Kun maailma on tuhoutumassa, omiensa hylkäämistä tulee sankareita.
Tuonelan ikiaikainen pyörä on rikkoutunut ja vaikutukset heijastuvat niin eläviin kuin kuolleisiin. Joet ovat ehtyneet ja naiset ovat hedelmättömiä, vainajat eivät pääse tuonpuoleiseen. Niilas, kuolleita näkevä nuorimies saa tehtävän: hänen on löydettävä kaupungista apua, ennen kuin kotikylä autioituu. Ulpukka, suolle vangittu noitanainen, on vapautunut, mutta kulkee ilman päämäärää ja anteeksiantoa. Kohtalon oikusta hän päätyy Niilaksen matkakumppaniksi. Vaskinainen, joka on koko elämänsä komentanut alisen vaskisia siskoksia ja korjannut Vainajalan pyörää, ajetaan pois Tuonelasta. Hän päätyy maan päälle mestarisepän mielihalujen kohteeksi ja ennustajaksi, joka jakaa tuonpuoleista tietämystään kuolevaisille. Yhdessä heidän kolmen on ratkaistava, mikä on rikkonut elämän ja kuoleman kierron. Heidän on mentävä Tuonelaan ja korjattava tapahtunut, ennen kuin on liian myöhäistä.
Vaskinainen on romaani elämän ja kuoleman kierrosta, luottamuksesta ja rakkaudesta. Se yhdistelee suomalaista kansanperinnettä, antiikin myyttejä ja luontokuvausta maagiseksi kokonaisuudeksi.
Anne Leinonen on ristiinalainen kirjailija. Hän on saanut vuoden parhaalle scifi- ja fantasianovellille myönnettävän Atorox-palkinnon kolme kertaa ja oli Finlandia Junior -ehdokkaana Routasisarukset-romaanilla Eija Lappalaisen kanssa vuonna 2011.
Mukaansatempaava fantasiaseikkailu, kiehtova maailma ja sympaattiset henkilöt. Aika iloinen sekoitus steampunkia ja eri mytologioita, mutta muodostaa kuitenkin loogisen kokonaisuuden. Jatkaa ilmeisesti ainakin kahden varhaisemman novellin tarinaa, tosin näiden tunteminen ei ole mitenkään välttämätöntä mutta viittaukset ilahduttavat niitä, jotka tietävät. Erikseen pitää vielä mainita harvinaisen nätit kannet!
Luin Anne Leinosen Vaskinaisen (2015, Osuuskumma) alkuvuodesta yliopiston kotimaista spekulatiivista fiktiota käsittelevälle kurssille. Kirjassa on runsaasti viittauksia Kalevalaan, ja tarkastelinkin esseessäni, miten kirja kierrättää ja hyödyntää kansanperinteestä ja mytologiasta tuttuja kuvastoja.
Steam punk -henkinen kirja kertoo Sunasta, Vaskinaisesta, joka on Tuonelan airut. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että Tuonen pyörä pysyy liikkeessä. Kielletty rakkaus ja kapina kuitenkin johtavat siihen, että pyörä rikkoutuu ja keskinen maailma syöksyy kaaokseen. Kuolleet eivät löydä tietään tuonpuoleiseen ja myös elämän synty sekoituu: esimerkiksi karitsat syntyvät epämuodostuneina. Lammaspaimen Niilas lähetetään kotikylästään selvittämään, miksi kuolema ja elämä ovat epätasapainossa. Matkalla hän kohtaa Ulpukka-nimisen noidan, jonka kanssa he matkaavat Tuonelaan selvittämään syytä kummallisille tapahtumille. (Ulpukan loitsujen poljento mukailee kalevalamittaa!)
Vaskinainen ei ole Kalevalan uudelleen kerrottu versio, mutta siinä on hyödynnetty runsaasti kalevalalaisia motiiveja. Vastine löytyy Seppo Ilmariselle, Tuonen Tytille ja Kultavaimolle. Runsaiden Kalevala-viittausten kautta kirja punotaan osaksi kotimaista kansanperinnettä. Kirjan tapahtumat luovat ikään kuin uuden luvun kalevalaiseen folkloreen ja Kalevala-motiivit lisäävät vaikutelmaa siitä, että teoksen tapahtumat voisivat olla osa uskomusperinnettämme. Kirjana Vaskinainen on fantasialle aika perinteinen matkakertomus, jossa sankari lähtee toteuttamaan tehtävää ja etsimään tietoa, jonka avulla voi palauttaa tasapainon maailmaan.
Jotain kirjasta jäi vielä puuttumaan. Juoni ei oikein riittänyt kiinnostamaan minua alusta loppuun. Koko lukukokemusta leimasi myös turhautuminen teoksen kieleen, jossa virkkeet on kiepautettu hassusti siten, että verbi tuli viimeisenä. Tällä kai haettiin vanhahtavaa tyyliä, mutta lukuhetkellä tyyli lähinnä raastoi, eikä kuljettanut esihistoriallisen Suomen kaltaiseen fantasiamaailmaan. Kalevala-aineksen kierrättämisen takia kuitenkin kiehtova kirja! 2/5
Vaskinainen jätti hieman ristiriitaisen tunnelman. Pidin siitä, mutta jotenkin se eteni ehkä hieman turhankin nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirjan jälkeen jää olo "tätä pitää saada lisää" mutta oli lähellä ettei se ollut "tässäkö se nyt oli". Tarinassa oli kuitenkin varsin eeppisiä osioita, joten se olisi ehkä ansainnut vähän laajemmankin käsittelyn.
Ei huono, mutta jonkinasteinen pettymys kuitenkin. Alan tulla siihen tulokseen, että Leinonen on parhaimmillaan novelleissa. Tässäkin tarinassa on erittäin kiehtovaa maailmanrakennusta, kiinnostavaa myyttien käyttöä ja suuria teemoja, mutta kerronta tuntuu liian auki kirjoitetulta, venytetyltä, päähahmot tylsiltä. Juonikaan ei imenyt niin, että olisi paikannut puutteet henkilöissä.
Suosittelen kaikille suomalaisesta mytologiasta/vanhan kansan taruista kiinnostuneille. Lisäksi oikea aarre minunkaltaiselleni Helvettiin fiksoituneelle teologia-autistille. "Tuonelan pimeyden keskelle me loimme valon."
Alku oli hämmentävä, mutta sen jälkeen tarina luisti mukavasti eteenpäin. Loppu kuitenkin taas tuntui hätiköidyltä. Tässä on selkeämpi juoni kuin Leinosen romaanissa Viivamaalari, mistä pidin kovasti.
Pidin erityisesti kielestä, tunnelmasta ja tapahtumapaikoista. Lopetus tuli ehkä hiukan juosten, mutta kaikkineen varsin tasapainoinen ja otteessaan pitävä paketti.
Hieno kansantarun, antiikin legendojen ja fantasiaseikkailun yhdistelmä. Mielenkiintoinen juoni, jossa seikkailtiin niin keskisessä maailmassa kuin Tuonelassakin. Tutustumisen arvoinen.
Noniin, taisi olla ensimmäinen Leinosen kirjoittama teksti, jonka olen lukenut. Tämä alkoi silleen hauskasti, että tyyli oli kovin... tyylipitoinen. Ajattelin, että jos koko kirja on kirjoitettu samalla tavalla, olisi lukeminen aika kova urakka. Mutta onneksi näin ei ollut. Joka tapauksessa, kirjassa on koko ajan semmoinen tosi kiva suomalaismyyttinen henki.
Vaikka kirja ei ole kovin pitkä, on sen sivuilla kuitenkin onnistuttu kertomaan melko suuri tarina. Maailma tuntuu sille, että sillä on historia, eivätkä päähenkilöt ole jotenkin irrallisia henkilöitä. Muutamia hassuja sanankäänteitä oli mukaan eksynyt, mutta juoni oli koko ajan vetävä ja tapahtumat erittäin kiinnostavia.
Erityismaininnan kirja ansaitsee todella hienosta ulkoasusta: Kirjaa on kiva katsella ja se tuntuu mukavalle kädessä, se on ihan kokonainen taideteos.
Vaskinainen on kirja, joka yllättää omalaatuisuudellaan, sillä en oikein osaa päättää, onko kirja nuorten- vai aikuistenromaani, onko se fantasiaa, kansantarua vai mitä ihmettä lajiltaan. Jos uuskumma ei sovi tämän kirjan tyylilajin määrittelyyn, ei sitten minkään muunkaan.
Tarinassa yhdistyy suomalaisten kansantarujen, pääasiassa Kalevalan ja Kantelettaren, kaiut sekä fantasia. Ihmeellinen Vaskinainen aloittaa tarinan ja myös päättää sen. Hän onkin minusta kirjan vahvin henkilöhahmo. Keskisen maailman päähenkilöt Niilas ja Ulpukka vain jäävät minulle harmittavan etäiseksi.
Kuolema on kirjassa vahvasti läsnä, sillä Vaskinainen on osa Tuonelan väkeä, joka päättävät sielujen kohtaloista. Rakkaus ja siitä seurannut mustasukkaisuus koituu hänen kohtalokseen ja hänet karkotetaan Alisesta maailmasta Keskiseen maailmaan, ihmisten pariin. Ennen karkotustaan hän tulee rikkoneeksi suuren, pyörivän koneen, jota käytetään sielujen lajitteluun. Sen tähden Keskisessä maailmassa alkaa tapahtuu tuhon enteitä. Vaskinainen pääsee Sepän hoiviin, mutta huomaa pian olevansa tämän orja ja vallankäytön uhri.
Tämä kirja ei ollut kovin kauheasti minun makuuni, mutta nautin todella Anne Leinosen kirjoitustyylistä ja loppuun asti hiotuista sanavalinnoistaan. Kirjan tarina on kokonaisuudessaan todella ainutlaatuinen ja vaiheikas, jokseenkin synkkä mutta lopussa toivoa antava. Seppä saa onneksi opetuksen, kun alkaa himoita valtaa liikaa ja luulee voivansa vangita Vaskinaisen orjakseen.
Lisäpisteitä annan E.Lappalaisen suunnittelemalle, järjettömän kauniille ulkoasulle!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Olisin kauheasti halunnut tykätä tästä, mutta jotenkin en päässyt tarinaan kunnolla sisälle. Pidin kyllä monista elementeistä, ja tällä oli hyvät mahdollisuudet iskeä minuun, mutta tämän kirjan kanssa eivät kemiat kohdanneet.