What do you think?
Rate this book
Valaanluiset koskettimet
Ihastuttava omaelämäkerrallinen romaani pienestä tytöstä ja kahdesta pianosta
Miten minä olen tänne joutunut? Kaipaan St. Petersburgiin jossa kristallikruunut välkähtelivät. Täällä ei ole muuta valaisinta kuin öljylamppu pöydällä. Mutta tytöllä on valppaat vihreät silmät ja hän hipaisee ohimennen kynttelikköäni kädellään.
Kaksi pianoa, musta ja valkoinen, muuttaa 1800-luvun Pietarista eri puolille Eurooppaa ja näkee monta kotia ja kohtaloa. Romaanin kertoja, musta piano tuodaan vuonna 1945 pohjoisen erämaapitäjän pappilaan. Siellä se seuraa kirjailijan alter egon, pienen tytön kehitystä, mutta singahtelee muistoissaan myös edellisten omistajiensa luokse. Näitä ovat salaperäinen Kreivitär, tuhansia origameja taiteileva rujo Lidia ja kuuluisa hypnotisoija Jean Charcot, jota kohtaan nuori säveltäjä Luc tuntee pakkomielteistä intohimoa.
Miten minä olen tänne joutunut? Kaipaan St. Petersburgiin jossa kristallikruunut välkähtelivät. Täällä ei ole muuta valaisinta kuin öljylamppu pöydällä. Mutta tytöllä on valppaat vihreät silmät ja hän hipaisee ohimennen kynttelikköäni kädellään.
Kaksi pianoa, musta ja valkoinen, muuttaa 1800-luvun Pietarista eri puolille Eurooppaa ja näkee monta kotia ja kohtaloa. Romaanin kertoja, musta piano tuodaan vuonna 1945 pohjoisen erämaapitäjän pappilaan. Siellä se seuraa kirjailijan alter egon, pienen tytön kehitystä, mutta singahtelee muistoissaan myös edellisten omistajiensa luokse. Näitä ovat salaperäinen Kreivitär, tuhansia origameja taiteileva rujo Lidia ja kuuluisa hypnotisoija Jean Charcot, jota kohtaan nuori säveltäjä Luc tuntee pakkomielteistä intohimoa.
298 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
1 person is currently reading
35 people want to read
About the author
Rakel Liehu
23 books4 followersRakel Liehu (born 3 September 1939) is a Finnish poet, dramatist, and novelist.
Liehu began writing poetry at the age of 11, inspired by the works of women poets such as Aila Meriluoto and has since gone on to publish 13 poetry collections. She has also authored three novels, as well as two plays and various scripts. Her debut poetry collection, Ihmisen murhe on yhteinen (lit. 'The Grief of a Person is Shared'), came out in 1974, and her first novel, Seth Mattsonin tarina ('The Story of Seth Mattson'), in 1976. Her perhaps best-known work is Helene (2003), a novel about the life of the Finnish artist Helene Schjerfbeck, which won the 2004 Runeberg Prize. It formed the basis of the 2020 film of the same name, directed by Antti Jokinen and starring Laura Birn as Schjerfbeck, which was nominated for an award in the feature-length category at the Shanghai International Film Festival. Her latest novel, Valaanluiset koskettimet (2020) ('Whale Bone Keys') is strongly autobiographical. Her other notable works include the novel Punainen ruukku ('Red Pot') (1980), and the essay collection Sininen kala ('Blue Fish') (1999).
Liehu began writing poetry at the age of 11, inspired by the works of women poets such as Aila Meriluoto and has since gone on to publish 13 poetry collections. She has also authored three novels, as well as two plays and various scripts. Her debut poetry collection, Ihmisen murhe on yhteinen (lit. 'The Grief of a Person is Shared'), came out in 1974, and her first novel, Seth Mattsonin tarina ('The Story of Seth Mattson'), in 1976. Her perhaps best-known work is Helene (2003), a novel about the life of the Finnish artist Helene Schjerfbeck, which won the 2004 Runeberg Prize. It formed the basis of the 2020 film of the same name, directed by Antti Jokinen and starring Laura Birn as Schjerfbeck, which was nominated for an award in the feature-length category at the Shanghai International Film Festival. Her latest novel, Valaanluiset koskettimet (2020) ('Whale Bone Keys') is strongly autobiographical. Her other notable works include the novel Punainen ruukku ('Red Pot') (1980), and the essay collection Sininen kala ('Blue Fish') (1999).
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
September 16, 2020
Rakel Liehun Valaanluiset koskettimet on kuin tuhannen ja yhden yön satu tummista tunnelmista ja sota-ajasta huolimatta. Teos kertoo kirjailijan omasta lapsuudesta, vaan ei ollenkaan tavanomaisesti. Liehulla on runoilijan kieli ja mieletön mielikuvitus, jolla hän panee kertojaääneksi pianon!
Keski-Euroopan ylhäisiin piireihin tottunut musta piano saapuu muuttokuormassa Kainuuseen, isoon mutta syrjäiseen Mellinin pappilaan. Piano ihmettelee lunta ja kylmyyttä sekä pietismin ankaruutta, mutta kiintyy vähitellen perheeseen ja erityisesti pieneen tyttäreen. Tytöllä on valtava mielikuvitus, jota ruokkivat kotikirjaston ja kirjastosta lainatut kirjat. Musta piano keskustelee piiritetyssä Leningradissa piilottelevan valkoisen veljensä kanssa. Ne kertovat nykyisyydestään ja varsinkin loisteliaasta menneisyydestään. Pianoiden tarinat aiemmista omistajistaan olivat aivan hurmaavia ja loivat aristokratian ja emigranttien säihkettä pienen sota-ajan tytön lapsuuden kuvauksiin.
Kirja sopi erinomaisesti kuunneltavaksi äänikirjana, sillä pidän myös Karoliina Kudjoin äänestä. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova Helene sai minut vuoden alussa aivan hurmoksiin. Valaanluiset koskettimet ei kalpene ollenkaan sen rinnalla.
Keski-Euroopan ylhäisiin piireihin tottunut musta piano saapuu muuttokuormassa Kainuuseen, isoon mutta syrjäiseen Mellinin pappilaan. Piano ihmettelee lunta ja kylmyyttä sekä pietismin ankaruutta, mutta kiintyy vähitellen perheeseen ja erityisesti pieneen tyttäreen. Tytöllä on valtava mielikuvitus, jota ruokkivat kotikirjaston ja kirjastosta lainatut kirjat. Musta piano keskustelee piiritetyssä Leningradissa piilottelevan valkoisen veljensä kanssa. Ne kertovat nykyisyydestään ja varsinkin loisteliaasta menneisyydestään. Pianoiden tarinat aiemmista omistajistaan olivat aivan hurmaavia ja loivat aristokratian ja emigranttien säihkettä pienen sota-ajan tytön lapsuuden kuvauksiin.
Kirja sopi erinomaisesti kuunneltavaksi äänikirjana, sillä pidän myös Karoliina Kudjoin äänestä. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova Helene sai minut vuoden alussa aivan hurmoksiin. Valaanluiset koskettimet ei kalpene ollenkaan sen rinnalla.
October 17, 2020
Kertojana piano vuosimallia 1825. Kuulijana pianoveli samaa vuosikertaa. Kertojapiano valaanluisilla koskettimilla elää harjoituspianon elämän. Velipuoli norsunluisilla koskettimilla pääsee arvopianona taiteellisempiin piireihin.
Valaanluinen piano kertoo Liehun kirjassa heistä kummastakin. Lukiessa tuntuu kuin pianot olisivat dialogissa, tai kirjeenvaihdossa, ja myös telepaattinen taso on olemassa.
Sinänsä arvostan Liehun ideaa - pianoperspektiivi on runollinen ja musiikillinen näkökulma pianonomistajien maailmaan. Toimiva kontrasti syntyi myös aikakaudesta, sillä salonkien vuosituhannelta myrskyävälle 1900-luvulle siirtyminen näkyi omistajien kohtaloissa monenlaisena draamana.
Liehun kertojapiano sai paljon irti siitä mitä ja millä tavalla kukin soitti, miksi hän ylipäätään pianon omisti, mihin tarkoituksiin hän soittamaansa musiikkia tarvitsi ja miten hän pianoaan kohteli. Musiikilla todellakin on muitakin kuin musiikillisia motiiveja omistajiensa elämässä.
Liehun teksti on hyvin täsmällistä, ilmaisut harkittuja ja usein lyyrisen ilmaisun puolelta lainattuja. kukaan ei voi opettaa ihmistä elämään täydesti. Ei kuolemaan tyynesti. Tuntui, että Liehu todellakin käytti omia vahvuuksiaan. Sitä voi myös kutsua mukavuusalueeksi.
Tiedän, että tämä on vain makuasia. Valaanluiset koskettimet oli tyylikäs kirja ja luin se hymyssä suin. Hyvinkin täydellinen sekä muodoltaan että rakenteeltaan - ja tietysti kieleltään.
Minuun uppoaa enemmän rosoinen kieli, elämänmakuisuus, kerronnalliset kokeilut tai jollain tavoin vaikeammin hahmottuva tai haastavampi toteutus.
Ja sitten ovat nämä muut kuin ihmiskertojat. Esineet ja eläimet ja sellaiset. Siinä genressä on vaikeaa olla enemmän kuin vain jännittävä tai omaperäinen.
Valaanluinen piano kertoo Liehun kirjassa heistä kummastakin. Lukiessa tuntuu kuin pianot olisivat dialogissa, tai kirjeenvaihdossa, ja myös telepaattinen taso on olemassa.
Sinänsä arvostan Liehun ideaa - pianoperspektiivi on runollinen ja musiikillinen näkökulma pianonomistajien maailmaan. Toimiva kontrasti syntyi myös aikakaudesta, sillä salonkien vuosituhannelta myrskyävälle 1900-luvulle siirtyminen näkyi omistajien kohtaloissa monenlaisena draamana.
Liehun kertojapiano sai paljon irti siitä mitä ja millä tavalla kukin soitti, miksi hän ylipäätään pianon omisti, mihin tarkoituksiin hän soittamaansa musiikkia tarvitsi ja miten hän pianoaan kohteli. Musiikilla todellakin on muitakin kuin musiikillisia motiiveja omistajiensa elämässä.
Liehun teksti on hyvin täsmällistä, ilmaisut harkittuja ja usein lyyrisen ilmaisun puolelta lainattuja. kukaan ei voi opettaa ihmistä elämään täydesti. Ei kuolemaan tyynesti. Tuntui, että Liehu todellakin käytti omia vahvuuksiaan. Sitä voi myös kutsua mukavuusalueeksi.
Tiedän, että tämä on vain makuasia. Valaanluiset koskettimet oli tyylikäs kirja ja luin se hymyssä suin. Hyvinkin täydellinen sekä muodoltaan että rakenteeltaan - ja tietysti kieleltään.
Minuun uppoaa enemmän rosoinen kieli, elämänmakuisuus, kerronnalliset kokeilut tai jollain tavoin vaikeammin hahmottuva tai haastavampi toteutus.
Ja sitten ovat nämä muut kuin ihmiskertojat. Esineet ja eläimet ja sellaiset. Siinä genressä on vaikeaa olla enemmän kuin vain jännittävä tai omaperäinen.
March 19, 2021
1 1/2.
Mielenkiintoinen ja arvostettava yritys kirjoittaa kirjaa esineen - pianon - näkökulmasta mutta en oikein tiedä, ei nyt ainakaan itselle iskenyt. Syynä ei ollut tämä katsantokanta vaan muut ominaisuudet mitä kirjassa oli tai ei ollut. Olisi ollut kivampi että tekstin perusteella olisi ollut selkeämpää että kertoja on nimenomaan piano eikä ihminen. Välillä tuli tunne että kirjailija oli unohtanut kirjoittavansa kirjaa juuri tästä kulmasta katsoen eikä esimerkiksi soittajan. Olisin myös lukenut mielelläni pianon niin sanotusta omasta elämästä ja tuntemuksista - vaikka miten piano soittaa itse itseään tylsyyttään tai soittaakin biisiä jota soittaja ei soita tai jotain sellaista, ei pelkästään mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu ihmisille. Kirjoitustyyli oli muutenkin aika tylsää ja pitkästyttävää, en pidä näin runollisesta ja tekotaiteellisesta kirjoittamisesta tällaisissa teksteissä. Ehkä joissain - kuten runoissa - se toimii muttei tässä. Takakansitekstin perusteella minulla oli suuria odotuksia kirjalle mutta aina ei voi saada mitä haluaa, onneksi kirja oli sentään suht lyhyt niin luin loppuun.
Helmet- haasteen toinen kierros: 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia.
Mielenkiintoinen ja arvostettava yritys kirjoittaa kirjaa esineen - pianon - näkökulmasta mutta en oikein tiedä, ei nyt ainakaan itselle iskenyt. Syynä ei ollut tämä katsantokanta vaan muut ominaisuudet mitä kirjassa oli tai ei ollut. Olisi ollut kivampi että tekstin perusteella olisi ollut selkeämpää että kertoja on nimenomaan piano eikä ihminen. Välillä tuli tunne että kirjailija oli unohtanut kirjoittavansa kirjaa juuri tästä kulmasta katsoen eikä esimerkiksi soittajan. Olisin myös lukenut mielelläni pianon niin sanotusta omasta elämästä ja tuntemuksista - vaikka miten piano soittaa itse itseään tylsyyttään tai soittaakin biisiä jota soittaja ei soita tai jotain sellaista, ei pelkästään mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu ihmisille. Kirjoitustyyli oli muutenkin aika tylsää ja pitkästyttävää, en pidä näin runollisesta ja tekotaiteellisesta kirjoittamisesta tällaisissa teksteissä. Ehkä joissain - kuten runoissa - se toimii muttei tässä. Takakansitekstin perusteella minulla oli suuria odotuksia kirjalle mutta aina ei voi saada mitä haluaa, onneksi kirja oli sentään suht lyhyt niin luin loppuun.
Helmet- haasteen toinen kierros: 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia.
September 28, 2023
Kirjailija on halunnut etäännyttää ja siinä hän totisesti onnistuu. Piano minä-kertojana jätti tämän lukijan kylmäksi, koskettavista tarinoista ja muistoista huolimatta. Teksti veti kuitenkin mukavasti, joten luin kirjan loppuun asti. Kokonaisuus oli makuuni turhan sirpalemainen.
November 21, 2020
Yllätti positiivisesti.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews