Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi.
Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?
Mie olen uusintakierroksella Hautalehdon kanssa: telkkasarjan kaudet upottivat sen verran syvälle, että halusin lukea toiseen kertaan osat, joita sarjassa käsitellään. Kun alun perinkin tykkäsin tosi paljon, on myös mielenkiintoista lukea sarjaan peilaten. Meneekö juoni samaan tyyliin? Onko Antin elämäntilanne mikä? Ja niin eespäin.
Kylmä syli, sarjan neljäs osa, on tunnelmaltaan edellistä reippaasti erilainen: siinä missä kolmosessa meno oli rentoa ja huumoria tulvillaan, tässä fiilis on synkeämpi. Mutta sellainen pieni epätasaisuus kuvaa koko sarjaa, sillä mitään samasta muotista olevia teoksia Hautalehdot eivät miusta ole. Neljänneksi osaksi tässä oli esimerkiksi alkupuolella kummallisia pilkkuvirheitä rutosti.
Kylmässä sylissä erikoiset hukkumistapaukset tulevat poliisia hyvin lähelle ja asemallakin hihna on hetkittäin tiukalla. Mutta juoni kyllä kulkee ja tempo kiihtyy reippaasti loppua kohti kolmen ja puolen tähden arvoisesti.
Huikea trilleri Antti Hautalehdon seikkailuista jälleen Rönnbackalta. Edellisten osien korkealle nostamat odotukset täyttyivät ja jälleen koettiin kovaa menoa Porvoossa unohtamatta mehukasta huumoria, joka saa hihittelemään vielä päiväkausia kirjan lukemisen jälkeen. Ainoa häiritsevä asia kirjassa on loppuratkaisu, joka ei ollut minulle mieleinen, mutta se vika on omien korvieni välissä. Suosittelen lämpimästi dekkareiden ystäville.
Uusi Rönnbacka on aina varma valinta. Tämä pomppasi saavuttuaan heti lukujonon keulille, eikä suotta. Erinomainen kirja, taas on Hautalehto vauhdissa. Mukavan rouheaa sanailua ja mielenkiintoinen juoni, kyllä näitä aina ilolla lukee.
Mielenkiintoinen kirja; mielenkiintoinen tarina ja henkilöt. Kahdessa päivässä luin kirjan, joka kuvaa hyvin sitä, miten hyvä kirja oli. Kannattaa lukea, jos yhtään Antti Hautalehdon seikkailut ja poliisitoiminta, sekä jännitys kiinnostaa. Suosittelen ehdottomasti.
I was looking for good police procedural novels with realistic portrayals of police work, and since Rönnbacka's Kylmä syli was available as an E-book in the library, I decided to give it a go, even though I was not familiar with the previous novels of the series.
I think I got what I was looking for.
If all Antti Hautalehto novels are similar to this, I might even become a fan. I enjoyed myself through the entire read, and pages flew by as I wanted to know how the killer would be caught. Sure, the murderer's POV was something that could have been left out, and maybe the plot developed quite quickly, but I don't mind really this time, because like I said, I really enjoyed the characters, the humour, and the novel as a whole.
If you're not into crime fiction, you should start with Rönnbacka's Hautalehto novels. At least this one was a very easy novel to approach, even by someone who hasn't read crime fiction that much.
Vaikka "tuulensuojaan" vietiin turhan monta kertaa apetta niin siitä huolimatta en voi kuin edelleen ihailla Rönnbackan kielellistä ilotulittelua. Aivan parasta viihdettä.
Pikkujoulusta palaamassa ollut nuori mies katoaa. Matkareitillä on joki ja oletus on, että hän on pudonnut matkalla veteen. Jokin jää hiukan kiusaamaan komisario Antti Hautalehtoa, mutta valvontakameroiden ja joen pohjan tutkimisen lisäksi aika vähän on tehtävissä. Mutta sitten vedestä löytyy henkihieverissä poliisiharjoittelijana toiminut yhden Antin tutkimusryhmän jäsenen poika, joka ei edes ollut paria olutta tukevammassa humalassa ja joka oli suorittanut armeijan taistelusukeltajana, joten ihan helpolla ei hänen olisi pitänyt veden alle vahingossa joutua. Paikalla oli lisäksi nähty vettä valunut hupparipäinen hämärähkö tyyppi. Onko liikkeellä häikäilemätön murhaaja? Ja kun aletaan käymään läpi vastaavia kuolemantapauksia näyttää siltä, että kyseessä on sarjamurhaaja. Tästä alkaa tutkimus, jossa on paljon pelissä, myös Antin itsensä henkilökohtainen turvallisuus.
Kirja oli samaa tasoa kuin aikaisemmat sarjan kirjat: mielikuvituksellista ja vauhdikasta tarinankerrontaa mukavalla huumorilla ja yllättävillä juonenkäänteillä (kuitenkin pääosin loogisilla) maustettuna. Aika vetreässä kunnossa ollut sairaseläkeläinen syyllinen tosin oli, ei olisi varmaan todellisuudessa eläkehakemus mennyt läpi. Kielellisesti ainakin kuunneltuna kirja oli hyvin sujuvaa tekstiä, joka ei ”tökkinyt” missään vaiheessa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Nuoria miehiä alkaa kadota Porvoon yössä pikkujouluaikaan. Hautalehto ryhtyy tutkimaan tapausta, ja huomaa raapaisseensa vain pintaa. Nuoria miehiä on kadonnut aiemminkin hämärissä olosuhteissa. Jälleen sujuvaa ja menevää poliisitoimintaa, jota kuuntelee mielellään.
Hieman hitaan alun jälkeen mukavasti eteenpäin menevä dekkari, jossa Hautalehto kumppaneineen selvittää nuoria humalaisia miehiä hukuttavaa sarjamurhaajaa. Ihan kiva sarja tämä on ja tarkoitus onkin lukea järjestyksessä nämä kaikki.
Christian Rönnbackan Kylmä syli on tuttua ja vahvaa Rönnbackaa. Kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja tarina etenee varmalla otteella tekijälleen tyypilliseen tapaan. Poliisiromaanin tutut kliseet ovat mukana, mutta ne eivät häiritse kokonaisuutta, vaan asettuvat luontevaksi osaksi Rönnbackan vakiintunutta tyyliä.
Pieni miinus syntyy rikollishahmon kuvauksesta. Lukijana rikollisen sielunmaisemaan ei pääse kunnolla sisälle, mikä jättää vastakkainasettelun hieman etäiseksi. Tästä huolimatta Kylmä syli on toimiva ja laadukas dekkari, joka noudattaa uskollisesti Rönnbackan linjaa ja tarjoaa varmaa luettavaa hänen tuotantonsa ystäville.
Hassua, että sarjan edettyä nyt neljänteen osaan, olen alkanut pitää Rönnbackan karskista ilmaisusta aina vaan enemmän. Parin ensimmäisen Hautalehto-dekkarin kohdalla olin vähän epäileväinen vielä, mutta nyt näille jo odottaa jatkoa. Oikein kelpo dekkari, pidin tästä!
Christian Rönnbackan dekkari Kylmä syli ei vakuuta. Porvoon ja Tukholman välillä jahdataan murhamiestä, jonka motiivit jäävät melko valjuiksi.
Päähenkilönä on rikoskomisario Antti Hautalehto Porvoon poliisilaitokselta. Siellä perusasetelma on kovin samankaltainen kuin Wallanderilla Ystadissa. Ensinnä on esimies, jonka kanssa on skismaa, sitten on apurina vanhempi konstaapeli (Jonna) ja harjoittelija (Annika). Tekniikan mies Simon komppaa sopivasti Anttia, ja lisäksi on sitten vanhempi konkari, jonka apuun Antti turvautuu, eli ”Pappa” Lindfors.
Henkilöiden väliset suhteet ja dialogi ovat kankeita, kliseisiä ja epäuskottavia. Ylikomisario Berglundin erohuolet ja kärttyisyys ovat kuin naistenlehdestä poimittuja. Antin oma suhde sairaanhoitajaan on pinnallinen, ja turhaa siirappisuutta on ujutettu mukaan. Samoin kaikki henkilöhahmot jäävät kovin pinnallisiksi, eikä sitä syvennä yhtään lopussa pahiksen nitistäminen. Sen päälle otetaan jaloviinaa ja sikarit päälle, ja tuntuu kuin eletään jossain poliiisarja Shieldin jaksossa. Tosin sananvalinnoissa on raikasta suorasukaisuutta, ja lukijalle voi syntyä käsitys, miten poliisit "oikeasti" ajattelevat ja puhuvat.
Itse tarina on mielenkiintoinen. On harmaaseen huppariin pukeutunut massamurhaaja, jonka jäljille Hautalehdon avulla päästään. Mies on työntänyt vuosien varrella pikkujouluista palanneita ressukoita ja nuoria miehiä veden hyiseen syleilyyn, josta kirjan pliisu nimikin on peräisin. Turha epilogikaan ei tuo juuri mitään oleellista lisää murhaajan nettikontaktiin.
Uskottavuutta ei juuri lisää, kun pollari kaivaa milloin mitäkin tutkimusta eteenpäin vievää asiaa Wikipediasta, esim. tietämystä sarjamurhaajista ja monesta muustakin löytyy sieltä. Välillä käydään virossa mätkimässä kuulustelukopissa ulkomaalaisia varkaita, hukutetaan epäilty, ja otetaan laki omiin käsiin.
Muutamissa kohdin tarinassa on imua, ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin, mutta kaiken kaikkiaan hyvin pinnallisesti kuvatut henkilöt ja heidän motiivinsa eivät juuri kertomusta syvennä. Sitä ei myöskään tue miljöön kuvaus, jota ei ole juuri nimeksikään. Turhaa dialogia on sen sijaan enemmän kuin tarpeeksi alkaen siitä, kenen kahvikuppia valitaan poliisien taukotilan astiakaapista tai kenen aamupalassa on eniten proteiinia. Tautologiaakin on turhan paljon, esimerkiksi viinaa kiskotataan monen monta kertaa "tuulensuojaan".