Mitä käy, kun ihminen ei hallitse kostonhaluaan ja himojaan?
Ísafjörðurin poliisipäällikkö Jakob Johanson osallistuu naisystävänsä Guðrúnin perheen keskitalven juhlaan, Þorrablótiin. Tunnelma on koholla, ihmiset tanssivat ja viihtyvät yhdessä. Juhlaväki on juuri asettautumassa perinneruuista koostuvan ison pöydän ääreen, kun Jakob tajuaa, että jokin on pahasti pielessä.
Rikostutkija Hildur Rúnarsdóttir saapuu työparinsa Einarin kanssa Flateyrin kylään selvittämään kummallista rikosta. Mitä tapahtui suomalaiselle liikemiehelle kummitustarinoista tunnetun kirjakaupan yläkerrassa?
Dísa on toiminut poliisin tiedonantajana, mutta hänen tuntemiensa rikosten virta on ehtynyt. Hän päättää käyttää liikenevän ajan vapaaehtoistyöhön turvakodilla. Dísa tietää, miltä tuntuu, kun ihmiset katsovat ohi eikä poliisista ole apua. Hän ei suostu, että kukaan joutuu enää kääntämään toista poskeaan.
Talven pimeinä hetkinä Hildurin elämässä tapahtuu käänne, joka tekee hänet onnelliseksi. Mutta Länsivuonoilla kosto ja armo lähestyvät samasta suunnasta.
I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.
I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.
My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.
Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.
I just love writing!
Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo
All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road
Satu Rämö
PS: ...and here are some awards & nominations I've got so far: Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October ’24) Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk) Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur) Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk) Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur) Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022 Nominee ‘Johtolanka’ Prize 2023 (for Rosa & Björk) Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur) Nominee ‘Tulenkantaja’ Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)
Ehdottomasti Hildur-sarjan paras osa! Suurin positiivinen yllätys oli muissa osissa toistomaisen Hildurin ja Islannin esittelyn minimointi. Juoni oli todella selkeästi rakennettu, ja sisarus/perhesokkelo oli siirretty pois Hildurin perheestä muualle. Hyvä päätös, sillä en tiedä olisinko kestänyt enää yhtäkään kadonneen perheenjäsenen mahduttamista tämän kyseisen perheen tarinaan. Tän sarjan eka vitonen!
Itsenäisenä tarinana perushyvä dekkari. Sarjan osana aiheutti lähinnä ärtymystä ja turhautumista. Olisin toivonut, että tietyt hartaudella pohjustetut juonikaaret olisi viety sarjan aikana loppuun, mutta ei sitten.
Huohh… saimpahan tän kirjan loppuun. Oli jotenki tosi puuduttavaa ja piti välillä oikein taistella et jakso lukee useemman kuin yhen luvun kerralla. Kieli oli musta tosi tönkköä, mut oon kiinnittäny samaan huomiota jo aiempien tän sarjan kirjojen perusteella. Lisäks mua ei kiinnostanu Disa ollenkaan, vaan olisin toivonu enemmän Hildurin sukulaisiin liittyvää tarinaa lisää, musta tää Disan hahmo oli niin irrallinen tähän Hildurin tarinaan ja aikaisempiin kirjoihin, joiden aiheena on ollu lähinnä Hildurin sukulaiset. Loppu oli yllättävä ja surullinen😭
Islanti-sarjan juoni on taattua Nordic Noiria. Rämön kirjoitustyyli on kuitenkin aivan liian alleviivava enkä voi suositella kirjojen lukemista. Äänikirjana tämä ei töki aivan niin pahasti. Mielestäni Disa oli parempi kuin pari aiempaa sarjan teosta.
Kulkee ehdottomasti jouheammin kuin aiemmat osat. Hahmoihin on saatu lisäsävyjä ja juoni pysyy suht mukavasti kasassa. Disa on hahmona inasen Lisbeth Salander -pastissi, mutta sellaisenakin varsin mukiinmenevä. Tuntuu, että sarjaa aiemmin riivanneet lastentaudit on nyt sairastettu (sis. mm. karikatyyrimaiset hahmot, alleviivaten auki selitetyt juonenkäänteet, mukaan ujutetut Islannin matkailumainokset). Tästä voi lähteä uudenlainen kehityskaari!
Dekkarina yllättävän toimiva ja koossa pysyvä, kirjailija on onnistunut karsimaan aiemmissa kirjoissa esiintyneitä turhia rönsyjä. Enää ei hehkuteta Islannin luontoa ja opeteta kulttuurista joka välissä. Suvunkin asiat on saatu jo kutakuinkin järjestykseen.
Silti en edelleenkään pidä Rämön selittelevästä tyylistä ja ohuista poukkoilevista henkilöhahmoista. Yllättäviä Suomi-kytköksiä pulpahtelee esiin epäuskottavan paljon.
Kirjailijalla olisi ollut tilaisuus käsitellä ihmiskauppaa ja maahanmuuttoa paljon moniulotteisemmin. Kirjan inspiraationa mainitaan yksi ihmiskauppatapaus, josta ei tullut tuomiota. Näin vakavan ja äärimmäisen rikosjuonen kohdalla olisin odottanut perusteellisempaa lähdekritiikkiä ja perehtymistä todellisiin, oikeudessa käsiteltyihin rikostapauksiin. Tarinan keskeisille rikoksille olisi ollut tärkeää löytää uskottava esikuva, mielellään tapaus, jossa rikoksista on annettu tuomio.
Maahanmuuttokriittisyyttä olisi voinut käsitellä moniulotteisemmin. Monille monikulttuurisuuden vastustaminen liittyy myös ihmiskaupan ja hyväksikäytön vastustamiseen. He vastustavat sitä, että ihmisiä tuodaan esim. Suomeen hyväksikäytettäviksi. Tämä näkökulma jää kirjassa kokonaan sivuun. Sen sijaan maahanmuuttokriittinen henkilö kuvataan ilkeäksi ja vastenmieliseksi, jolloin myös hänen huolensa on helppo sivuuttaa. Kirjan ihmiskuva jää mustavalkoiseksi: maahanmuuttajat esitetään hyvinä ja heidän kriitikkonsa pahoina.
Kirjassa unohdetaan, että kulttuuriset ja yhteiskunnalliset lähtökohdat voivat vaikuttaa sopeutumiseen. Niitä pitäisi kuitenkin tarkastella ilman yksinkertaistavia vastakkainasetteluja.
Tämä liittyy myös kirjan suomalaisista mieshahmoista rakentuvaan kuvaan. Suomessa on tällä hetkellä paljon keskustelua seksuaaliväkivallasta ja sellaisesta tuontirikollisuudesta, jota tässä mittakaavassa ei ole aikaisemmin ollut. Tässä tilanteessa on kiinnostavaa tarkastella, millaista kuvaa suomalaisesta miehestä ja suomalaisuudesta Satu Rämö rakentaa. Hän on suomalainen kirjailija, joka asuu Islannissa ja jolla on islantilainen puoliso. Hän on rakentanut todella oudon kuvan suomalaisesta miehestä islantilaisille ja muille kansainvälisille lukijoille.
Kirjan suomalaiset mieshahmot ovat erilaisia, mutta heidän kuvauksessaan toistuvat ongelmallinen isyys, epävarmuus ja kyvyttömyys kantaa vastuuta. Äärimmäisen julma ihmiskauppias ja Jakob, joka on omassa elämässään ja vanhemmuudessaan haparoiva, muodostavat yhdessä varsin erikoisen kuvan suomalaisesta miehestä. Onneksi Jakob löysi islantilaisen naisen, niin hän sai vähän ryhtiä elämään. Toiselle kävi vähän huonommin, kun ei tavannut islantilaista naista ja hän kykeni äärimmäisen julmuuteen jopa omaa lastaan kohtaan.
Erityisen ongelmallista on, että äärimmäinen rikosjuoni yhdistetään suomalaiseen mieheen, vaikka kuvatun kaltainen ihmiskauppa ei vastaa Suomessa tunnettua rikollisuutta eikä ole suomalaiseen kulttuuriin kuuluva ilmiö. Muihin kulttuureihin tällaista julmuutta voi yhdistää jo rikoshistorian perusteella, mutta suomalaiseen kulttuuriin ei. Suomessa ihmiskauppa on pitkälti tuontitaustaista rikollisuutta. Tällaisten ilmiöiden yhdistäminen suomalaisuuteen ilman uskottavaa todellisuuspohjaa on vähän sama kuin väittäisi karjalanpaistin olevan yleinen ruoka Lähi-idässä. Lukijan pitäisi tuntea asiayhteys ymmärtääkseen, että nyt kirjailija käyttää mielikuvitusta ja väiteellä ei ole minkäänlaista totuuspohjaa.
Kirjailijalla olisi ollut mahdollisuus tuoda esiin vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä ja samalla rakentaa eri näkökulmia edustavista ihmisistä uskottavia, moniulotteisia henkilöhahmoja. Se olisi ollut huomattavasti kiinnostavampaa kuin mustavalkoinen asetelma, jossa ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja.
Lopetin kirjan lukemisen monta kertaa, mutta pääsin lopulta loppuun asti. Kyse on kuitenkin rikosromaanista eikä fantasiasta, ja siksi tämän kirjan lukeminen vaati luonnetta. On jännää, miten politiikan ja poliittisten aatteiden sekoittaminen voi sekoittaa koko kirjailijan.
Seuraavaan kirjaan toivon neutraaliutta. Tiedän, että kirjailija pystyy parempaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tykkäsin muuten kovasti, mutta Jakob menetti kyllä kaiken arvostuksen pettämisellä. Oli muutenkin mun mielestä turha subplot. Olin kanssa tavallaan pettynyt, ettei Hildur kuollut lopussa. Ois ollu hyvä päätös koko sarjalle ja olin valmis jättää monta asiaa pysyväksi mysteeriksi, jos siihen ois päättynyt. Esim. mitä hämäräpuuhia Rosa touhuaa ja kuka on Rakelin hauta-arkussa. Toki Huldasta ois kiva lukea oma kirja.
Jos jossain tää kirja onnistu niin sen vakuuttamisessa että Disa menetti kätensä syövälle. Olin aiemmin ihan varma, että Disan yksikätisyys oli Arnin ja Marian jonkin sortin kurinpalautuksen tuotos.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pidin siitä, että tässä osassa tarina ei kietoudu niin paljon Hildurin perheen ympärille, se alkoi käydä jo aika epäuskottavaksi. Muuten juoni tuntui kuitenkin vähän mitäänsanomattomalta, hyvin perusdekkari. En myöskään ymmärrä Raamatun lainausten tarkoitusta, ne eivät tuoneet tarinaan mitään ja olivat mielestäni kummallinen turha lisä.
Parempi kuin edeltäjät! Jotenkin selkeämpi juoni, joka eteni sujuvaan tahtiin. Lopetus oli hyvä, vaikkakin pieni miinus siitä, että tismalleen samanlainen lopetus on yhdessä Kristina Ohlssonin kirjassa… 🫣
This entire review has been hidden because of spoilers.
Äänikirja. Selkeästi parannus pariin edelliseen sarjan osaan verrattuna. Juoni vei mennessään ja oli selkeä. Hahmot välillä ärsyttävät, mutta sellaisiahan oikeatkin ihmiset ovat. Yhteiskunnalliset teemat pysyivät vahvoina mukana.
Tämä on paras kirja tästä kirjasarjasta. Vähemmän sivun täytettä yksityiskohtaisella kuvauksella tyhjänpäiväisistä asioista joka todella ärsyttävää. Hyvä ja tapahtumarikas juoni.
Odotin enemmän tältä kirjalta. Alku oli hyvä ja lupaava, mutta kyllä keskikohdasta eteenpäin lukutahti hiipui ja ei meinannut saada otetta. Oisin toivonut enemmän Disaa.