Estere, miesniece

by Mariia Niskavaara, Marīa Niskavāra, Maima Grīnberga (Translator)

Estere saprot gaļas valodu, viņai ir dabas dots talants būt miesniecei un kvēla vēlme vairoties. Stāsts par Esteres dzīvi balansē uz absurda un groteskas robežas un, to lasot, domas spieto un brižiem kaklā sakāpj kamols. Tas ir vienlaikus ekscentriski smieklīgs un grūtsirdīgi nopietns.

“Estere, miesniece” ir Marīas Niskavāras (Mariia Niskavaara, dz. 1988) pirmais romāns. 2025. gada nogalē tas saņēma laikraksta Helsingin Sanomat balvu kā gada labākā debija, bija nominēts tikpat prestižajai Runeberga balvai, un tā izdošanas tiesības nevilcinoties iegādājušas vismaz 30 ārvalstu izdevniecības.

Niskavāra studējusi kinorežiju, salīdzinošo literatūrzinātni un mākslas vēsturi, strādā par izstāžu kuratori un raksta doktora darbu par gaļas, ķermeņa un trūdēšanas estētiku. Lakoniskais, oriģinālais izteiksmes veids padara viņu par Franca Kafkas, Daniila Harmsa un Aki Kaurismeki gara radinieci.

Genres: Fiction, Horror, Finnish Literature, Audiobook, Novels, Contemporary, Literary Fiction

176 pages, Hardcover

First published October 6, 2025

Reviews

[Susa · Rating 4 out of 5]

Siis ihanaa että kirjoitetaan tällaisia naishahmoja! Ylipäänsä ihana, että kirjoitetaan ällöttäviä tarinoita. Se on vaihteeksi tosi virkistävää, että lukemisesta jää rasvainen olo.

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa on suositeltu mulle ihan poikkeuksellisen paljon, ja nyt kun luin niin en yhtään ihmettele, tämä on jotain ihan ainutlaatuista. Luin ahmien(niinpä) melkein putkeen, kirja vei heti mukaansa jonnekin, en tiedä minne. Olemme lihaa mutta olemmeko myös jotain muuta? Huh, mestariteos!

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Taas yksi syksyn uutuuskirja, esikoiskirja ja ah niin erilainen, ah niin hyvä.
Ahmin tämän.

Teos oli hyvin erikoinen (tarina oli!), erikoisen hyvin kirjoitettu ja vaikka itse en kirjoita (osaa kirjoittaa) tiivistä päälausevetoista tarinaa, tässä teos oli kuin Juha Seppälä parhaimmillaan, päälausevetoinen selittelemätön tekstinkuljetus, liukkaasti etenevä etenkin kun luvut olivat lyhyitä. Tiiviin teoksen sivut liikkuivat kuin itsestään.
Pidin rakenteesta. Ympyrämäisyys toimi hyvin ja päähenkilöstäkin pidin.
Kronologisesti (takaumineen) tarina avaa Esterin elämän, jo ennen syntymää tutustumme Esteriin, lihakauppiaiden lapseen.
Ester rakastaa lihaa, oudolla tavalla tuntee lihan läheisekseen, omanlaisekseen. Ester opiskelee teurastajaksi, rakastaa työtään ja keinosiementäjämiestään. Ester haluaaa lisääntyä ja he, Ester teurastaja ja aviomies Kenisiementäjä yrittävät, yrittävät ja yrittävät
ja lisääntymisyrityksiä seurataan, vahdataan
ja ainoa mitä he haluavat on lapsi, lisääntyminen, mutta vain kasvain tulee, vie lapsen paikan, aviomiehen paikan.

Ester oli huikea tyyppi kasvaimineen, lihanhimoineen (jep, olen kasvissyöjä, mutta tämä kirja tihkui lihaa, kaikenlaista lihaa, ihmisen eläimen - sian)

Ester, teurastaja - teos olisi hyvin voinut alkaa kuin satu "Olipa kerran", sillä niin sadunomainen kertomus tämä oli, huikea, groteski ja hulvaton.
Nauroin monta kertaa, samaistuin monta kertaa, ällötyin monta kertaa ja teksti - lyhyet täsmälliset partaveitsenterävät lauseet, kuten jo sanottu, ihastuttivat. En ole lukenut mitään tallaista pitkään aikaan.

Tämä kirja on hiottu, melkein liian hiottu (kuten monet esikoisteokset kirjoittajakouluista?) mutta onneksi kirjoittaja on taitava, vielä antanut tekstille ilmaa, jättänyt tukehduttamisen ylihiomiseen, (tai taiten kirjoitttanut päälauseensa, jättänyt lukijalle tilan hengittää), ähkyn, jokaisen sanan tiukan määreen.
Kiitos siis kirjoittajalle ja onnittelu HS:N esikoiskirjapalkintoehdokkuudesta (juuri huomasin!)

[Sara · Rating 4 out of 5]

Näin tän sellaisena itäeurooppalaisena vaha-animaationa mielessäni.

[Inga Grencberga · Rating 4.75 out of 5]

[..] Vai jūs ticat, ka cilvēks ir kas vairāk nekā viņu audu summa? [..]

Šī grāmata, iespējams, dīvainākā ko esmu lasījusi ilgā laikā, bet tajā pat laikā - nevar to nolikt malā. Kāpēc? Nezinu. Tā jābūt grāmatai.

Estere?

[..] starp vaimanām atskan miesas plīšanas skaņas, it kā plīstu liels priekškars starp divām pasaulēm, un bars bērnu iemaldās šajā pasaulē [..]

Estere! Es tevi dzirdu un izlasu. Es tevi sajūtu, lai arī kādu laiku man negribēsies gaļas … šī grāmata IR un NAV par to vienlaikus … apbrīnojami, ko rakstīts vārds spēj …

[..] Vai tu jūti?
Ko?
Te tas ir!
Kas?
Dvēseles atstātais caurums. [..]

[Kristīne · Rating 4 out of 5]

Grāmata jau no pirmajām ziņām par to solījās būt izcila. Ažiotāža izdevēju, lasītāju vidū. Episkais nosaukums, noformējums, iespējamās tēmas.
Bet tad sàc lasīt, un uzdot sev jautājumus, uz ko tas viss velk? Kā vienā citā nesen lasītā grāmatā atzīmēja, 10000 perfektu teikumu par neko.
Šajā gadījumā ne gluži pa neko, bet par ko īsti - tā arī nesaskatīju. Grūti nolasīt autores nodomu, ko viņa mums mēģina pateikt. Ēst gaļu ir slikti? Sevī nēsāt nepiepildītu sapni ir slimīgi?
Ļoti daudz par ķermenisko pieredzi, viss tik šķebinošs, pretīgs, bet arī reāls.
Visstiprāk iznesta tēma par bērnu neesamību, apsēstība, svārstības, cerības, vilšanās sevī un ķermenī.
Bet ja tas ir grāmatas centrālais punkts, kā ap to visu iekārtojas pārējie stāsta pavedieni? Kāpēc Estere ir miesniece? To visu savelk kopā tikai pusotra lapaspuse pašās beigās.

Daudz spožu ideju, kas saspiestas debijas darbā, bet man pietrūka vienitas idejas caurteces.

[Laila Silina · Rating 4.5 out of 5]

Sens ticējums vēsta - ja lasāt somu grāmatu, tas noteikti nebūs parasts stāsts.
Ļoti slāņaina, miesīga un gaļīga, brīžiem groteska un ļoti skumja.
***
“Ja dzīvniekus tur pārāk mazā būrī, tiem pāriet vēlme vairoties. Vispirms tie sāk vairīties viens no otra, pēc tam stiprākais apēd vājākā galvu.”
***
“Taču bērnistabas durvis paliek ciet, un vaļā viņi tās vairs never. Sāk dzīvot, it kā tas būtu divistabu dzīvoklis. Neizmantotā bērnistaba kļūst par arhitektonisku rēgu, kura klātbūtni viņi reizēm sajūt, kad izslēgts apgaismojums. Tad abi šķietami saklausa, kā istabā kāsē ventilācija. Viņi saka viens otram: Tas ir tikai vējš.”

[Arttu Ala-jokimäki · Rating 4 out of 5]

3,5/5

Ester, teurastaja kertoo nimensä mukaisesti teurastajana työskentelevästä Esteristä, jolle elämän suuntaviivat ovat selvät: töihin, naimisiin ja perhe-elämää viettämään lihapatojen äärelle.

Ensimmäisenä kirjasta nousi esille Niskavaaran luoma kertojaääni, joka vei mukanaan heti ensisivuilta lähtien! Kerronassa yhdistyvät Esterin topakka energisyys, kaurismäkeläisen lakoninen huumori sekä kudosnesteitä tihkuva lihallisuus.

Kirjan vauhdilla käynnistyvä kerronta asettuu hieman rauhallisempiin uomiin, kun Esterin elämä ei sujukaan aivan suunnitellusti. Niskavaara hallitsee sävynvaihdot taiten ja kirjoittaa surusta ja kaipauksesta aivan mielettömän kauniin sanankääntein.

Esterin kotikaupungissa ja sen asukkaissa on jotain todella tunnistettavan maalaissuomalaista. Tiivis yhteisö ja vakiintuneet perinteet voivat tarjota turvan tuntua, mutta entä jos ei itse pystykään mukautumaan ympäristön odotuksiin? Tuttu ja turvallinen yhteisö voikin yhtäkkiä tuntua ahtaalta ja painostavalta.

Aivan loppua kohti tarina kehittyy vielä uusiin ja entistä mielikuvituksellisempiin sfääreihin – enkä ikävä kyllä enää pysynyt oikein matkassa mukana. Lukukokemus oli siitä huolimatta mieleenpainuva jo kirjan upean ensimmäisen puoliskon vuoksi.

[Sibilla · Rating 4 out of 5]

ihanan limainen ja ronski naishahmo, joka säilyttää oudon kiusallisuutensa aikuisuuteen! (nähty olo)
kaiken kaikkiaan lopulta tosi aito ja herkkä tarina pikkukaupungista, jossa oma elämä ja (naisen)ruumis saa merkityksen vaan tuotantolaitteeseen verrattuna.
tietysti upea ällöttävän lihallisen ja hengellisen kohtaaminen, vikuroiva kieli jnejne rakastan että Keinosiementäjällä (tai kellään muullakaan...) ei oo nimeä #feminism joo nautin

[Laura · Rating 4 out of 5]

Hakkaava kerronta, liha, täyttymyksen kautta käsitelty tyhjyys, kaikki rummuttaa upealla voimalla. Vahva esikoinen.

[Iris Nurminen · Rating 5 out of 5]

Ester, teurastaja oli kyl kaiken saamansa hypen arvonen! Ahmin tän about yhtä kyltymättömällä nälällä ku Ester lenkkiä ja lihapullia xD

Ennakkoon aattelin, et kirjassa kuvataan lihaa ja teurastamista ällöttävästi ja häiritsevästi, mut ennakkoluulo osottautu vääräks. Niskavaara kuvaa kehollisuutta, lihallisuutta ja ihmisten ja sikojen samankaltaista eläimellisyyttä oivaltavasti. Groteskia joo, mut ei ällöä! Eli suosittelen lukemaan, vaikka lihansyönti tai lihantuotanto tuntuis luotaantyöntäviltä teemoilta, lopulta teemana onkin keho ja sielu.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

4.5

uniikki

[Sandra Koka (pielasit_sirdi) · Rating 4.5 out of 5]

''Pa dienu Estere liekšķerē gaļu un vakaros rauš klēpī vīru.'' (83.lpp.)

Uzmanību- turpmākais teksts satur verbālu un necenzētu burtleju!

Ja es nebūtu tik liela mīzēja, es dalītos ar savām personīgo pieredzi, bet es esmu mīzēja. Atšķirībā no autores, pat, ja bieži liekas, ka es burtiski reflektēju grāmatā izlasītās emocijas, caurstrāvojot to caur sevi, dažkārt novelkot no sevis to visu kā noskalpējot ādu no galvas, tomēr tikpat bieži es neizdvešu ne skaņas. Un paturu daļu pie sevis. Privātumu. Kailumu. Būšanu vājai.
Drosmīga vai metaforiski tieša?! Kas īsti ir šī Niskavāra?! Es iedomājos, kā viņai patiktu šīs dzīves ķengas, jo par jaušībām mans mutuļojošais prāts to nespēj nosaukt. Sučka. Dzīve vai mēs?! Gribot to, ko viņa nevar/var piespēlēt?!
Ārā līst jau visu nakti. Jau rīts, bet lietus nemitējas un nospoguļo visu asfaltēto braucamo daļu. Kamēr es iekšēji vāros, visas manas tēta audzētās lielās kāršu pupas piedegušas kalta dibenā un, kamēr es visas viņas kasu no dibenapšas, veros laukā vibrējoši dzelteno lapu krāsās- manī plosās šīs pretrunas, sajūsma, ka krāsas pret melni pludojošo ceļu izgaismojas, un reizē iekšējā pretruna, ka tas nekur neder. Man vajag rozā. Debešķīgi maigi rozā kā pūpēdīši, vai rozā kā cūku ādiņas. Un, kamēr es vāros un vāros, tās nelaimīgās, pie visa vainīgās pupas, piedeg otru reizi. Smird māja, vēstot- vakariņas šodien nebūs. Ironiski, tai bija jābūt kūpināta cūkas stilbiņa zupai, ko biju atvedusi no Rīgas tirgus.
Domāju, vai tā ir tā pati smarža, kura izdalās, kad lodlampa velk pa maigi rozā cūkādiņu, pazudinot visus blondos, durstīgos sarus? Šoreiz iztiksim bez lopkautuvēm un āķos iekarinātajām cūku ribām, īstās, asiņainās ainas un pēdējie, gandrīz cilvēciskie kliedzieni no kūts ceļa, asiņu bļodas un sadalīšana, manās bērnības atmiņās ir iesēdušās kā mēmais kino- viņš tur ir un mēmi kliedz.

Un, kamēr es strīdos ar sevi, ka nekas nekur šodien neder un nesader, man gribas raudāt par Esteri un viņas izmisumu, viņas tukšumu. Un, varbūt es raudu par sevi. Vai var būt Estere, neesot Esterei?! Vai var just izmisumu tukšumā un gaidīt, kad tevi piepildīs kaut kas ārpasaulīgs, kaut kas, kas tavu dzīvi piepildīs vien esot?! Pastāvot?!

Kas mēs esam ārpus miesas un saspiestajiem orgāniem, kur sākas mūsu ilgas, kur beidzas sabiedrības prasības?! Vai mēs esam vien miesnieki savu miesu mieskautuvē, kurā kalpojam kā orgānmašīnas, kam dažkārt nav cita ceļa, kā uzšķērst sevī visu cilvēcisko un palikt par neko vairāk kā subproduktu.

Miesiska, gaļīgi sagaršojama, ētiski tricinoša, atkailinoša, realitāti uzšķērstoša grāmata, kura šādi vai tādi reaģē uz katras lasītājas pieredzi. Vai nu ar noliegšanu, sašutumu, pretīgumu un realitātes atgrūšanu vai emociju reftektēšanu. Vai mēs esam kas vairāk par ķermenisko miesu, orgāniem un asinīm?!

Ps. Varbūt tās divas reizes piedegušās pupas vēl sakasīšu pa virsu no kastroļa apakšas, varbūt tomēr māju piepildīs tā kūpinātā cūkas stilba zupas aromāts. Varbūt es pa īsto iemācīšos pasmaidīt par jaušībām/nejaušībām/ironijām, kas gadās tādās dienās kā šī, kad atvēru Esteres pirmās lapas. Bet varbūt ir jāpieņem, ka mēs nesaprotam šo dzīvi un, kas kuram par kādiem nopelniem tiek piešķirts vai nolaupīts.

Tulkotāja: Maima Grīnberga

[Pamela · Rating 4.5 out of 5]

Unbeknownst to me that it was happening, my soul was slowly sucked out through a straw by the end of this novella (complimentary).

I was drawn to Esther exuberantly wearing her red lipstick and mini skirts to her job at the slaughterhouse. This girlie has an obsessive love of meat and butchering, and a reverent awe for the animals. She’s also confident and quirky. I hung on her every thought.

Felt like a mix of Deliver Me (Elle Nash) and I’m Thinking of Ending Things (film 2020) between the slaughterhouse setting & yearning for a child, and the time lapses & dreamlike isolation.

This is a short read, but packs a big punch with a lot of things to think about when you’re done. There’s so much more I’d like to say, but I don’t want to give anything away.

Thanks NetGalley and Grove Atlantic! Pub date February 23, 2027

[Emma · Rating 4 out of 5]

Tää oli jotenkin niin groteski lukukokemus ettei voinut muuta kuin jatkaa lukemista, vaikka välillä ällötti… kaiken lihaisan pinnan alla sellainen syvä kauneus jota vain kirjallisuus tarjoaa! Kiitos!

[Mervi Murtonen · Rating 4 out of 5]

Ester on teurastaja, pitkä ja komea nainen, jolla on paksut hiukset ja synnyttäjän lantio. Esterillä on mies, keinosiementäjä ja diplomiseminologi, joka ei ensiluokkaisesta spermastaan huolimatta onnistu saamaan naistaan raskaaksi. Mies astuttaa satoja sikoja, yhdelle emakolle toistakymmentä pahnuetta, joita Ester teurastaa samaan tahtiin, niin että sikojen sielut livahtavat ilmastointikanavista taivaisiin.

Ai että, tämä on verevä tarina, jossa lihan syyt tuntuvat kourissa ja pelkästään jo rautainen veren tuoksu saa aneemikot virkoamaan. Parhaimmillaan Niskavaara on konkretian kuvauksissa ja kirjan alkupuolella, mutta mitä syvemmälle abstraktioissa upotaan, sitä raskaammaksi meno muuttuu. Jotenkin en jaksa ruumiin nesteitä ja tiedostavia kasvaimia. Silti tämä on erinomaisen omantyylinen ja ronski tapaus!

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Ester, teurastaja olikin kirjavuoden lopun iloinen yllätys! Täysin omalakinen teoksensa, jossa nimensä mukaisesti seurattiin Esterin elämänkaarta syntymästä aina loppuvaiheisiin asti. Eräänlainen Esterin elämäkerta siis.

Ester syntyy lihakauppiaspariskunnan ainokaiseksi tehdaskaupunkiin, osoittaa halua ja lahjakkuutta teurastuksen taidossa ja päätyy tehtaaseen tätä ammattiaan harjoittamaan. Puolisoksi löytyy hyväluontoinen Keinosiementäjä, ja alkaa toivotun lapsen harras odotus. Esterin perheen lisäksi lukija pääsee tutustumaan joihinkin muihinkin kaupungin merkkihenkilöihin.

Herkullisinta kirjassa ei ole itse tarina vaan se, miten kirjailija sen kertoo. Niskavaara työstää esittelytekstin mukaan lihan, ruumiin ja mätänemisen estetiikasta väitöskirjaa, ja tämä oppineisuus muotoutuu lukijan eduksi Esterin oivaltavassa sanakäytössä. Teos on häpeämättömän ruumiillinen kaikessa läsnäolossaan, ainutlaatuinen lukukokemus.

[ReneeReads · Rating 4 out of 5]

Esther certainly is a main character and gives off big ME energy. This book was weird and grotesque but also disgustingly entertaining. I am sure there are some messages that I was supposed to pick up on while reading this but if I'm being honest, I was just reading this one for the vibes. And the vibes were.....weird to say the least. Part horror, part feminism? Idk, you'll have to decide for yourself, but know that once you start this one, you won't want to put it down.

Thank you NetGalley and Grove Atlantic | Grove Press for access to the ARC in exchange for an honest review.

[miida · Rating 4 out of 5]

oletin arvostelujen perusteella et tää ois ottanu vielä jotain lisäkierroksia, joka ois ehkä ollu ihan toivottuakin, mut tää oli silti tosi hyvä ja yhtenäinen tarina!

[Suvi · Rating 4 out of 5]

omaperäinen ja oivaltava, kiehtovaa tasapainoilua vastenmielisyyden ja herkkyyden välillä

[Leo · Rating 4 out of 5]

hieno ja eheä esikoisteos, joka uppoaa kuin lihanuija sisäfileeseen (tai jotain) kotimaiseen 2020-luvun liha- ja lihateollisuusproosan joukkoon

tämä oli kuin jonkinlainen varjokuva Han Kangin Vegetaristista, olisi varmaan esseen paikka jollekin nohevalle kirjoittajalle

[Helmi · Rating 5 out of 5]

Suorastaan ahmin tämän. Pitää siis palata ja oikein makustella tekstiä jossain vaiheessa - ja ilomielin. En yhtään ihmettele, että tämä on niittänyt suosiota!

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Yritin Pariisin-lomallani keskittyä ranskalaisiin teksteihin, mutta suunnittelen aina lukemisen suhteen yhtä, ja sitten toteutuu toista. Huomasinkin kaipaavani suomalaista uutta naiskirjallisuutta, ja löysin lukulaitteelle ladattuna tämän ihmeen ihanan herkkupalan. Niskavaara on käsittämättömän kypsä esikoiskirjailija - miten on mahdollista, että ensimmäinen teos voi olla näin vahva, omaääninen, omilla jaloillaan seisova ja uutta luova? Ja silti ihmeen helppo luettava - en malttanut laskea sitä käsistäni.

Ester, teurastaja antaa keholliselle kirjoittamiselle kokonaan uuden merkityksen. Tällä tavalla teksti voi olla lihallista - niin, että eroottinen ja seksuaalinen on siitä vain häivähdys, yksi kulma. Ester syntyy lihakaupunkiin, lihakauppiaille. Koko kaupungin elämä on järjestäytynyt lihantuotannon ympärille, ja se on myös erottamaton osa Esterin elämää ja persoonallisuutta. Se, että olemme kaikki lihaa, nahkasäkkejä, joiden sisällä on erilaisia elimiä - ja sitten on sielu. Esterin näkökulmasta on täysin selvää, että sielu on myös sialla.

Romaani ei ota kantaa minkään puolesta tai mitään vastaan. Se ei pyri olemaan lainkaan realistinen, ja silti se on nimenomaan hyperrealistinen, mutta omasta näkökulmastaan käsin. Näkökulmaa ei voi kiistää millään tavalla. Se on totta, lihakaupungit ovat totta, on totta että olemme ihmeellinen sattuma maailmankaikkeuden järjestyksessä, ja se, että nahkasäkkimme lisäksi meillä on tietoisuus, on vain kuriositeetti tässä kaikessa.

On hämmentävää lukea Ester, teurastaja heti Anthony Passeronin Tartunnan perään. Kummassakin vanhempien lihakaupan nousu ja tuho ja vaikutus päähenkilön elämään ovat hämmentävän samanlaiset, vaikka kerronnan syy ja lähtökohta on täysin eri. Tästä varmaan voisi jatkaa Laura Gustafssonin Lihakirjan ja Elli Valtosen Tainnutuskehdon pariin - molemmat ovat olleet lukulistallani pitkään, mutta en ole kokenut aihepiiriä sellaiseksi, että haluaisin välttämättä viettää aikaa sen parissa. Välttäisin mieluummin ajattelemasta, vaikka periaatteessa en välttelekään synkkyyttä tai ahdistusta noin muuten. Mutta jos ajattelun pariin voi ohjata tällaisen taiteen ja estetiikan keinoin - kiitos, mielellään. Jos vahingossa kasvan ihmisenä, ihmislajin edustajana, tuntemaan myötätuntoa toislajisia kohtaan, en valita.

[Elisa · Rating 5 out of 5]

Kehollinen, ruumiillinen, lihallinen. Hämmentävä ja rasvainen kirja, kaunis kaikessa ällöttävyydessään. Ester on upea, erilainen NAIShenkilöhahmo! Luin ahmien.

[Anni S. · Rating 4 out of 5]

Kuin Kaurismäkeä Wotkinin tehtaanmyymälässä.

Lihaisa, rasvainen ja ruumiillinen, mutta ei mitenkään iljettävä kuten jossain on sanottu. Aluksi en ollut niin vakuuttunut, mutta kun lopussa lähdettiin outouden tielle, vaikutuin. Nips naps, teemat, motiivit, muoto ja muut siinä kaikki yhdessä, tuossa noin.

[Riia-Maria Kyllönen · Rating 5 out of 5]

Kaikessa ällöttävyydessään ”Ester, teurastaja” on todella hieno ja vahva esikoinen! Päälauseiden varaan kudottu teksti viiltää kuin teurastajan veitsi. Naiivius nauratti, kaiken lihallisuus kiehtoi ja oksetti samaan aikaan. Varsin maltilliseen sivumäärään mahtuu käsittämättömän paljon syntymää ja kuolemaa, luonnollisuutta ja luonnottomuutta.

Kasvissyöjänä ja tässä lihan epäeettisyyteen heränneessä ajassa elävänä tuntui hankalalta ja hävyttömältä lukea tällaista potkan, jauhelihan, jahtimakkaran, lihahyytelön ja kyljysten näennäistä ylistyslaulua. Lihan ylistys ulottuu myös naistyypilliseen ruumiiseen, joka sekin toimintoineen pelkistyy (tai korottuu?) pelkäksi lihaksi.

Hienointa Niskavaaran teoksessa on mielestäni se, miten teos kritisoi kuuluvalla äänellä lihatuotantoa sekä ihmisen ja eläimen alistamiseen perustuvaa suhdetta, vaikka romaanissa lihakeskeinen elämäntapa esitetään positiivisessa tai vähintäänkin neutraalissa valossa. Onnistumiseksi luen ehdottomasti myös kyvyn kuvata lapsettomuutta kipeänkauniisti kaiken groteskiuden keskellä: Keinosiementäjä onnistuu siementämään tiskiin päätyvät emakot (paitsi ne vialliset tietenkin), mutta keskenmenojen musertama Ester kipuilee syli tyhjänä.

[asta · Rating 4 out of 5]

todella hyvä, todella ällö

[Sanni · Rating 5 out of 5]

4,5/5

[Marla Moreau · Rating 4.5 out of 5]

4.5/5

This book left me sad, but not as much for Esther as for her husband - which, judging by other reviews I'm reading, is not the usual takeaway. I even teared up. I can't get into why without spoilers.

I don't think this book had anything to do with womanhood suffering under capitalism. Esther made her own decisions, she did not appear to care much about what society might think. She wanted to work at the Factory, she loved working as a butcher, she was thoroughly happy with herself and her niche interests; she wanted to have a baby, she freely chose the person she wanted to have a baby with, and she chose how to react when not able to conceive. Capitalism didn't force those choices upon her; all of her questionable decisions were entirely her own.

I actually loved that about this book. I found Esther's character deeply unlikeable, somewhat delusional, and most definitely highly self-absorbed - she was so full of herself throughout that there was no room for anyone else - but she was freely herself, and taking a trip inside her mind was fascinating. It was such a unique perspective. What she found a triumph, I found tragic or disturbing. I had a good time reading about her life through the lens of her own skewed cognition. At first I felt some kind of empathy for her, but she was not a sympathetic character. She was just awful in an interesting way.

The prose was a delight. There were long stretches where nothing particularly surreal occurred, and then there would be a perfectly integrated and incredibly bizarre passage. The surreal and absurd elements present in the story were VERY effective, maybe more so because they didn't come up as frequently as expected. Esther's fixation on equating everything to meat (a feature, not a bug for her) created a claustrophobic atmosphere, which fit the story well. The way the text was broken up made this a very propulsive read. Much of the narrative was linear (not all), but it was almost like it was broken up into separate thoughts, each a few pages - I tore through it in a couple of hours.

I think the ending was appropriate for Esther's character. I didn't necessarily like it or agree with its implications, but in a way that made me like it more. I appreciate that the novel never required me to agree with Esther's interpretations in order to understand her. That's not easy to write. Well done.

Highly recommended!

Thank you to NetGalley and Grove for this free advance readers copy in exchange for an honest review!

#EstherTheButcher #NetGalley

[Anita Veckalne · Rating 4 out of 5]

Ļoti atšķirīga grāmata. Tulkota izcilā valodā (tikai vieta, kur bija iztulkots “neguļam, ballējam”, izsita no sliedēm, jo šī vārdu kombinācija liekas neatdalāma no tās bērnu ballīšu dziesmas).
Izcils nodaļu garums, lai grāmatu varētu izlasīt vienā dienā (ja vien ir laiks). Helovīnam ļoti atbilstoša! no visām gada dienām visu laiku pieķēru sevi pie domas, cik labi, ka izvēlējos šo grāmatu lasīt tieši šodien.
Daudz gaļas un ķermeņa. Daudz skaistu teikumu.
Noteikti neieteiktu lasīt visiem. Bet man šodien bija pat ļoti ok!