Pedot

by Vuokko Sajaniemi

Pieni maalaispitäjä metsien keskellä, itärajan tuntumassa
Nuori Maria, ortodoksisen papin tytär, kohtaa näyn jota ei suostu käsittämään.
Isä Lassen elämässä on vain työ ja tytär. Kunnes tulee kolmas, joka rikkoo tasapainon.
Ja metsän sudet hiipivät yhä lähemmäs kylän taloja, niin että asukkaat valtaa pelko, kiihko ja innostus. Kukin reagoi uhkaan oman luontonsa mukaisesti, Mariakin.

Pedot on moniääninen, vahvatunnelmainen esikoisromaani, joka kurottaa kohti ihmisenä olemisen mysteeriä.

308 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[Suketus]

Lähtökohdiltaan kiinnostava kasvukertomus, jonka jännite kuitenkin hajoaa, kun liian moni teema (suru, ahdistuneisuus, syrjäseutujen petopelko, uskon kiemurat, aikuistuminen, isän ja tyttären suhde...) nousee esiin. Kiehtovaa kuitenkin lukea ortodoksisuudesta, joka on minulle sangen vieras uskonto.

[Laika]

Like so many first novels, this one was loaded with stuff. All the ideas crammed into one package, themes and schematics galore, you know how it goes.

But.

Sajaniemi had fortunately the courage to be subtle with her ingredients. The main focus was on two themes, a fear of beasts and the sense of losing control of one's life in the late teenage years. All the rest was hidden behind a veil left for the reader to lift.

Helmet reading challence 22: Marilyn Monroe was in the book

[Marjatta]

Hesarin arvostelija lyttäsi tämän esikoisteoksen, mutta minä pidin kovastikin. Kieli on runollista, aikaa rytmittävät ortodoksiset jumalanpalvelusmenot ja juhlapyhät. Pienelle kylälle ilmestyy suden jälkiä pihamaalle. Ihmissuhteet rakoilevat suden vihaajien ja puolustajien kesken. Onko susi lopulta suurin peto vai ihminen vai Kuolema?

[Merel]

Unenomainen ja monisyinen romaani trauman ja surun käsittelystä ja petovihasta. Upeaa tekstiä, mutta aika raskas lukea. Miten jokin voi olla yhtä aikaa eteerinen ja maanläheinen hyvinkin aistillisella tavalla? Noita kumpaakin tämä kirja nimittäin on. En ole varma pidinkö, mutta vaikuttava teos on, mistä syystä annan neljä tähteä.

[Arja-täti]

Nyt täytyy myöntää, että loppuun saakka en tätä kunnolla lukenut.
Liekö perinteinenkin esikoiskirjan ongelma, kirjaan on tungettu niin monta asiaa, ettei niitä mitenkään kykene käsittelemään yhden kirjan aikana. Joten lukijana alkaa pohtia, mikä on olennaista ja mikä ei ole.

Susijuttu ei oikein kunnolla avautunut, koska oli niin paljon kaikkea muuta. Harmi.