Pajulinnun huuto jatkaa Päivi Alasalmen edellisen romaanin, Joenjoen laulun, tarinaa 1500-luvun saamelaiskylässä. Soruia on synnyttänyt pirkkalaisen Kaukomielen lapsen ja palannut kotiinsa. Soruia kantaa häpeää siitä, että hänen pieni poikansa on vieraalla verellä merkitty.
Kaukomieli ilmestyy miehineen saamelaisten kylään hakemaan veroiksi turkiksia ja kultaa. Joukossa on mukana hänen poikansa Tornia, joka haluaa luoda yhteyden Soruiaan. Pirkkalaisten pappi yrittää käännyttää väkivalloin saamelaisia kristinuskoon, mutta heille noitarumpu ja jumalille uhraaminen ovat elintärkeitä. Lopulta tilanne käy sietämättömäksi, ja Soruian on jälleen otettava kohtalo omiin käsiinsä.
Pajulinnun huuto on kiehtova, taianomainen ja julma tarina, joka kuvaa Saamen kansan lohdutonta kohtaloa suomalaisten valloittajien armoilla. Se on myös taitavasti kirjoitettu romaani ihmismieltä riivaavista ikiaikaisista tunteista: säälimättömyydestä ja menetyksestä sekä surusta joka muuttuu vihaksi.
Sarjan edellinen kirja oli sekava, enkä pitänyt sen jaottelusta, mutta tämä Pajulinnun huuto onkin sitten ihan toista maata. Soruian tarina saa jatkoa. Saamelaisten vanhat tarut ja uskomukset värittävät kertomusta. Suomaalainen Kaunomieli on palannut Aanariin miehineen ja Soruijan näkijän kyvyt alkavat tulla paremmin esiin. Kirja nostatti tunteita ja annankin sille 4 tähteä koska 4,5 ei voi antaa.
Mikä loistava jatko-osa Alasalmen saamelaistrilogian ensimmäiselle osalle (Joenjoen laulu). Ensimmäisessä osassa en pitänyt useista eri tarinoista, jotka tekivät kirjasta katkonainen. Tässä ylimääräiset näkökulmat ja aikatasot on hylätty, ja kirja keskittyy 1500-luvun saamelaiskylään ja päähenkilö Soruian tarinaan. Varsinkin loppu kohotti sykettä, hurja ja kauniisti kuvattu tarina.
Alasalmen eleetön, maaginen teksti kuljettaa lukijan 1500-luvun Saamenmaahan. Romaani jatkaa Joenjoen laulussa alkanutta tarinaa nuoresta saamelaisnaisesta, viisaasta, oikeamielisestä Soruiasta. Juuri hänen tarinaansa olin toivonutkin jatkoa. Häneen on helppo samaistua, ja lukija elää kaikki tunteet Soruian rinnalla, kuin ne olisivat omia. Romaanissa taistellaan ahneita, väkivaltaisia pirkkalaisia vastaan, jotka - mukanaan munkki Tuomas - kylvävät tuhoa raaimmin mahdollisin tavoin. Rakkaus kantaa ja luonto suojelee omiaan. Herkkä, vahva, uniinkin asti tuleva romaani, nimeä myöten.
Kirja jatkaa Joenjoen laulusta tutun Soruan tarinaa. Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle. Kirjassa tulee hyvin esille vastakkainasettelu, mikä saamelaisten ja muiden välillä on vallinnut paljon myöhemminkin - tosin eri asioissa. Saamelaisilla on omat luonnon Jumalansa sekä näkijöitä ja tietäjiä, jotka ohjaavat heidän elämäänsä. Valtaväestö taas yrittää käännyttää saamelaisia kristinuskoon ja ryöstää heidän luonnosta saadut rikkautensa. Kirja on hyvää aikansa kuvausta saamelaisten elämästä, perinteistä ja uskomuksista laajemminkin.
Hyvä kirja, sijoittuu 1500-luvun Saamenmaalle. Jatkoa teokselle Joenjoen laulu, joten se kannattaa lukea ensin. Kirjassa saamelaiskylän asukkaat törmäävät pirkkalaisten pakkokäännytyksen ja kullanhimoon verisin seurauksin.
Jatkoa Joenjoen laulun yhteen tarinaan. Mielenkiintoista lukea 1500-luvun saamelaiskylän elämästä. Hyvin kirjoitettu, kiinnostava ja julmakin tarina; ei ihan tuttua Alasalmea, mutta hyvä kirja.