What do you think?
Rate this book
Rising Moon #1
Evanescent - Katoavainen
Rising Moon -kirjasarjan ensimmäinen osa avaa vauhdilla lukijalleen näkymän uuteen maailmaan, joka tarraa lukijan mukaansa. Fantasia/scifi –aiheinen kirja kertoo neljään valtioon jakautuneesta maailmasta, jossa elämää varjostaa alituinen sodanuhka.
Lunar-eclipse on valtio, jossa kehittyneen geenimanipulaation avulla on onnistuttu istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, joita halutaan hyödyntää maata uhkaavassa sodassa. Jokainen nuori on velvoitettu palvelemaan maataan ankarassa taistelukoulussa, joka armotta karsii heikoimmat joukosta.
Maan köyhimmässä kolkassa varttuneet Tegan, Alaric ja Alisha lähtevät vuorollaan taistelukouluun suorittamaan velvollisuuttaan. Jo alkupäivät osoittavat, että kaverusten on toimittava yhdessä kannatellen toinen toistaan sekä löydettävä tarvittavat liittolaiset, jotta selviytyminen onnistuisi.
Heikoimmassa asemassa näyttää olevan Alisha, jolla ei erikoiskykyjä ole lainkaan. Alisha osoittaa kuitenkin olevansa taistelija, joka ei helpolla luovuta. Tegan, kolmikosta vahvin, huomaa varsin nopeasti vihollisia olevan yllättävillä paikoilla. Vaikean taustan omaava Tegan joutuukin suurimman paineen alle joutuessaan erikoisvalvonnan alaiseksi liian vahvojen erikoiskykyjensä takia. Alaric onnistuu pehmentämään taitavilla sosiaalisilla kyvyillään kolmikon kohtaamia vastuksia, mutta aivan kaikkeen hänenkään taidot eivät riitä.
Teganin elämään astuu koulutuksessa vahva ja innostava nuorukainen. Pystyykö Tegan löytämään itsestään kyvyn rakastaa toista ihmistä varauksetta…
Lunar-eclipse on valtio, jossa kehittyneen geenimanipulaation avulla on onnistuttu istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, joita halutaan hyödyntää maata uhkaavassa sodassa. Jokainen nuori on velvoitettu palvelemaan maataan ankarassa taistelukoulussa, joka armotta karsii heikoimmat joukosta.
Maan köyhimmässä kolkassa varttuneet Tegan, Alaric ja Alisha lähtevät vuorollaan taistelukouluun suorittamaan velvollisuuttaan. Jo alkupäivät osoittavat, että kaverusten on toimittava yhdessä kannatellen toinen toistaan sekä löydettävä tarvittavat liittolaiset, jotta selviytyminen onnistuisi.
Heikoimmassa asemassa näyttää olevan Alisha, jolla ei erikoiskykyjä ole lainkaan. Alisha osoittaa kuitenkin olevansa taistelija, joka ei helpolla luovuta. Tegan, kolmikosta vahvin, huomaa varsin nopeasti vihollisia olevan yllättävillä paikoilla. Vaikean taustan omaava Tegan joutuukin suurimman paineen alle joutuessaan erikoisvalvonnan alaiseksi liian vahvojen erikoiskykyjensä takia. Alaric onnistuu pehmentämään taitavilla sosiaalisilla kyvyillään kolmikon kohtaamia vastuksia, mutta aivan kaikkeen hänenkään taidot eivät riitä.
Teganin elämään astuu koulutuksessa vahva ja innostava nuorukainen. Pystyykö Tegan löytämään itsestään kyvyn rakastaa toista ihmistä varauksetta…
292 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
1 person is currently reading
6 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
July 24, 2023
Edit: Jos tällä ei ole kustannustoimittajaa ja jos tämä on enemmänkin omakustanne, otan tulevasta rantista noin 20 % takaisin.
Krrhmmmm. Täytyy antaa ensiksi tälle kirjalle sen verran pisteitä, että harvoin lukiessani huudan kirjalle ääneen. Sitten rantti, miksi näin:
1) MIKÄ ON TÄMÄ NIMI?! Tulee lähinnä mieleen, että kirjailija on lukenut vain käännettyä YA:ta (tämä vaikutelma tuli myös kerronnassa) ja ajatellut, että tokihan kirjalla täytyy olla englanninkielinen nimi. Ei. Paljon ei. En myöskään ole varma, kuvastaako nimi teosta muutoinkaan kovin hyvin.
2) Tämä oli luonnos. En ymmärrä, että kustantamosta on päässyt läpi teos, joka sisältää näin paljon ajatus- ja kirjoitusvirheitä sekä yksinkertaisesti kökköä kerrontaa. Tämä oli vielä pahempi kuin aiemmin lukemani Liekki, ja se sentään voi vedota käännökseen. Tässä ei jätetty mitään lukijan pääteltäväksi, vaan kerronta eteni kuta kuinkin näin:
"Katso, asia X", hän sanoi ja osoitti asiaa X. Minä näin asian X ja tajusin, että hän viittasi aiempaan käymäämme keskuteluun asiasta X. Asia X tarkoittaa, että juoni ei etene minnekään, koska minä tässä nyt muistuttelen, että muistathan lukijakin asian X, koska tarvitsemme kohta asiaa X. Eli asia X tarkoittaa, että nyt ei edetä minnekään, ja asian olisi voinut ilmaista tuolla yhdellä repliikillä. Mutta jaarittelenpa nyt tässä, kun en muutakaan keksi. Asia X niin kovasti minua nyt mietityttää.
Tämän jälkeen päähenkilö vihaa isäänsä, itkee isäänsä, ihannoi isäänsä ja vetää kaveria turpaan. Sitten palataan asiaan X.
3) Maailma oli epälooginen. Ensinnäkään en tykännyt prologista, joka toki taustoitti maailmaa, mutta jonka lorella ei ainakaan vielä lukija tehnyt oikein mitään. Ehkä tähän palataan myöhemmissä teoksissa. Lisäksi maiden nimet, kuten koko teoksen ja sarjan nimi, ovat tekotaiteellista paskeliinia, joten ei pisteitä siitäkään. Yleensä tykkään siitä, että maailmaa ei kovin eksplisiittisesti selitetä, mutta tässä teoksessa tämä ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Maailmassa oli malleja, elokuvia, makaronilaatikkoa ja "ala-astemeininkiä". Lähtökohtaisesti maailmassa ei ainakaan kerrottu olevan muita kouluja kuin sotilaskoulun, joten mistä hahmot tietäisivät meidän maailman termin ala-astemeininki? Kaikin puolin siis huolimatonta maailman rakennusta.
4) Tässä ei ollut juurikaan alkuperäisiä ideoita, vaan teokseen on kopioitu (huonosti) elementtejä Nälkäpeleistä, Outolinnuista ja Twilighteista. Tämä on toki ymmärrettävää, koska kirjailija kertoo kirjoittaneensa kirjan ensin teininä ja vähän viimeistelleensä sitä aikuisempana. Minun puolestani tätä olisi saanut viimeistellä vielä melkoisen paljon.
5) Kirja olisi noin sivun mittainen, jos yksikään hahmo olisi tehnyt elämässään järkeviä ratkaisuja. Teokseen oli väännetty väkisin juonta siten, että henkilöhahmot eivät tajunneet tehdä sitä fiksuinta vaihtoehtoa. Tai perustelivat ensin, miksi jotain ei voisi tehdä, ja tekivät sen sitten kuitenkin. RAAAH.
6) Tässä oli aikamoista keho- ja slutsheimausta, minkä lisäksi sukupuolistereotypiat kirkuivat läpi teoksen. Toki päähenkilöllä näitä pyrittiin välttämään, mutta lopulta päädyttiin kliseisen edgyyn urpoon.
7) Päähenkilö on edgy urpo. Hänelle kirjoitetaan traaginen taustatarina, mutta ei selitetä, miksei hän ollut käyttänyt voimiaan väkivaltaista isäänsä vastaan. Tuloksena lähes joka sivulla päähenkilö joko ihaili isänsä kasvatusmenetelmiä tai kuvasi, kuinka vihasi tätä. Tästä saatiin hahmo, joka pahoinpitelee kavereitaan ja pitää väkivaltaa rakkautena. Lisäksi hahmon urpoutta ihannoitiin kovasti, ja hän itse piti itseään toisaalta paskana tyyppinä ja toisaalta parhaana tyyppinä. Loogisuutta ei ollut, vaan tämä vaihteli kohtausten välillä randomisti. Kerrottiin myös, kuinka hahmo on "mestari ärsyttäjä", ja nämä kohtaukset aiheuttivat lähinnä myötähäpeää. Hahmokehitystä tapahtuu jonkin verran, mutta ei mitenkään merkittävästi.
8) Edelliseen viitaten teoksen rakkauskäsitys sisälsi väkivaltaa, mutta myös kohtauksen, jossa yhden suudelman jälkeen automaattisesti seurustellaan keskustelematta asiasta. Lisäksi tätä piti lukea pieni oksennuksen maku suussa, koska tässä oli melko vahva rakkaus parantaa ja korjaa kaiken -diskurssi. *Seinässä on pääni muotoinen kolo*
9) Dialogi laittoi yökkäilemään pateettisuudellaan. Mitään motiiveja ei jätetty rivien väliin, vaan asioita kovin kovasti julisteltiin, vaikka seuraavassa virkkeessä väitettiin, että "tunteita padotaan eikä puhuta, kuten isä opetti". Kaiken kaikkiaan dialogi, toiminta ja kerronta olivat paikoin pahasti ristiriidassa, eikä mitenkään harkittuna tehokeinona.
Toisaalta en suosittele tätä kenellekän, mutta olisihan se hirvittävän hauskaa päästä keskustelemaan tästä jonkun toisenkin kanssa ja katsoa, olenko yksin ranttini kanssa.
Krrhmmmm. Täytyy antaa ensiksi tälle kirjalle sen verran pisteitä, että harvoin lukiessani huudan kirjalle ääneen. Sitten rantti, miksi näin:
1) MIKÄ ON TÄMÄ NIMI?! Tulee lähinnä mieleen, että kirjailija on lukenut vain käännettyä YA:ta (tämä vaikutelma tuli myös kerronnassa) ja ajatellut, että tokihan kirjalla täytyy olla englanninkielinen nimi. Ei. Paljon ei. En myöskään ole varma, kuvastaako nimi teosta muutoinkaan kovin hyvin.
2) Tämä oli luonnos. En ymmärrä, että kustantamosta on päässyt läpi teos, joka sisältää näin paljon ajatus- ja kirjoitusvirheitä sekä yksinkertaisesti kökköä kerrontaa. Tämä oli vielä pahempi kuin aiemmin lukemani Liekki, ja se sentään voi vedota käännökseen. Tässä ei jätetty mitään lukijan pääteltäväksi, vaan kerronta eteni kuta kuinkin näin:
"Katso, asia X", hän sanoi ja osoitti asiaa X. Minä näin asian X ja tajusin, että hän viittasi aiempaan käymäämme keskuteluun asiasta X. Asia X tarkoittaa, että juoni ei etene minnekään, koska minä tässä nyt muistuttelen, että muistathan lukijakin asian X, koska tarvitsemme kohta asiaa X. Eli asia X tarkoittaa, että nyt ei edetä minnekään, ja asian olisi voinut ilmaista tuolla yhdellä repliikillä. Mutta jaarittelenpa nyt tässä, kun en muutakaan keksi. Asia X niin kovasti minua nyt mietityttää.
Tämän jälkeen päähenkilö vihaa isäänsä, itkee isäänsä, ihannoi isäänsä ja vetää kaveria turpaan. Sitten palataan asiaan X.
3) Maailma oli epälooginen. Ensinnäkään en tykännyt prologista, joka toki taustoitti maailmaa, mutta jonka lorella ei ainakaan vielä lukija tehnyt oikein mitään. Ehkä tähän palataan myöhemmissä teoksissa. Lisäksi maiden nimet, kuten koko teoksen ja sarjan nimi, ovat tekotaiteellista paskeliinia, joten ei pisteitä siitäkään. Yleensä tykkään siitä, että maailmaa ei kovin eksplisiittisesti selitetä, mutta tässä teoksessa tämä ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Maailmassa oli malleja, elokuvia, makaronilaatikkoa ja "ala-astemeininkiä". Lähtökohtaisesti maailmassa ei ainakaan kerrottu olevan muita kouluja kuin sotilaskoulun, joten mistä hahmot tietäisivät meidän maailman termin ala-astemeininki? Kaikin puolin siis huolimatonta maailman rakennusta.
4) Tässä ei ollut juurikaan alkuperäisiä ideoita, vaan teokseen on kopioitu (huonosti) elementtejä Nälkäpeleistä, Outolinnuista ja Twilighteista. Tämä on toki ymmärrettävää, koska kirjailija kertoo kirjoittaneensa kirjan ensin teininä ja vähän viimeistelleensä sitä aikuisempana. Minun puolestani tätä olisi saanut viimeistellä vielä melkoisen paljon.
5) Kirja olisi noin sivun mittainen, jos yksikään hahmo olisi tehnyt elämässään järkeviä ratkaisuja. Teokseen oli väännetty väkisin juonta siten, että henkilöhahmot eivät tajunneet tehdä sitä fiksuinta vaihtoehtoa. Tai perustelivat ensin, miksi jotain ei voisi tehdä, ja tekivät sen sitten kuitenkin. RAAAH.
6) Tässä oli aikamoista keho- ja slutsheimausta, minkä lisäksi sukupuolistereotypiat kirkuivat läpi teoksen. Toki päähenkilöllä näitä pyrittiin välttämään, mutta lopulta päädyttiin kliseisen edgyyn urpoon.
7) Päähenkilö on edgy urpo. Hänelle kirjoitetaan traaginen taustatarina, mutta ei selitetä, miksei hän ollut käyttänyt voimiaan väkivaltaista isäänsä vastaan. Tuloksena lähes joka sivulla päähenkilö joko ihaili isänsä kasvatusmenetelmiä tai kuvasi, kuinka vihasi tätä. Tästä saatiin hahmo, joka pahoinpitelee kavereitaan ja pitää väkivaltaa rakkautena. Lisäksi hahmon urpoutta ihannoitiin kovasti, ja hän itse piti itseään toisaalta paskana tyyppinä ja toisaalta parhaana tyyppinä. Loogisuutta ei ollut, vaan tämä vaihteli kohtausten välillä randomisti. Kerrottiin myös, kuinka hahmo on "mestari ärsyttäjä", ja nämä kohtaukset aiheuttivat lähinnä myötähäpeää. Hahmokehitystä tapahtuu jonkin verran, mutta ei mitenkään merkittävästi.
8) Edelliseen viitaten teoksen rakkauskäsitys sisälsi väkivaltaa, mutta myös kohtauksen, jossa yhden suudelman jälkeen automaattisesti seurustellaan keskustelematta asiasta. Lisäksi tätä piti lukea pieni oksennuksen maku suussa, koska tässä oli melko vahva rakkaus parantaa ja korjaa kaiken -diskurssi. *Seinässä on pääni muotoinen kolo*
9) Dialogi laittoi yökkäilemään pateettisuudellaan. Mitään motiiveja ei jätetty rivien väliin, vaan asioita kovin kovasti julisteltiin, vaikka seuraavassa virkkeessä väitettiin, että "tunteita padotaan eikä puhuta, kuten isä opetti". Kaiken kaikkiaan dialogi, toiminta ja kerronta olivat paikoin pahasti ristiriidassa, eikä mitenkään harkittuna tehokeinona.
Toisaalta en suosittele tätä kenellekän, mutta olisihan se hirvittävän hauskaa päästä keskustelemaan tästä jonkun toisenkin kanssa ja katsoa, olenko yksin ranttini kanssa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 25, 2016
Suorsan esikoisromaanissa on kiinnostava idea ja genren suosittujen teosten tyyliin se nostaa esiin vallanhimoisia johtajia, taistelua ja nuoria päähenkilöitä. Valitettavasti idea jää toimittamattomalta tuntuvan tekstin jalkoihin. Toistoa on liikaa ja osa asioista tuntuu epäloogisilta.
September 18, 2015
Kustannustoimittaja! Valtakunta kustannustoimittajasta! Kieli tökki, vaikutti lukukokemukseen. Mielenkiintoinen idea, mutta mutta...
September 1, 2015
Tämä Sarianna Suorsan esikoisromaani jakaa mielipiteeni kahtia. Mukaansatempaava tämä on - kyllä. Kirja pitää sisällään mielenkiintoisia henkilöhahmoja - kyllä. Kirjan tarina on hyvin kehitelty ja yksityiskohdat mietitty suurimmalti osin tarkkaan - kyllä. Mutta joitakin seikkoja tässä kirjassa kuitenkin on, jotka minua häiritsee sen verran, etten listaa tätä parhaimpien lukukokemusteni listalle.
Päähenkilö Tegan on alusta saakka hyvin vahva, määrätietoinen ja aggressiivinen henkilö. Hänen väkivaltaisuutensa on siinä määrin rajua, että se saa minut hätkähtelemään: hän mojauttaa tuosta noin vaan ystäväänsä, hölmön tyttömäiseksi kuvailtua Alishaa turpaan (kirjaimellisesti), jos tämä edes leikillään härnää ystäväänsä. Hän paiskaa ystävänsä päin pöytää, kun lupaa opettaa tätä taistelemaan. Hän on siis suoraan sanottuna kamala ihminen, jolle en alkuun soisi yhtään ystävää. Onneksi Tegan hiukan rauhoittuu tarinan edetessä ja lopettaa ystäviensä mukiloimisen, sillä en olisi jaksanut lukea kirjaa enää yhtään pidemmälle.
Teganin väkivaltaisuus saa syyn, kun heti kirjan alusta valotetaan hänen lapsuuttaan. Hänen väkivaltainen isänsä kun on kouluttanut tyttöään soturiksi lähinnä alistamalla, kiduttamalla ja lähes päästämällä useasti tytön päiviltään. Mietinkin, että noinkohan kukaan olisi selvinnyt lähellekään täysijärkisenä tuollaisen isäsuhteen jälkeen. Tegan kuitenkin onneksi pehmenee kirjan loppua myöten ja kykenee jopa laskemaan leikkiä itsestään ja rakastumaan.
Teganin suhde kuolleeseen isäänsä on välillä ristiriitainen: vaikka hän muistelee isänsä kyseenalaisia kasvatuskeinojaan katkerana, välillä hän tuntuu ihannoivan isänsä muistoa ja perustelevan sillä aggressiivisuuttaan.
Parasta tässä kirjassa on taistelukoulun oppilaiden monipuoliset erikoiskyvyt, joihin Suorsa on selvästi panostanut. Kirja on selvästi saanut vaikutteita useista dystopia-kirjasarjoista: Teganin immuunius muiden kyvyille ja oman kyvyn laajantaminen muiden suojaksi, kuin myös koulun johtajan Cedrigin kyky lukea ajatuksia koskettamalla, tuo hyvin vahvasti mieleen Stephenie Meyerin Twilight-sarjan. Oppilaiden harjoitustehtävä suljetulla maastoareenalla muistuttaa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan peliareenaa. Koulun kammottava johtaja Cedrig karmaisevine tekoineen tuo mieleen erehdyttävästi Nälkäpelin presidentti Snow:n. Veronica Rothin Outolintu-trilogiasta taas muistuttaa muun muassa koulun taisteluharjoitukset. Teganin äkkipikaisuus taas tuo mieleeni Sally Greenin Puoliksi Paha -trilogian päähenkilön Nathanin, joka heiluttelee nyrkkejään tuon tuostakin ja haistattelee joka toiselle vastaantulevalle.
Tarinan romanssipuoli on minusta sydäntäsykähdyttävän ihanaa ja Dante niin täydellisen söpö kovanaama. Käsittämättömän hyvin Evanescent - Katoavainen koukutti minut, ja odotan ehdottomasti tarinalle jatkoa. Haluaisin ehdottomasti tietää enemmän myös Lunar-Eclipse valtion rakenteista geenimanipulaatioineen.
Päähenkilö Tegan on alusta saakka hyvin vahva, määrätietoinen ja aggressiivinen henkilö. Hänen väkivaltaisuutensa on siinä määrin rajua, että se saa minut hätkähtelemään: hän mojauttaa tuosta noin vaan ystäväänsä, hölmön tyttömäiseksi kuvailtua Alishaa turpaan (kirjaimellisesti), jos tämä edes leikillään härnää ystäväänsä. Hän paiskaa ystävänsä päin pöytää, kun lupaa opettaa tätä taistelemaan. Hän on siis suoraan sanottuna kamala ihminen, jolle en alkuun soisi yhtään ystävää. Onneksi Tegan hiukan rauhoittuu tarinan edetessä ja lopettaa ystäviensä mukiloimisen, sillä en olisi jaksanut lukea kirjaa enää yhtään pidemmälle.
Teganin väkivaltaisuus saa syyn, kun heti kirjan alusta valotetaan hänen lapsuuttaan. Hänen väkivaltainen isänsä kun on kouluttanut tyttöään soturiksi lähinnä alistamalla, kiduttamalla ja lähes päästämällä useasti tytön päiviltään. Mietinkin, että noinkohan kukaan olisi selvinnyt lähellekään täysijärkisenä tuollaisen isäsuhteen jälkeen. Tegan kuitenkin onneksi pehmenee kirjan loppua myöten ja kykenee jopa laskemaan leikkiä itsestään ja rakastumaan.
Teganin suhde kuolleeseen isäänsä on välillä ristiriitainen: vaikka hän muistelee isänsä kyseenalaisia kasvatuskeinojaan katkerana, välillä hän tuntuu ihannoivan isänsä muistoa ja perustelevan sillä aggressiivisuuttaan.
Parasta tässä kirjassa on taistelukoulun oppilaiden monipuoliset erikoiskyvyt, joihin Suorsa on selvästi panostanut. Kirja on selvästi saanut vaikutteita useista dystopia-kirjasarjoista: Teganin immuunius muiden kyvyille ja oman kyvyn laajantaminen muiden suojaksi, kuin myös koulun johtajan Cedrigin kyky lukea ajatuksia koskettamalla, tuo hyvin vahvasti mieleen Stephenie Meyerin Twilight-sarjan. Oppilaiden harjoitustehtävä suljetulla maastoareenalla muistuttaa Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan peliareenaa. Koulun kammottava johtaja Cedrig karmaisevine tekoineen tuo mieleen erehdyttävästi Nälkäpelin presidentti Snow:n. Veronica Rothin Outolintu-trilogiasta taas muistuttaa muun muassa koulun taisteluharjoitukset. Teganin äkkipikaisuus taas tuo mieleeni Sally Greenin Puoliksi Paha -trilogian päähenkilön Nathanin, joka heiluttelee nyrkkejään tuon tuostakin ja haistattelee joka toiselle vastaantulevalle.
Tarinan romanssipuoli on minusta sydäntäsykähdyttävän ihanaa ja Dante niin täydellisen söpö kovanaama. Käsittämättömän hyvin Evanescent - Katoavainen koukutti minut, ja odotan ehdottomasti tarinalle jatkoa. Haluaisin ehdottomasti tietää enemmän myös Lunar-Eclipse valtion rakenteista geenimanipulaatioineen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews