Suomesta ryöstettiin keskiajalla ihmisiä myytäväksi etelän keskusten orjamarkkinoilla. Venäläisissä kronikoissa on toistasataa kertomusta kaappausretkistä Karjalaan ja Suomeen. Koska vankien kuljetus pitkin Venäjän jokia oli kallista, pohjoisesta kannatti viedä pikkulapsia ja naisia, joista maksettiin korkeita hintoja. Vangit saattoivat päätyä orjiksi Persiaan, Kaukasiaan ja jopa Intiaan asti.Idän orjakauppa keskiajalla kuvaa pohjoisen ihmisryöstöjä osana koko Venäjän orjakauppaa. Teos selvittää valaisevasti kaupan rakenteita: orjien kysyntää, määriä, kauppareittejä ja hintoja. Lisäksi se hahmottelee orjakaupan sosiaalista ja poliittista ulottuvuutta. Tutkimus on Suomessa uraauurtava - aiempia esityksiä aiheesta ei ole.Jukka Korpela on Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori.
Kirjana ei-huono, mutta lukukokemus on kyllä haastava. Kirja on pakattu hyvin täyteen orjakauppiaiden ja rosvopäälliköiden nimiä, kauppareittien ja orjamarkkinoiden nimiä, kronikoiden ja veroluetteloiden selostuksia, kylien ja kyläläisten loputtomia nimiä. Kirjassa pohdiskellaan juurta jaksain miten vanhoista teksteistä voi yrittää päätellä, että orjia ylipäänsä myytiin, kun asiaa yllättävän harvoin eksplisiittisesti mainitaan. Paljon käytetään aikaa myös siihen, miten orjan etnisyyttä voisi arvailla, kun suuressa maailmassa "nemtsi", "valkea" tai "venäläinen" saattoi käyttöyhteydestä riippuen tarkoittaa ketä vain puolalaisesta karjalaiseen.
Itse (alaotsikon mukaiseen) asiaan kirja ei tunnu koskaan pääsevän, yksinkertaisesti siksi, ettei suomalaisten tai karjalaisten ihmisryöstöistä voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä lähdemateriaalin luonteen vuoksi. Kirjailija toteaa, että Suomesta ja Karjalasta on ehdottomasti ihmisiä ryöstetty, mutta kovin paljon pidemmälle ei asiassa päästä.
Maallikkolukijaa auttaisi, jos kirja olisi nimetty toisin. Nyt odotukset ohjautuvat liikaa siihen suuntaan, mihin kirja ei kykene vastaamaan. Orjuuden luonteesta, muutoksesta ja termistöstä kirja on rautainen ja ansiokas paketti.
Olipa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitettu teos, jota on helpohkoa siteerata. Opin paljon uutta Venäjän historiasta sekä erityisesti tataarikulttuurista ja Mustanmeren kauppareiteistä. Korpela esittää myös todella mielenkiintoista ja asiallista kritiikkiä aiempaa tutkimusta kohtaan, vaikka tutkimustuloksiltaan teos jää varsin laihaksi. Suomalaisia ja suomensukuisia koskevaa orjakauppaa kun ei kattavasti ole tilastoitu missään. Mielenkiintoista kyllä MITÄÄN orjakauppaa ei ole tilastoitu juuri lainkaan ennen 1600-lukua, mikä vääristää ajatusta orjuuden yleisyydestä, olemuksesta ja historiasta. Myös keskiajan ajatus etnisyydestä oli uutta ja mielenkiintoista: jako meihin ja niihin ei Korpelan mukaan niinkään rakentunut kielen vaan elintavan (maanviljelys vs. metsästäjä-keräilijä) ja uskonnon (kristityt vs. kastamattomat) mukaan.
Tiivistämisen ja rakenteen selkiyttämisen varaa tässä olisi ollut paljon. Samoin nimien kirjoitusasujen kertaallisen tarkastamisen. Massoihin uppoavamman tästä olisi varmasti saanut tuomalla esiin enemmän yksittäisiä, tunnettuja tarinoita, vaikkeivät ne suoraan suomalaisia olisi koskettaneet. Jos aihe on ihan uusi, on esim. Roxelanan eli Hurrem Sultaninkin tarina tuntematon.