kirjaan saakka. Mutta sitten jokin muuttui, ja ajattelin, että kyllä tälle kaksi voi antaa. Loppuvaiheessa olin jo jotenkin kasvanut sisään kirjoittajan tyyliin, ja nostin kolmoseen.
Alussa nauratti, sitten ehkä vähän ärsytti sellainen tarpeeton "sovinismi", mutta kun kirja meni eteenpäin, huomasin, ettei se ollutkaan sovinismiä, vaan kyllä siinä sai kaikki osansa mollauksesta ja stereotypistämisestä. Terras toki onkin koomikko, ja kyllä tässä naurattavia kohtia oli, sitä ei voi kieltää.
Mutta olipas varsin opettavainen pläjäys! Olen käynyt Stockalla ihan vain pari kertaa elämäni aikana, mutta nyt on pakko lähteä tutkimaan tarkemmin mitä tavaratalo oikein pitää sisällään.
Alkoi myös kiinnostella kirjassa kuvatut muut henkilöt, lähinnä Kolmen sepän patsaalla hengailevat, sekä muilla lähialueilla pyörivät suhteellisen tunnistettavat hahmot.
Jos tässä nyt oikein elämäänsä alkaa jännitystä kaivata niin voisihan sitä ottaa kirjan opit testiin ja katsoa paljonko saa Stockalta käännettyä tavaraa ilman että mestarietsivän koura nappaa niskavilloista kiinni portilla.
Täytyy toivoa että ei ihan siihen tarvi ryhtyä kuitenkaan. Mutta hyvät opit sai kirjasta mukaan!
Ihan voin kirjaa suositella, meni ihan leppoisana iltalukemisena.
July 26, 2020
Antto Terras osaa kirjoittaa hauskasti ja röyhkeästi. Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat on lukupiirikirja, jota en olisi koskaan itse osannut etsiä tai löytää - selvästikään en ole alan miehiä.
Pyrskähtelin ääneen tätä lukiessani ja kuunnellessani. Kirja toimi aivan erityisen hyvin herukoiden poimimisen taustaäänenä. Kaunokirjallisina ansioina kirjassa ovat värikäs sanavarasto ja nokkela tarinankerronta. Syvällistä pohdintaa en odottanutkaan, mutta tietoa sain enemmän kuin olisin arvannut. Stockmann-tavaratalon vartiointi on monipuolista työtä, ja rikollisuus selvästikin vähintään yhtä kiinnostava ala.
Pyrskähtelin ääneen tätä lukiessani ja kuunnellessani. Kirja toimi aivan erityisen hyvin herukoiden poimimisen taustaäänenä. Kaunokirjallisina ansioina kirjassa ovat värikäs sanavarasto ja nokkela tarinankerronta. Syvällistä pohdintaa en odottanutkaan, mutta tietoa sain enemmän kuin olisin arvannut. Stockmann-tavaratalon vartiointi on monipuolista työtä, ja rikollisuus selvästikin vähintään yhtä kiinnostava ala.
November 20, 2021
Eihän tämä mikään kirjallisuuden merkkiteos ole, mutta aivan helvetin hauska ja muutenkin viihdyttävä. Antti Virmavirran lukutyyli vielä kruunaa kokonaisuuden. En kuitenkaan kehtaa viittä tähteä antaa :) Enkä ole edes koskaan helsingin stockmannilla käynyt.
September 14, 2022
Etsivä Terras on kirjoittanut kerrassaan viihdyttävät muistelmat. Muutaman kerran nauroin jopa ääneen. 😂 Esitellyt caset ja faktat vaihtelevat pituudeltaan puolen ja kahden sivun välillä, eikä kahta samanlaista tapausta ole, joten kirja pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. 👍
June 12, 2023
Kes vähegi on Helsingis või Tallinnas Stockmanni kaubamajas shopanud, sellele tuleb tuttav ette raamatukaanel kasutatud Stockmanni-kollane värv ning silmad, mis reklaamivad hästi selle hinnatud poe Hullude Päevade aegset meeleolu ja poekotte. Kuid nagu selgitab poedetektiiv Terras, on Stockmann ka igapäevaselt nii hinnatud, et kui poest pole parajasti võimalust soodushindadega kaupa ausal teel koju viia, tehakse seda ebaausal teel. Kõiki pahategusid ei avastatagi, aga numbreid vaadates toimub neid ikkagi äärmiselt palju. Seda illustreerib kasvõi see, et Terrase 18 tööaasta täitudes sai tal täis ka 10 000 kinnipidamist. Vargustest võib autor kõneleda lausa poeetliselt.
"Kurjategija jaoks on poevargus põld, mille kündmisetarve ei lõpe iialgi. Iga nurga peal on mingi kauplus või pood, on marketeid ja kaubamajasid, seega töödele ei paista lõppu ja lisaks elatab südi kündja end ka suurepäraselt ära."
Terras selgitab oma 2015. aastal ilmunud raamatus pikalt, põhjalikult ning sadadele näidetele toetudes, milliseid erinevaid poevarguste variante ta on oma töös kohanud ning mida oleks vargile minejal vaja kindlalt teada. Jääb lausa mulje, nagu oleks tema missiooniks koolitada meistervarasteks veel mõned asjast huvitatud lugejad ning autor leiab, et hästi sooritatud vargust hindavad omal moel nii poodide turvapersonal kui ka politsei. Terras ei hoia end tagasi ning pruugib päris krõbedat sõnavara, mis paraku sobib samas teemaga kokku küll. Tema kirjelduse järgi leidub vargusjuhtumite hulgas kuhjade kaupa kurioosumeid, mille puhul ehk ei mõista lõpuks isegi asjaosalised ise, mis põhjusel ja kelle jaoks oli vaja vargilkäik üldse ette võtta...
Üks kõige lemmikumaid kohti raamatus on minu jaoks Stockmanni kirjeldavad tekstilõigud.
"Stockmann tõi inimeste ellu stiili ja glamuuri, samuti riigi esimese eskalaatori. Kauplemine on jätkunud tänaseni. Kaubamaja püsis avatuna viimases sõjas isegi pommirünnakute ajal, kuigi valgusõu sai kaks korda pommitabamusi ja pool selle klaasilaest kukkus keset hommmikust tipptundi alla.
Stockmann on kahtlemata ainus kaubamaja Soomes, mis näeb välja nii, nagu üks õige kaubamaja välja nägema peabki. Turuliidri positsiooni on korduvalt ohustatud, kuid vaimsel tasandil pole sellesarnast institutsiooni olemas isegi Soome naaberriikides.
Stockmannis ollakse ja sinna minnakse selleks, et ennast näidata. Pirukat ja paremat pasteeti saab nüüdsel ajal ka mujalt igalt poolt, aga inimeses peab olema stiili, et osta seda just Stockmanni Gurmeest ja mitte mingist tatisest S-Marketist.
/,,,/
Kui Stockmann peaks ootamatult üheks päevaks uksed kinni panema, siis jääks elu Helsingis ilmselt seisma. Tõeline helsinglane peab vähemalt korra päevas Stockast läbi astuma, isegi kui selleks pole päriselt mingit vajadust. Stockmann on osa linnaelust, see on enese näitamise koht, place to be. Vaevalt, et keegi laupäeva hommikul ärkab üles mõttega, et nüüd löön enda üles ja siis lähen KappAhl'i kohvile.
Stockmann on klientidele ja ka selle töötajaile ühtaegu nii kaubamaja kui ka legend. Selles on midagi peent, elegantset ja mahedalt feodaalset. Kuulus kodanluse vaoshoitud võlu saabki lihaks aadressil Aleksanterinkatu 52. Aga sisuliselt pole seegi midagi muud kui üks tavaline vürtspood teiste samasuguste seas, võib-olla vaid pisut suurem ja haruldaselt heas asukohas.
Stockmanni kuvand toetub ideele kvaliteedist ja paremusest - tema kliendi kvaliteedist ja paremusest. Tulge meie juurde ja te saate hetkeks olla Keegi. Stockmann mõjub õndsakstegevalt ja siit pole võimalik leida midagi sellist, mida rahaga ei saaks lepitada. Vähestel ettevõtetel, mis ise midagi päriselt ei tooda, on põlvest põlve õnnestunud inimeste teadvusesse kinnitada midagi nii kindlat ja vaieldamatu positsiooniga olevat. Stockmanni äriideeks on lubada inimestel mõelda endast mida iganes soovivad. Iga kliendi nägemust iseendast püütakse igapidi toetada, et seejärel nägemus tooteks muuta, siis raha ära võtta ja seejärel jalust minema saata. Ilma inimese edevuseta oleks see äri omadega korralikus miinuses. Stockmanni parim toode on Stockmann ise."
Soov pikanäputööd harrastada peab ilmselt inimese jaoks mingil moel loomulik või hästi sisse harjutatud olema ning nende jaoks, kes seda loomulikuks peavad, leidub siin kuhjade kaupa häid ning loogilisi soovitusi. Näiteks soovitus külastada poode varguse eesmärgil siis, kui ka teisi külastajaid palju on; välimusega mitte silma paista, proovida koguse poolest mõistlik olla, mitte kelkida oma vargusega ning vahelejäämise korral ausalt karistus vastu võta. Kahjuks on eestlastest paraku palju juttu, kiita saavadki nad peamiselt selle eest, et võtavad ärateenitud karistuse vapralt vastu.
Tegelikult selgub raamatu lõpus, et Antto Terras on end esimesed 16 eluaastat eestlaseks pidanud, kuid 1991. aasta juunis Soome jõudes tema "eestlaseks olemine lakkas", ehk siis ilmselgelt peab ta end nüüd soome kodanikuks, igal juhul ta Eesti järele ei igatse ning kaasmaaslaste kinnipidamine teda ei häiri. Eestlasele ongi võib-olla kõige huvitavam lõik see, kus Terras kirjeldab ja arutleb eestlaste üle.
"Eestlasi peetakse sageli pisut naljakalt kõlavat keelt kõnelevaks sümpaatseks rahvaks, kelle peamisteks hobideks on "Saaremaa valssi" ümisedes seinu krohvida. Soomes elab praegu kas alaliselt või ajutiselt ligi 50 000 eestlast, seega arvatavasti leidub nende seast ka eelpoolkirjeldatuid. Suurem osa on siin ikkagi praktilistel kaalutlustel ja täiesti konstruktiivselt, sageli näiteks teenindussektoris, kus eestlane saab palka tunnis ikkagi kümmekond eurot soomlasest vähem. Tallinnas saab Prisma kassast umbes 3,75 eurot tunnis, Helsingis umbes neli korda rohkem./.../
Puhtalt halvasti mõeldes teevad kõige edukamaid vargusi just eestlased. Neid on ühelt poolt kõige rohkem, kuid nende edu teiseks suureks põhjuseks on euroopalik välimus ja teatud määral ka normikohane riietumisstiil. Kõigile pole võimalik siiski anda asjalikku välimust, isegi kirvega mitte, kuid igasugu potisoengud, mustad spordipüksid ja teksajakk koos fliissärgiga reedavad selliste päritolumaa igasuguse eksimisvõimaluseta. /.../
Tööjõu, kapitali ja teenuste vaba liikumine Soome ja Eesti vahel on alati olnud mõneti ühekülgne. Neile kõlbab küll töö ja kraam, aga õnneks jääb maksutulu meil vastukaaluks saamata. Kui liita kokku kõik meie ilmajäämised näiteks viimase kahekümne aasta jooksul, siis oleks õige ja õiglane, kui Eesti annaks Stockmannile sõjareparatsioonina vähemalt poole Hiiumaast või terve Pirita ranna."
Üsna lihtsalt loetav raamat, natuke kohati ehk liiga mahlase keelekasutusega, huvitavate tähelepanekutega. Kuna on palju näiteid elust enesest siis sellist pikka arenguliini siin olla ei saa, ehk siis lihtsam on ehk raamatut lugeda parajate juppidena.
"Kurjategija jaoks on poevargus põld, mille kündmisetarve ei lõpe iialgi. Iga nurga peal on mingi kauplus või pood, on marketeid ja kaubamajasid, seega töödele ei paista lõppu ja lisaks elatab südi kündja end ka suurepäraselt ära."
Terras selgitab oma 2015. aastal ilmunud raamatus pikalt, põhjalikult ning sadadele näidetele toetudes, milliseid erinevaid poevarguste variante ta on oma töös kohanud ning mida oleks vargile minejal vaja kindlalt teada. Jääb lausa mulje, nagu oleks tema missiooniks koolitada meistervarasteks veel mõned asjast huvitatud lugejad ning autor leiab, et hästi sooritatud vargust hindavad omal moel nii poodide turvapersonal kui ka politsei. Terras ei hoia end tagasi ning pruugib päris krõbedat sõnavara, mis paraku sobib samas teemaga kokku küll. Tema kirjelduse järgi leidub vargusjuhtumite hulgas kuhjade kaupa kurioosumeid, mille puhul ehk ei mõista lõpuks isegi asjaosalised ise, mis põhjusel ja kelle jaoks oli vaja vargilkäik üldse ette võtta...
Üks kõige lemmikumaid kohti raamatus on minu jaoks Stockmanni kirjeldavad tekstilõigud.
"Stockmann tõi inimeste ellu stiili ja glamuuri, samuti riigi esimese eskalaatori. Kauplemine on jätkunud tänaseni. Kaubamaja püsis avatuna viimases sõjas isegi pommirünnakute ajal, kuigi valgusõu sai kaks korda pommitabamusi ja pool selle klaasilaest kukkus keset hommmikust tipptundi alla.
Stockmann on kahtlemata ainus kaubamaja Soomes, mis näeb välja nii, nagu üks õige kaubamaja välja nägema peabki. Turuliidri positsiooni on korduvalt ohustatud, kuid vaimsel tasandil pole sellesarnast institutsiooni olemas isegi Soome naaberriikides.
Stockmannis ollakse ja sinna minnakse selleks, et ennast näidata. Pirukat ja paremat pasteeti saab nüüdsel ajal ka mujalt igalt poolt, aga inimeses peab olema stiili, et osta seda just Stockmanni Gurmeest ja mitte mingist tatisest S-Marketist.
/,,,/
Kui Stockmann peaks ootamatult üheks päevaks uksed kinni panema, siis jääks elu Helsingis ilmselt seisma. Tõeline helsinglane peab vähemalt korra päevas Stockast läbi astuma, isegi kui selleks pole päriselt mingit vajadust. Stockmann on osa linnaelust, see on enese näitamise koht, place to be. Vaevalt, et keegi laupäeva hommikul ärkab üles mõttega, et nüüd löön enda üles ja siis lähen KappAhl'i kohvile.
Stockmann on klientidele ja ka selle töötajaile ühtaegu nii kaubamaja kui ka legend. Selles on midagi peent, elegantset ja mahedalt feodaalset. Kuulus kodanluse vaoshoitud võlu saabki lihaks aadressil Aleksanterinkatu 52. Aga sisuliselt pole seegi midagi muud kui üks tavaline vürtspood teiste samasuguste seas, võib-olla vaid pisut suurem ja haruldaselt heas asukohas.
Stockmanni kuvand toetub ideele kvaliteedist ja paremusest - tema kliendi kvaliteedist ja paremusest. Tulge meie juurde ja te saate hetkeks olla Keegi. Stockmann mõjub õndsakstegevalt ja siit pole võimalik leida midagi sellist, mida rahaga ei saaks lepitada. Vähestel ettevõtetel, mis ise midagi päriselt ei tooda, on põlvest põlve õnnestunud inimeste teadvusesse kinnitada midagi nii kindlat ja vaieldamatu positsiooniga olevat. Stockmanni äriideeks on lubada inimestel mõelda endast mida iganes soovivad. Iga kliendi nägemust iseendast püütakse igapidi toetada, et seejärel nägemus tooteks muuta, siis raha ära võtta ja seejärel jalust minema saata. Ilma inimese edevuseta oleks see äri omadega korralikus miinuses. Stockmanni parim toode on Stockmann ise."
Soov pikanäputööd harrastada peab ilmselt inimese jaoks mingil moel loomulik või hästi sisse harjutatud olema ning nende jaoks, kes seda loomulikuks peavad, leidub siin kuhjade kaupa häid ning loogilisi soovitusi. Näiteks soovitus külastada poode varguse eesmärgil siis, kui ka teisi külastajaid palju on; välimusega mitte silma paista, proovida koguse poolest mõistlik olla, mitte kelkida oma vargusega ning vahelejäämise korral ausalt karistus vastu võta. Kahjuks on eestlastest paraku palju juttu, kiita saavadki nad peamiselt selle eest, et võtavad ärateenitud karistuse vapralt vastu.
Tegelikult selgub raamatu lõpus, et Antto Terras on end esimesed 16 eluaastat eestlaseks pidanud, kuid 1991. aasta juunis Soome jõudes tema "eestlaseks olemine lakkas", ehk siis ilmselgelt peab ta end nüüd soome kodanikuks, igal juhul ta Eesti järele ei igatse ning kaasmaaslaste kinnipidamine teda ei häiri. Eestlasele ongi võib-olla kõige huvitavam lõik see, kus Terras kirjeldab ja arutleb eestlaste üle.
"Eestlasi peetakse sageli pisut naljakalt kõlavat keelt kõnelevaks sümpaatseks rahvaks, kelle peamisteks hobideks on "Saaremaa valssi" ümisedes seinu krohvida. Soomes elab praegu kas alaliselt või ajutiselt ligi 50 000 eestlast, seega arvatavasti leidub nende seast ka eelpoolkirjeldatuid. Suurem osa on siin ikkagi praktilistel kaalutlustel ja täiesti konstruktiivselt, sageli näiteks teenindussektoris, kus eestlane saab palka tunnis ikkagi kümmekond eurot soomlasest vähem. Tallinnas saab Prisma kassast umbes 3,75 eurot tunnis, Helsingis umbes neli korda rohkem./.../
Puhtalt halvasti mõeldes teevad kõige edukamaid vargusi just eestlased. Neid on ühelt poolt kõige rohkem, kuid nende edu teiseks suureks põhjuseks on euroopalik välimus ja teatud määral ka normikohane riietumisstiil. Kõigile pole võimalik siiski anda asjalikku välimust, isegi kirvega mitte, kuid igasugu potisoengud, mustad spordipüksid ja teksajakk koos fliissärgiga reedavad selliste päritolumaa igasuguse eksimisvõimaluseta. /.../
Tööjõu, kapitali ja teenuste vaba liikumine Soome ja Eesti vahel on alati olnud mõneti ühekülgne. Neile kõlbab küll töö ja kraam, aga õnneks jääb maksutulu meil vastukaaluks saamata. Kui liita kokku kõik meie ilmajäämised näiteks viimase kahekümne aasta jooksul, siis oleks õige ja õiglane, kui Eesti annaks Stockmannile sõjareparatsioonina vähemalt poole Hiiumaast või terve Pirita ranna."
Üsna lihtsalt loetav raamat, natuke kohati ehk liiga mahlase keelekasutusega, huvitavate tähelepanekutega. Kuna on palju näiteid elust enesest siis sellist pikka arenguliini siin olla ei saa, ehk siis lihtsam on ehk raamatut lugeda parajate juppidena.
August 12, 2022
Tässä oli taattua kesälomalukemistoa. Täytyy kyllä sanoa, että hieman huolettaa suomalaisen kirjallisuuden tila. Toisin kuin Antto esittää, mielestämme kirjallisuusskenessämme on kolme luokkaa: ensimmäiseen porukkaan kuuluvat ne Finlandia-palkinnon kiilto silmissä tekotaiteellista soopaa sepittävät nikkarit, tusinatavaran tuottajat (esim Remes; miten joku tuottaa dekkarin vuodessa?) ja kolmantena on tällaiset tositarinoiden kertojat, jotka ovat virkistäviä, mutta kirjat painetaan ilmeisesti kiireellä päätellen runsaista kielioppi- ja painovirheistä. Lisäksi tämän ryhmän kirjailijoiden tuntuu olevan mahdotonta kirjoittaa kirjaa ilman kirosanoja. Sivut ovat pieniä ja suurin osa kappaleista varsin lyhyitä, mikä takaa sen, että ne pienet sivut kääntyvät rivakkaan tahtiin. Myönnän nauraneeni ääneen useampaan kertaan ja puolisokin joutui pari pätkää lukemaan, niin huvittavia tarinoita herra Terras kertoili. Oikein sopivaa tekstiä nautittavaksi Esplanadin puistossa kauniina kesäpäivänä ;)
December 2, 2015
Kirjan ensimmäinen kymmenys kuluu erinäiseen avautumiseen kaikesta Justin Bieberin ja poliisin väliltä. Haukuilta ei säästy sen enempää kirjoittajan perhe, työnantaja kuin nykyihminenkään. Tarkoitus on mitä ilmeisimmin olla hassun hauskan vitsikäs, mutta joku toteutuksessa ontuu. Olisin hyväuskoisena ihmisenä ollut valmis uskomaan itse tarinat täysin tosiksi, jos ei alkuvuodatuksesta olisi käynyt selvästi ilmi, että Stockmann-lisää on teksteissäkin.
Varsinaiset tarinat ovat paikoitellen hyvinkin viihdyttäviä ja kirja sinänsä on mukavaa luettavaa. Lukeminen kannattaa aloittaa Herkku-otsikosta ja vasta lopuksi lukea ankea alku, jos on ihan pakko. Ilman alun purkautumista kirja olisi hyvinkin neljän tähden arvoinen.
November 7, 2015
Neljä tähteä ihan vain sen takia, että viihdyin kirjan parissa ja nauroin osalle sen jutuista. Terraksen kirjoitustyyli on melkoisen humoristinen eikä sanoissa säästellä ketään. Tällainen tyyli voi kyllä pitemmän päälle hieman ärsyttää, mutta pieninä annoksina kirja toimii loistavasti. Tarinoiden lomasta löytää myös tietoa siitä, miten Stockmann oikeastaan toimii kauppana ja miten siitä on tullut juuri "se" paikka, missä kaikkien vähänkään nimekkäiden henkilöiden pitää käydä näyttämässä pärstänsä säännöllisin väliajoin.
November 16, 2015
Vetävästi kirjoitettu, eikä huumorilla vain höystetty kurkistus sellaisen ammatin arkeen, josta ei normaalisti pal mittä tiietä. En ihmettele, että tästä kirjasta tuli työnantajalta kirjallinen varoitus, sen verran avoimesti Terras mielipiteensä pomoportaasta ja koko firmasta kertoo. Kuitenkin huomaa, että hän on ylpeä ammatistaan ja Stockmann Yardista.
Tykkään pitää vinkkaussetissä tietokirjoja ja tää uppoaa sinne superhyvin. Testivinkkauksen heitin amiksella ja tuntui toimivan buenosti.
Tykkään pitää vinkkaussetissä tietokirjoja ja tää uppoaa sinne superhyvin. Testivinkkauksen heitin amiksella ja tuntui toimivan buenosti.
October 12, 2023
Antto Terran Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat (Like-kustannus, 2015) on viihdyttävä teos, joka sisältää monia hauskoja ja uskomattomiakin tarinoita. Myymälän sattumukset on jaoteltu samankaltaisten tapausten kanssa alaotsikoiden alle ja kirja sisältää myös kyseenalaisen hyödyllisen osion "Myymälävarkaan käsikirja." Kirjassa Terras viihdyttämisen lisäksi arvostelee etenkin Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaa, tai pikemminkin toimettomuutta, huumorin keinoin ja myymäläetsivän näkökulmasta tietenkin.
Terras on työskennellyt päätoimisena myymäläetsivänä Helsingin Stockmannin Yardilla kirjan kirjoitushetkellä n. 18 vuotta ja Stockmann Yard on hänen esikoisteoksensa. Ennen Stockmannilla työskentelyä Terras opiskeli teatterialaa Tampereen Yliopistossa. Sittemmin Terras onkin tehnyt myymäläetsivän työstään näytelmän Turun linnateatteriin. Terras on julkaissut myös kuusi muuta kirjaa ja esiintynyt stand-up koomikkona sekä lavalla että televisiossa. 1)
Suosittelisin kirjaa lukijalle, joka kaipaa kevyttä hyvän mielen kirjaa. Terraksen huumori on säilynyt hyvin vuoteen 2023, lukuunottamatta paria kohtaa, joissa hän mielestäni puhuu turhan alentavasti nuorista naisista. Toisaalta nuoret naiset eivät ole ainoa kohderyhmä, josta puhuessa Terras ei säästele sanojaan; hän on kirjoittaa kieli poskella niin poliiseista, mummoista, virolaisista, yövartijoista kuin myös Stockmannin johtoryhmästä, markkinointiosastosta ja itse Karl Stockmanneista, tavaratalon perijöistä.
Terras on työskennellyt päätoimisena myymäläetsivänä Helsingin Stockmannin Yardilla kirjan kirjoitushetkellä n. 18 vuotta ja Stockmann Yard on hänen esikoisteoksensa. Ennen Stockmannilla työskentelyä Terras opiskeli teatterialaa Tampereen Yliopistossa. Sittemmin Terras onkin tehnyt myymäläetsivän työstään näytelmän Turun linnateatteriin. Terras on julkaissut myös kuusi muuta kirjaa ja esiintynyt stand-up koomikkona sekä lavalla että televisiossa. 1)
Suosittelisin kirjaa lukijalle, joka kaipaa kevyttä hyvän mielen kirjaa. Terraksen huumori on säilynyt hyvin vuoteen 2023, lukuunottamatta paria kohtaa, joissa hän mielestäni puhuu turhan alentavasti nuorista naisista. Toisaalta nuoret naiset eivät ole ainoa kohderyhmä, josta puhuessa Terras ei säästele sanojaan; hän on kirjoittaa kieli poskella niin poliiseista, mummoista, virolaisista, yövartijoista kuin myös Stockmannin johtoryhmästä, markkinointiosastosta ja itse Karl Stockmanneista, tavaratalon perijöistä.
March 14, 2023
Selle raamatuni jõudsin Tartu rongis, kui üks naine, kõrvaklapid peas, luges ja pugistas vaikset naeru nii, et keha vappus. See oli ikka tore vaatepilt! Ma siis uurisin, et mis raamatut ta loeb ja tegin pilti. Andsin kohalikku raamatukokku tellimuse sisse. Nägin seda naist ka järgmisel päeval rongis seda raamatut lugemas. Tol korral tundus et vahepeal oli tal nii naljakas, et ta pani raamatu ära, et mitte kõva häälega naerma hakata. Lõbus vaatepilt. Ootasin väga, millal raamatukogus selle raamatu järg minuni jõuab.
Ma nii vaimustuses ei olnud sellest raamatust, et oleks väga naeru kihistanud, aga mulle meeldis selle autori muhe ja lopsakas sõnakasutus. Muie oli ikka pidevalt näol.
Tähelepanuväärne on kuidas üks turvateenistuses töötanud mees on meelde jätnud kõiksugu naljakad-tobedad-nõmedaid situatsioone, mis iganes võiks juhtuda väärikas kaubamajas ja selle ümbruses, lisades neile kirjeldustele ka mitmeid tarkusekilde Stockmanni ajaloost, aga ka eduka varastamise õpetusi.
Muhe lugemine. Täitsa hull värk, aga tekitab sellise tunde, et läheks paneks proovile end. No, et veidi nagu provotseeriv kirjutamisviis vist mõjub sihipäraselt. :)
Ma nii vaimustuses ei olnud sellest raamatust, et oleks väga naeru kihistanud, aga mulle meeldis selle autori muhe ja lopsakas sõnakasutus. Muie oli ikka pidevalt näol.
Tähelepanuväärne on kuidas üks turvateenistuses töötanud mees on meelde jätnud kõiksugu naljakad-tobedad-nõmedaid situatsioone, mis iganes võiks juhtuda väärikas kaubamajas ja selle ümbruses, lisades neile kirjeldustele ka mitmeid tarkusekilde Stockmanni ajaloost, aga ka eduka varastamise õpetusi.
Muhe lugemine. Täitsa hull värk, aga tekitab sellise tunde, et läheks paneks proovile end. No, et veidi nagu provotseeriv kirjutamisviis vist mõjub sihipäraselt. :)
November 29, 2020
Terävä ja naseva kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta yhden tavaratalon asiakaskunnan (ja tarkemmin sanottuna maksamattomien asiakkaiden) kautta. Mielenkiintoista sisäpiirin tietoa Stockmannin kulissien takaisesta toiminnasta, Helsingin keskustan yöllisestä arjesta ja kaikesta kummallisesta, mitä ylipäätään voi suuren tavaratalon sisällä ja ympärillä tapahtua.
Aina esiintyessään turha ja ylenpalttinen seksismi hieman häiritsi, mutta toisaalta tekstissä pilkataan aika lailla tasapuolisesti ihan kaikkia ihmisryhmiä, joten en ole varma mitä ajatella. Siksi en tiputtanut tähtiä pois, vaikka se kävi mielessä moneen kertaan. Muuten kirja oli kyllä todella luettava (ajoittaisia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta) ja viihdyttävä, ja aiheeltaan ehkä mielenkiintoisin tietokirja johon olen törmännyt. Tällaisia lisää.
Aina esiintyessään turha ja ylenpalttinen seksismi hieman häiritsi, mutta toisaalta tekstissä pilkataan aika lailla tasapuolisesti ihan kaikkia ihmisryhmiä, joten en ole varma mitä ajatella. Siksi en tiputtanut tähtiä pois, vaikka se kävi mielessä moneen kertaan. Muuten kirja oli kyllä todella luettava (ajoittaisia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta) ja viihdyttävä, ja aiheeltaan ehkä mielenkiintoisin tietokirja johon olen törmännyt. Tällaisia lisää.
January 6, 2024
Stockmannin myymäläetsivän muistelmia. Periaatteessa kyseessä on kiinnostava aihe, ja kirja sisältääkin joitain kohtalaisen mielenkiintoisia anekdootteja, mutta kirjan kirjoitustyyli ja tekstin sävy ovat kuitenkin varsin vastenmielisiä. Kirja on ”kirjoitettu” (lyön vaikka mitä vetoa, että kirjoittaminen on tapahtunut sanelemalla) puhekielentyyppisellä aika huonolla kielellä, jossa suhtaudutaan halveksivasti vähän kaikkeen, myös kirjoittajan työantajaan ja etenkin Stockmannin asiakkaisiin. Teksti on täynnä teini-ikäisiä muka hauskuuksia ja kirjoittajasta tulee erittäin ylimielisen, mutta samalla aika vastenmielisen henkilön vaikutelma. Kirjan jaksoi lukea, mutta jonkinasteinen ärtyminen oli kyllä lukiessa koko ajan päällä.
March 30, 2019
Helsingin Stockan etsivän tapauskertomukset ja muu työnantajan "analysointi" tarjoavat paikoitellen hauskan ja vauhdikkaan kokemuksen. Reippaalla, lähes räävittömällä otteella Terras käy läpi varkauksia ja kaikenlaisia ilmiöitä, mitä Stockmanniin liittyy. Miinuspuolella liiallinen pituus ja toisto, ärsyttävän ylimielinen ja seksistinen asenne. Ihan hauska pläjäys kuitenkin. Taas sitä tietää enemmän kuhafileitä varastelevista diplomaateista ja absolutistiarabeista, joiden verkkareista löytyy ihmeellisesti lonkerotölkkejä. Kuka ne on sinne laittanut, en minä ainakaan!!
Tämä tuli kuunneltua automatkoilla pidemmän ajan kuluessa. Antti Virmavirta oli oikein pätevä lukija.
Tämä tuli kuunneltua automatkoilla pidemmän ajan kuluessa. Antti Virmavirta oli oikein pätevä lukija.
October 27, 2019
Teki mieli rokottaa yksi tähti sovinistisen ja monen muun istisen huumorin takia, mutta tyypillä on muuten sana hallussa ja eipä turva-alan kokemuksista kovin usein tietokirjoja kirjoiteta, joten jääköön rokottamatta. Kirjassa oli paljon uutta ja jopa yllättävääkin tietoa: mm. pikkolo-murhaaja jäi kiinni Stockan valvontakameroiden ansiosta, ja (muistaakseni) Turussa poliisin nappaama ”persekuvaaja” oli Stockmannilla päästetty vapaaksi koska mitään suoraa rikosta ei ollut tapahtunut.
Rikollisista suurin osa on onnettomia söheltäjiä, mutta joukkoon mahtuu myös huolellisia yrittäjiä, jotka auttavat turva-alan ihmisiä saamaan sisältöä työhönsä... kannattaa lukaista!
Rikollisista suurin osa on onnettomia söheltäjiä, mutta joukkoon mahtuu myös huolellisia yrittäjiä, jotka auttavat turva-alan ihmisiä saamaan sisältöä työhönsä... kannattaa lukaista!
July 30, 2023
Tore raamat, väga vaimukas. Nagu ikka, tekkis mul küsimusi tõlke kohta. Kas see kohatine kohmakus, vale ühildamine, imelikud sõnad ("alguurimine" kus vist ilmselt peeti ehk silmas eeluurimist) - kas need olid taotluslikud ja mõeldud vihjama originaali ebatäiuslikule soome keelele? Autor on ju Eesti päritolu soomlane, lapsepõlve Eestis veetnud, võibolla tõlke soomepärasus on stilistiline võte andmaks edasi originaali soome keele eestipärasust? Või siis oli tõlkija lohakas ja toimetaja ei teinud oma tööd. Üks kahest, tõde jääb mul vist teadmata.
Ühesõnaga, vaimukas, ladusalt kirjutatud ja üllatavalt informatiivne. Meelelahutuslik ja hariv ühtaegu. "tasub ära juba esimesel poeskäigul".
Ühesõnaga, vaimukas, ladusalt kirjutatud ja üllatavalt informatiivne. Meelelahutuslik ja hariv ühtaegu. "tasub ära juba esimesel poeskäigul".
November 21, 2022
Kuna teema mõneti südamelähedane, ehk tööl möllavad vargad ajavad südame täis, siis läks lugemine ootamatult ladusalt ja kiirelt. Kui autor ühes lõigus suutis olla ootamatult poeetiline, siis tegi ta teises lõigus selle kuhjaga tasa oma onuheinolike võrdlustega. Mulle muidugi kõlas kõrvu, et naiste kohta kasutas autor selles teoses eriti mahlaseid väljendeid, vargaid koheldi tunduvalt paremini.
See raamat oli meie suvel alustatud raamatuklubi esimene valik. Võib vist öelda, et see raamatuklubi suri oma loomulikku surma. Oleks vist ikka langusteid pidanud lugema.
See raamat oli meie suvel alustatud raamatuklubi esimene valik. Võib vist öelda, et see raamatuklubi suri oma loomulikku surma. Oleks vist ikka langusteid pidanud lugema.
Displaying 1 - 30 of 91 reviews