Yhdessä Henrik Dettmannin kanssa tehtävä teos kertoo hänen tiestään nuoresta kuumapäästä filosofivalmentajaksi. Tällä viikolla Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentajan tarina sai uuden käänteen, kun julkistettiin Dettmanin uusi pesti Istanbulissa Beşiktaşin valmentajana.
Dettmannin tarina ja ura ovat poikkeukselliset suomalaisessa urheilumaailmassa. Hän on valmentanut Ranskassa ja Saksassa ja voittanut MM-pronssia maailman mittakaavassa isossa joukkuelajissa.
Dettmann tuntuu olevan hahmo, joka oikeasti saa joukkueesta irti lähes aina enemmän kuin yksilöiden summatut taidot. Vaikka odotukset oli kovat, tuntui ne lunastuvan tässä Saarikosken kirjoittamassa kirjassa erittäin hyvin.
Intensiivisessä ja mukaansa tempaavassa pläjäyksessä tuli monta lisäpohdittavaa sidosta tieteen ja sportin välille mm.: Gardnerin moniälykkyysteoria, Csíkszentmihályin flow, Kahnemanin nopea ja hidas ajattelu. Lisäksi mieleen painui ajatukset kielen merkityksestä kuurille, urheilulle ja toiminnalle sekä John Woodenin sitaatit. Huh, huh! Pitänee jatkaa jonnekin syvemmälle vielä piakkoin.
Kuvaukset itse työstä ja tapahtumista uran varrella oli mieluisaa luettavaa, kuten sukellus korikseen pelinä. Dettmannin rakkaus itse Peliä kohtaan teki ehkä suurimman vaikutuksen. Viis kautta viis!
Varsin avoin ja helppolukuinen kirja, joka urheilukontekstista huolimatta kuvaa koko (suomalaisen) johtamiskulttuurin ja -periaatteiden muutosta 80-luvulta tähän päivään. Dettmann kuvaa omaa kehittymistään "huutajasta" kohti ihmislähtöistä johtamista. 90-luvun juniorikoripalloilijana tunnistin heti "huutamisjohtamisen" perusperiaatteet, joita myös Dettmannin "opetuslapset" tuolloin viljelivät. Pelaajien motivoinnissa nöyryyttäminen, hierarkinen tiukkuus ja kovaäänisyys olivat silloin trendikkäitä.
Nykyään vastaava ei enää menisi läpi, ja hyvä niin. Etenkin asiantuntijatehtävissä (joihin huippu-urheilu tavallaan kuuluu) ihmisen oma motivaatio, tavoiteasetanta ja tarkoitukseillisuus ovat asioita, joita ilman huipputuloksia ei tule. Kirjassa kuvataan selvästi, mitä tämän johtaminen tarkoittaa käytännössä. Samalla käydään läpi Dettmannin uraa HNMKY:stä maajoukkueluotsiksi ja kansainväliseksi huippuvalmentajaksi. Usein omaelämänkerroille ominainen omahyväisyys ja parhain päin selittäminen lähes loistavat poissaolollaan, joten kirja on varsin vakavasti otettava kuvaus onnistuneen johtamisen periaatteista.
Kolmen ja puolen tähden koripallokirja, jossa puhutaan myös johtamisesta. Kirjan parasta antia olivat kertomukset Dettmannin johtamis- ja valmennusfilosofian muutoksista. Elämänkokemus muuttaa näkökulmia.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja paikoitellen mukana on mestarillisen nerokkaita virkkeitä. Esimerkiksi, kun Dettmann kertoo pelinrakentajien merkityksestä, hän sanoo, että haluaisi piirtää yhden nollan lisää heidän palkkakuittiinsa. Hauskasti sanottu. Myös autoritaarisen ja ihmisläheisen johtamisen vertaaminen oli hyvin kiteytetty. Autoritaarinen johtaminen perustuu kontrolliin, käskyihin ja koulutuksiin, ihmisläheinen johtaminen taas kysymiseen, kannustamiseen, kehumiseen ja kiittämiseen. Erinomaista K-kirjaimen käyttöä!
Erittäin hyvä esimerkkilähtöinen ja käytännönläheinen kirja ihmislähtöisestä johtamisesta. Koris-teema tuo kirjaan kiinnostavuutta ja mahdollistaa johtamisoppien viennin äärimmäiselle tiimin itseohjautumisen tasolle: pelin sisään, missä päätökset tehdään selkärangasta. Samat opit on myös tuotavissa muille aloille, joihin tämän kirjan avulla saa hyviä urheiluvertauksia, joille muut voivat nauraa, mutta joista kuitenkin otetaan opiksi.
Syvyysmielessä kirja jäi aika kevyelle tasolle ja olisin kaivannut pariin osioon hieman enemmän sisältöä ja näkemystä. Ahmaisinkin kirjan ennätysnopeasti.
Laadukkaasti kirjoitettu helppolukuinen teos viisaan oloisesta ja humaanista johtajasta ja johtamisesta. Kappaleet vaihtelevat koripallon ja joukkuepeliin sovellettujen johtamisnäkökulmien välillä. Molemmissa keskiöön nostetaan ihminen. Pallopelien ystäville ehdoton ja urheilua seuraamattomillekin lienee kiinnostava. Erityisen kiinnostava ihmisjoukkoa johtaville kuten johtajille, valmentajille ja opettajille. Ei mässäillä kertaakaan tilastoilla, jotka mielestäni kirjoissa yleensäkin ovat paperin tuhlausta. Sisältää useita kirjavinkkejä aiheen jatkosyventymiseen.
Kirjassa on loistava idea kuvata koetun kautta asiaa. Erinomaista on myös se, että on otettu ammattikirjoittaja matkaan. Edellä olevan vuoksi kirja on yksi parhaista arvojohtamisen teoksista, joita olen lukenut. Tätä on helppo suositella käsikirjaksi niin aloittelevalle johtajalle kuin kokeneemmallekin, niin yrityselämässä kuin urheilumaailmassa. Bonuksena teos opetti erittäin paljon koripallon teoriaa ja maailmaa.
Voi Dettmann! Saska Saarikosken kokoama teos Dettmannin ajatuksista ja opeista oli freesi lukunautinto (tai oikeastaan kuuntelunautinto). Taisinpa pariin otteeseen liikuttuakin Susijengin jutuista ja siitä, kuinka tarkkasilmäisiä huomioita Dettmann tekee ihmisyydestä. Yrittäjälle Dettmann ja johtamisen taito on hyvä kirja. Sporttiperspektiivi tuo voittamisen ja häviön näkökulman ja sitten toisaalta sanottaa hieman toisella tapaa niitä läpikuluneita inspiraatiolauseita.
Mielenkiintoinen sukellus isäni lajiin, koripalloon. Olen monesti miettinyt, miltä elämäni näyttäisi jos olisin seurannut hänen toivettaan ja alkanut tosissani pelaamaan koripalloa. Se tuntuu olevan Suomessa laji, joka vie ne harvat jotka sen pariin päätyvät, täysin mennessään. Kirjassa kerrotaan paitsi yhden lajin tarinaa, myös suomalaisen koripallon tarinaa. Johtamisen osuus jää ehkä hieman ohueksi, tai sitten se tulee niin hyvin urheilun sekaan viipaloituna, etten sitä edes huomannut.
Erityisen mielenkiintoista ovat Dettmanin oivallukset valmentamisesta pelaajalähtöisenä ja pelaajia palvelevana toimintana. Vrt. nykypäivän näkemys johtamisesta coachaamisena eikä ylhäältä alaspäin suuntautuvana toimintana. Ihan käyttökelpoisia ajatuksia kaikenlaiseen johtamiseen, eritoten asiantuntijoiden johtamiseen.
Koripallotarinat uppoavat myös ainakin itselleni, vaikka en koripalloa juurikaan seuraa (Susijengiä lukuunottamatta).
Johtamisessa ja valmentamisessa on paljon samaa, samoin joukkueissa ja työyhteisöissä. Toisaalta selkeitä erojakin on. Tätä kirjaa oli ilo lukea, vaikka en tiedäkään koripallosta juuri mitään! Henrik Dettmann käy läpi kehittymistään valmentajana ja ihmisenä. Mikään esimiestyön ohjekirja tämä ei ole - ja hyvä niin. Koripalloa, oppimiskokemuksia ja pohdintaa johtamisesta. Mukana myös zen.
Hyvä katsaus kotimaiseen koripallohistoriaan. Vielä mukavampi lukea ”koostetta” moderneista johtamisopeista siihen sovellettuna. Ajatuksia voi soveltaa kätevästi myös omaan elämään ja bisnesmaailmaan. Kevyt ja nopea luettava.
Vahva kolmonen! Sain tästä suosituksen, ja päätin antaa mahdollisuuden. Yllättävän kiinnostava! Oppeja jäi ehdottomasti mieleen, eikä vain urheiluvalmennuksen, vaan ihan itsensä johtamisenkin suhteen.
En ymmärrä koripallosta mitään, mutta monet ajatukset ja ideat ovat sovellettavissa myös muuhun urheiluun ja johtamiseen yleensä. Mielenkiintoista ja yllättäen jopa mukaansatempaavaa kuunneltavaa!
Tämä oli substanssiltaan oudolla tavalla samaa kamaa kuin Suhosen "Pelaa omalla mailallasi". Oudolla sikäli, että Dettmannin kirjan perusteella herrat ovat kehitelleen näitä valmennusasioita pitkään yhteisessä keskusteluringissä, ja lukija jää miettimään, miksi Suhonen teki hyvästä asiasta niin huonon kirjan. No, ehkä Dettman löysi paremman haamukirjoittajan. Joka tapauksessa kirjassa esitetään loistavasti nykyaikaisen valmennuksen - joukkueen rakentamisen pelaajien kohtaamisen kautta - periaatteita, sopivalla tavalla kiedottuna yhteen Dettmanin ja hänen valmentamiensa joukkueiden tarinoihin.
Mukavaa luettavaa suomalaisen koripallon yhdestä suurimmasta hahmosta. Kirja on täynnä tiivistä ja konkreettisista johtajuuviisautta, jota on pakko lukiessa pysähdyttävä prosessoimaan.
A basketball coach describes his approach to leadership, team building and philosophy. Dettmann has been a successful coach in both clubs and national teams. He describes himself as a passionate and curious coach, who demands a lot from the team. However, he has transformed from an assertive know-it-all expert to a player-centric mentor/coach, who thrives to develop the players.
Coach or a leader can't play himself but instead he plays through his team. Therefore Dettmann no longer considers himself of the tactical domain expert but focuses on the people and social relations in the team.
This transformation process has been a result of a long career, and testing what works in the long term - and what brings the most enjoyment as a human being. Dettmann refers to a number of authors regarding e.g. Zen philosophy, talent teaching, psychology of flow.
The book is a quick read. Most of the concepts are introduced with basket ball examples, and the depth is shallow. The concepts are interesting and applicable in a wide range of teams or businesses. However, this book is more a listing of ideas to explore further than an in-depth research. It's easier to be a guru when you're not concrete:
* "Respect yourself, respect the others, respect what you do." Is it really that simple? What does it mean in practice? * "It's important to have work-life balance"... ok, but isn't that contradictory with "If a player does not attend all 'voluntary' trainings, he's not doing his best"?
While the ideas are not thoroughly explained, they are food for thought. Read the book to get something to think about.
"Leader can succeed only through other people. Therefore he must know what motivates the others, what they hope for, and what they fear. The leader must be emphatic and interested in people."