Unissasaarnaaja

by Tapio Koivukari

Kevättalvella 1949 alkaa Heinosen Jussin, köyhän mökkiläisen, 13-vuotias tytär alkaa nähdä näkyjä ja saarnata horroksessa. Sana kiirii kauas, sairaalloista tyttöä tullaan kuuntelemaan sankoin joukoin matkojenkin takaa.

Tuulikki saarnaa maailmanlopusta, kehottaa tekemään parannuksen ja lahjoittamaan ylimääräisen pois. Näin monet tekevätkin ja erityisesti köyhän perheen äiti, Veera, pääsee paremman elämän makuun, kunnes Tuulikki puuttuu asioiden kulkuun. Asioihin sotkeutuu myös korsolainen saarnamies Sihvonen. Tapahtumat huipentuvat Sihvosen ja Heinosten vastoinkäymisten täyttämällä matkalla pohjoiseen. Vaikka usko on vahva, on liha heikko eikä tulos toivotun kaltainen.

1940-luvun loppu oli aikaa, jolloin ihmisten mieliä askarruttivat niin tuomiopäivän aseet kuin itäisen naapurin uhka. Uskonnollinen hurmos tuntui vastaukselta tähän. Tapio Koivukarin teemoiltaan ajankohtainen uutuusromaani vie lukijan niin Norjan Karasjoelle kuin kauas Australian rajaseuduille. Näiden maan äärien keskeltä löytyy Nihtamon kylä, jota ei kartalta löydä kekseliäinkään.

Cover Image Artist/Päällys: Matti Ruokonen
The Photo of the Cover/Päällyksen kuva: ISTOCKPHOTO

Genres: Fiction, Historical Fiction, Finnish Literature, Contemporary

332 pages, Hardcover

First published August 1, 2015

Reviews

[Taru Luojola · Rating 4 out of 5]

Totisesti, minä sanon teille: niin kuin on kirjoitettu, se Saarnaajattarelle on mieleen. Mutta tutkimattomat ovat herra kirjailijan tiet, ja se kapea portti, josta tulen läpi olisi pitänyt kulkeman ja tämä kirja mestariteokseksi kohottaman, se jäi herra kirjailijan katseelta piiloon. Mutta niin kuin jäi viimeinen tuomio saapumatta, niin palasi tämäkin kirja maalliseen maailmaan ja jäi vaille lopullista täyttymystään. Siitä huolimatta väkevästi todistettu, amen.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Tapio Koivukari sai vuoden 2016 Runeberg - palkinnon teoksellaan Unissasaarnaaja, jossa pieni ja heiveröinen pientilan tyttö Tuulikki oli päähenkilö, unissasaarnaaja. Unissasaarnaaja on Tapio Koivukarin yhdeksäs romaani. Hän on lisäksi tehnyt novelli- ja runokirjoja sekä näytelmiä. Hän on myös suomentanut yhdeksäntoista kirjaa mm. islantilaista proosaa ja Jan Guilloun teoksia.
Teos syventyy uskonnolliseen teemaan unissasaarnaamiseen, joka oli sodanjälkeisessä Suomessa erikoista. Teemaan liittyi kaikenlaisten huijareiden esiinmarssi ja pienen tytön avuttomuus ihmisten keskellä. Hän olisi mieluummin seikkaillut metsissä ja soilla.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Tämän syksyn odotetuin uutuus (minulle). Ei pettänyt. Vau.

[Naava · Rating 4 out of 5]

Sangen kaunista kieltä, paikoin piti ihan pysähtyä lukemaan ääneen kappaleita. Puolisokin sai nauttia kirjasta siis.

Loppujen lopuksi kuitenkin jotakin jäi puuttumaan. Ongelmani lieni tämän(kin) kirjan kohdalla se, että loppuvaiheessa rysäytettiin tarina loppuun vähän... vähän hätäisesti?

[Kristiina · Rating 4 out of 5]

Kontekstiä ilman kuoliaaksiselittämistä. Näkökulmia sodanjälkeiseen Suomeen, siirtolaisuuteen asuttamiseen ja yhteisöjen toimintaan.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Aiheensa puolesta mielenkiintoinen teos, joka kuvaa toisen maailmansodan jälkeistä aikaa satakuntalaisessa kylässä. Vähäväkisen perheen nuorimmainen, Tuulikki, ryhtyy saarnaamaan horroksessa ja mullistaa perheen elämän. Viaton tyttö saa peräänsä myös hänestä hyötymään pyrkivät ja häntä hyväksikäyttävät. Uskonnollinen hurmos ja perinteisestä kirkossakäynnistä poikkeavat uskonnollisuuden muodot kuvataan kiinnostavasti.

[Sigurður · Rating 3 out of 5]

Ágæt bók en mistæk. Sumir kaflar frábærir en aðrir náðu ekki eins vel til mín.

[FriðrikaOdduMattaskó · Rating 4 out of 5]

Þetta er svaka góð bók en það er eins gott að kynna sér aðeins fyrst um h að maður er að lesa. Átti stundum erfitt að halda mér við efnið og tók aðrar bækur inn á milli.

[otajalue · Rating 3 out of 5]

Todella epätasapainoinen kirja. Ensimmäinen osa maalailevaa ajankuvaa, josta pidin todella paljon. Toinen osa ihmeellistä tarinan läpijuoksutusta, jossa vain epämääräisiä vihjauksia varsinaisista tapahtumista. Raamatullinen kieli miellytti ja henkilöhahmot kiinnostavia.

[Magni G · Rating 4 out of 5]

Góð bók sem lýsir ástandi og sálarástandi fólks í Finnlandi eftir seinni heimstyrjöld og hvernig trúaroftæki grípa fólk

[Maria · Rating 3 out of 5]

Pisteet siitä, että tämä kirja käsitteli sellaista Suomen historian ilmiötä, jota en tuntenut lainkaan eli sotien jälkeistä hengellisyyden kaipuuta.

[Ronja · Rating 5 out of 5]

1900-luvun alkupuolen Suomessa naisilla oli hyvin vähän mahdollisuuksia uskonnolliseen julistamiseen. Ajalta tunnetaan horrossaarnaajia, jotka keräsivät suuret kuulijakunnat. Tapio Koivukarin romaanissa Unissasaarnaaja Tuulikki Heinosesta tulee 13-vuotiaana kuuluisa horrossaarnaaja, joka kertoo lopun ajoista ja parannuksenteon tarpeesta. Tapahtumat sijoittuvat Lounais-Suomeen, kuvitteelliseen Rauman lähellä olevaan Nihtamon kylään vuonna 1949.

Koivukari kertoo Tuulikin elämästä, siitä miten sairaalloisesta pikkutytöstä tulee lähes maankuulu saarnaaja. Samalla hän kuvaa sotakorvausten Suomea, rintamalta palanneiden miesten kipuiluja, evakkojen asutusta Länsi-Suomeen sekä yhteiskunnallisia virtauksia. Saarnamatkan kuvauksesta tulee melkein veijaritarina.

Vaikka kirja käsittelee uskonnollista liikehdintää, se ei ole uskonnollinen kirja. Perustiedot suomalaisesta kirkkohistoriasta ovat toki avuksi, koska ne auttavat ymmärtämään kontekstia. Oma lukunsa on myös muu hengellinen liikehdintä, jota kirja sivuaa. Teologian maisterina Koivukari on osannut sirotella tietoa luotettavasti ja luontevasti tarinan joukkoon.

Olen itse syntynyt läntisessä Suomessa ja ymmärrän vaivatta kirjassa käytettyä lounaismurretta, vaikken ihan Rauman seudulta olekaan kotoisin. Lukiessa tuli monin tavoin kovin kotoinen olo. Kirja antoi minulle myös uuden näkökulman kotimaakuntani historiaan. Koivukari kertoo sivuhenkilö Jaakko Kopran suulla, millaisia kokemuksia karjalaisevakoilla oli "lauluttomassa maassa". En ole aiemmin lukenut mitään kaunokirjallista tekstiä tästä teemasta.

Kokonaisuus on hieno ja Runeberg-palkinnon ansainnut.

[Freija · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä kirjasta paljon. Tässä nousi esiin monta eri teemaa (ihmisten hyväuskoisuus ja hyväksikäyttö, häpeä, kateus jne). Kirjailija ei aliarvioi lukijaa. Lopulta kävi niin kuin usein käy eli asiat toistuvat sukupolvesta toiseen.
Jostain ihmeen syystä mulle tuli kirjoitustyylistä aluksi mieleen Ulla-Lena Lundberg (jonka kirjoista tykkään myös). Ehkä Koivukarin tapa kuvata yhteisöä ja yhteiskuntaa jotenkin muistutti sitä. Ehdottomasti luen Koivukaria jatkossakin. Tämä on Runebergin-palkintonsa ansainnut. Muutenkin tykkään niistä kirjailijoista, jotka eivät näy joka naistenlehden sivuilla kertomassa itsestään jotain. Kirja puhukoon puolestaan.

[Tuula · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen teos ja ehdottomasti Runeberg-palkinnon arvoinen. Minua miellytti erityisesti murteen onnistunut käyttö ja lounaissuomalaisen kylän ihmisten kuvaus. Kirjassa on monta teemaa, uskonnollisuus on vahvasti mukana kirjassa. Koivukari kirjoittaa todella viehättävällä tyylillä.

[Emerch · Rating 2 out of 5]

Ei nyt sinällään huono kirja, mutta oman kiinnostusalueen ulkopuolelta kuitenkin.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Kesti hieman pitkään ennenkuin pääsi vauhtiin. Ok tarinana silloisesta Suomesta.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

4,5. Kiinnostava kirja. Henkilöhahmot, tapahtumat, miljöö ja ajankuvaus: pidin kaikesta suunnattomasti. Erityisplussa kielestä.

[Jenni]

DNF @ 10%.

[Iida · Rating 4 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen lukukokemus. Parempi kuin odotin, mikä on aina mukava yllätys. Loppu oli ehkä vähän ihmeellinen/hieman lattea, mutta vahvaa proosaa ja henkilöhahmotkin mukavan moniulotteisia.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli kiinnostava asetelma ja aihe, mutta se jäi puolivälin paikkeilla kuitenkin kesken. Se johtui osin siitä, ettei minulla vain ollut aikaa lukea, mutta toisaalta kaikkein houkuttelevimmat kirjat olisin silti ehtinyt kahlata loppuun saakka.