What do you think?
Rate this book
Helkavirsiä / Hymyilevä Apollo
Helkavirsiä on balladien, legendojen ja myyttien sikermä, matka ihmisen sisimpään ja muinaisuuteen. Se on suomalaisen runouden suurimpia saavutuksia. Eino Leino kuvaa ihmisen syvimpiä pyrkimyksiä ja sisäisen etsimisen tarvetta. Runoelma Hymni sisältää osat Höyhensaaret, Laulu metsässä sekä Hymyilevä Apollo.
176 pages, Hardcover
First published January 1, 1997
4 people are currently reading
6 people want to read
About the author
Eino Leino
232 books16 followersEino Leino was born as Armas Einar Leopold Lönnbohm in Paltamo and was the seventh and youngest son in a family of ten children.
Leino published his first poem at 12 and, by age 18, a collection of poems as well, Maaliskuun lauluja.
Writing career
Early in his career Eino Leino was much loved and praised by the critics. He joined literary and newspaper circles and became a member of the Young Finnish circle. Among Leino's friends were the artist Pekka Halonen and Otto Manninen, who gained fame as a poet and translator.[1]
After the Finnish Civil War, Leino's idealistic faith for a national unity collapsed, and his influence as a journalist and polemicist weakened. He was granted a State writer's pension in 1918 at the age of forty. Although publishing prolifically, he had financial problems and his health deteriorated. "Life is always a struggle with eternal forces," Leino said in a letter in 1925 to his friend Bertel Gripenberg.[2]
Leino published over 70 books of poems and stories. The most famous of these are the two poem collections Helkavirsiä (1903 and 1916), in which he extensively uses Finnish mythology and folklore. In addition, Leino was the first person in Finland to translate Dante's Divine Comedy into Finnish.[3]
Leino was married three times and had one daughter, Eija. He died in 1926 at age 47.
Via Wikipedia
Leino published his first poem at 12 and, by age 18, a collection of poems as well, Maaliskuun lauluja.
Writing career
Early in his career Eino Leino was much loved and praised by the critics. He joined literary and newspaper circles and became a member of the Young Finnish circle. Among Leino's friends were the artist Pekka Halonen and Otto Manninen, who gained fame as a poet and translator.[1]
After the Finnish Civil War, Leino's idealistic faith for a national unity collapsed, and his influence as a journalist and polemicist weakened. He was granted a State writer's pension in 1918 at the age of forty. Although publishing prolifically, he had financial problems and his health deteriorated. "Life is always a struggle with eternal forces," Leino said in a letter in 1925 to his friend Bertel Gripenberg.[2]
Leino published over 70 books of poems and stories. The most famous of these are the two poem collections Helkavirsiä (1903 and 1916), in which he extensively uses Finnish mythology and folklore. In addition, Leino was the first person in Finland to translate Dante's Divine Comedy into Finnish.[3]
Leino was married three times and had one daughter, Eija. He died in 1926 at age 47.
Via Wikipedia
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
November 23, 2020
Kiinnostava runokokoelma. Eka minkä oon lukenut Eino Leinolta. Alkuosuus oli kalevalaistyylistä, lopun Hymni oli "tavallisempaa" runoutta. Tykkäsin kyllä mut paljon raskaslukusempaa tää on kun uudempi runous, kesti aina hetken päästä vauhtiin ja muutenki ymmärtää. Ei sillai iskenyt et välttämättä lukisin uudestaan, vaikka arvostankin kulttuurimielessä.
Paljon oli tarinoita rakkaudesta, joko niin et mies läksi etsimään vaimoa itselleen tai et neitonen ihastui johonkin mieheen. Myös Jumala esiintyi jonkun verran ja erilaiset uroteot ja sankaritarinat.
Lempparitermit oli inehmo (ihminen) ja yön aaveet (joiden saapumisen estää rakkaus tai reipas työnteko). Oli myös kiinnostava tuttavuus Ukon lintu ja virvaliekki, aiemmin tuttu Olavi Uusivirran laulusta mutta nytpä selvisi että kyse oli aarnikotkan ja virvaliekin "romanssista" joka päättyi sitten onnettomasti.
Hymyilevä Apollo
Taas seison ma rannalla elämän,
mut nyt olin toinen miesi
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen
kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Laulu metsästä
Mökin lasilla lintunen lauleli.
Ja vilkkui ikkunan valo.
Ja katso! Katto se kohosi
ja mökistä suur' tuli talo.
Katso! Mökki laajeni maailmaks
ja maailma suureks ja avaraks
ja laulua täys oli avaruus
ja aurinko oli kuin uus.
Höyhensaaret
Moni nukkui nuorihin toiveisiin
ja heräsi hapsihin hopeisiin
ja hän katsahti ympäri kummissaan
ja - uinahti taas.
Halla
Ja oli yksi pieni piika,
lemmen lehti, tammen terhi,
syntynyt sydänkesällä,
kesäpuussa keinuteltu.
Herramme Vapahtajamme
Herramme Vapahtajamme
kuuli vihtojen vitinän,
koputti ovelle koito:
"Totta sauna sallitahan?"
Ääni lempeä lemahti:
"Kuka lietkin, käy sisälle!"
Herramme Vapahtajamme
heitti kiulun kiukahalle,
siunasi kylyn simaisen:
"Kansa, puhtaaksi peseite
alle kasvon Kaikkivallan!"
Väki lausui lautehilta:
"Mittyinen tämä on löyly,
tuoksuvat kukat tuhannet,
kuuluvat kuin kirkonkellot?"
Kouta
Kulki teitä tiettömiä,
matkoja mitattomia,
jäänä järvet, hyynä hyrskyt,
tunturit ukonjylynä;
parahti Lapissa lapset,
kovin koirat vingahteli,
meni viima usta myöten,
hiilos himmeni kodassa.
Paljon oli tarinoita rakkaudesta, joko niin et mies läksi etsimään vaimoa itselleen tai et neitonen ihastui johonkin mieheen. Myös Jumala esiintyi jonkun verran ja erilaiset uroteot ja sankaritarinat.
Lempparitermit oli inehmo (ihminen) ja yön aaveet (joiden saapumisen estää rakkaus tai reipas työnteko). Oli myös kiinnostava tuttavuus Ukon lintu ja virvaliekki, aiemmin tuttu Olavi Uusivirran laulusta mutta nytpä selvisi että kyse oli aarnikotkan ja virvaliekin "romanssista" joka päättyi sitten onnettomasti.
Hymyilevä Apollo
Taas seison ma rannalla elämän,
mut nyt olin toinen miesi
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen
kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Laulu metsästä
Mökin lasilla lintunen lauleli.
Ja vilkkui ikkunan valo.
Ja katso! Katto se kohosi
ja mökistä suur' tuli talo.
Katso! Mökki laajeni maailmaks
ja maailma suureks ja avaraks
ja laulua täys oli avaruus
ja aurinko oli kuin uus.
Höyhensaaret
Moni nukkui nuorihin toiveisiin
ja heräsi hapsihin hopeisiin
ja hän katsahti ympäri kummissaan
ja - uinahti taas.
Halla
Ja oli yksi pieni piika,
lemmen lehti, tammen terhi,
syntynyt sydänkesällä,
kesäpuussa keinuteltu.
Herramme Vapahtajamme
Herramme Vapahtajamme
kuuli vihtojen vitinän,
koputti ovelle koito:
"Totta sauna sallitahan?"
Ääni lempeä lemahti:
"Kuka lietkin, käy sisälle!"
Herramme Vapahtajamme
heitti kiulun kiukahalle,
siunasi kylyn simaisen:
"Kansa, puhtaaksi peseite
alle kasvon Kaikkivallan!"
Väki lausui lautehilta:
"Mittyinen tämä on löyly,
tuoksuvat kukat tuhannet,
kuuluvat kuin kirkonkellot?"
Kouta
Kulki teitä tiettömiä,
matkoja mitattomia,
jäänä järvet, hyynä hyrskyt,
tunturit ukonjylynä;
parahti Lapissa lapset,
kovin koirat vingahteli,
meni viima usta myöten,
hiilos himmeni kodassa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 19, 2021
Nyt oli mulle oikea hetki lukea nämä. Helkavirsiä oli mainio, siitä löytyy useampi suomalaista mytologiaa käyttävää runoa ja jännittävää menneisyyden tuntua. Lemppareita olivat 'Kimmon kosto', 'Merenkylpijä-neidot', 'Tumma', 'Kuun lapset', 'Pimeän peikko', 'Syvärin impi', 'Halla', 'Mennyt manner' ja mestariteos 'Auringon hyvästijättö' . En pitänyt Kiesus-saarnaavista yhtä paljon, mutta 'Marjatan poika' oli hieno sekoitus. Hymnin parasta antia on vähiten didaktinen 'Höyhensaaret'.
Leinon trokeet saavat lukemaan ääneen - on jotenkin harmi ettei nykyrunoudessa tällainen polveilu enää usein tunnu. Leinon motiivit ovat kaiketi kelle tahansa suomalaiselle lukijalle tunnistettavia, vaikka tämä oli mullekin eka tietoinen kohtaaminen.
Leinon trokeet saavat lukemaan ääneen - on jotenkin harmi ettei nykyrunoudessa tällainen polveilu enää usein tunnu. Leinon motiivit ovat kaiketi kelle tahansa suomalaiselle lukijalle tunnistettavia, vaikka tämä oli mullekin eka tietoinen kohtaaminen.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews