What do you think?
Rate this book
Svinalängorna
Det här är Leenas berättelse om Svinalängorna - ett nybyggt bostadsområde under 70-talet som fyllts med invandrare och låginkomsttagare. Det blir snabbt kallat Svinalängorna men för Leena och hennes finska föräldrar är det höjden av lyx. När en period börjar kommer det alltid som en chosk, och det blir den sista dagen av fyllda brödkorgar och varm choklad på ett tag.
260 pages, Paperback
First published March 24, 2006
47 people are currently reading
936 people want to read
About the author
Susanna Alakoski
27 books67 followersSusanna Alakoski is a Swedish-Finnish author and lecturer. She won the August Prize in 2006 for the novel
Svinalängorna
. She researches gender issues and works as a social worker.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 188 reviews
February 4, 2019
Sweden, 1970s, the land of plenty, the land of happiness?
Not for all. What if you were the child of poor and uneducated Finnish immigrants in a crowded flat with no hope of escape? What if your parents were alcoholics and the famous efficiency of Swedish social services failed repeatedly and heartbreakingly to interfer with a home situation including all kinds of verbal and physical abuse and neglect?
This book made me shiver with rage because it is such a common story. It should never happen, but it does. All the time. Everywhere.
Children are resilient, but eventually, they break. Or they repeat the patterns they have seen, over and over again.
To be read regularly to remind oneself never to look the other way when a child shows signs of neglect.
Not for all. What if you were the child of poor and uneducated Finnish immigrants in a crowded flat with no hope of escape? What if your parents were alcoholics and the famous efficiency of Swedish social services failed repeatedly and heartbreakingly to interfer with a home situation including all kinds of verbal and physical abuse and neglect?
This book made me shiver with rage because it is such a common story. It should never happen, but it does. All the time. Everywhere.
Children are resilient, but eventually, they break. Or they repeat the patterns they have seen, over and over again.
To be read regularly to remind oneself never to look the other way when a child shows signs of neglect.
October 27, 2014
Det är på många sätt en rörande och upprörande bok. Man får en insikt i vad alkoholen kan göra i en familj och hur ett medberoende ser ut. Från ett litterärt perspektiv blev jag rätt uttråkad dock. Det är ett torftigt språk med en väldigt monoton meningsbyggnad. Det finns inte heller mycket till utveckling i boken. Samtidigt ska det sägas att jag har svårt för socialrealism. Det känns som att man försöker för mycket att fånga verkligheten, eller rättare sagt beskriva hur man upplevde det som hände att man glömmer fiktionen. Det är inte det att fiktionen inte kan eller ska fånga verkligheten, men jag tror att påverkan på läsaren blir lidande när man väljer att försöka att nå ""sanningen"" genom att ligga så nära verkligheten som möjligt istället för att läta ""sanningen"" drabba på ett verkligt och insiktsfullt sätt genom fiktionen.
February 19, 2022
Lord was this a depressing read. I just hated it. Felt like i looked into a world i have no business knowing.
Will review this book with more details later.
Will review this book with more details later.
May 17, 2024
En barndomsskildring i barnets perspektiv, i en finsk familj som arbetsinvandrat (förstod jag det som, iaf att det skulle vara bättre i Sverige) som börjar hoppfullt med att familjen får en ny, fräsch lägenhet med alla faciliteter, och en pappa som är så blödig i sin kärlek till djur att han inte klarar att ta ihjäl kattungarna men fortsätter att envisas med att ha katt. Spriten och festligheter hand i hand med arbetslöshet är dock en ständig följeslagare, och det hoppfulla slår snabbt över. Det som börjar med örfilar och åthutningar blir till slut regelrätt misshandel på hög nivå, av både fru och barn, ett hem utan mat, bristande uppmärksamhet. Det är en sorglig berättelse om hur ett barn upplever det, och vådan av att inte ingripa utifrån trots tydliga tecken på misshandel och vanvård. Realistisk, och det som gör det uthärdligt är att man är så nära Leena, och också får ta del av det fina och "vanliga" hon upplever; vänskaper, en magister som ser henne, att hon är duktig på att simma osv.
Läste som ljudbok. Läsprojekt: olästhyllan.
Läste som ljudbok. Läsprojekt: olästhyllan.
Read
July 12, 2024Såg en recension som sa det väldigt bra - ”där växte mitt förakt för vuxenvärlden”
January 24, 2023
(4,0/5)
(read for school)
Poignantly sad in a quiet way, a cycle of never ending abuse and children perhaps doomed to repeat the same mistakes, or hopefully rising above it. It is perhaps not the most interesting book in the world but I still found it intriguing enough to not want to stop reading at multiple points. It also filled me with nostalgia for childhood summer, for even though the book takes place mainly during the 70s many things still resonated with my own childhood.
Prose is good, perhaps not that beautiful since all sentences are very short with fast narrative changes, but nonetheless good. A lot of fun word use.
An enjoyable sad little book.
(read for school)
Poignantly sad in a quiet way, a cycle of never ending abuse and children perhaps doomed to repeat the same mistakes, or hopefully rising above it. It is perhaps not the most interesting book in the world but I still found it intriguing enough to not want to stop reading at multiple points. It also filled me with nostalgia for childhood summer, for even though the book takes place mainly during the 70s many things still resonated with my own childhood.
Prose is good, perhaps not that beautiful since all sentences are very short with fast narrative changes, but nonetheless good. A lot of fun word use.
An enjoyable sad little book.
December 10, 2018
Роман про дитинство Лєни - дівчинки, яка переїхала зі своїми батьками з Фінляндії до Швеції у 1960х. Спочатку Швеція їм здалася раєм на землі, та з часом бідність, самотність, непристосованість до нових обставин, беруть верх. Батьки починають сильно пити, від цього страждають діти. Дуже зворушлива історія про намагання дитини вижити у надскладних умовах, коли дорослі не виконують своїх ролей.
May 8, 2022
Det tog lång tid innan jag uppskattade denna bok. Jag vet inte riktigt vad det berodde på, men det kan ha att göra med att jag upplevde att språket blev lättare att ta till mig ju längre jag kom i berättelsen. Alakoski använder ett naturligt och extremt inlevelsefullt språk. Det är en hemsk berättelse och genom att läsa denna bok kände jag att jag blev mer medveten om sådant i det svenska samhället som jag har haft dålig koll på. Jag tycker synd om barnen och min känsla är att de aldrig kommer att lyckas ta sig ur den dåliga cirkeln av beroende. Föräldrarna fortsätter att dricka med enstaka små pauser och barnen får lida. Boken lyfter hur viktiga samhälleliga insatser kan vara, men även hur viktigt det är att de är regelbundna. Alakoski gör detta skönlitterärt vilket jag tror kan göra att en lever sig in i det mer som i sin tur kan skapa en tydligare förståelse. Trots början som hade svårt att riktigt nå in i mig gjorde slutet det motsatta.
December 12, 2025
”Jag blev stum och lam men försökte övertyga henne att fortsätta leva. Snälla mamma sa jag, du har ju mig.” 😀😀😀 jag bölade hela! wowowow! bästa boken jag någonsin läst!
March 3, 2016
Sikailua suomalaiseen tapaan Ystadissa
Susanna Alakoski sai teoksestaan Svinalängorna eli Sikalat Ruotsissa August-palkinnon vuonna 2006. Romaani kertoo suomalaisen siirtolaisperheen vaikeuksista Ystadissa Fridhem-lähiössä 1960-luvun loppuvuosista 1970-luvun alkuun.
Perheeseen kuuluvat isä Kimmo, äiti Aili sekä kolme lasta: Markku, Leena ja Sakari. Teoksen minäkertojana on perheen tytär Leena. Hän on suurelta osin taitavasti rakennettu hahmo, mutta uskottavuutta vie etäisyys perheen veljeksiin ja kiinnostuksen puute vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka ollaan menossa jo kirjan lopussa kahdeksannelle luokalle.
Työläisasuntoihin muuttanut perhe elää kituuttaa todella niukasti. Äiti toimii lehdenjakajana ja tiskarina, isä puolestaan suojatyötehtaassa sorvarina. Autoon ei ole koskaan varaa, ja joululahjatkin ovat Suomen mummon lähettämiä. Jouluisin tietysti tapellaan ja ryypätään.
Viinanjuonti perinteiseen tapaan ryyditettynä väkivallalla on teoksen keskeisenä motiivina. Perheen vanhemmat saattavat nauttia viinaksia viikkokausia, ja ryyppyputki alkaa aina kangaskassista pyöränsarvissa. ”Se tuli joka kerta järkytyksenä. Mutta tiesin tarkkaan milloin se alkoi. Kangaskassi polkupyörän tangossa, maitoviinilasit, äidin kiljunta ja yhä nopeammat liikkeet ja isä pää painuksissa. Kiroilu. Laukaisevat lauseet.−− Viikot kuluivat, kuukaudet.” Isä lastaa kurkusta alas trokarilta ostamansa satsin kavereidensa kanssa, joihin kuuluu juoppo peltiseppä Veikko perheineen ja naapurilähiön rapajuopot.
Sosiaalitoimiston Britta ”Aasinvittu” Pettersson avustaa toisinaan muutamalla lantilla rutiköyhää perhettä. Leena ei saa esimerkiksi koskaan uusia vaatteita, vaan hänet vaatetetaan muiden lumpuilla ja kirpputoriasuilla. Köyhyyttä ja sen kokemista nuoren tytön näkökulmasta on kuvattu koskettavasti.
”Heillä näytti olleen mukavaa, kuola roikkui suupielistä, meikki rapisi, he olivat kuin velttoja nukkeja. Ruumiineritteiden hajut tihkuivat avonaisten nappien sepalusten hameiden välistä. − −Täällä oli ollut orgiat. −−Terrie nuuhki Spanska Levan vittua. Täällä haisivat jätevuori ja virtsa.” Vuosien varrella ryyppääminen saa entistä vastenmielisempiä piirteitä, ja uhrit mustia silmiä, rusikoitua kehoa, katkenneita luita ja veitseniskuja. Tapahtumia tarkastellaan Leenan näkökulmasta, ja hän tekee ikänsä mukaan havaintoja naapurin Åsan kanssa elämänmenosta. Viikkokausiin ei ole ruokaa eikä kotona ole muuta paikkaa kuin kyyhöttää sängyn alla tai väistellä litsareita ja nyrkkiä.
Lastenkodissa varttunut isä on puolisonsa kanssa menossa kovaa vauhtia hautaan. Leena yrittää paeta ahdistustaan koulunkäyntiin ja uintiharrastukseen. Veljet jäävät kovin etäisiksi, ja kerronta keskittyy lähes kokonaan Leenan omaan selviytymiskamppailuun itsetuhoisten aikuisten holhokkina.
Romaanin sanomana on herättää lukija ymmärtämään lapsen hätä holtittomien ja vastuuttomien huoltajien perheessä. Tällaisia perheitä on aina ollut ja tulee olemaan − niin myös omassa naapurustossakin.
Susanna Alakoski sai teoksestaan Svinalängorna eli Sikalat Ruotsissa August-palkinnon vuonna 2006. Romaani kertoo suomalaisen siirtolaisperheen vaikeuksista Ystadissa Fridhem-lähiössä 1960-luvun loppuvuosista 1970-luvun alkuun.
Perheeseen kuuluvat isä Kimmo, äiti Aili sekä kolme lasta: Markku, Leena ja Sakari. Teoksen minäkertojana on perheen tytär Leena. Hän on suurelta osin taitavasti rakennettu hahmo, mutta uskottavuutta vie etäisyys perheen veljeksiin ja kiinnostuksen puute vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka ollaan menossa jo kirjan lopussa kahdeksannelle luokalle.
Työläisasuntoihin muuttanut perhe elää kituuttaa todella niukasti. Äiti toimii lehdenjakajana ja tiskarina, isä puolestaan suojatyötehtaassa sorvarina. Autoon ei ole koskaan varaa, ja joululahjatkin ovat Suomen mummon lähettämiä. Jouluisin tietysti tapellaan ja ryypätään.
Viinanjuonti perinteiseen tapaan ryyditettynä väkivallalla on teoksen keskeisenä motiivina. Perheen vanhemmat saattavat nauttia viinaksia viikkokausia, ja ryyppyputki alkaa aina kangaskassista pyöränsarvissa. ”Se tuli joka kerta järkytyksenä. Mutta tiesin tarkkaan milloin se alkoi. Kangaskassi polkupyörän tangossa, maitoviinilasit, äidin kiljunta ja yhä nopeammat liikkeet ja isä pää painuksissa. Kiroilu. Laukaisevat lauseet.−− Viikot kuluivat, kuukaudet.” Isä lastaa kurkusta alas trokarilta ostamansa satsin kavereidensa kanssa, joihin kuuluu juoppo peltiseppä Veikko perheineen ja naapurilähiön rapajuopot.
Sosiaalitoimiston Britta ”Aasinvittu” Pettersson avustaa toisinaan muutamalla lantilla rutiköyhää perhettä. Leena ei saa esimerkiksi koskaan uusia vaatteita, vaan hänet vaatetetaan muiden lumpuilla ja kirpputoriasuilla. Köyhyyttä ja sen kokemista nuoren tytön näkökulmasta on kuvattu koskettavasti.
”Heillä näytti olleen mukavaa, kuola roikkui suupielistä, meikki rapisi, he olivat kuin velttoja nukkeja. Ruumiineritteiden hajut tihkuivat avonaisten nappien sepalusten hameiden välistä. − −Täällä oli ollut orgiat. −−Terrie nuuhki Spanska Levan vittua. Täällä haisivat jätevuori ja virtsa.” Vuosien varrella ryyppääminen saa entistä vastenmielisempiä piirteitä, ja uhrit mustia silmiä, rusikoitua kehoa, katkenneita luita ja veitseniskuja. Tapahtumia tarkastellaan Leenan näkökulmasta, ja hän tekee ikänsä mukaan havaintoja naapurin Åsan kanssa elämänmenosta. Viikkokausiin ei ole ruokaa eikä kotona ole muuta paikkaa kuin kyyhöttää sängyn alla tai väistellä litsareita ja nyrkkiä.
Lastenkodissa varttunut isä on puolisonsa kanssa menossa kovaa vauhtia hautaan. Leena yrittää paeta ahdistustaan koulunkäyntiin ja uintiharrastukseen. Veljet jäävät kovin etäisiksi, ja kerronta keskittyy lähes kokonaan Leenan omaan selviytymiskamppailuun itsetuhoisten aikuisten holhokkina.
Romaanin sanomana on herättää lukija ymmärtämään lapsen hätä holtittomien ja vastuuttomien huoltajien perheessä. Tällaisia perheitä on aina ollut ja tulee olemaan − niin myös omassa naapurustossakin.
October 28, 2021
Otroligt stark skildring ur ett barns perspektiv. Low key sorglig i början, extremt sorglig och hemsk närmare slutet. Stilistiskt ändras den i takt med att huvudpersonen växer och blir mer medveten om sin tillvaro. Väldigt starkt litterärt drag som påverkade mig mycket.
Read
November 21, 2022Ich habe das Buch in Deutschland bisher noch nie gesehen und bin nur über mein finnisches Literaturseminar darauf aufmerksam geworden. Ein wirklich fesselnder und schockierender Roman über finnische Gastarbeiter in Schweden in 60er und 70er Jahren. Ich würde es nicht jedem und jeder empfehlen (Triggerwarnung lesen!), aber fand es bereichernd so viel mehr über die damalige Zeit zu erfahren und werde wahrscheinlich noch ziemlich lange darüber nachdenken.
December 6, 2023
En sorglig men humoristisk berättelse om barns perspektiv på föräldrars alkoholmissbruk. Gjorde mig arg på hopplösa föräldrar. Fick mig att tycka (ännu mer) synd om utsatta barn. Visade mig hur viktig skolan kan vara.
June 8, 2025
Boken var väldigt sorglig och realistisk på något sätt. Även om berättelsen är fiktion närmar den sig till verkligheten väldigt mycket.
September 9, 2024
Den bästa kurslitteraturen jag läst❤️ Berättad ur ett barns perspektiv och väldigt viktig
December 16, 2024
tyckte den var väldigt bra men sista 100 sidorna gjorde den otrolig
December 2, 2011
Sikalat oli kotimaassaan Ruotsissa vuonna 2006 kohuttu ja palkittu teos. Alkoholistielämää kuvaava filmatisointi toteutettiin Suomessa jokunen tovi sitten. Mikä sitten aiheutti keskustelua? Vastaus on alkoholi, nykyinen suuri kansantautimme.
Sikalat on ensi alkuun kuin mikä tahansa normaali lapsiperheen kuvaus: äiti leipoo kotona, isä käy töissä ja jouluisin huusholliin saadaan vähän pitsiäkin. Kissa ja koira löytyy, kaksi poikaa ja yksi tytär. Kaikki kuitenkin murenee vähitellen kun Leena perheineen muuttaa. Leena on juuri aloittanut koulun, äiti on saanut uuden ystävän (ja sen seurauksena lukuisia maratonpuheluita) ja isä käy tehtaalla töissä. Pikkuhiljaa idylli hupenee ja Leenan vanhemmat pakenevat toisiaan ja köyhää arkea juomiseen. Ensimmäiset juomakerrat annetaan vielä anteeksi ja lapsilta haetaan hyväksyntää lahjomalla ja lepsumalla totutuista säännöistä mutta juomaputkien jatkuessa aina vain kauemmin ja kauemmin, ruotsalainen arkiunelma on muuttunut helvetiksi. Leena viettää aikaansa koiransa kanssa ja pyhäkoulussa, kantaa huolta ja vastuuta koko perheestään ja pärjää hyvin vielä koulussakin. Rahaa ei ole nimeksikään mutta näistä asioista ja naapurin tytöstä Åsasta (jonka äiti myös juo) Leena ammentaa toivonsa.
Sikalat on raskasta luettavaa eikä se tee osin fikstiivisestä taustastaan huolimatta kuilua realiteettiin. Leenan ikuisuuskysymys "miksi Jeppe juo?" on koskettavaa luettavaa. Sikaloista huokuu vapauden ja lämmön kaipuu, kirjan tarina avaa lukijalle portit suureen turvattomuuteen. Teos on niin realistinen, että se saa lukijassaan aikaan jotain- kuka tuntee sääluä, pitkästymistä, kuka kenties vihaa, ja näitä tunteita Leenakin kantaa mukanaan. Edes muutama huostaanotto ei saa äitiä ja isää raitistumaan, aina on olemssa vain pelkoa ja tulevaisuuden romuttumista. Koko elämä murenee hetkessä ja joka ainoa pystyynnousu tietää varmaa kaatumista takaisin kontilleen.
En voinut olla peilaamatta omia kokemuksiani Leenan kertomaan. Sikaloiden sydäntäsärkevä kuvaus ilmentyy mitä parhaiten seuraavassa otteessa:
"Tuntui että mahduin pituuteni puolesta tupakansytyttimeen ja paloin pieninä annoksina aina kun äiti ja isä sytyttivät kotitekoisia sätkiään.--Paloin varmaan yhtä kauniisti kuin hehkulamppu, joka on juuri mennyt rikki."
Sikaloiden menestyksen osasyynä on varmasti tunteva ote: kirja ei anna ylevää kuvaa alkoholismista mutta ei myöskään ylevöitä sitä ja samalla kaikki läheisen tunteet saavat sairastuneen äänensä kuuluville. Alkoholi musertaa ihmisen pala palalta ja samoin kuin alkoholisti itse, myös läheinen saattaa olla parantumaton koko ikänsä.
Lukijana liikutuin ja tulin kovasti surulliseksi. Vaikka Leenan vanhemmat menivätkin raittiusseuraan. lapset otettiin väliaikaisesti huostaan ja Leena ja muut sisarukset oireilivat, aina oli syytä soittaa viinatrokarille ja kutsua kylän tuurijuopot kylään. Loppu jäi teoksessa avoimeksi, Leena pohti tulevaisuutta, mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Sikalat kannattaa kyllä lukea, sillä tällainen tarina on kohta valitettavasti yhtä kuultu kuin Punahilkka. Itse tykästyin aiheesta riippumatta kirjailijaan ja kirjaan valtavasti. Toivon, että Sikaloihin tutustuneet pysähtyisivät hetkeksi miettimään sitä mitä lukivat. Liian suuri joukko ihmisiä sairastuttaa toinen toisiaan kuten Leenaa. ja siten, valitettavasti, toisenlainen päihdeilmasto on vain utopiaa.
Sikalat on ensi alkuun kuin mikä tahansa normaali lapsiperheen kuvaus: äiti leipoo kotona, isä käy töissä ja jouluisin huusholliin saadaan vähän pitsiäkin. Kissa ja koira löytyy, kaksi poikaa ja yksi tytär. Kaikki kuitenkin murenee vähitellen kun Leena perheineen muuttaa. Leena on juuri aloittanut koulun, äiti on saanut uuden ystävän (ja sen seurauksena lukuisia maratonpuheluita) ja isä käy tehtaalla töissä. Pikkuhiljaa idylli hupenee ja Leenan vanhemmat pakenevat toisiaan ja köyhää arkea juomiseen. Ensimmäiset juomakerrat annetaan vielä anteeksi ja lapsilta haetaan hyväksyntää lahjomalla ja lepsumalla totutuista säännöistä mutta juomaputkien jatkuessa aina vain kauemmin ja kauemmin, ruotsalainen arkiunelma on muuttunut helvetiksi. Leena viettää aikaansa koiransa kanssa ja pyhäkoulussa, kantaa huolta ja vastuuta koko perheestään ja pärjää hyvin vielä koulussakin. Rahaa ei ole nimeksikään mutta näistä asioista ja naapurin tytöstä Åsasta (jonka äiti myös juo) Leena ammentaa toivonsa.
Sikalat on raskasta luettavaa eikä se tee osin fikstiivisestä taustastaan huolimatta kuilua realiteettiin. Leenan ikuisuuskysymys "miksi Jeppe juo?" on koskettavaa luettavaa. Sikaloista huokuu vapauden ja lämmön kaipuu, kirjan tarina avaa lukijalle portit suureen turvattomuuteen. Teos on niin realistinen, että se saa lukijassaan aikaan jotain- kuka tuntee sääluä, pitkästymistä, kuka kenties vihaa, ja näitä tunteita Leenakin kantaa mukanaan. Edes muutama huostaanotto ei saa äitiä ja isää raitistumaan, aina on olemssa vain pelkoa ja tulevaisuuden romuttumista. Koko elämä murenee hetkessä ja joka ainoa pystyynnousu tietää varmaa kaatumista takaisin kontilleen.
En voinut olla peilaamatta omia kokemuksiani Leenan kertomaan. Sikaloiden sydäntäsärkevä kuvaus ilmentyy mitä parhaiten seuraavassa otteessa:
"Tuntui että mahduin pituuteni puolesta tupakansytyttimeen ja paloin pieninä annoksina aina kun äiti ja isä sytyttivät kotitekoisia sätkiään.--Paloin varmaan yhtä kauniisti kuin hehkulamppu, joka on juuri mennyt rikki."
Sikaloiden menestyksen osasyynä on varmasti tunteva ote: kirja ei anna ylevää kuvaa alkoholismista mutta ei myöskään ylevöitä sitä ja samalla kaikki läheisen tunteet saavat sairastuneen äänensä kuuluville. Alkoholi musertaa ihmisen pala palalta ja samoin kuin alkoholisti itse, myös läheinen saattaa olla parantumaton koko ikänsä.
Lukijana liikutuin ja tulin kovasti surulliseksi. Vaikka Leenan vanhemmat menivätkin raittiusseuraan. lapset otettiin väliaikaisesti huostaan ja Leena ja muut sisarukset oireilivat, aina oli syytä soittaa viinatrokarille ja kutsua kylän tuurijuopot kylään. Loppu jäi teoksessa avoimeksi, Leena pohti tulevaisuutta, mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Sikalat kannattaa kyllä lukea, sillä tällainen tarina on kohta valitettavasti yhtä kuultu kuin Punahilkka. Itse tykästyin aiheesta riippumatta kirjailijaan ja kirjaan valtavasti. Toivon, että Sikaloihin tutustuneet pysähtyisivät hetkeksi miettimään sitä mitä lukivat. Liian suuri joukko ihmisiä sairastuttaa toinen toisiaan kuten Leenaa. ja siten, valitettavasti, toisenlainen päihdeilmasto on vain utopiaa.
April 25, 2012
Pohjoismaalaisessa kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa on jo pitkään ollut vallalla rankan realismin kausi, joka on usein näkynyt raakuudella ja nihilismillä mässäilevinä tai sanomansa turhan alleviivaten julistavina uusnaturalistisina teoksina. Susanna Alakosken ”Sikalat” on selvästi osa tätä karua alagenreä, mutta onnistuu monia aikalaisiaan paremmin välittämään aidontuntuisen ja koskettavan tarinan syrjäytymisestä, heikkoudesta ja selviytymisestä.
Romaanin näkokulma on kokonaan kertojahahmo Leenan, joka muuttaa pikkutyttönä suomalaisperheensä kanssa Ruotsiin paremman elämän perässä. Alakoski kuvaa lyhyin, terävin kohtauksin perheen jokapäiväistä elämää uudessa maassa. Kaiken läpi kuultaa odottava toivo; perheen isä julistaa elämän luksukseksi ja periaatteena on, että mistään ei enää valiteta.
Vähitellen todellisuus saa kuitenkin perheen kiinni. Ilosta huolimatta elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat liian rajalliset ja slummiutuva alaluokan lähiö sulkeutuu Leenan vanhempien ympärille vankilaksi. Ahdistusta helpotetaan juhlilla, välillä koko naapuruston yhteisillä, välillä yksityisillä. Vähitellen jokaisessa perheessä vähintään yksi aikuinen juo aina vain enemmän. Ne harvat, jotka eivät ole juovuksissa ovat neuroottisia. Leenan isä aloitaa ja vetää äidin mukaansa. Juominen on kausittaista, mutta sen seuraukset järkyttäviä. Helvetti on valmis.
”Sikalat” tarjoaa viiltävän tarinan vähäosaisuuden seurauksista ja alkoholismin vaikutuksesta perheeseen, varsinkin alkoholistien lapsiin. Leena ei oikeastaan missään vaiheessa kirjaa elä yksilöllisenä hahmona, hän vain kokee, reagoi, on uhrin roolissa tai kantaa kohtuuttoman vastuunkannon taakkaa. Tämä ei kuitenkaan koidu romaanin heikkoudeksi, vaan päinvastoin luo iskevän mallin vaikeiden olojen vaikutuksesta lapsen kehitykselle.
Alakoski tavoittaa lapsen näkökulman erinomaisen hyvin; Leena ei ole liian aikuinen, mutta ei myöskään aivan liian usein nähtävällä tavalla liioitellun yksinkertainen. Romaanin edetessä ja kodin tapahtumien muuttuessa aina vain hirvittävimmiksi Leena vetäytyy sisälle omaan tajuntaansa; alun toteavan yksinkertainen proosa kääntyy lyyriseksi ja symboliseksi, kertakaikkiaan vaikuttavaksi. Kerrontaa muuttu sitä kauniimmaksi, mitä raadollisempia asioita kerrotaan. Tuo kerronallinen gradientti on se, mikä tekee Alakosken teoksesta toimivan.”Sikalat” ei selvästikään tyydy olemaan moralismia tihkuva raittiusjulistus vaan saavuttaa laadukkaan kaunokirjallisuuden tason.
Toinen voimakas elementti on yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka muistuttaa, että toivorikas, ahkera ja nöyrä ihminen menettää lopulta otteen olosuhteissa, joissa oman perheen selviytymiselle ei ole takeita. 1960-1970 -luvuille sijoittuvalla romaanilla on myös selkeä feministinen näkökulma. Kotirouvat ovat täysin miehistään riippuvaisia ja kuuntelevat helpottuneina uutisia kouluttautuvista nuorista naisista, ehkäisyn kehittymisestä ja abortin vapautumisesta. Tätä kautta ”Sikalat” saa toiveikkaan väreen; ehkä Leenan sukupolven naisilla on vaihtoehtoja, ehkä noidankehästä on pakotie.
Romaanin näkokulma on kokonaan kertojahahmo Leenan, joka muuttaa pikkutyttönä suomalaisperheensä kanssa Ruotsiin paremman elämän perässä. Alakoski kuvaa lyhyin, terävin kohtauksin perheen jokapäiväistä elämää uudessa maassa. Kaiken läpi kuultaa odottava toivo; perheen isä julistaa elämän luksukseksi ja periaatteena on, että mistään ei enää valiteta.
Vähitellen todellisuus saa kuitenkin perheen kiinni. Ilosta huolimatta elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat liian rajalliset ja slummiutuva alaluokan lähiö sulkeutuu Leenan vanhempien ympärille vankilaksi. Ahdistusta helpotetaan juhlilla, välillä koko naapuruston yhteisillä, välillä yksityisillä. Vähitellen jokaisessa perheessä vähintään yksi aikuinen juo aina vain enemmän. Ne harvat, jotka eivät ole juovuksissa ovat neuroottisia. Leenan isä aloitaa ja vetää äidin mukaansa. Juominen on kausittaista, mutta sen seuraukset järkyttäviä. Helvetti on valmis.
”Sikalat” tarjoaa viiltävän tarinan vähäosaisuuden seurauksista ja alkoholismin vaikutuksesta perheeseen, varsinkin alkoholistien lapsiin. Leena ei oikeastaan missään vaiheessa kirjaa elä yksilöllisenä hahmona, hän vain kokee, reagoi, on uhrin roolissa tai kantaa kohtuuttoman vastuunkannon taakkaa. Tämä ei kuitenkaan koidu romaanin heikkoudeksi, vaan päinvastoin luo iskevän mallin vaikeiden olojen vaikutuksesta lapsen kehitykselle.
Alakoski tavoittaa lapsen näkökulman erinomaisen hyvin; Leena ei ole liian aikuinen, mutta ei myöskään aivan liian usein nähtävällä tavalla liioitellun yksinkertainen. Romaanin edetessä ja kodin tapahtumien muuttuessa aina vain hirvittävimmiksi Leena vetäytyy sisälle omaan tajuntaansa; alun toteavan yksinkertainen proosa kääntyy lyyriseksi ja symboliseksi, kertakaikkiaan vaikuttavaksi. Kerrontaa muuttu sitä kauniimmaksi, mitä raadollisempia asioita kerrotaan. Tuo kerronallinen gradientti on se, mikä tekee Alakosken teoksesta toimivan.”Sikalat” ei selvästikään tyydy olemaan moralismia tihkuva raittiusjulistus vaan saavuttaa laadukkaan kaunokirjallisuuden tason.
Toinen voimakas elementti on yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka muistuttaa, että toivorikas, ahkera ja nöyrä ihminen menettää lopulta otteen olosuhteissa, joissa oman perheen selviytymiselle ei ole takeita. 1960-1970 -luvuille sijoittuvalla romaanilla on myös selkeä feministinen näkökulma. Kotirouvat ovat täysin miehistään riippuvaisia ja kuuntelevat helpottuneina uutisia kouluttautuvista nuorista naisista, ehkäisyn kehittymisestä ja abortin vapautumisesta. Tätä kautta ”Sikalat” saa toiveikkaan väreen; ehkä Leenan sukupolven naisilla on vaihtoehtoja, ehkä noidankehästä on pakotie.
July 26, 2018
Leenas föräldrar flyttar från fattigdom i Finland till ett nybyggt område i södra Sverige under 60-70-talet. De drömmer om ett värdigt liv, med blommor på balkongen och friska barn, men snart tar inre demoner över båda föräldrarna, och livet hemma för Leena och hennes två syskon blir mer och mer likt ett helvete.
Detta är en bok som börjar tungt och sedan bara blir tyngre och tyngre. Den är både fruktansvärd och vacker, då den behandlar ett barns hemska förhållanden hemma med en finkänslighet och en värdighet. Prosan är försiktig och ibland lite barnslig, tills slutet där den stundom är poetisk och tilltalande i de känslobilder den väcker. Tyvärr är inte språket särskilt intellektuellt utmanande, vilket för mig drar ner boken något. Sedan finns det mycket om klass, som jag hade velat lyftes fram tydligare.
Hela tiden vill man som läsare rädda Leena. Man vill att de vuxna som finns runt denna sargade familj ska reagera, ska göra något åt den fruktansvärda situationen. Man dras in i det som en vuxen som läser et barns dagbok eller tankar, och man inser hur viktig roll man som en utomstående vuxen spelar när det gäller barns rätt till en trygg och säker uppväxt. Lärare. Läkare. Vänner och bekanta, deras föräldrar. Ambulans. Polis. Solcialarbetare. Alla dessa människor som ser, men aldrig drar i nödbromsen, aldrig tar det på allvar. Leenas helvete till uppväxt fortgår och normaliseras när de som ser rakt in i familjens kärna aldrig reagerar.
"Svinalängorna" är lättläst, men så fruktansvärt tung. Jag rekommenderar den starkt, för den ger en inblick i ett liv och en uppväxt som var och är verklighet för så många barn i utsatta situationer.
Detta är en bok som börjar tungt och sedan bara blir tyngre och tyngre. Den är både fruktansvärd och vacker, då den behandlar ett barns hemska förhållanden hemma med en finkänslighet och en värdighet. Prosan är försiktig och ibland lite barnslig, tills slutet där den stundom är poetisk och tilltalande i de känslobilder den väcker. Tyvärr är inte språket särskilt intellektuellt utmanande, vilket för mig drar ner boken något. Sedan finns det mycket om klass, som jag hade velat lyftes fram tydligare.
Hela tiden vill man som läsare rädda Leena. Man vill att de vuxna som finns runt denna sargade familj ska reagera, ska göra något åt den fruktansvärda situationen. Man dras in i det som en vuxen som läser et barns dagbok eller tankar, och man inser hur viktig roll man som en utomstående vuxen spelar när det gäller barns rätt till en trygg och säker uppväxt. Lärare. Läkare. Vänner och bekanta, deras föräldrar. Ambulans. Polis. Solcialarbetare. Alla dessa människor som ser, men aldrig drar i nödbromsen, aldrig tar det på allvar. Leenas helvete till uppväxt fortgår och normaliseras när de som ser rakt in i familjens kärna aldrig reagerar.
"Svinalängorna" är lättläst, men så fruktansvärt tung. Jag rekommenderar den starkt, för den ger en inblick i ett liv och en uppväxt som var och är verklighet för så många barn i utsatta situationer.
January 6, 2015
I write all my reviews on goodreads in English, but it feels a little strange to do that with this review. This book is about a young girl and her family situation in the 1970s in Ystad, Sweden. It was tragic and her alcoholic parents made her childhood very rough, but it was also a little sweet to read this sort of story through a child's perspective. I liked it, but I can't say it was very entertaining or exciting to read, so I probably can't rate it more than three stars. It's like 3+ stars.
February 26, 2018
The book was amazing and sad.
July 2, 2023
Uppläsaren är en rikssvensk som uttalar de finska orden som om de vore italienska. Fruktansvärt att lyssna på. Klarade bara någon kvart.
Det är inte författarens fel förstås.
Det är inte författarens fel förstås.
June 21, 2020
Nä, denna orkade jag inte med.
March 30, 2024
Sverige under 60 och 70-talen målas ibland upp som den goda tiden. Arbetslösheten var låg, bostäder byggdes för fullt och alla hade det minsann så bra. Ja, det var tider det... För vissa åtminstone.
Jag menar inte att samhället är bättre nu, men jag tror att nostalgin kan skapa en alldeles för utopisk bild av hur alla hade. Javisst var det bra för de svenska barn som växte upp i röda villor med vita knutar, som åkte på semestrar, som hade föräldrar som var mer stöttande och förstående än den föregående generationen. Frågan är om man överhuvudtaget kommer ihåg de barn som hade andra förutsättningar; ni vet, de som fick växa upp i husen som byggdes under miljonprogrammet, som inte hade råd att åka på semestrar, som inte hade föräldrar som var tillräckligt närvarande. De barnen fanns även då, trots att det var det ljuva 70-talet, flower power and all that.
Boken skildrar Leena, som växer upp med sina alkoholiserade föräldrar som invandrat från Finland. De i ett fattigt område, har bara tillgång till skänkta kläder och har inte ens ordentliga sängar. Boken ger ett annat perspektiv på en tid som så många idag tycks längta tillbaka till, och jag tror att den ger en viktig bild av hur barn i alla tider har farit illa. Det är en obekväm bok att läsa, men så viktig. Särskilt viktig tror jag att den är för människor som ogärna tar av sig sina rose-colored glasses.
Jag menar inte att samhället är bättre nu, men jag tror att nostalgin kan skapa en alldeles för utopisk bild av hur alla hade. Javisst var det bra för de svenska barn som växte upp i röda villor med vita knutar, som åkte på semestrar, som hade föräldrar som var mer stöttande och förstående än den föregående generationen. Frågan är om man överhuvudtaget kommer ihåg de barn som hade andra förutsättningar; ni vet, de som fick växa upp i husen som byggdes under miljonprogrammet, som inte hade råd att åka på semestrar, som inte hade föräldrar som var tillräckligt närvarande. De barnen fanns även då, trots att det var det ljuva 70-talet, flower power and all that.
Boken skildrar Leena, som växer upp med sina alkoholiserade föräldrar som invandrat från Finland. De i ett fattigt område, har bara tillgång till skänkta kläder och har inte ens ordentliga sängar. Boken ger ett annat perspektiv på en tid som så många idag tycks längta tillbaka till, och jag tror att den ger en viktig bild av hur barn i alla tider har farit illa. Det är en obekväm bok att läsa, men så viktig. Särskilt viktig tror jag att den är för människor som ogärna tar av sig sina rose-colored glasses.
January 17, 2025
Språket är enkelt och direkt och lätt att ta sig igenom — kräver nästan ingen koncentration. Nästan lite tråkigt i början med samma meningsuppbyggnad hela tiden, men jag älskar hur formuleringarna utvecklas över tid – ju äldre Leena blir och ju svårare hennes situation blir desto mer poetiskt och analyserande blir det. Tycker det fångar barnets perspektiv bra: att man bara accepterar tillvaron när man är liten för att det är allt man känner till. Också hur författaren beskriver våld och missbruk med så naiv och oskyldig blick. Det är ett svårt grepp som ofta faller platt men hon lyckas.
”Gode gud, om mitt hjärta brister, laga det med Karlssons klister”🙏
”Gode gud, om mitt hjärta brister, laga det med Karlssons klister”🙏
September 11, 2021
Till en början tyckte jag den var konstig, men allteftersom växte den! Boken är skriven ur ett barns perspektiv, vilket gör den speciell, men väldigt berörande. Den är rättfram och naken och viker inte undan för obekväma formuleringar, utan beskriver känslor på ett sätt som verkligen KÄNNS hos läsaren. Så läsvärd!
May 20, 2022
Tämä rumanniminen ja ruma (pokkarin kansi) kirja yllätti aivan kuusnolla; loistava teos. Uskottava, imaiseva, hienolla rytmillä kasvava ja etenevä kuvaus, joka ei vastaa mihinkään suoraan ja mustavalkoisesti koska elämä on sellaista. Surullinen, koskettava ja riipaiseva lasten ja lemmikkien tarina, aikakauden kuvaus, köyhyyden ja puutteen rikas kertomus. Ei silti toivoton. Vaikuttava kirja.
January 2, 2024
Tror att hälften av orsaken till varför jag njöt av denna bok så mycket var att den gick så fasansfullt snabbt att läsa i jämförelse med höstens marathonprojekt.
Läsupplevelse: Som att stiga in i ett riktigt sunkigt rum, se sig runt, konstatera faktum men sen driva med det och skratta åt det lite innan man inser att man måste städa det också.
Läsupplevelse: Som att stiga in i ett riktigt sunkigt rum, se sig runt, konstatera faktum men sen driva med det och skratta åt det lite innan man inser att man måste städa det också.
Displaying 1 - 30 of 188 reviews