Sori vaan, se on totuus

by Katariina Romppainen

Seiskaluokkalainen Senja on valehdellut uusille kavereilleen asuvansa arvostetulla Hunajakylän asuinalueella, koska huonomaineinen vuokratalo ja siivooja-yksinhuoltajaäiti hävettävät. Isästään Senjalla on tiedossa vain nimi ja vanha valokuva.

Yllättäen äiti päättää lähteä Norjaan tienaamaan kunnolla ja jättää Senjan isänpuoleisten sukulaisten hoiviin. ”Uudet” sukulaiset asuvat huvilassa Hunajakylässä, ja alkujärkytyksestä toivuttuaan Senja on onnesta soikeana, varsinkin kun isänkin tapaaminen vihdoin järjestyy. Mutta koko totuus ei ole vielä suinkaan paljastunut… Katariina Romppaisen nuortenromaani Sori vaan, se on totuus kuvaa tarkkanäköisesti sitä, millaista on olla köyhä nuori, kun shoppailu ja älypuhelimet ovat koulukavereille itsestäänselvyys. Romaani käsittelee oivaltavasti myös isän kaipuuta ja rehellisyyden merkitystä.

230 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Jo 2016 kirjoitettu, tällöin minulta ohitse mennyt, Katariina Romppaisen realistinen nuortenkirja Sori vaan, se on totuus on muuttunut taas ajankohtaiseksi paitsi lapsiperheköyhyyden lisääntymisen myös Ylen tänä vuonna tekemän Sori siitä -sarja-adaptaation myötä. Pääosassa on seiskaluokkalainen Senja, joka uudessa paremman alueen koulussa yrittää saada kavereita ja päätyy valehtelemaan taustastaan. Senja häpeää köyhää vuokrakerrostalokotiaan sekä yksinhuoltajaäitiä, joka on siivooja. Aivan kaikkea ei kerro myös hänen äitinsä, eikä Senja tiedä totuutta isästäänkään, jota ei ole koskaan tavannut. Syntyy dramaattinen valheiden verkosto, jonka lävitse Senja yrittää luovia tiensä. Sori vaan, se on totuus on sympaattinen ja koskettavakin yhdistelmä perhe- ja kaverisuhteiden kipukohtien kuvausta yhdistettynä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden teemaan.
Pidin kovasti Sori vaan, se on totuus -kirjan koukuttavasta juonesta sekä siitä, että hahmot olivat moniulotteisia. He tekivät virheitä, mutta eivät typistyneet vain yhteen ominaisuuteensa. Kerronta tempasi mukaansa ja sivuille mahtui napakasti sekä ihastusta, valheen hapattamaa ystävyyttä sekä monimutkaisia perhesuhteita. Teknologia on ehtynyt muuttua vuodesta 2016 (vaikka kirjassa visusti yritettiinkin hieman kankeasti jättää mainitsemasta “yhteisöpalvelujen” nimiä), mutta muutoin valitettavasti taloudellisen eriarvoisuuden teemat ovat entistäkin tärkeämpiä. Hieman minua häiritse se, että kirjassa lopulta vaurastumisen nähtiin vähän liikaa olevan kiinni vain hahmojen omista valinnoista ja olevan korjattavissa helposti “ottamalla itseään niskasta kiinni”, mitä minä en allekirjoita ollenkaan. Hienosyisemmin köyhyyttä käsittelee Mila Teräksen uutuus Iso hyppy. Valheiden verkostojen ja kipeiden perhekuvioiden kuvauksessa sen sijaan Sori vaan, se on totuus loistaa.
Arvio myös blogissa Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Kirja kertoo seiskaluokkalaisesta Senjasta, joka elää kaksin äitinsä kanssa. Senja häpeää sitä, hänen elämästään puuttuu isä. Hän häpeää ahdasta vuokrakerrostalokämppää sekä lähiötä, jossa hän asuu. Hän häpeää myös äitinsä työtä siivoojana.

Onneksi Senja on saanut uudesta koulusta uuden ystävän, Iinan. Kokemansa häpeän takia Senja on kuitenkin valehdellut paljon elämästään Iinalle, esimerkiksi paikan, jossa asuu. Tämä aiheuttaa ongelmia muun muassa silloin, kun Iina kutsuu jatkuvasti itsensä Senjan luokse kylään.

Senjan elämä muuttuu kuitenkin äkisti, kun hän saa elämäänsä mukaan uusia ihmisiä ja paikkoja, joiden myötä hänen unelmansa alkavat vihdoin toteutua. Mutta tuovatko ne kaivattua onnea sittenkään? Ainakaan valehtelua ei voi jatkaa loputtomiin.

Löysin tämän kirjan kirpputorilta, ja se oli jäänyt mieleeni, sillä eräs oppilaani piti tästä seiskaluokalla hyvän kirjaesitelmän. Kirjaesitelmät toimivat usein hyvinä kirjavinkkauksina, myös opettajille.

Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen, ja luinkin sitä yhdeltä istumalta lähes sata sivua, kun sen aloitin. Tapahtumat etenevät jouhevasti, ja kerronta toimii. Henkilöt ja heidän väliset suhteet ovat riittävän mielenkiintoisia. Uskon, että monet nuoret samaistuvat Senjan kokemiin tunteisiin. Usein peilataan omaa perhettä ystävien perheisiin. Omaan kotiin ei ole välttämättä aina helppo tuoda kavereita.

Hyvä nuortenkirja siis! Jos pidit Nadja Sumasen Rambo-romaanista, pidät todennäköisesti tästäkin!

[Mira · Rating 3 out of 5]

Tän luin ekan kerran joskus alakoulussa ehkä kolmannella luokalla (ja olin siis unohtanut tän kirjan olemassaolon tähän vuoteen saakka) ja muistan, että silloin tykkäsin tästä kovasti.
Nyt kun luin tän uudestaan kuuden vuoden jälkeen, niin en tykännyt tästä niin paljoa kuin pienenpänä.Ei siis huono kirja ollenkaan, muttei enään mikään lemppari.
Oli silti lukemisen arvoinen.

[Jonna · Rating 4 out of 5]

Tämä oli hyvä, mutta ei ihan viittä tähteä. Alku oli tylsää teiniangstia ja sitten päästiin asiaan. Ihan kiva lukukokemus kyllä.

[Arska-täti · Rating 4 out of 5]

Kirja kertoo 7-luokkalaisesta Senjasta, joka on joutunut muuttamaan usein paikasta toiseen äitinsä kanssa. Nyt he ovat muuttaneet Tampereelle, äidin kotiseudulle. Koulussa luokan tytöt tekevät selväksi, että alue, jossa Senja asuu, on köyhien ja juoppojen asuinaluetta, eikä Senja sen vuoksi kehtaa paljastaa totuutta kodistaan. Vähitellen valheiden verkko vain kasvaa, ja hän joutuu keksimään yhä monimutkaisempia selityksiä totuuden salaamiseksi. Kun äiti sitten ilmoittaa, että hän lähtee kesäksi Norjaan työreissulle, ja että Senja saa muuttaa asumaan isovanhempiensa luoksi (joiden hän luuli jo kuolleen), soppa pahenee entisestään. Onneksi hän saa sentään vihdoin tutustua isäänsä, joka asustaa kaukana Lapissa. Mutta käydessään isänsä luona Senja tajuaa, että hän ei olekaan ainoa joka on turvautunut valheiden verkkoon.

Mielenkiintoisesti rakennettu tarina nuoruuden vaikeuksista ja syvälle haudatuista salaisuuksista. tarinassa ei ole vain yhtä "valehtelijaa" vaan rri henkilöiden valheet nivoutuvat hauskasti yhteen.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttävä ja kiva kirja, eiköhän tätä seiskoille vinkkaa. Loppu taputeltiin ehkä vähän liian nopeasti ja täydellisesti, mutta pidin siitä että romantiikka ei noussut liiaksi tarinan pääösaan, ja teinin mielenmaisemaan päästiin mielestäni onnistuneesti sisälle. Ärsytti kyllä välillä Senjan suhtautuminen äitiinsä, mutta kyllä sen omista teiniajoista muistaa ettei elämän realiteetit olleet ihan täysillä vielä silloin hallussa.

[Milla · Rating 2 out of 5]

Jos voisin antaa puolikkaita tähtiä, olisi tämä ehdottomasti ansainnut kahden tähden päälle vielä puolikkaan. Nopealukuinen ja kepeästi kirjoitettu teos, joka kuitenkin mukavasti avaa mahdollisuuksia syvemmälle keskustelulle. Juonenkäänteitä riittää, mutta mielestäni loppu on liian helppo. En sulata sitä tuollaisenaan!

[Lilja · Rating 4 out of 5]

En nyt tiiä oliko tää ihan neljän tähden arvonen mut lopulta se teki mut nii iloseks et oli pakko antaa😭😭 ja oli tää jotenki sulonen oisin varmaa muutama vuos sit antanu tälle viis tähtee mut oli tää tällee vanhempanaki super hyvä!!

[Marikki · Rating 2 out of 5]

Työlukemista edelleen. Hyvä, ajattelua avartava kirja nuorille. Aikuiselle liian suoraviivainen, ja äidin ratkaisut olivat epäuskottavia.

[Lotta · Rating 2 out of 5]

Ihan viihdyttävä kirja vaikka en kohderyhmää ollutkaan eivätkä käänteet olleet mitenkään realistisia.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Julkaistu Virikkeitä 4/2015

Katariina Romppaisen uutuus käsittelee monessa perheessä kohdattavaa ongelmaa: rahat eivät riitä muuhun kuin pakollisiin menoihin. Senja elää kahdestaan äitinsä kanssa, ja joutuu tyytymään käytettyihin vaatteisiin, halvimpaan einesruokaan ja vanhan malliseen älykännykkään. Luokkakavereilleen hän on uskotellut, että asuu kaupungin vuokratalojen sijaan hienolla asuinalueella ja on varakkaampi kuin oikeasti on. Valheessa on kuitenkin vaikea pysyä: ystävät haluaisivat tulla käymään, toisinaan on vaikea muistaa, mitä tuli kerrottua ja pidemmän päälle valehteleminen alkaa tuntua pahalta.

Senjan elämä muuttuu, kun hänen äitinsä saa muutaman kuukauden työkeikan Norjasta. Senja muuttaisi siksi aikaa isovanhempiensa luokse. Senja ei ole koskaan tavannut isovanhempiaan, sillä hänen äitinsä on nuorempana katkaissut kaikki välit Senjan isän puoleisiin sukulaisiin. Senja ei voi uskoa korviaan tai silmiään, kun käy ilmi, että isovanhemmat asuvat Hunajalaaksossa, kaupungin varakkaimmassa kaupunginosassa. Juuri siellä, missä Senja on ystävilleen väittänyt asuvansa. Isovanhempien kautta Senjalle avautuu myös mahdollisuus päästä tapaamaan isäänsä. Isästä on tullut Senjan mielikuvituksessa täydellinen tyyppi, rento, mutta kuitenkin isällinen hahmo, joka ymmärtää häntä paljon paremmin kuin äiti. Reissu isän luokse ei vain loppujen lopuksi mene niin kuin Senja oli kuvitellut, ja Senja joutuu näkemään totuuden isästään.

Kirja ei saarnaa eikä tuomitse, muutamia epäuskottavia kohtauksia löytyy, mutta pääosin pystyin uskomaan Senjan kokemuksia elämästä ja miltä ne tuntuvat. Uskoisin, että kaikki nuoret käyvät läpi tunteita siitä, että pitäisi olla tietynlainen sopiakseen joukkoon. Jos on erilainen, joutuu porukan ulkopuolelle. Kaikilla meillä on toisinaan tarve esittää olevamme joku muu kuin se, joka oikeasti olemme. Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun kulissit alkavat kaatua ja valheet paljastua. Totuuden myöntäminen itselleen ja ystävilleen on vaikeaa, mutta totuus myös vapauttaa. Se tuo esiin ne henkilöt, jotka oikeasti pitävät sinusta siksi, että olet sinä, ei vain siksi, että asut jossain tietyssä paikassa tai koska sinulla on paljon rahaa.

Romppainen on aikaisemminkin käsitellyt kirjoissaan nuorten elämän vaikeita asioita, ja hän hoitaa asian hyvin. Sori vaan, se on totuus on sopivan mittainen ja helposti lähestyttävä kirja hankalasta aiheesta.

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Nuorten kirja rahallisesta eriarvoisuudesta, ystävyydestä ja valehtelusta. Mitä käy kun siirtyy taas uuteen kouluun, ja saadakseen ystäviä valehtelee vanhemmistaan, näiden töistä ja siitä missä asuu ettei vaikuttaisi ihan köyhältä luuserilta uusien kavereiden silmissä? Entä kun äiti saa töitä ulkomailta ja pitää muuttaa isovanhemipien luo joita ei ole vielä ikinä tavannut, koska isästään ei tiedä mitään? Senja joutuu kokemaan monenlaisia asioita eikä pienimpänä niistä ole oman isän tapaaminen ekan kerran elämäsään (melkein, sitä ei lasketa jos on yksivuotiaana hänet nähnyt). Ja selviää sekin ketkä ovat oikeita ystäviä ja onko rahalla niin paljoa merkitystä elämässä. Ihan ok kirja yläkouluikäisille nuorille. Tykkäsin kun oli muutama persoonallisempikin tyyppi tässä kirjassa.

[Mana · Rating 4 out of 5]

Yllätti positiivisesti. Alussa vähän tylsähkö, kun keskityttiin vain Senjaan, hänen valheeseensa ja siihen miten perseestä on olla köyhä teini. Sitä mukaa kun tuli lisää henkilöitä ja lisää valheita kirja parani huomattavasti. Olin melkein kirjan lopussa ja päätin antaa 3/5 tähteä mutta sitten alko valheet paukkumaan auki sellasessa kaliiberissa että oli pakko nostaa 4/5. Romantiikkaosuus oli hoidettu mielestäni hyvin, en kestä poikaihkutusta. Tässä oli asiallista poikaan tutustumista. Kaikki tässä kirjassa valehtelee! Hyvä ja kunnon mittainen nuortenkirja. Meni vinkkauslistalle, harmi ettei tämä ole mitään genreä, en saa kaseille vinkattua.

[Markku Kesti · Rating 3 out of 5]

Ei paskempi, muttei loistavakaan. Senjan valehtelut meinaavat karata lapasesta kun hän ei kehtaa tunnustaa kavereilleen olevansa köyhä yksinhuoltajan lapsi. Ratkaisut ongelmiin tulevat vähän köpöisen kevyesti, mutta tämä sopii sitten toisaalta niille ok lukijoille jotka eivät halua liikaa jännitystä ja ahdistusta kirjoista. Romppaisella on ennenkin ollut näitä etelä vs. pohjoinen ja erilaisuus teemoja. Ratkaisuja kirjailija ei ole joko pystynyt tai halunnut tarjota. Toivon jälkimmäistä, joten menköön kolmella tähdellä.

[Pia · Rating 3 out of 5]

Kolmen tähen kelpo rykäsy, puolustaa paikkaansa kahesta(kkiin) syystä: soppii myös heikommin lukeville ja tiukasta aiheesta huolimatta angstissa ei ryvetä kö nilkkoja myöten vaan. Ja niille, jotka arvostaa juonenkäänteitä, nii niitä tässä on - jonku mielestä vähän liiankin kanssa.

Mutta kiskaisi hyvin mukaansa, kahteen tuntiin paukutin menemään hiljaisena tiski-iltana.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Ei huono. Ei maailman paraskaan. Kirjan nimi ja sen hokeminen oli vähän turhaa ja rasittavaa. Kiva kirja sillä tavalla, että hankalat aiheet käsiteltiin ei-niin-ahdistavasti. Sopii siis vähemmän angstisillekin lukijoille. Kohderyhmä ehkä kutosista seiskoihin.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Kun kaikilla muilla on... Joskus se on totta.

Uusköyhyyden lisäksi Romppainen on saanut kirjaansa mielenkiintoisen sukukuvion katkenneine perhesuhteineen kaikkineen. Aika paljon asiaa yhteen kirjaan, mutta ainakin tämä lukija ahmi jutun kerralla. Erilaisia erilaisuuksia.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Täsmäkirja niille arkirealismia toivoneille vitosen tytöille.