What do you think?
Rate this book
Tankit tulee! Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940
Kun talvisota alkoi, Neuvostoliiton hyökkäystä torjuvat suomalaiset joutuivat vastakkain voimakkaan panssariaseen kanssa. Tiedossa oli, että Suomen armeija oli varautunut panssarien torjuntaan puutteellisesti ja improvisoiden.
Teoksessa tutkitaan ja kuvataan ensimmäistä kertaa talvisotaa panssarivaunuja vastaan käytyjen taistelujen näkökulmasta ja puolustajien kokemusten kautta. Kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa käytiin kaikilla rintamilla Suomenlahdelta Petsamoon. Tankit olivat puolustajille pahin vitsaus, joka pyrittiin eliminoimaan ensimmäisenä.
Miten panssareista selviydyttiin? Kuva polttopulloista ja koivuhaloista tankkien tuhona osoittautuu liioitelluksi ja romantisoiduksi myytiksi. Parhaita aseita olivat Bofors-tykit ja kasapanokset rohkeiden pommarien käsissä. Tykkejä oli vähän, ja joukko-osastot lähes tappelivat saadakseen niitä turvakseen. Kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Tärkeintä oli kuitenkin miesten rohkeus ja sitkeys.
Summa ja Lähde olivat ratkaisevia taisteluita, mutta muutkin lujat paikat muistetaan: esimerkiksi Muolaan Kirkkomäki, Oinalan paiseet, Tolvajärven tie, Ruhtinaanmäki, Raate, Kämärä, Tali, Viipuri ja Viipurinlahti. Kamppailu hyökkäysvaunuja vastaan kytketään teoksessa elimellisesti talvisodan kokonaiskulkuun. Näin teoksesta saa varsin kattavan kuvan talvisodasta eri rintamilla.
Tankit tulee! perustuu kauttaaltaan alkuperäislähteisiin, ja siinä on runsas kuvitus.
Jouko Vahtola (s. 1949) toimi vuosina 1982–2013 Oulun yliopiston historian apulaisprofessorina ja professorina ja on nyt eläkkeellä.
Teoksessa tutkitaan ja kuvataan ensimmäistä kertaa talvisotaa panssarivaunuja vastaan käytyjen taistelujen näkökulmasta ja puolustajien kokemusten kautta. Kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa käytiin kaikilla rintamilla Suomenlahdelta Petsamoon. Tankit olivat puolustajille pahin vitsaus, joka pyrittiin eliminoimaan ensimmäisenä.
Miten panssareista selviydyttiin? Kuva polttopulloista ja koivuhaloista tankkien tuhona osoittautuu liioitelluksi ja romantisoiduksi myytiksi. Parhaita aseita olivat Bofors-tykit ja kasapanokset rohkeiden pommarien käsissä. Tykkejä oli vähän, ja joukko-osastot lähes tappelivat saadakseen niitä turvakseen. Kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Tärkeintä oli kuitenkin miesten rohkeus ja sitkeys.
Summa ja Lähde olivat ratkaisevia taisteluita, mutta muutkin lujat paikat muistetaan: esimerkiksi Muolaan Kirkkomäki, Oinalan paiseet, Tolvajärven tie, Ruhtinaanmäki, Raate, Kämärä, Tali, Viipuri ja Viipurinlahti. Kamppailu hyökkäysvaunuja vastaan kytketään teoksessa elimellisesti talvisodan kokonaiskulkuun. Näin teoksesta saa varsin kattavan kuvan talvisodasta eri rintamilla.
Tankit tulee! perustuu kauttaaltaan alkuperäislähteisiin, ja siinä on runsas kuvitus.
Jouko Vahtola (s. 1949) toimi vuosina 1982–2013 Oulun yliopiston historian apulaisprofessorina ja professorina ja on nyt eläkkeellä.
383 pages, Hardcover
First published August 1, 2015
1 person is currently reading
3 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
March 11, 2024
Jouko Vahtolan "Tankit tulee! Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940" (Docendo, 2o15) keskittyy nimensä mukaisesti kuvaamaan talvisodan torjuntataisteluja panssarintorjunnan näkökulmasta.
Vahtolan tekstistä saattaa saada käsityksen, että suomalaiset poliitikot eivät satsanneet riittävästi puolustusmäärärahoihin 1930-luvulla. En ole tästä ihan samaa mieltä. Käsittääkseni nykytutkimus on osoittanut, että Suomi käytti armeijaansa kohtalaisen reippaasti valuuttaa, mutta se oli ehkä kohdennettu väärin. Sodan sytyttyä kävi ainakin ikävästi ilmi, että panssarintorjunta oli eräs laiminlyödyistä osa-alueista.
Niinpä paikoitellen jouduttiin turvautumaan kasapanoksiin, mutta sen sijaan Molotovin cocktailien eli polttopullojen menestystä lähitorjunta-aseena kirjoittaja pitää myyttinä. Suurin hyöty niistä taisi olla jo liikuntakyvyttömien tankkien tuhoamisessa, jolloin vihollinen ei voinut niitä enää kuljettaa takaisin linjoilleen korjattavaksi. Suomalaisten kerrotaan muutaman kerran hyödyntäneen myös koivuhalkoa (josta on tainnut muodostua toinen suuri myytti) ja köyttä tankkien torjumiseen.
Suomalaisten onneksi puna-armeijalla oli omat ongelmansa, eikä tankkeja osattu käyttää ainakaan aluksi kaikkein tehokkaimmalla tavalla.
Talvisodan tapahtumia käydään läpi kronologisesti, mutta aina yhteen rintamalohkoon keskittyen. Lukijan kannalta ratkaisu on tavallaan selkeä, mutta olisihan tuon voinut kertoa toisinkin, ilman että vaikkapa rauhan tulosta tarvitsee kertoa jokaisen osion päätteeksi. Lievää toistoa esiintyy muutenkin; esimerkiksi 25 mm:n pst-tykin lempinimi ja valmistusmaa käyvät takuulla selviksi. Kartat olivat mukava lisä, mutta enemmänkin niitä olisi voinut olla.
"Tankit tulee!" edustaa aika perinteistä suomalaista sotahistoriallista tutkimuskirjallisuutta, johon höystettä on haettu sotapäiväkirjojen kaltaisista aikalaislähteistä ja rintamamiesten muisteloista. Vahtolan sävy on isänmaallinen ja hieman oikealle kallellaan.
Omassa lajissaan ihan tutustumisen arvoinen kirja. Talvisodasta kiinnostuneelle suosittelisin silti Jussi Jalosen Summan tarinaa.
Vahtolan tekstistä saattaa saada käsityksen, että suomalaiset poliitikot eivät satsanneet riittävästi puolustusmäärärahoihin 1930-luvulla. En ole tästä ihan samaa mieltä. Käsittääkseni nykytutkimus on osoittanut, että Suomi käytti armeijaansa kohtalaisen reippaasti valuuttaa, mutta se oli ehkä kohdennettu väärin. Sodan sytyttyä kävi ainakin ikävästi ilmi, että panssarintorjunta oli eräs laiminlyödyistä osa-alueista.
Niinpä paikoitellen jouduttiin turvautumaan kasapanoksiin, mutta sen sijaan Molotovin cocktailien eli polttopullojen menestystä lähitorjunta-aseena kirjoittaja pitää myyttinä. Suurin hyöty niistä taisi olla jo liikuntakyvyttömien tankkien tuhoamisessa, jolloin vihollinen ei voinut niitä enää kuljettaa takaisin linjoilleen korjattavaksi. Suomalaisten kerrotaan muutaman kerran hyödyntäneen myös koivuhalkoa (josta on tainnut muodostua toinen suuri myytti) ja köyttä tankkien torjumiseen.
Suomalaisten onneksi puna-armeijalla oli omat ongelmansa, eikä tankkeja osattu käyttää ainakaan aluksi kaikkein tehokkaimmalla tavalla.
Talvisodan tapahtumia käydään läpi kronologisesti, mutta aina yhteen rintamalohkoon keskittyen. Lukijan kannalta ratkaisu on tavallaan selkeä, mutta olisihan tuon voinut kertoa toisinkin, ilman että vaikkapa rauhan tulosta tarvitsee kertoa jokaisen osion päätteeksi. Lievää toistoa esiintyy muutenkin; esimerkiksi 25 mm:n pst-tykin lempinimi ja valmistusmaa käyvät takuulla selviksi. Kartat olivat mukava lisä, mutta enemmänkin niitä olisi voinut olla.
"Tankit tulee!" edustaa aika perinteistä suomalaista sotahistoriallista tutkimuskirjallisuutta, johon höystettä on haettu sotapäiväkirjojen kaltaisista aikalaislähteistä ja rintamamiesten muisteloista. Vahtolan sävy on isänmaallinen ja hieman oikealle kallellaan.
Omassa lajissaan ihan tutustumisen arvoinen kirja. Talvisodasta kiinnostuneelle suosittelisin silti Jussi Jalosen Summan tarinaa.
Displaying 1 of 1 review