Selvästi juovuksissa

by Juhani Seppänen

Tämä kirja voi muuttaa suhteesi alkoholiin - pysyvästi.Nyt kaadetaan rehellisesti kuppi nurin: kyseenalaistetaan itsestäänselvyydet ja ravistellaan luutuneita ajatustottumuksia!

Suomessa on puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa. Alkoholi kuuluu yhä useamman arkeen. Entä juhlaan? Tuntuuko ajatus juhlista pelkkä vesilasi kädessä ahdistavalta? Kuka oikeastaan on alkoholiriippuvainen, onko alkoholismi sairaus, ja kenessä on vika, kun viina vie?

Itsekin alkoholin suurkuluttajaksi tunnustautuvasta Juhani Seppäsestä ajatus vuodesta ilman alkoholia tuntui mahdottomalta. Hän päätti yrittää. Kirja kertoo, millaisia ajatuksia alkoholi hänessä herätti. Ja miten yrityksen kävi. Työterveyslääkärinä Seppänen kohtaa päivittäin ihmisiä, joille alkoholista on tullut ongelma. Seppäsen aiemmat kirjat Ensimmäinen sana on isä ja Hullu työtä tekee ovat löytäneet lukijansa ja saaneet paljon kiitosta ja huomiota.

205 pages, Paperback

First published January 1, 2006

Reviews

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

My father died of alcohol poisoning by the age of 37, and he is only one of the directly alcohol-related deaths in my life. I have been thinking about alcohol non stop since I was a kid, I both enjoy it and suffer from it.
My brother recommended this to me. He drinks too much, reads Bukowski and Fante and Thompson and loves the drinking lifestyle. Every single book he recommends to me is about drinking so I expected this to be about one too. And it is, but the angle is way different than I expected. Seppänen is a doctor who drinks too much and quits drinking for a year.
I love a combination of non-fiction and autobiography. This tells you straight-up facts about alcohol in our society and tells the hardships of being a drinker who doesn't drink. Very funny at times, a bit annoying, relatable. What surprised me was the amount of alcohol Seppänen himself consumes. I have always thought that my relationship with alcohol was complicated – and it is – but now I think I don't drink too much. Maybe it's just a sign of a society of alcoholics.
When it comes to alcohol and myself, I'd much rather quit it or decrease the consumption drastically. I'd rather do some "drugs", like MDMA, psychedelics and weed, but they are considered dangerous, they are illegal. But I can buy 100 times the deadly amount of alcohol at any given time.
I have a need to enter altered states of mind. I have a need for social interactions that revolve around being high, in one way or another. The society understands this, but only approves alcohol, the deadliest of drugs. This issue is very interesting.
But talking about the book: I learned new things, got some new angles, got a lot of repetition of stuff and attitudes I already know. Still all in all a wonderful, wonderful book.

[Roni Laukkarinen · Rating 2 out of 5]

Siinä vaiheessa kun lääkäri sanoo alkoholia käsittelevässä kirjassa, että alkoholismi ei ole sairaus vaan harhaanjohtamista, mystifiointia ja metafora, loppuu kiinnostus tyystin. En myöskään pidä kirjailijan tavasta kertoa anekdootteja, vaikka osa niistä viihdyttäviä kirjassa ovatkin. Kehno kirja, loppupätkä aivan turhaa haihattelua. Ei lukemisen arvoista, eikä millään tavalla hyödyllistä.

[parastimo · Rating 5 out of 5]

Tässäpä mielenkiintoinen yleistys yksityisestä kokemuksesta yhteiskunnalliseen.

Pidin valtavasti siitä, että kirjassa raittiusyritystään tekevä ihminen tulkitsee laaja-alaisesti alkoholinkäyttöä puoltavia seikkoja ja tekee rinnastuksen laittomiinkin huumeisiin. Miksipä ei. Virkistävää on sellainenkin kohtalottomuusajattelu, jonka puolesta saattaisi olla, että kenties aina silloin tällöin ihminen tekee itse alkoholismiaan todeksi.

Mitä on mukavaa kuvitella siitä vinkkelistä, että jos tätä tyypillisesti päihtymisvaikutuksellista alkoholia ei olisi keksitty, olisiko kamalan lapsuuden ja koettelevan aikuisuuden repiminä riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä kovasti vähän. Maallikona epäilen, ettei, vaan ilmentymismuodot olivat toiset.

Pidin tätä kivana kirjana, jos en tiedäkään, olisinko pitänyt jos olisin lukenut sen ilmestymisaikanaan ja myyntipuheillensa altistuneina. Kirjan sisältö oli minusta pidemmissä pohdinnoissa, joita tämän juomispäiväkirjan välissä tapahtui, ja varsinkin kirjan takakansi olikin sitten taas jotakin muuta. Jos olisin lukenut sen, olisin saattanut lopettaa alkumetreillä, siinä määrin tympeä kuva teoksesta syntyi.

Itsetarkoituksellista, tuskin, mutta muistutus siitä miksei takakansia pidä lukea paitsi kustannusalaa hämmästelläkseen. Voi näistä sitten joskus joku tehdä tutkimuksia että kuka näitä suunnittelee ja miksi näissä lukee mitä lukee. Josta johtuvana vinkkinä, paremman otannan kirjan sisällöstä saa kun avaa sen parista kohtaa ja lukee hetken.

"Seppäsestä ajatus vuodesta ilman alkoholia tuntui mahdottomalta. Hän päätti yrittää. Kirja kertoo, millaisia ajatuksia alkoholi herätti. Ja miten yrityksen kävi."

Sanottakoon, että tämä on takakansitekstinä vielä keskiarvoa parempi. Ja lämmin suositus kirjalle noin muuten, vaikka sitten sen takia voi lukea, että on mitä sisäistettynä polttaa jos alkoholia ei.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Kun vajaat puolisenkymmentä vuotta sitten lopetin kokonaan kaiken alkoholin nauttimisen, huomasin miten juomattomuuteni herätti kysymyksiä. Usein tuli tunne että kysyjä saattoi vetää johtopäätöksen että ” ilmiselvästi ongelmia takana”. Ihmetystäni herätti se että raittiuteni kyseenalaistettiin, enkä minulta oltu koskaan aikaisemmin kysytty että miksi otin lasin viiniä. Ihan sattumalta osui silmään tämä 2005 julkaistu kollegan kertomus omasta päätöksestä olla vuosi raittiina. Kirjasta huomaa että se on lääkärin kirjoittama ilman että on tylsää tieteellistä tekstiä, eikä kirja pyrkinekään olemaan varsinaista kirjallisuuutta. Mutta se tekee sen minkä hyvän kirjan tehtävä on, panee miettimään. Kannattaa lukea ja miettiä omaa suhdettaan sosiaalisten tilanteiden itseensäselvyyksiin.

[Antti Tähtinen · Rating 4 out of 5]

Kohtuus on vain harvoin riittävästi.

[Keiju · Rating 3 out of 5]

Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa" (Otava, 2006) on alkoholistiksi itsensä mieltävän työterveyslääkärin tarina korkista, joka laitetaan vuoden ajaksi kiinni. Seppänen pohtii kirjassa alkoholikulttuuria ja sekä omaa että joidenkin potilaidensa suhdetta alkoholiin. Tärkein oppi kirjasta mielestäni on, että alkoholi on hermomyrkkyä, jota ei ihmiskeho ei tarvitse mihinkään välttämättömään. Alkoholin kohtuukäyttö on sosiaalinen normi ja on täysin hyväksyttävää kieltäytyä sen käytöstä kokonaan.

[Henrik Enqvist · Rating 4 out of 5]

Kertomus ihmisen suosituimmasta,tuetuimmasta ja hyväksytyimmästä riippuvuudesta...
"Juon koska juon."

[Elina Lauro · Rating 1 out of 5]

No really my cup of tea.