Vuoden 1895 jouluaattona suomalainen fregatti Palme joutuu merihätään Irlanninmerellä Kingstownin sataman suulla. Viisitoista vapaaehtoista miestä lähtee pelastamaan haaksirikkoisia. Myrsky kaataa kolmetoistametrisen pelastusaluksen eikä vene käänny takaisin oikeaan asentoon, kuten sen pitäisi. Meripelastajat hukkuvat, mutta kaikki suomalaislaivalla olleet saadaan turvaan tapaninpäivänä, joukossa kapteenin vaimo ja pieni vauva. Palme ei ole mikä tahansa laiva. Se on kuulunut amerikkalaisen jääkuninkaan Frederic Tudorin laivastoon. Luonnonjään rahtaamista varten rakennettu alus on päätynyt ahvenanmaalaisen Erik Sirenin omistukseen. Haaksirikossa tuhoutuneen laivan kapteeniksi ilmoittautuu Sirenin 23-vuotias poika, joka kertoo aluksen kaikkien asiapapereiden jääneen hylkyyn. Palmen haaksirikko oli aikansa suuri mediatapahtuma, ja tragedian jälkeen perustettu avustussäätiö keräsi lyhyessä ajassa hämmästyttävän summan. Kapteeni Siren liittoutuu säätiötä hallinnoivien liikemiesten ja aristokraattien kanssa. Syntyy ahneuden ja korruption kierre, jossa voimakastahtoisen isän alistama poika yrittää epätoivoisesti paikata aiheuttamansa tappion. Tapausta ja sen jälkeistä tutkimusta seuraamaan lähetetty Irish Timesin toimittaja alkaa tajuta jutun johtavan syvälle Ison-Britannian yläluokkaan, kenties kuningashuoneeseen asti. Todistajaksi haastetun Palmen ensimmäisen perämiehen pitää päättää onko hän uskollinen totuudelle vai työnantajalleen. Kapteenin vaimo joutuu omien valintojensa eteen: voiko rakkautta olla ilman totuutta?
Nykytasossa tarinaa kertoo nainen, joka kirjoittaa historiallisia romaaneja. Hänen hallussaan on sadan vuoden takaista tragediaa koskeva ainutlaatuinen lähdekokonaisuus. Naisen aviomies on eläkkeelle jäänyt kommodori, joka kiinnostuu onnettomuuden tutkinnasta. Kaksi vuodenvaihteen viikkoa kattava romaani liikkuu vuosien 1895 ja 2012 välillä. Kirjansa taustatutkimuksia tekevä nainen miettii, kuinka kuvata viattomiin kohdistunutta kavaluutta ja raakuutta köyhässä Irlannissa. Hänen miehensä ei pääse eroon painajaisista, joita on joutunut todistamaan kansainvälisissä tehtävissä. Trilleriksi kehittyvä romaani on tarina uljuudesta, kiitollisuudesta ja petoksesta. Tiukasti tositapahtumiin perustuva Kuka vartijoita vartioi on Leena Landerin uuden romaanisarjan vangitseva avaus.
Leena Lander is a Finnish author. In 1992 she won the Thanks for the Book Award for „The Home of the Dark Butterflies“ which was made into a successful Finnish film in 2008. She also won the Pro Finlandia Award in 2000.
>>IRLAND, 1895: Ein Schiffsunglück vor der Küste- und der Anfang einer dramatischen Familiengeschichte...<< „Die Gesichter des Meeres“ von Leena Lander ist ein Buch, was mich etwas zwiegespalten zurück lässt. Einerseits hat mir der historische Part über Schifffahrt etc. unheimlich gut gefallen, es war auch sehr interessant hier den Recherchearbeiten der Schriftstellerin und ihrem Mann zu folgen und zu sehen, wie dies miteinander verknüpft wird. Andererseits gibt es hier eben mehrere Zeitebenen und Erzählungen, die es mir gerade am Anfang irgendwie etwas schwer machten einen Durchblick zu bekommen. Ich hatte zudem auch das Gefühl, dass hier soviele Thematiken wie möglich mit untergebracht werden sollten, was schade ist, denn der Fokus sollte hier doch eigentlich das Meer, die Schifffahrt und eben die Tragik der Familiengeschichte in diesem Zusammenhang stehen. Durch die Fülle an Themen bekam die Geschichte für mich leider eine Oberflächlichkeit, die ich von meinem Leseempfinden her nicht durchbrechen konnte.
Leena Landerin historiallinen teos Kuka vartijoita vartioi sijoittuu vuoteen 1895. Suomalainen fregatti Palme haaksirikkoutui Irlannin rannikolle. Laivan kapteenina toimi suomalainen Oskar Siren ja laivalla oli mukana hänen vaimonsa Elin ja heidän pieni tyttärensä. Laivan jäsenet saatiin pelastettua, mutta yksi pelastusalus, joka tuli heitä pelastamaan, kaatui ja sen jäsenet kaikki hukkuivat suuressa aallokossa. Kirjan yhtenä kertojana toimii päättäväinen kapteenin rouva Elin Siren. Elin osaa englantia ja hän toimii miehensä tulkkina. Elin on ottanut huolehtiakseen myös laivalta löydetyn nuoren pojan Matiaksen, joka oli karannut turkulaisesta lastenkodista. Matias joutuu kirjan sivuilla hankaluuksiin, sillä irlantilaiset ovat taikauskoisia ja pitävät suomalaisia noitina. Kuka vartijoita vartioi on vahva teos ajasta, jolloin laivat olivat vielä puuta, mutta laivateollisuus eli suurten muutosten kourissa. Kirja tuo lukijan silmille hyväosaisten ja heikompiosaisten luokkayhteiskunnan, jossa luokkaerot olivat surullista kyllä valtavan suuret. Taitavaa kerrontaa, mielenkiintoiset henkilöt ja upea lukuelämys.
Lukemiseen on ollut viime aikoina hankalaa keskittyä, niinpä tämäkin oli kesken parisen viikkoa. Leena Landerilla on kyky kirjoittaa historia eläväksi, sillä joka kerta kun tätä tarinaa jatkoi oli sellainen tunne kuin olisi kylmänkoleassa Irlannissa tuona 1800-luvun lopun jouluna, josta kirja pääsääntöisesti kertoi. Minusta tämän tarinan keskiöön nousee erityisesti kapteenin vaimo Elin, hänestä piirtyy kuva rohkeasta ja omalla tavallaan itsenäisestä naisesta. Muutoinkin tarina etenee vahvasti henkilöiden kautta. Koska kirja perustuu tositapahtumiin, jää vahva mielikuva siitä kuinka me ihmiset olemme vain osa suurempaa tapahtumien ja kohtaloiden ketjua. Toisille löytyy vahva ja pelastava käsi, toisille ei aina käy yhtä hyvin. Helmet-lukuhaasteen Myrsky.
Autorin: Leena Lander Übersetzer: Stefan Moster Verlag: btb Preis: 11€, Taschenbuch Seiten: 592 Seiten ISBN: 9783442718832 Erscheinungsdatum:
5 Von 5 Sternen ⭐⭐⭐⭐⭐
😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵ Inhaltsangabe: Entnommen von: Randomhouse.de Kingstown, Heiligabend 1895. Vor der Küste Irlands läuft ein Frachter auf Grund. Während die Schiffbrüchigen auf Hilfe warten, kommen die Seenotretter in den eisigen Wellen ums Leben. Die Bewohner der Hafenstadt sind traumatisiert. Der 13-jährige Matias, der an Bord des havarierten Frachters war, findet sich in den hilfsbereiten Händen der Einheimischen wieder – und mitten im Strudel der Ermittlungen… 😥 Über 100 Jahre später, auf den Spuren ihrer Vergangenheit, offenbart sich einer Schriftstellerin aus Finnland ein unbekannter Teil ihrer Familiengeschichte. 😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵😥🌊⛵ Meine Meinung: Hallo ihr Süßen 💕 Ich möchte euch dieses wundervolle Buch vorstellen, das mich Emotional sehr tief berührt hat. Es ist ein Buch über eine wirklich tragische Familiengeschichte. Zu einer Zeit, die heute kaum noch greifbar erscheint. Auch wenn der Titel *Die Gesichter des Meeres*, ehr auf ein Buch über die Naturgewalten der Ozeane hin weißt. So würde ich es ehr in die Reihe Familien Geheimnisse und Tragiken einreihen. Ja es erzählt über das mehr und über seine gewaltige Anziehungskraft und auch über die Tödliche Gefahr die es bietet. Denn so traumhaft schön die Naturgewalten auch sein mag, so tödlich kann sie werden. Gerade zu einer Zeit, wie dem 19 Jhd. Jeder kennt die Geschichten um das berühmte Kreuzfahrtschiff, was auch in dieser Zeit versunken ist, doch niemand kennt die Geschichten der Normal sterblichen. Keiner erzählt über die Helden der Seenotrettung oder über das normal Volk. Und genau das macht dieses Buch und das hat mich absolut berührt, Eine Geschichte die über 100 Jahre spielt und tiefe Gefühle in einem wecken wird. Ich habe das Buch geliebt und kann es wirklich definitiv empfehlen. Denn das Meer und auch die Menschen in dieser Geschichte haben unendlich viele Facetten und Gesichter. Ganz lieben Gruß Sonja/Shaaniel
Nach dem ersten Kapitel abgebrochen da mehrere Tippfehler und ganze Seiten teilweise aus 3 Sätzen bestanden die nur etwa 50 mal leicht anders wiederholt wurden. Weiß nicht, wann ich das letzte Mal so ein schlechtes Buch gelesen habe.
Pidän Leena Landerin ja Kaari Utrion kirjoista samasta syystä: molemmat tekevät valtavan määrän taustatöitä, jotka rikastuttavat kirjoja upealla tavalla. Tämä ei ollut suurin suosikkini Landerilta, mutta merenkulun, historian ja Irlannin kuvaukset viehättivät silti kovasti. Lähes viidestäsadasta sivustaan huolimatta kirja pysyy koossa ja pitää imussaan loppuun asti.
Todella jännittävä loppu ja tosi mielenkiintoista, että kirja perustuu tositapahtumiin. Kaikkein ihaninta oli kuitenkin rakkaustarina :) Merenkulkusanastot ja tekstit puudutti välillä, siksi neljä tähteä. En myöskään saanut kiinni nykypäivään sijoittuvasta osasta. Olisi voinut keskittyä ehkä vain 1800-luvun osuuteen.