The Whore Mother

by Shaun Herron

John McManus joined the Provisional wing of the IRA, to assuage his conscience. Now he wants nothing more that to escape the world of mindless violence and brutality in which he finds himself enmeshed. Pursued by IRA gunmen, he flees the length of Ireland by automobile, by bus, on foot desperately struggling to outrun the consequences of his past. Two women conspire to help him flee his pursuers: Kate Burker who passion for Joh and her for her country rages even in the shadow of gunmen; and Brendine Healy, an American girl who should never have left Boston. He cuts a wide swath across Ireland, encountering romantics and killers, and the courageous and decent people of both the North and the South.If one of the tests of a good novel is that its characters stick with the reader for weeks on end, and if another is that it informs him and makes him think, then The Whore-Mother is by both measures a superior novel. In it the agony of Ireland becomes a metaphor for the nature of violence itself."

255 pages, Paperback

First published June 28, 1973

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

Löysin Shaun Herronin "Pakene henkesi edestä" (Gummerus, 1974) -kirjan kirjaston kierrätyshyllystä ja nappasin sen mukaani, koska se näytti käsittelevän minua kiinnostavaa aihetta, Pohjois-Irlannin levottomuuksia. Lisäksi joskus sitä kaipaa ihan puhdasta aivot narikkaan -viihdettä. Olisiko tästä semmoiseksi?

Kirja kertoo Johnny McManus -nimisestä nuorukaisesta, joka idealismin puuskassaan liittyy IRA:n väkivaltaiseen siipeen, mutta tajuaa melko pian, ettei se ole häntä varten. Valitettavasti tasavaltalaisarmeijan kaverit eivät ole mitään nallekerholaisia, vaan kaikkeen ja vielä vähän enempäänkin kykeneviä sadisteja, eikä heidän kelkastaan ole mahdollista hypätä tuosta vaan... McManus joutuu pakomatkalle kintereillään keinoja kaihtamaton tappaja Powers.

Vuonna 1973 alun perin julkaistu "Pakene henkesi edestä" on kirjoitettu Pohjois-Irlannin levottumuuksien raivotessa karmeimmillaan: edellisenä vuonna kuolonuhreja oli ollut lähes viisisataa. Lieneekö juuri se syynä romaanin harvinaisen synkeään ja pessimistiseen maailmankuvaan? Toivo on kuollut tästä maailmasta, väkivalta peittää alleen järjen äänen, eikä koston kierteelle näy loppua. Loppuratkaisukin on melkoisen karu.

Jos kirjailija olisi ollut vähän taitavampi, olisi aineksista saanut irti ehkä muutakin kuin seksillä ja väkivallalla kuorrutetun eksploitaatioromaanin, mutta semmoiseksi tämä nyt lopulta jäi. Loppuun asti kirja oli silti luettava, vaikka irtolehtipainoksen kanssa ilmenikin pieniä ongelmia.