Pelkääjän paikalla

by Laura Lehtola

Rakkaus ei lopu, kun toinen osapuoli kuolee. Riipaiseva, lämpimän huumorin sävyttämä romaani nuoresta perheenisästä, joka selviää vaimonsa kuolemasta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Syöpä vie nuorelta perheenäidiltä Annalta ensin jalan ja sitten hengen. Aviopuoliso Aapo yrittää jatkaa elämää, huolehtia lapsesta, hoitaa työnsä ja etsiä elämälle uusia merkityksiä. Tuntuu epäreilulta, että Anna on noin vain lähtenyt.

Surusta huolimatta on käytävä parturissa, puettava lapsi päiväkodin valokuvaukseen ja kestettävä pieleen menneet nettitreffit. Lukija tutustuu myös Veeraan, joka osuu Aapon tielle ihan väärällä hetkellä. Vai onko hetki sittenkin juuri oikea?

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary

300 pages, Unknown Binding

First published January 1, 2015

Reviews

[Samu · Rating 3 out of 5]

Ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta. Surun kuvaaminen on karmivan todellista ja järjetöntä, niin kuin suru tietenkin oikeastikin on. Hieman kuitenkin kummastuttaa tämä ihmeellinen isä-kuva, jossa mies ei osaa pukea lapselleen edes oikean kokoista paitaa. (Onko tämä todella edelleen tavallista heteropareilla?) Ja tietenkin elämä alkaa uudelleen uuden naisen löytämisellä. Tämä toki varmasti monilla myös todellisuus, mutta jokin tässä kirjassa häiritsee tosi paljon. Ja silti myös tykkäsin.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

Laura Lehtolan esikoinen ansaitsee kiitosta. Rankka aihe, puolison äkillinen kuolema ja leskimiehen selviytyminen pienen tyttären kanssa, on otettu käsittelyyn lempeästi. Henkilöhahmot tuntuvat aidoilta ja päähän kehittyy etenkin kirjan ensimmäisen puoliskon aikana tymäkkä itkupaine. Teos ei kuitenkaan jää pelkästään itkettäväksi, vaan se kuljettaa henkilöitään kohti uutta elämää ja muutoksia. Teksti nakuttaa hyvään rytmiin eteenpäin ja se tasapainoilee hyvin runollisen ja insinöörimäisen välillä.

Arvoin neljän ja viiden tähden välillä, mutta kyllä tämä viiteen kallistui. Ehjä, vaikuttava, ei vanutettu, ei lopulla lässäytetty.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Häkellyttävän helppolukuinen kirja ja kuitenkin pysäyttävä. Ja kuitenkin välillä myös hauska. Eli kaikkea.

[Annamanna · Rating 5 out of 5]

Raastavasta aiheestaan huolimatta lohdullisen toiveikas, hauskakin. On taitolaji kirjoittaa raskaasta aiheesta sellaisella keveydellä, joka kannattelee lukijaa. Alkuosassa kertojana oli kuolevan naisen puoliso, jälkimmäisessä osassa ääneen pääsivät myös alle kouluikäinen tytär ja miehen uusi puolisoehdokas. Taidokas romaani, vieläpä maltillisella sivumäärällä. Tästä tykkään, kuten uudemmastakin kirjasta Takapenkki. Uusi suosikkikirjailija löytynyt siis.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Vaikka kirja käsittelee vakavaa aihetta, huumoria ei kuitenkaan ole unohdettu. Taistelua syöpää vastaan on verrattu milloin sotaan itäistä naspurimaata vastaan, milloin panttivankeja vahtiviin kaappareihin.

Kun puoliso kuolee ja toinen jää lapsen kanssa yksin, pitää arki pystyä pyörittämään siitä huolimatta. Yksinkertaiset asiat voivat yhtäkkiä olla vaikeita, kun toinen on aina hoitanut ne. Entä onko sallittua tuoda kotiin joku uusi nainen, kun kuollut puoliso katsoo kuvasta yöpäydälltä.

Väliin on hauskasti kirjattu huomioita myös lapsen näkökulmasta: onko äidillä nyt taas kaksi jalkaa? Tai että kyllä kuolleet tietävät jonkin asian paremmin - paitsi ettei äiti vielä ollut kuollut silloin kun asia oli esillä. Voisin kuvitella, että kirja olisi hyvä selviytymisopas saman vasta kokeneelle

[Heli · Rating 3 out of 5]

Tartuin tähän kirjaan, koska tykkäsin kovasti Lehtolan kirjasta Takapenkki. Tämä on rankka kertomus kuolemasta, elämästä ja toivosta. Joenkin en päässyt kokonaan sisään tarinaan. Johtuneeko siitä, että kuuntelin tämän äänikirjana. Loppu jotenkin töksähti, joko se loppui? Kirja on kyllä hyvin kauniisti kirjoitettu jsa herätti miettimään kuolemaa sekä myös elämää.

[Sisuhukka · Rating 4 out of 5]

Nopealukuinen kirja, joka kuitenkin herätti tunteita ja viihdytti. Kirjoitustyyli sopi mielestäni hyvin ensimmäisen persoonan kerrontaan. Loppuratkaisu eteni nopeasti, mutta valinta oli nähdäkseni oikea tarinan painopisteen kannalta.

[jennijohanna. · Rating 3 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2022 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti ⭐
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

[Akseli Koskela · Rating 4 out of 5]

Kotikutoinen, mukava flow.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Pitkästä aikaa kirja, johon uppuduin niin totaalisesti, että luin sen yhdeltä istumalta sunnuntaiaamuna. Lukemisen lopetettuani huomasin, että tänään vietetään Lukurauhan päivää, tämä sopii sen teemaan aivan täydellisesti!
Hieno, koskettava kirja, pidin ihan tosi paljon! Aihe oli ahdistava, mutta Lehtola toi sen käsittelyyn juuri sellaista huumoria, joka sopi kirjaan. Niinpä lukukokemuksesta ei tullut liian tukala tai surullinen, vaikka tunteisiin syvälle tämä osui. Laura Lehtolan nimi jää mieleeni kirjailijana, jolta odotan lisää kirjoja tulevaisuudessa.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Raskaasta aiheesta kevyellä tavalla kirjoitettu. Alussa hiukan hain, että kuka kukin on, mutta loppujem lopuksi oikein miellyttävää luettavaa. Ja päähenkilö Aapo oli oikein kiehtova persoona, harmi kun on vaan fiktiivinen hahmo ;)

Hauskasti sattui, että Savonlinnakin oli mainittu :)

"Sitten se toteaa sivulauseessa, että on muuten loukkaavaa, kun toinen lakkaa hengittämästä. Sanoo sen kuin lukisi uutisia. Etelä-Suomessa on matalapainetta, Savonlinnassa oopperajuhlat ja tuloverotuksessa korotuksia. Ja heti se on taas muualla." s. 222

[Santeri · Rating 5 out of 5]

"Jotenkin minua hymyilyttää tämä koko keskustelu. Kunnes yhtäkkiä ei enää hymyilytä. Yhtäkkiä minä tajuan, että kun minä tulen kotiin, minä en voi kertoa sinulle tästä."

Rankka aihe käsiteltynä jotenkin niin inhimillisesti ja herkästi. Nopeasti luettava ja mukaansatempaava. Ihana.

Tykkäsin myös tästä huumorista, tuli vähän Hotakaisen Juoksuhaudantie mieleen.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Alku oli suorastaan itkettävä, niin hyvin oli kuvattu miehen reaktiot vaimon kuolemaan, syövän etenemiseen ja häämöttävään yksinhuoltajuuteen. Viha kuollutta kohtaan oli myös kuvattu hienosti. Loppu tuntui vähän turhan hätiköidyltä, vaikka aikaa oli kulunut ja homma toimi.

[Minna Pietiläinen · Rating 4 out of 5]

Rankka aihe, puolison menehtyminen syöpään. Siltikin kirjoitettu niin, että aika usein sai nauraa. Pariskunnan välinen vuorovaikutus ja keskustelut olivat mitä parhainta. Raadollista, mutta inhimillistä. Tällaisia asioita meistä varmasti jokainen miettii.

[Pauliina Lassila · Rating 4 out of 5]

Kun maailma menee sekaisin vaimon sairastuessa, ei nuori mies toimi järjellisesti. Hiukan ahdistava tarina, mutta silti hyvä lukukokemus. Naiskirjailijan sukellus miehen sielunmaisemaan ehkä hiukan välillä ontui, mutta kunnialla pintaan kuitenkin.

[Ella]

Alku lähti tosi hyvin käyntiin, mutta toinen puolisko ei sitten enää kantanutkaan. Lapsen ääni oli aivan turha.

[Eerika · Rating 3 out of 5]

☆ 3,5

[Minttu · Rating 5 out of 5]

Hirvittävän surullinen, käsittämättömän upea. Lehtola osaa kuvata tunteita ja tilanteita niin osuvasti, että pakostikin tulee mieleen, onko kirja edes osittain omaelämäkerrallinen?

[Susi · Rating 3 out of 5]

Tunteet vähän pinnassa.