What do you think?
Rate this book
Vadelmavenepakolainen
Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.
Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.
Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.
Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.
Virtanen ei kuitenkaan luovuta. Hänestä sukeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.
270 pages, Mass Market Paperback
First published January 1, 2007
52 people are currently reading
763 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 179 reviews
July 29, 2011
Minä luulin aloittavani ilomielisen farssin ruotsia ihannoivasta suomalaisesta. Sen sijaan luinkin tarinaa pahasti häiriintyneestä maanis-depressikosta, joka olisi tarvinut pikaista hoitoa. Mies heilui hulluudessaan vaarallisen ja säälittävän välimaastossa. Liian ahdistavaa naurattaakseen. Sitten kun eteen tuli vielä parempia kirjoja, niin keskenhän tämä jäi.
May 4, 2020
Tänään 19.3.2020 sain loppuun kirjan nimeltä Vadelmavenepakolainen jonka luin viidettä kertaa
E-kirjana, kirjaston kiinni olon vuoksi.
E-kirjana, kirjaston kiinni olon vuoksi.
March 13, 2016
Alku lupaa huomattavasti parempaa, hauskempaa ja nokkelampaa kuin mihin kirja todellisuudessa yltää. Päähenkilö ei ole kovinkaan luotettava kertoja, saati uskottava henkilöhahmo, mikä ei ehkä välttämättä tämänkaltaisessa kirjassa olekaan tarkoitus, mutta lopun olisi voinut kirjoittaa huomattavasti paremminkin.
Kirja jotenkin sekosi totaalisesti loppua kohti, ehkä en vain löytänyt sen piilosanomaa tai ymmärtänyt viestiä, mutta sekava, omituinen fiilis tästä jäi.
Kirja jotenkin sekosi totaalisesti loppua kohti, ehkä en vain löytänyt sen piilosanomaa tai ymmärtänyt viestiä, mutta sekava, omituinen fiilis tästä jäi.
February 14, 2022
Ennakkokäsitykseni kirjasta oli ihan pieleen. Ajattelin, että tulossa on hyväntahtoinen hassuttelutarina suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eroista, mutta kyseessä olikin Roald Dahl -tyyppinen epätodellinen kertomus selkeästi psykiatrista hoitoa vaativan miehen alamäestä. Alkuun mietin, että kantaako stereotyypeillä leikittely, mutta loppua kohden tarinan muotoutuessa enemmän henkilökohtaisen tragedian suuntaan, lukemista ei pystynyt lopettamaan. Todella surullinen mutta mielettömän hauska kirja!
April 9, 2022
Luin Vadelmavenepakolaisen ennen kaikkea mielenterveydeltään sairastuneen ihmisen sairauskertomuksena. Nousiainen on taitava kirjoittaja, sillä hän pystyy kirjoittamaan vaikeasta ja synkästäkin aiheesta todella hauskasti.
Mielenterveysongelman kuvailemisen lisäksi Nousiainen kritisoi samalla ruotsalaista keskiluokkaista yhteiskuntaa, jossa eletään kauniissa kulisseissa. Todellisuudessa väliinputoajia on paljon. Aivan kirjan lopussa Nousiainen kirjoittaa Mikon sanoin, että Ruotsi on onnela syntyperäisille ruotsalaisille, mutta että Ruotsin todelliset kasvot ovat petolliset ja että ongelmat on lakaistu maton alle. Suurin osa vangeista on jostain muualta kotoisin ja maahanmuuttajat kelpaavat lähinnä torimyyjiksi. Kirjassa keskiluokkainen ruotsalaisuus on kaiken pahan alku ja juuri, sillä siinä "lähiöiden ongelmat ovat vain uutisissa".
Mikko on läpi kirjan varsin yksinäinen. Todellisen ystävän hän saa vasta Mikaelista. Miehiä yhdistävät mielenterveysongelmat. Mikael lähtee melko helposti mukaan Mikon harhaiseen maailmaan. Kyseessä on toki fiktio - ihan kaikki tarinan käänteet eivät olleet uskottavia, mutta sillä ei ainakaan itselleni ollut väliä. Romaani saa mennä överiksi. Ja fiktionakin tarina on lisäksi Mikon jonkinlainen päiväkirja, joten kaiken siinä olevan ei tarvitse olla edes kirjan maailmassa "totta". Mikko luo toki kirjassa aivan oman todellisuutensa: totuus ja valhe menevät sekaisin häneltä itseltäänkin. Hänen luodessaan itselleen menneisyyden sen tapahtumat tavallaan muuttuvat todeksi. Valemuistoista tulee siis totta.
Pahoista mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kulkee keskuudessamme ihan joka päivä. Kirja on siis valitettavasti edelleen todella ajankohtainen.
Mielenterveysongelman kuvailemisen lisäksi Nousiainen kritisoi samalla ruotsalaista keskiluokkaista yhteiskuntaa, jossa eletään kauniissa kulisseissa. Todellisuudessa väliinputoajia on paljon. Aivan kirjan lopussa Nousiainen kirjoittaa Mikon sanoin, että Ruotsi on onnela syntyperäisille ruotsalaisille, mutta että Ruotsin todelliset kasvot ovat petolliset ja että ongelmat on lakaistu maton alle. Suurin osa vangeista on jostain muualta kotoisin ja maahanmuuttajat kelpaavat lähinnä torimyyjiksi. Kirjassa keskiluokkainen ruotsalaisuus on kaiken pahan alku ja juuri, sillä siinä "lähiöiden ongelmat ovat vain uutisissa".
Mikko on läpi kirjan varsin yksinäinen. Todellisen ystävän hän saa vasta Mikaelista. Miehiä yhdistävät mielenterveysongelmat. Mikael lähtee melko helposti mukaan Mikon harhaiseen maailmaan. Kyseessä on toki fiktio - ihan kaikki tarinan käänteet eivät olleet uskottavia, mutta sillä ei ainakaan itselleni ollut väliä. Romaani saa mennä överiksi. Ja fiktionakin tarina on lisäksi Mikon jonkinlainen päiväkirja, joten kaiken siinä olevan ei tarvitse olla edes kirjan maailmassa "totta". Mikko luo toki kirjassa aivan oman todellisuutensa: totuus ja valhe menevät sekaisin häneltä itseltäänkin. Hänen luodessaan itselleen menneisyyden sen tapahtumat tavallaan muuttuvat todeksi. Valemuistoista tulee siis totta.
Pahoista mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kulkee keskuudessamme ihan joka päivä. Kirja on siis valitettavasti edelleen todella ajankohtainen.
September 22, 2012
Kirja tuntuu koostuvan 98-prosenttisesti päähenkilön ajatuksista liittyen Ruotsiin. Koko ajan tietysti tapahtuu jotain, mikä liittyy Ruotsiin tai ruotsalaisiin, ja jos välillä sattuu tapahtumaan jotain vähemmän ruotsalaista, niin Mikko varmasti yhdistää tämän mielessään jollain symboliikalla ruotsalaiseen kansankotiin ja sen mahtavuuteen.
Välillä oli melko rankkaa matkustaa tämän "kansallisuustransun" pääkopassa. Kaikki kerrottiin hänen näkökulmastaan, mutta kyllä siinä jossain kohtaa väkisinkin tuli miettineeksi, että mitä ihmettä nämä kaikki muut kirjan henkilöt ajattelevat miehestä ja hänen sekoiluistaan. Sillä sekoilua kyllä riitti, yksi toisensa jälkeen!
"Tämä saattaa kuulostaa pakkomielteeltä, mutta sitä se ei ole, pyyteetöntä ihailua se on." Sallinette eriävän mielipiteeni herra Virtanen. Jos tämä ei ole pakkomielteistä, niin mikä sitten on?
Meno kävi sivu sivulta järjettömämmäksi. Kauhisteluani jatkui melko pitkään, kunnes tyydyin vain olemaan ihan hiljaa ja katsomaan, että miten tässä vielä käy. Loppu oli jollain tavalla melko ennalta-arvattava mutta kuitenkin aivan oikea. Niinhän siinä pitikin käydä.
Alussa huomasin vertaavani kirjassa tapahtuvia älyttömyyksiä Erlend Loen älyttömyyksiin. Ajatus kuitenkin hiipui taka-alalle, kun Nousiaisen hahmo tuntui venyvän vielä järjettömämmäksi kuin kaikki Loen hahmot yhteensä. Tai sitten siitä on liian pitkä aika kun olen viimeksi lukenut Loeta. Enkä oikein osaa päättää, että tykkäsinkö tästä järjettömyydestä, kun välillä se tuntui niin vastenmielisen överiltä.
Välillä oli melko rankkaa matkustaa tämän "kansallisuustransun" pääkopassa. Kaikki kerrottiin hänen näkökulmastaan, mutta kyllä siinä jossain kohtaa väkisinkin tuli miettineeksi, että mitä ihmettä nämä kaikki muut kirjan henkilöt ajattelevat miehestä ja hänen sekoiluistaan. Sillä sekoilua kyllä riitti, yksi toisensa jälkeen!
"Tämä saattaa kuulostaa pakkomielteeltä, mutta sitä se ei ole, pyyteetöntä ihailua se on." Sallinette eriävän mielipiteeni herra Virtanen. Jos tämä ei ole pakkomielteistä, niin mikä sitten on?
Meno kävi sivu sivulta järjettömämmäksi. Kauhisteluani jatkui melko pitkään, kunnes tyydyin vain olemaan ihan hiljaa ja katsomaan, että miten tässä vielä käy. Loppu oli jollain tavalla melko ennalta-arvattava mutta kuitenkin aivan oikea. Niinhän siinä pitikin käydä.
Alussa huomasin vertaavani kirjassa tapahtuvia älyttömyyksiä Erlend Loen älyttömyyksiin. Ajatus kuitenkin hiipui taka-alalle, kun Nousiaisen hahmo tuntui venyvän vielä järjettömämmäksi kuin kaikki Loen hahmot yhteensä. Tai sitten siitä on liian pitkä aika kun olen viimeksi lukenut Loeta. Enkä oikein osaa päättää, että tykkäsinkö tästä järjettömyydestä, kun välillä se tuntui niin vastenmielisen överiltä.
September 27, 2015
I love this novel. It's amazing.
There is a man who identifies as a nationality-transperson. For it is that all his life, he has known himself to be a Swedish man. All his life he has longed to be the suave, empathetic social democrat member of the folkhemmet, his true mental and moral home. He is more Swedish than the Swedes themselves.
Unfortunately, he was born as a Finnish man.
I scream-laughed for 270 pages but it is not a work of ridicule towards Swedes. Within it instead emerges a set of valid questions. Is the grass truly greener on the other side? What is it that really makes us happy? Is there something we could learn from others? Is it even possible to not be shaped by the culture you were born in?
"Not relating to one's culture" has become very popular and I think it tells us a lot about these times we are living.
Industrialisation, teardown of communal living, individualism. People feeling like they want to belong somewhere. Now that we are globally connected, "somewhere" is often an utopistic, polished idea of a foreign country.
There is a man who identifies as a nationality-transperson. For it is that all his life, he has known himself to be a Swedish man. All his life he has longed to be the suave, empathetic social democrat member of the folkhemmet, his true mental and moral home. He is more Swedish than the Swedes themselves.
Unfortunately, he was born as a Finnish man.
I scream-laughed for 270 pages but it is not a work of ridicule towards Swedes. Within it instead emerges a set of valid questions. Is the grass truly greener on the other side? What is it that really makes us happy? Is there something we could learn from others? Is it even possible to not be shaped by the culture you were born in?
"Not relating to one's culture" has become very popular and I think it tells us a lot about these times we are living.
Industrialisation, teardown of communal living, individualism. People feeling like they want to belong somewhere. Now that we are globally connected, "somewhere" is often an utopistic, polished idea of a foreign country.
July 29, 2019
Muhe satiiriline põnevik rahvustransvestiidi elust. Nautisin toredaid võrdlusi stiilis "toetus oli lai nagu Olof Palme õlad" ja pidevaid iroonilisi konstateeringuid nagu "kõigest saadi Rootsis üle arutlemise teel ja tänu tarkadele otsustele".
Süžee läheb kohati pööraseks. Mõnel hetkel on tunne (nagu vahel Martin Alguse telesarjades), et kas saab veel tobedamaks minna, aga saab ikka, ja tahaks vahepeal minna ära kööki võileiba tegema, sest peategelase pärast on piinlik.
Süžee läheb kohati pööraseks. Mõnel hetkel on tunne (nagu vahel Martin Alguse telesarjades), et kas saab veel tobedamaks minna, aga saab ikka, ja tahaks vahepeal minna ära kööki võileiba tegema, sest peategelase pärast on piinlik.
January 27, 2020
Miellyttävä tyyli kertoa. Ensimmäinen kirja Nousiaiselta minkä luin, helposti voisin lukea useampiakin.
March 31, 2013
Mikko Virtasen kohtaloksi koitui syntyä kansalaisuustransuna.
Hän ei ole suomalainen, vaan ruotsalainen, mutta joutuu kaikesta huolimatta elämään lapsuutensa ja nuoruutensa suomalaisessa ympäristössä. Halu muuttua täysin ruotsalaiseksi on kuitenkin valtavan suuri ja aikuisuudessa hän ottaa käyttöön kovat keinot muuttuakseen ruotsalaiseksi. Jalo tarkoitus hyvittää kyseenalaiset keinot, sillä tärkeintä on kuitenkin tarve saada väärä kansalaisuus korjattua oikeaksi.
Vitsi vanheni valitettavan nopeasti ja teksti muuttui ensimmäisen sadan sivun jälkeen lähinnä paranoidiseksi. Satiiri oli odottamaani paljon tummempi sävyistä, joka yllätti kerran toisensa jälkeen. Oletukseni "Vadelmavenepakolaisen" suhteen oli hauska ja keveä kirja, jossa Mikko Virtanen on vain harmiton Ruotsin ystävä. Erehdyin aika pahasti.
Nousiaisen "Vadelmavenepakolainen" jätti ristiriitaisen jälkimaun. En osannut suhtautua satiiriin, se tuntui vain happamoittavan huumoria. Yllätyin synkistä sävyjä, mutta kiittelin mielessäni aivan viime sivujen yhteiskuntakriittistä otetta. Yleistunnelma jäi kuitenkin negatiiviseksi.
Huvittavaa oli kuitenkin kuvaus ruotsalaisperheiden (ja Mikon) tavasta käsitellä paikan päällä Thaimaassa mm. Khao Lakiin iskenyttä tapaninpäivän 2004 tsunamia. Yli 500 ruotsalaisen hengen vaatinutta turmaa alettiin välittömästi käsitellä tarmokkaalla terapialla, jossa aikuiset muodostivat tulva-aaltoa kuvaavan ketjun, jonka avulla lapset pystyivät käsittelemään ahdistavaa tilannetta. Tilanteen perusteellisuudesta johtuen osa terapiaan osallistuneista tarvitsi lopulta terapiaa liiasta terapiasta toipumiseen.
Hän ei ole suomalainen, vaan ruotsalainen, mutta joutuu kaikesta huolimatta elämään lapsuutensa ja nuoruutensa suomalaisessa ympäristössä. Halu muuttua täysin ruotsalaiseksi on kuitenkin valtavan suuri ja aikuisuudessa hän ottaa käyttöön kovat keinot muuttuakseen ruotsalaiseksi. Jalo tarkoitus hyvittää kyseenalaiset keinot, sillä tärkeintä on kuitenkin tarve saada väärä kansalaisuus korjattua oikeaksi.
Vitsi vanheni valitettavan nopeasti ja teksti muuttui ensimmäisen sadan sivun jälkeen lähinnä paranoidiseksi. Satiiri oli odottamaani paljon tummempi sävyistä, joka yllätti kerran toisensa jälkeen. Oletukseni "Vadelmavenepakolaisen" suhteen oli hauska ja keveä kirja, jossa Mikko Virtanen on vain harmiton Ruotsin ystävä. Erehdyin aika pahasti.
Nousiaisen "Vadelmavenepakolainen" jätti ristiriitaisen jälkimaun. En osannut suhtautua satiiriin, se tuntui vain happamoittavan huumoria. Yllätyin synkistä sävyjä, mutta kiittelin mielessäni aivan viime sivujen yhteiskuntakriittistä otetta. Yleistunnelma jäi kuitenkin negatiiviseksi.
Huvittavaa oli kuitenkin kuvaus ruotsalaisperheiden (ja Mikon) tavasta käsitellä paikan päällä Thaimaassa mm. Khao Lakiin iskenyttä tapaninpäivän 2004 tsunamia. Yli 500 ruotsalaisen hengen vaatinutta turmaa alettiin välittömästi käsitellä tarmokkaalla terapialla, jossa aikuiset muodostivat tulva-aaltoa kuvaavan ketjun, jonka avulla lapset pystyivät käsittelemään ahdistavaa tilannetta. Tilanteen perusteellisuudesta johtuen osa terapiaan osallistuneista tarvitsi lopulta terapiaa liiasta terapiasta toipumiseen.
November 22, 2011
En tajunnut tätä. Saattoi olla joko kärjistetty tarina siitä, kuinka joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle, tai sitten yritys hillitä uhkaavaa exodusta Ruotsiin porvareiden ja persujen hallitsemasta Suomesta. Ensimmäinen ja toinen osa kuvaavat lähinnä sitä, kuinka sekä ruotsalaiset että päähenkilö ovat ärsyttäviä, kolmas vain sitä, kuinka ruotsalaiset ovat ärsyttäviä. Kyllä tämän nyt kuitenkin luki satunnaisesta yökötyksestä huolimatta, mutta Bo Kaspers Orkesterin lyriikoiden yksityiskohtainen analyysi meni hiuuukan liian pitkälle.
July 1, 2019
Ihan hauska kirja, varsinkin silloin kun siinä tapahtui jotain. Vaikka Per Albin ja kansankodin fiilistely on hauska vitsi, ei se ole ihan niin hauska, että se kantaisi kokonaista romaania. Ja lopun epilogi, jossa päähenkilö oppi arvostamaan suomalaisuutta, oli näin mustan huumorin kirjaan aivan turha.
October 14, 2021
This is the second book I've read by this author and it's significant stranger in it's kind of humor. The main character doesn't want to be finnish, he wants to be Swedish. But not by choice but by birth, with a Swedish childhood, family and co... This is his story of (maybe) becoming a person, which is Swedish through and through.
May 30, 2018
Tää oli hulvaton. Suosittelen!
December 28, 2020
Kaikessa överiydessään ihan hauska
May 10, 2022
Vähän pitkitetyltä vitsiltä alkoi tuntua jo ennen puoliväliä.
November 24, 2024
"Ruotsalainen versio Cooperin testistä voisi olla testi, jossa pitää olla kaksitoista minuuttia epäsosiaalinen."
Eks ikka lähedased on need kes meid kõige paremini tunnevad elik suudavad kõige rohkem haiget teha
Eks ikka lähedased on need kes meid kõige paremini tunnevad elik suudavad kõige rohkem haiget teha
August 18, 2023
Yleensä nautin Nousiaisen kirjoista mutta tähän oli vaikea päästä sisään. Aiheessa oli potentiaalia ja loppu oli hyvä.
May 30, 2024
oli pakko uudelleenlukea tää kun ruotsissa käydessä vaan mietti kolme päivää et miten ruotsalaiset vaan onkin niin hyviä kaikessa
January 7, 2023
Oikein erikoinen kirja, aluksi hämmästyin kaikista päähenkilön teoista, mutta lopuksi en enää kummastellut hänen outoja tapojaan. Oikein hyvä kirja, ehkö hieman vaikea lukea kerrallaan joten suosittelen lukemaan pienissä määrissä.
February 18, 2016
Nu har jag läst boken. Herregud om man tar den fullt på allvar är den en riktig skräckhistoria!! Egentligen en berättelsen om hur man måste lära sig att acceptera sig själv, och också att gräset inte är grönare på andra sidan.
Mikko Virtanen skriver i sin dagbok. Han är en finsk man i trettio-något alders. MEN. Men, men, men. Han säger att han har "nationalitetstranvestitism" pga att han egentligen är svensk. Han hatar allt med Finland och älskar allt om Sverige som en besatt galning. Han har alter till Sverige i sin lägenhet. Han överanalyserar allt som svenskar gör och säger.... ärligt talat om man läste den här fult på allvar kunde man hatar Sverige för att han beskriver den som såååå perfekt och överlägsna till alla, samt nedlåtande och självbelåten... usch, man tänker att man aldrig skulle vilja ha något att göra med sådana människor! Men i kärlek blir man blind, och det är verkligen Mikko.
Han ringer till Migrationsverket för att bli svensk. De säger att han måste ha bott i landet ett visst antal år. Han vill inte vara en finne som har blivit svenskmedborgare. Han ÄR svensk, därför borde han få medborgarskap nu. Och då börjar ett skrämmande försök att bli riktig svensk man med fru och barn och allt som gäller att vara svensk i hans ögon. Det blir en labyrint av lögnar, mord och alla möjliga saker för att skapa hans nya identitet. Och man läser med lite smärta och vänta på att allting ska rasa ihop.
Mikko Virtanen skriver i sin dagbok. Han är en finsk man i trettio-något alders. MEN. Men, men, men. Han säger att han har "nationalitetstranvestitism" pga att han egentligen är svensk. Han hatar allt med Finland och älskar allt om Sverige som en besatt galning. Han har alter till Sverige i sin lägenhet. Han överanalyserar allt som svenskar gör och säger.... ärligt talat om man läste den här fult på allvar kunde man hatar Sverige för att han beskriver den som såååå perfekt och överlägsna till alla, samt nedlåtande och självbelåten... usch, man tänker att man aldrig skulle vilja ha något att göra med sådana människor! Men i kärlek blir man blind, och det är verkligen Mikko.
Han ringer till Migrationsverket för att bli svensk. De säger att han måste ha bott i landet ett visst antal år. Han vill inte vara en finne som har blivit svenskmedborgare. Han ÄR svensk, därför borde han få medborgarskap nu. Och då börjar ett skrämmande försök att bli riktig svensk man med fru och barn och allt som gäller att vara svensk i hans ögon. Det blir en labyrint av lögnar, mord och alla möjliga saker för att skapa hans nya identitet. Och man läser med lite smärta och vänta på att allting ska rasa ihop.
June 23, 2016
Tarina alkaa lupaavasti. Mikko Virtasella on selvästi kansalaisuus ongelma. Se on hauskaa niin pitkään kunnes touhu muuttuu psykopaattisen päättäväiseksi toihuksi; Virtaselle tulee pakkomielle muuttua Ruotsalaiseksi. Pikkuhiljaa hän muuttuu hieman oidosta totaalisen pähkähulluksi murhaajaksi, jolta puuttuu omatunto lähes täysin. Hänen itsekkyys johtaa hänen vaipumisen hulluuteen, syvä pyörre joka vetää hänet alaspäin. Kun hänen pakkomielle kasvaa tarpeeksi suureksi, joutuvat muutkin ihmiset hänen ympärillään kärsimään asiasta; hän vetää viattomat ihmiset täysin mukaan hänen valheisiinsa ja alistuttaa hulluuteensa.
Hauska tarina muuttuu yhtäkkiä ahdistavaksi ja kriippaavaksi, eikä hyvällä tapaa. Toisaalta ymmärrän kirjan alun Virtasta, hänen inhoamaansa tympeää Suomalaisuutta, mutta pian kaikki menee niin överiksi. Hahmoon on mahdotonta enää samaistua. Virtanen on mielipuoli eikä saa minulta empatiaa (en tosin ole Ruotsalainen). Lopputunnelmani kirjasta on enimmäkseen mitäänsanomattoman hämmentynyt tunne. Ehkä tarina sisältää opetuksen, joka on mennyt minulta täysin ohi. Tai ehkä en ole tarpeaksi perehtynyt Ruotsalaiseen kulttuuriin ymmärtääkseni tarinan hienoja yksityiskohtia. Oli miten oli, lopputulos on minulle liian vaikea tulkittava.
Hauska tarina muuttuu yhtäkkiä ahdistavaksi ja kriippaavaksi, eikä hyvällä tapaa. Toisaalta ymmärrän kirjan alun Virtasta, hänen inhoamaansa tympeää Suomalaisuutta, mutta pian kaikki menee niin överiksi. Hahmoon on mahdotonta enää samaistua. Virtanen on mielipuoli eikä saa minulta empatiaa (en tosin ole Ruotsalainen). Lopputunnelmani kirjasta on enimmäkseen mitäänsanomattoman hämmentynyt tunne. Ehkä tarina sisältää opetuksen, joka on mennyt minulta täysin ohi. Tai ehkä en ole tarpeaksi perehtynyt Ruotsalaiseen kulttuuriin ymmärtääkseni tarinan hienoja yksityiskohtia. Oli miten oli, lopputulos on minulle liian vaikea tulkittava.
June 10, 2019
Schon früher habe ich mit Vergnügen finnische Autoren verschlungen und auch hier hatte ich echten Lesespass. Manchmal hat es etwas geholpert, aber das mag auch der Übersetzung geschuldet sein, das weiss man ja nie so genau. Auf jeden Fall war die Geschichte von dem Finnen Mikko, der überzeugt ist, eigentlich Schwede zu sein, und alles daran setzt, das auch Wirklichkeit werden zu lassen, sehr witzig erzählt, wenn es auch manchmal doch recht ins Makabere abdriftet. Interessant, dass 12 Jahre nach Erscheinen des Buches nun auch eine deutsche Übersetzung vorliegt.
September 28, 2014
Se mikä toimii tv-ohjelmassa lakonisina, lyhyinä sutkautuksina, kasvaa kirjan mittakaavassa tympeäksi, jopa myötähäpeää synnyttäväksi ylipitkäksi vitsiksi. Joka ei naurata. Harmi, sillä huumorin keinoin olisi ollut herkullista tarkastella suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden mielenmaisemia kansilehteä syvemminkin. Nyt teksti jää tältä osin stereotyyppiseksi pudotteluksi ja itse tarina mielenvikaisen ihmisen surkuhupaisan elämänkaaren läpijuoksuksi.
February 20, 2011
Ironia puri alussa huomattavasti paremmin kuin loppua kohden. Loppupuoli olikin suotta turhan alleviivaava. Tarinasta ei oikein löytynyt draaman huippua, ja kielellisestikin se jäi vajaaksi. Loistavat oivallukset Suomen ja Ruotsin eroista nostavat pisteitä. Alkupuoliskon huumori on positiivisesti hysteeristä.
June 3, 2015
En oikein ymmärrä, mitä tässä on oikein tapahtunut?
Miika Nousiainen on teeveessä hauska kuin mikä ja kirjan juoni on oikein luotu kutkuttelemaan nauruhermoja.
Mutta ei.
Hörähdin keran ja loppukirjan odotin jotain hauskaa. Tai jos ei sitä, niin jollain tavalla puhuttelevaa, liikuttavaa, kantaaottavaa, pelottavaa... Mitä tahansa. Petyin pahan kerran, tuskin ostan enää Nousiaisen kirjoja.
Miika Nousiainen on teeveessä hauska kuin mikä ja kirjan juoni on oikein luotu kutkuttelemaan nauruhermoja.
Mutta ei.
Hörähdin keran ja loppukirjan odotin jotain hauskaa. Tai jos ei sitä, niin jollain tavalla puhuttelevaa, liikuttavaa, kantaaottavaa, pelottavaa... Mitä tahansa. Petyin pahan kerran, tuskin ostan enää Nousiaisen kirjoja.
June 6, 2017
Tämä herätti kyllä monenlaisia tuntemuksia. Välissä kertomus oli hauska ja mukana oli jotain hienoja oivalluksia, mutta oli seassa myös aika paljon myötähäpeää ja loppua kohden epätoivoa tarinan epäuskottavuuden ja päähenkilön kerronnan ehkä jonkinlaisen sinisilmäisyyden vuoksi. Olin jo päätymässä pitämään kirjaa jokseenkin huonona, mutta epilogi pelasti aika paljon.
April 11, 2014
Hmm, yhtäkkiä ruotsalaisuus alkoi kiinnostaa - paitsi ettei ehkä sittenkään. Alun kuvaus lapsiperheen lomaillasta Thaimaassa tosin on yksi osuvimmista ikinä. Pakonomainen Ruotsin ihannointi olisi vakuuttanut jollei henkinen kantti olisi pettänyt. Loistava toisinajattelijoiden opus kuitenkin.
March 18, 2019
Myönnän: tartuin tähän Nousiaisen Vadelmavenepakolaiseen vain siksi, että saan Helmet-lukuhaasteen kohdan "Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan" kuitattua.
Kirjan idea on hauska, mutta sen yllättävä makaaberius tekee siitä hämmentävän.
2⭐, vaikka 2 1/2⭐ olisi parempi.
Kirjan idea on hauska, mutta sen yllättävä makaaberius tekee siitä hämmentävän.
2⭐, vaikka 2 1/2⭐ olisi parempi.
January 11, 2015
Ihan loistava kirja! Epäilin kai aiemmin, pidänkö, joten en tarttunut, vaikka paljon kuulin kehuja.
Displaying 1 - 30 of 179 reviews