What do you think?
Rate this book
הפרפר חוצה את הכביש
המְתַוֵּךְ צולֵחַ סְבַךְ עשׂב,
מקיף את הבית בְּמשקפַים שחֹרים,
בְּכָרֵס תְּפוּחָה
פורשׂ את ידיו: "פֹּה יעבֹר הגבול."
"היער ההוא שָׁם." "החוף הזה כאן."
הקונים מהנהנים. מרימים רגלַים לַגֹּבה.
יָרד גֶּשם קֹדם לָכן.
והינשוף יושב בַּחֲלַל הָעֵץ,
מְצַפֶּה בְּרטט
שחובְבֵי הטֶּבע יסתלקו.
אֵוָה קִילְפִּי היא משוררת וסופרת פינית עטורת פרסים, שפרסמה עד כה יותר משלושים ספרים ושתורגמה לשפות רבות. שירתה מתמקדת בעיקר ביחסים בין אדם לרעהו – זוגיוּת, הורוּת, בדידוּת, חברוּת, התמודדוּת אמיצה עם הזִקנה ועם המוות – ובמארג הקשרים הסבוכים בין האדם לבין עולם החי והצומח.
מקיף את הבית בְּמשקפַים שחֹרים,
בְּכָרֵס תְּפוּחָה
פורשׂ את ידיו: "פֹּה יעבֹר הגבול."
"היער ההוא שָׁם." "החוף הזה כאן."
הקונים מהנהנים. מרימים רגלַים לַגֹּבה.
יָרד גֶּשם קֹדם לָכן.
והינשוף יושב בַּחֲלַל הָעֵץ,
מְצַפֶּה בְּרטט
שחובְבֵי הטֶּבע יסתלקו.
אֵוָה קִילְפִּי היא משוררת וסופרת פינית עטורת פרסים, שפרסמה עד כה יותר משלושים ספרים ושתורגמה לשפות רבות. שירתה מתמקדת בעיקר ביחסים בין אדם לרעהו – זוגיוּת, הורוּת, בדידוּת, חברוּת, התמודדוּת אמיצה עם הזִקנה ועם המוות – ובמארג הקשרים הסבוכים בין האדם לבין עולם החי והצומח.
270 pages, Paperback
First published January 1, 2000
About the author
Eeva Kilpi
50 books64 followersEeva Karin Kilpi (née Salo; 1928–2026) was a Finnish writer and feminist. Better known abroad than in Finland, her poetry, characterized as feminist humor, was discovered in the 1980s in Europe.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
December 10, 2019
Ihana Eeva Kilpi on aina ajankohtainen, ja on hämmästyttävää, että hän on puhunut voimakkain äänenpainoin luonnon, ympäristön ja eläinten puolesta jo 70-luvulla. Hienoa, että tästä teoksesta on tulossa uusintapainos huhtikuussa 2020.
Lukiessa tuntui kuin olisin tavannut pitkästä aikaa hyvän ystävän, sillä useimmat runot olivat tuttuja. Suomen kielessä rakastaa on vahva ilmaus, mutta Eeva Kilven kohdalla se ei ole yhtään liikaa: hän on lukijoidensa rakastama, ja minäkin rakastin tämän kokoelman lukemista ❤︎ Perhonen ylittää tien on edelleen ajankohtainen ja elämää monilta kanteilta luotaava hieno runokokoelma.
Lukiessa tuntui kuin olisin tavannut pitkästä aikaa hyvän ystävän, sillä useimmat runot olivat tuttuja. Suomen kielessä rakastaa on vahva ilmaus, mutta Eeva Kilven kohdalla se ei ole yhtään liikaa: hän on lukijoidensa rakastama, ja minäkin rakastin tämän kokoelman lukemista ❤︎ Perhonen ylittää tien on edelleen ajankohtainen ja elämää monilta kanteilta luotaava hieno runokokoelma.
January 13, 2019
Vaikuttava tekijä tämä Eve Shield: koskettavaa ihmettelyä ja tiukkoja kannanottoja ja viisasta näkemystä elämästä lyhyiden runojen muodossa
Kokoelma kestää monta lukukertaa.
Kokoelma kestää monta lukukertaa.
July 31, 2021
Luen harvoin runoja, mutta Eeva Kilpi yllätti. Hänen runonsa koskettivat syvälle sydämeen: ne ihastuttivat, naurattivat, itkettivät ja saivat pohtimaan. Aivan upea kokoelma, aivan upea runoilija.
August 11, 2024
On huikeaa, kun ihminen elää pitkän elämän. On vielä huikeampaa, kun kirjailija elää pitkän elämän, sillä sen myötä me lukijatkin pääsemme pitkän elämän matkalle mukaan. Tähän läpileikkaukseen Eeva Kilven tuotannosta on koottu runoja lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, niiltä vuosilta, kun kirjailijan fyysinen ikä on ollut 44-72 vuotta.
Osun aika hyvin tuohon ikähaarukkaan itse tällä hetkellä, ja monet kirjan runoista puhuttelivatkin varmaan juuri siksi - oma ikääntyminen, ikääntyvät vanhemmat ja heidän kuolemansa, lasten kasvaminen aikuisiksi ja entisten puolisoiden nostalginen muisteleminen, noin muutamia mainitakseni. Myös Kilven luontorunot osuivat, vaikka niitä olisikin paljon vähemmän kuin olisin ennakkoon ajatellut.
Kilven runot yllättivät myös arkisuudellaan. Useasti julkisuudessa siteeratut hitit erottuivat kokoelmasta timantinkovina kiteytyksinä, mutta iso osa runoista tuntuivat runoilijan monologilta hänen yrittäessään tehdä omista ajatuksistaan selkoa. Varhaisempien kokoelmien aforismityyppinen ilmaisu laventuu vuosien myötä suoranaiseksi jaaritteluksi, kunnes vanhenemista ja kuolemaa koskevat viimeiset sivut pystyvät taas tiivistymään oleelliseen.
Luin kirjaa nyt järjestyksessä, tosin pienissä paloissa ja pitkillä tauoilla, jotta jokainen runo sai tarpeeksi tilaa ympärilleen. Kirjahyllyyn jäävänä teoksena tätä tulee varmasti selailtua jatkossa ja palattua yksittäisten runojen pariin.
Osun aika hyvin tuohon ikähaarukkaan itse tällä hetkellä, ja monet kirjan runoista puhuttelivatkin varmaan juuri siksi - oma ikääntyminen, ikääntyvät vanhemmat ja heidän kuolemansa, lasten kasvaminen aikuisiksi ja entisten puolisoiden nostalginen muisteleminen, noin muutamia mainitakseni. Myös Kilven luontorunot osuivat, vaikka niitä olisikin paljon vähemmän kuin olisin ennakkoon ajatellut.
Kilven runot yllättivät myös arkisuudellaan. Useasti julkisuudessa siteeratut hitit erottuivat kokoelmasta timantinkovina kiteytyksinä, mutta iso osa runoista tuntuivat runoilijan monologilta hänen yrittäessään tehdä omista ajatuksistaan selkoa. Varhaisempien kokoelmien aforismityyppinen ilmaisu laventuu vuosien myötä suoranaiseksi jaaritteluksi, kunnes vanhenemista ja kuolemaa koskevat viimeiset sivut pystyvät taas tiivistymään oleelliseen.
Luin kirjaa nyt järjestyksessä, tosin pienissä paloissa ja pitkillä tauoilla, jotta jokainen runo sai tarpeeksi tilaa ympärilleen. Kirjahyllyyn jäävänä teoksena tätä tulee varmasti selailtua jatkossa ja palattua yksittäisten runojen pariin.
May 17, 2021
Kilven runot ovat monipuolisia, usein ilahduttavan suoriakin, ja herättävät ajatuksia.
Annan kirjalle kolme tähteä siksi, että olisin kaivannut siihen jonkinlaisen esipuheen tai jälkisanat, joissa olisi käyty läpi Kilven tuotantoa ja siinä toistuvia teemoja. Lisäksi kirjassa ei mainita, onko siinä kaikki runot niistä kokoelmista, joiden runoja kirja sisältää, ja sekin ärsyttää. Kun kerran tehdään tällainen kokoelmateos, sen voisi tehdä kunnolla.
Annan kirjalle kolme tähteä siksi, että olisin kaivannut siihen jonkinlaisen esipuheen tai jälkisanat, joissa olisi käyty läpi Kilven tuotantoa ja siinä toistuvia teemoja. Lisäksi kirjassa ei mainita, onko siinä kaikki runot niistä kokoelmista, joiden runoja kirja sisältää, ja sekin ärsyttää. Kun kerran tehdään tällainen kokoelmateos, sen voisi tehdä kunnolla.
March 8, 2026
Kun 20-vuotiaana löysin Eeva Kilven, ihmettelin sitä tosiseikkaa, että tämä nainen on samanikäinen kuin äitini (ja vieläkin elossa). Ikuinen ystävä.
"Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään. "
- Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, s. 265
Tänään luin tämän runokirjan uudelleen.
Runoista valitsen nyt tämän:
"Äidin kuoltua
laskeutui vanhuus minun oksalleni
ensin vain kodittomuuttaan,
levähtääkseen,
järkyttyneenä.
Sitten se alkoi viihtyä,
lakkasi ikävöimästä
ja nyt se taitaa jo rakentaa pesää.
Shh.
Itkekö aamusumussa lapsi?
Vai puu?
Lapsi. Ja puu.
- s. 352
"Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään. "
- Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, s. 265
Tänään luin tämän runokirjan uudelleen.
Runoista valitsen nyt tämän:
"Äidin kuoltua
laskeutui vanhuus minun oksalleni
ensin vain kodittomuuttaan,
levähtääkseen,
järkyttyneenä.
Sitten se alkoi viihtyä,
lakkasi ikävöimästä
ja nyt se taitaa jo rakentaa pesää.
Shh.
Itkekö aamusumussa lapsi?
Vai puu?
Lapsi. Ja puu.
- s. 352
August 3, 2023
Koko elämä.
December 1, 2020
Tänään 30.11.2020 sain loppuun kirjan nimeltä Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000. Lukiessani kirjaa nimeltä Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000, minulle tuli todella hyvä mieli. Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000, oli kahdestoista runokirja jonka olen lukenut.😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍
February 8, 2024
אוה קילפי - משוררת במלוא מובן המילה. מפליאה בדיוק, בעושר ובעומק של כתיבתה. על כל שורה ושורה אפשר להתעכב שעות. מצליחה לזקק בעדינות נושאים כאובים ולא מדוברים; זקנה, בושה, הקשר בין האם לבת וההתמודדות עם המוות. בכזה חן מצליחה לדבר על אהבה, ומעלה מחשבות מורכבות. מומלץ בחום!
(חבל רק שאיבדתי את הספר באוטובוס)
(חבל רק שאיבדתי את הספר באוטובוס)
Read
October 2, 2025Eeva Kilpi on slay. Jalat maassa ja sydän paikallaan. Upeita runoja elämästä, rakkaudesta, vanhenemisesta, luonnosta ja eläimistä. Tähän tulen varmasti palaamaan uudestaan ja uudestaan.
July 12, 2025
הז'אנר האהוב עלי של ספרים הוא ספרים שמגיעים אליכם בדיוק שצריך אותם וזה אחד מהם
November 28, 2022
Rakkaudesta, kuolemasta, elämästä, kuolleista, elämisestä, äitisuhteesta, luontosuhteesta, eläinten oikeuksista, koirista, ihanista koirista! Aina ihana Eeva Kilpi.
”Vuodenaikoja minä rakastan,
ihmistä pelkään.”
”Vuodenaikoja minä rakastan,
ihmistä pelkään.”
February 21, 2019
Näissä "kootut runot"-kirjoissa on aina se huono puoli, ettei niille voi antaa koskaan viittä tähteä. Aina on joku kokoelma tai osa, josta ei pidä niin paljoa kuin muista. Animalia-teos oli hienoin kokonaisuus ja sisälsi hienoimpia runoja. On ehkä oma lehmä ojassa (heh), mutta musta on tosi tärkeää, että jo 80-luvulla on kirjoitettu lyriikkaa eläinten oikeuksista. Sitä sais nähdä enemmän 2010-luvulla ja tulevalla 20-luvullakin!
Vanhuus-aiheisia runoja oli tosi paljon, enkä osaa oikein niistä mitään sanoa, koska oon 22-vuotias. Jossain kohtaa alkoi tuntua, että toistettiin vaan samoja asioita uudestaan. Äitimyytti oli myös vahvana tässä, toki subjektiivisena, mutta tuntui vähän liian kiiltokuvamaiselta. +1 naisen seksuaalisuudesta kirjoittamisesta, mutta -1 siitä, että jotkin runot olivat jopa luokkaa "Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi". Toki ymmärrän tekstien vanhuuden ja kirjoittajan ilmeisen uskonnollisuuden, mutta ei puhuttele minua tämä heteronormatiivisuus.
Suosittelen lukemaan vähintään Animalian, eivätkä muutkaan tekstit toki huonoja olleet. Vähiten ehkä sain irti viimeisestä, Kiitos eilisestä -kokoelmasta.
Vanhuus-aiheisia runoja oli tosi paljon, enkä osaa oikein niistä mitään sanoa, koska oon 22-vuotias. Jossain kohtaa alkoi tuntua, että toistettiin vaan samoja asioita uudestaan. Äitimyytti oli myös vahvana tässä, toki subjektiivisena, mutta tuntui vähän liian kiiltokuvamaiselta. +1 naisen seksuaalisuudesta kirjoittamisesta, mutta -1 siitä, että jotkin runot olivat jopa luokkaa "Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi". Toki ymmärrän tekstien vanhuuden ja kirjoittajan ilmeisen uskonnollisuuden, mutta ei puhuttele minua tämä heteronormatiivisuus.
Suosittelen lukemaan vähintään Animalian, eivätkä muutkaan tekstit toki huonoja olleet. Vähiten ehkä sain irti viimeisestä, Kiitos eilisestä -kokoelmasta.
June 11, 2021
"Minä elän nyt niin että kuoltuani
jumalakin itkee sitä,
että loi ihmisen ainutkertaiseksi"
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huonenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
Tätä oon lukenu jo hetken, pienen osan aina kerrallaan. Tabermannin kokoelmateoksen ahmin ihan parissa päivässä, mutta tää tuntu siltä, että tätä ei voi vaan lukee yhdeltä istumalta. Tätä piti pohtia.
Kilpi pohdiskelee runoissaan tosi isoja teemoja, kuten
-kuolemaa, vanhuutta ja vanhenemista (mutta ei mitenkään ahdistavasti, vaan enemmänki haikeesti, observoiden ja miettien)
-uskontoa (aika ironiseen sävyyn)
-rakkautta (niinku rakkautta runoudessa melko usein käsitellään: maailman suurin voima)
-lapsen ja vanhemman suhdetta (aika haikeasti tätäkin).
Paljon oli sellasia runoja, mitkä ei mun nykysessä elämäntilanteessa oikein osunu, mutta mihin varmasti palaan vielä niihin sopivissa tilanteissa. Tää on myös tosi kantaaottava runoteos ja varsinkin luonnonsuojelu ja eläinten oikeudet on iso juttu.
Kaiken kaikkiaan pidin tästä tosi paljon!
"Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa."
jumalakin itkee sitä,
että loi ihmisen ainutkertaiseksi"
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huonenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
Tätä oon lukenu jo hetken, pienen osan aina kerrallaan. Tabermannin kokoelmateoksen ahmin ihan parissa päivässä, mutta tää tuntu siltä, että tätä ei voi vaan lukee yhdeltä istumalta. Tätä piti pohtia.
Kilpi pohdiskelee runoissaan tosi isoja teemoja, kuten
-kuolemaa, vanhuutta ja vanhenemista (mutta ei mitenkään ahdistavasti, vaan enemmänki haikeesti, observoiden ja miettien)
-uskontoa (aika ironiseen sävyyn)
-rakkautta (niinku rakkautta runoudessa melko usein käsitellään: maailman suurin voima)
-lapsen ja vanhemman suhdetta (aika haikeasti tätäkin).
Paljon oli sellasia runoja, mitkä ei mun nykysessä elämäntilanteessa oikein osunu, mutta mihin varmasti palaan vielä niihin sopivissa tilanteissa. Tää on myös tosi kantaaottava runoteos ja varsinkin luonnonsuojelu ja eläinten oikeudet on iso juttu.
Kaiken kaikkiaan pidin tästä tosi paljon!
"Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa."
November 7, 2025
“Herättyäni
sinun vieressäsi katselen
kuinka aamuaurinko kultaa kirjahyllysi
lattiasta kattoon
enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan:
sinua vaiko kirjojasi.
Rakkaani, uskalla tuntea minut,
anna arvo tälle tunnustukselle.”
Kauniiseen opukseen oli koottu Eeva Kilven laajaa runotuotantoa.
Osa runoista oli entuudestaan erittäin tuttuja, monissa yhteyksissä ja antologioissa vastaan tulleita.
”Pieraista kovaa omassa tuvassa.
Joskus sitä on valmis epäröimättä
uskomaan kapitalismiin.”
Mielettömän älykkäitä, ympäristöä tarkkailevia, elämästä huomioita tekeviä runoja. Koskettavia. Humoristisia. Tarkkanäköisiä. Elämänmakuisia.
Miten haluaisinkaan itsekin osata kirjoittaa näin älykkäitä ajatuksia!
”Rakkaus on ihmisen elastisin ulottuvuus.
Se on kuin emätin.
Sopeutuu isoon ja pieneen.”
Hauskoja olivat myös runot, jotka oli kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi. Pienet merkityserot hymyilyttivät.
Tulen varmasti palaamaan näihin runoihin.
”Sillä joka masentuu
on vielä unelmia.”
sinun vieressäsi katselen
kuinka aamuaurinko kultaa kirjahyllysi
lattiasta kattoon
enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan:
sinua vaiko kirjojasi.
Rakkaani, uskalla tuntea minut,
anna arvo tälle tunnustukselle.”
Kauniiseen opukseen oli koottu Eeva Kilven laajaa runotuotantoa.
Osa runoista oli entuudestaan erittäin tuttuja, monissa yhteyksissä ja antologioissa vastaan tulleita.
”Pieraista kovaa omassa tuvassa.
Joskus sitä on valmis epäröimättä
uskomaan kapitalismiin.”
Mielettömän älykkäitä, ympäristöä tarkkailevia, elämästä huomioita tekeviä runoja. Koskettavia. Humoristisia. Tarkkanäköisiä. Elämänmakuisia.
Miten haluaisinkaan itsekin osata kirjoittaa näin älykkäitä ajatuksia!
”Rakkaus on ihmisen elastisin ulottuvuus.
Se on kuin emätin.
Sopeutuu isoon ja pieneen.”
Hauskoja olivat myös runot, jotka oli kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi. Pienet merkityserot hymyilyttivät.
Tulen varmasti palaamaan näihin runoihin.
”Sillä joka masentuu
on vielä unelmia.”
July 28, 2021
Luonto, rakkaus ja arki runoilijan äänellä. Se rauhoittaa ja tuo kaiken tuon lähemmäs. Sitä muuttuu puiksi ja perhosiksi, arjen kahvikupposiksi ja rakkauden kirjoksi. Kaukana oleva sisar tai veli, äiti tai isä, mennyt rakkaus tai edesmennyt mummi, he kaikki ovat hetkisen taas tässä.
Eeva Kilven luonnolle antama ääni oli ajankohtainen silloin ja on ajankohtainen nyt, ja kaikkien tulisi se viimeistään nyt kuulla:
"Minä laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.
Pysähdy, katso, ne silmissä siintää.
Oi, että siintäisi vastakin.
Ei ole ihminen tuhonnut vielä
kaikkea metsää, onneksi ei.
Pahaa on tehty, paljon on mennyt,
niin monta korpea ahneus vei.
--
Vapauteen vangittu elämä kaikki,
ihminen, kahleet kaikilta pois!
Ei ole luonto vain ihmistä varten,
luonto on luojasi, muista se."
(Säkeitä runosta Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin, Animalia, 1987)
Eeva Kilven luonnolle antama ääni oli ajankohtainen silloin ja on ajankohtainen nyt, ja kaikkien tulisi se viimeistään nyt kuulla:
"Minä laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.
Pysähdy, katso, ne silmissä siintää.
Oi, että siintäisi vastakin.
Ei ole ihminen tuhonnut vielä
kaikkea metsää, onneksi ei.
Pahaa on tehty, paljon on mennyt,
niin monta korpea ahneus vei.
--
Vapauteen vangittu elämä kaikki,
ihminen, kahleet kaikilta pois!
Ei ole luonto vain ihmistä varten,
luonto on luojasi, muista se."
(Säkeitä runosta Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin, Animalia, 1987)
March 26, 2023
Kohti tulevaa ja elämänmakuista runoutta kirjoittaa Eeva Kilpi. Makustelin tätä kokoelmaa vuoden päivät, alleviivailin ja merkitsin sydämin. Runoja ihmisistä, eläimistä, rakkaudesta, kaipauksesta, yhteydestä, yhdynnästä, yksinäisyydestä, elämästä, vanhenemisesta, vanhemmuudesta, vanhemmista, kuolemasta. Aforistista, sarkastista, kyynistäkin. Nyt se on luettu, ja aina tulen tähän palaamaan.
July 10, 2025
Ensimmäistä kertaa luin runoja ns. Kunnolla. Aluksi ajattelin että olisi jotenkin hankalaa keskittyä tai tottua tämän tyyliseen tekstiin, mutta ei oikeastaan ollutkaan. Oli kiva merkitä myös suosikkeja kirjan sisäkanteen, jotta löytäisin ne myöhemmin uudestaan.
Muutamia itsellenikin ajankohtaisia ja koskettavia runoja tuli vastaan. Erilainen lukukokemus.
Muutamia itsellenikin ajankohtaisia ja koskettavia runoja tuli vastaan. Erilainen lukukokemus.
July 27, 2017
Ruokaa sielulle.
October 30, 2019
Arvioin tässä vain tuon "viimeisiä runoja" -osion, sillä muut teokset olen arvioinut erikseen omissa arvosteluissa.
December 4, 2021
Kilpi, yksi ikisuosikeistani. Tämä on luettu monesti ennenkin, syksyn pimeydessä jälleen.
February 27, 2025
Näissä on kaikki.
Elämä ja kuolema ja kaikki siltä väliltä.
Elämä ja kuolema ja kaikki siltä väliltä.
September 13, 2025
Hienot ajatukset kestävät aikaa. Aina ajankohtainen Kilpi.
April 15, 2026
Eeva Kilven runot herättää minussa jotain samaa kuin Hayao Miyazakin elokuvat. Miten joku on ollut niin viisas jo niin kauan ja aina ajankohtainen sekä terävä.
July 30, 2022
Olen aikaisemmin lukenut näitä koottuja pieninä palasina sieltä täältä. Nyt luin kannesta kanteen tiiviillä tahdilla. Molemmat tavat toimivat loistavasti. Lukemalla kootut näin kokonaisuutena, Eeva Kilven lumoava maailma aukenee ehkä vielä paremmin kuin yksittäisiä helmiä maistelemalla. Upea kirjailija, niin paljon viisautta ja tunnetta tiiviissä muodossa. Jokainen sana on juuri se oikea ja oikeassa paikassa. On suuri taito sanoa niin paljon niin vähillä sanoilla.
February 13, 2021
Kauniita runoja ihmissuhteista, luonnosta, politiikasta, naiseudesta ja vanhuudesta. Runot vaihtelevat tyylilajiltaan vapaamuotoisista runoista lyriikkaan ja siitä taas mietelauseisiin.
Toisinaan runojen puhuja on haaveileva, toisinaan hyvinkin rehellinen ja jalat maassa. Vaihtelu on yllättävää, mutta toimii.
Kertakaikkiaan kiinnostavaa luettavaa.
Toisinaan runojen puhuja on haaveileva, toisinaan hyvinkin rehellinen ja jalat maassa. Vaihtelu on yllättävää, mutta toimii.
Kertakaikkiaan kiinnostavaa luettavaa.
July 27, 2011
Toinen tämänhetkisistä suosikkirunoilijoistani. Kilpi leikittelee lauseilla ja osa runoista saattaa sisältää vain kolme sanaa, mutta silti ne ovat täynnä tunnetta ja joko ilostuttavat tai saavat miettimään käsiteltyä aihetta tarkemmin.
November 17, 2024
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
(s. 14)
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
(s. 14)
Displaying 1 - 29 of 29 reviews