Filosofi ja kirjailija Ayn Rand jätti monumentaalisen henkisen perinnön, objektivistisen filosofian, joka on tässä koostettu systemaattisesti samojen kansien sisälle. Leonard Peikoff oli Ayn Randin pitkäaikainen oppilas ja on tällä hetkellä johtavia henkilöitä objektivismin tutkimuksessa. Haluan ennen kaikkea korostaa teoksen systemaattisuutta, koska se ansaitsee erityiskiitokset. Teos käsittelee kaikki filosofian viisi päähaaraa järjestyksessä (metafysiikka, epistemologia, etiikka, politiikka, estetiikka) ja erittäin helppotajuisesti. Tämän vuoksi lukijan on helppo pysyä kärryillä, mistä päättelyketjut syntyvät. Tämän kirjan lukeminen ei edellytä aiempaa filosofian tai objektivismin tuntemusta. Peikoff korostaakin teoksen alkuosassa, että oikean filosofian tunnistaa siitä, että se on kirjoitettu oikeille ihmisille, eikä salakieltä puhuvalle akateemiselle kerholle.
Objektivismin pääasialliset teesit ovat:
1) Tosiasiat ovat tosiasioita riippumatta ihmisten mielipiteistä ja mielipahasta.
2) Luotettava tieto tulee järjen eikä tunteiden kautta.
3) Jokainen ihminen elää itseään varten ja siksi itsekkyys eli oman edun tavoittelu on moraalista. Ihmisen elämä on arvojen standardi ja onnellisuus elämän päämäärä.
4) Kapitalismi on moraalinen järjestelmä, koska siinä kaikki ihmiset saavat edistää omaa etuaan. Siksi se on myös tuottavin järjestelmä ja innovaatioiden alkulähde.
5) Tarvitaan minimivaltio, joka suojelee ihmisiä väkivallalta, eli suojaa negatiivisia yksilönvapauksia.
6) Taide liittyy ihmisen tietoisuuteen ja romanttinen realismi edustaa taiteen korkeinta muotoa.
Uudelle lukijalle tällaisenaan nämä teesit voivat kuulostaa latteuksilta, mutta teoksen ideana onkin avata kohta kohdalta, miten näihin johtopäätöksiin on tultu, ja miksi niillä on merkitystä. Objektivismi pyrkii antamaan yhden objektiivisen periaatteen, jota seuraamalla kaikki kysymykset saavat objektiivisen ratkaisun. Tämän vastakohtana on kasuistinen ideologia, joka yrittää keksiä laastariratkaisuja ongelmiin, minkä myötä jokainen ratkaisu on ristiriidassa keskenään. Filosofiaan perehtynyt huomaa, että kyseessä on selkeästi aristoteeliseen koulukuntaan kuuluva filosofia. On totta, että objektivismissa näkyy voimakkaasti Aristoteleen vaikutus mm. identiteetin lain (A=A) soveltamisessa sekä hyve-etiikassa. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtaisuuksiin, keskeisin ero on kuitenkin objektivismissa se, että rationaalisuus integroi kaikki filosofian päähaarat yhdeksi eheäksi käyttöjärjestelmäksi. Kuka muu on pystynyt tähän? Uskonnot ovat ainakin yrittäneet sitä vuosituhansien ajan, mutta niiden tietoteoria perustuu uskoon (eli yksilön ulkopuoliseen tietoisuuteen).
Älyllisesti laiska ihminen kysyy, miksi takertua filosofiaan, kun voitaisiin puhua suoraan "oikeista asioista", kuten politiikasta, ihmissuhteista ja rahasta. Peikoffin viesti (ja mikä oli myös Ayn Randin viesti), että on typerää filosofoida "puolivälistä", jos kummallakaan osapuolella ei ole selkeää käsitystä, mistä syistä kysymykseen on päädytty. Tilanne muistuttaa sitä, että kolme ihmistä huutaa kilpaa siitä, mikä on paras: rahat, kolmipyörä vai onnellisuus. Ei tällaisessa keskustelussa ole mitään mieltä, jos ei ensin määritellä kontekstia, tehtävää, arvojen edunsaajia ja muita filosofian keskeisiä lähtökohtia. Edellä mainituista syistä johtuen tämä kirja ei tarjoa pelkästään näköalapaikkaa objektivismiin, vaan antaa myös avaimet laadukkaaseen rationaaliseen argumentointiin. Olipa elämänala mikä hyvänsä, tämän kirjan oppien avulla pystyy muotoilla omat argumentit paremmiksi ja siten vaikuttaa muihin ihmisiin tehokkaammin. Samalla myös kehittyy taito tunnistaa älylliset ristiriidat, joita monet nykypäivän ideologiat ja julkisuuden henkilöt tarjoavat. Vastaavaa argumenttipuolen lisäarvoa en ole löytänyt kovinkaan monesta filosofian ja yhteiskuntatieteiden kirjasta, vaan päinvastoin useamminkin kirjailijoiden halu "problematisoida" ja keksiä uusia alan termejä ainoastaan hämmentää lukijaa.
Iso ero "perinteiseen" filosofiaan on se, että objektivismi pyrkii tarkkarajaisiin käsitteisiin, minkä vuoksi sitä on helppo ymmärtää. Esimerkiksi sellaiset käsitteet, kuten "tietämättömyyden verho", "yhteiskunnallinen vastuu" tai "yhteiskunnan moraali" loistavat poissaolollaan, koska ne ovat luonteeltaan subjektiivisia. Sellaisista käsitteistä ei voida johtaa yksiselitteisiä määritelmiä, vaan niistä voidaan riidellä ja politikoida. Näin ollen filosofia pyrkii tuomaan ikään kuin luonnontieteellistä metodia filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Ymmärrettävästi tämä ote on herättänyt paljon närää, koska erityisesti 1900-luvulta alkaen on yleistynyt käsitys siitä, että absoluuttisia totuuksia ei ole ja että eri mielipiteet voivat olla yhtä aikaa oikeassa (subjektivismi). Oppikirjamaisuutensa vuoksi kirja kykenee hyvin rautalankamallista vääntämään, miksi subjektiiviset filosofiat eivät toimi ja objektiivinen filosofia on rationaalinen tavoite ja välttämätön edellytys elämälle.
Rand ei itse ollut oppikirjojen kirjoittaja, joten tässä Peikoffin on täytynyt itse koostaa tiedot ja antaa valtavalle tietomäärälle systemaattinen esitysmuoto. Tämä itsessään on jo merkittävä ansio. Paljon helpompi tie olisi ollut kirjoittaa esseekokoelma/kommentaari.
Tämä on yksi parhaista objektivismin perusteoksista, ellei jopa paras. Oppikirjana tämä on verraton, mutta yhdeltä istumalta luettavaa self-help -teosta tästä ei saa, koska tämä vaatii keskittymistä. Suosittelen tämän teoksen rinnalla lukemaan myös erään toisen teoksen, joka tarjoaa helppotajuisia kaavioita päättelyketjuista (sopii hyvin visuaalisille oppijoille):
* Kelley, D. & Thomas W.: The Logical Structure of Objectivism
Arvosana: 5/5