"Kuin loistaa kirkkahasti kuu, sirppi taivahan! Ma joen rantaan asti nään kentän kostean. Siell’ usva-aaveet mataa veen pintaa himmeää, ja puista verta sataa, mi mustaan maahan jää. Niin syys, niin syys on tullut! Puu, ruoho lakastui. Vain haavelinnut hullut yömustaa vettä ui. Mut vaikertelet turhaan sa eessä viikatteen: Se tottunut on murhaan jo sataan, tuhanteen. Noin nousee kirkkahana tuo sirppi Kohtalon. Vain puuttuu viime sana – ja tilis tehty on." Sarkia, 1929