Nutcase

by Laura Lähteenmäki

Jopa pähkinän murunen riitti laukaisemaan kohtauksen. Nuortenromaani totuuden ja harhan rajamailta. Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset, jotka ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Saimi on pian koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on? Lähteenmäen romaani herättää pohtimaan, miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme. Kirjaan liittyvä blogi lelunionpakattu.vuodatus.net avataan kirjan ilmestyessä ja lukija voi seurata blogia kokonaisuudessaan.

200 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Celestine · Rating 3 out of 5]

Kaikki lukemani Laura Lähteenmäen kirjat ovat olleet jollain tasolla todella ahdistavia, eikä Nutcase tehnyt poikkeusta. Päähenkilö muistutti vähän liian paljon itseäni pieniä yksityiskohtia myöten, ja vaikka se tekikin lukemisesta hämmentävää ja vähän hauskaakin, se lisäsi hieman epämukavuutta tunnelman mennessä yhä synkempään suuntaan. Plussaa kirjalle nopealukuisuudesta (ihanaa lukea kirja pitkästä aikaa yhdeltä istumalta) ja tietynlaisesta aitoudesta.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Mulla oli tän suhteen ennakkoluuloja aika paljonkin, sillä en oon kuullut Lähteenmäen kirjoista enemmän huonoa kuin hyvää. Kirja oli positiivinen yllätys, ja osaan kirjan kohdista samaistuin. Loppu ehkä vähän lässähti, muuten pidin kirjasta.

[Njalla · Rating 2 out of 5]

Kaksi tähteä. Liikaa sellaista omituista, joka vaan tökki. Joskus joku kirja on hyvällä tavalla rasittava. Hahmot on niin pönttöjä, että tekee mieli sukeltaa kirjaan ja vähän ravistella järkeä hahmoihin. Tässä kirjassa vain turhautti. Hahmot on jotenkin epäuskottavia ja tavallaan latteita.
Tuntuu aika kuluneelta jutulta käyttää päähenkilönä nuorta, joka on just jonkun vanhan suomipunkin melkein-asiantuntija ja joka on jotenkin äärettömän erikoinen ja jotenkin. Äh. En lämmennyt.

Nutcasessa on aineksia vaikka mihin, mutta jotenkin mihinkään ei ole oikein osattu tarttua. Tai ehkä ongelma on juuri siinä, että aineksia oli liikaakin. Veljen poismuutto, pakollinen itsenäistyminen, elämän mullistuminen, yksinäisyys, vanhempien väliset ongelmat, läheisen kuolema, jatkuva huoli läheisestä... Jotenkin liikaa aineksia. Ehkä tähän pätee sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa". Jos olisi valittu vain muutama aines ja käytetty niitä, kirja olisi voinut olla maistuvampi.

Irtopisteitä loppuratkaisusta ja blogin käytöstä. Kirjaan siis kuuluu blogi, jota voi lukea verkossa aivan kuten Saimi lukee sitä kirjassa. Itse luin kirjaa tietokoneen ääressä ja etsin kirjassa mainitut blogimerkinnät koneelta. Hauska veto, tykkäsin todella!

[lottareadsbooks · Rating 2 out of 5]

2,5 tähteä.

Hei jee, vihdoin yksi kirja luettu loppuun! Eihän siihen mennyt kuin yli kuukausi. Kokoan ajatukset kyseisestä kirjasta blogiin lähipäivinä. Näin kolmelta yöllä ei oikein lähde ajatus luistamaan.

[Joonas Riekkola · Rating 4 out of 5]

Kun Saimin veli lähtee toiselle paikkakunnalle, muuttuu tytön maailma tyhjäksi ja ilottomaksi, eikä sosiaalista aukkoa ole helppo täyttää. Kirja onnistuu hyvin kuvatessaan Saimin ulkopuolisuutta ja sisällön kaipuuta. Sitä miten pieni asia saattaa muuttaa koko sosiaalisen piirin kurssia. Suoritus ei ole tyylipuhdas, sillä välillä sorrutaan toistamaan samoja asioita, vaikka ne ovat tulleet lukijalle moneen kertaan selväksi. Jos kokee ensimmäistä lukua lukiessa, että rakkaasta veljestä toitotetaan liikaa, kannattaa silti taistella eteenpäin. Kirja paranee.

En ymmärtänyt minkä vuoksi Lähteenmäki näkee niin paljon vaivaa, jotta ei joutuisi nimeämään kaupunkia johon Juho lähtee opiskelemaan. Kuitenkin suomalaisia paikkoja mainitaan nimeltä muissa yhteyksissä. Ärsyttävää on myös Lähteenmäen tapa käyttää 'Saimia' ja 'häntä' siinä määrin epäloogisesti, että välillä täytyy miettiä kenestä nyt puhutaan. Kirja olisi ehkä kannattanut kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa, sen verran tiiviisti päähenkilön aivoituksia naarataan.

Takakannen perusteella kirjasta ei kannata tehdä johtopäätöksiä. Markkinoinnin ihmiset ovat taas kääntäneet nupit kaakkoon. Nutcasea hehkutetaan tarinaksi toden ja harhan rajamailta, mitä se ei ole. Eikä siinä olla niin pahassa blogi-koukussa kuin voisi takakannen perusteella kuvitella. Jos haluaa kirjan, jossa oikeasti liikutaan toden ja harhan välimaastossa ja arvotaan ihmisten henkilöllisyyksiä, kannattaa lukea Johanna Sinisalon Lasisilmä.

Toisaalta, jos haluaa lukea hyvän kirjan yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden vaikeudesta, Nutcase on kelvollinen valinta. Joskin herää kysymys, olisiko kirja ollut parempi jos siitä olisi unohdettu blogin kirjoittajan henkilöllisyyden ympärillä pyörivä mysteeri. Näin olisi saatu lisää tilaa Saimin elämän suurelle muutokselle. Vaikka mysteeri sinänsä on hyvin kirjoitettu, lukija arvaa henkilöllisyyden paljon ennen päähenkilöä ja lukeminen menee turhaksi odotteluksi. Pidin Saimin kamppailusta oman elämänsä uudelleen järjestämisen kanssa ja olisin lukenut mielelläni siitä lisää.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Kakspuol.

Ensiksikin: Loistava kansikuva!

Toiseksi: Hienoja elementtejä. Sisarusten läheinen suhde, maaseutu, ja toisen itsenäistyminen asetellaan alussa kiinnostavasti lukijan eteen lähtökohdaksi. Veljen opiskelupaikka kaupungissa rikkoo Saimin nykyhetken, mutta samalla avaa hänen oman tulevaisuutensa vain ysiluokan kituuttamisen jälkeen. Juho ja Saimi ovat jo aikaa sitten päättäneet, että he eivät jää lapsuuskotiinsa, vaan lähtevät suurempaan maailmaan.

Kun veli ei enää saavukaan joka viikonloppu kotiin, ei kutsukaan Saimia kaupunkiin luokseen ja menee vielä ihastumaan uuteen koulukaveriinsa, alkaa Saimi seurata erästä blogia saadakseen tietää lisää veljensä todellisesta elämästä. Bloginpitäjällä kun tuntuu olevan paljonkin yhteyksiä Juhon elinpiiriin.

Vähitellen tiivistyvä uhkan tuntu ei oikein välity lukijalle, joka todennäköisesti arvaa paljastukset liian aikaisin. Saimin suru muuttuu vähitellen ärsyttäväksi vikinäksi, ja epäilykset - joille sinänsä on perustelut - paranoidiseksi harhailuksi. Loppu meneekin sitten pähkinöiksi.

En tiedä, ovatko opettaja-äidin blogi- ja muut kokemukset nuorten mielestä kiusaannuttavia vai hauskoja, mutta itse luin niitä hymyillen empaattisesti.

[Jonna · Rating 3 out of 5]

Otin lukuun kannen perusteella, mutta petyin. Takateksti antoi ymmärtää kyseessä olevan toisenlaisen stoorin, mutta ei ollutkaan. Peruskirja, menevä ja hyvä mutta lattea.

[Vuokko · Rating 2 out of 5]

2,5 tähden kirja.

Odotukseni olivat takakansitekstistä johtuen korkeammalla. Kirjan alkupuoliskolla kuitenkin lähes jätin luku-urakan sikseen, koska kirja tuntui vain junnaavan paikoillaan. Annoin kuitenkin kirjalle mahdollisuuden ja tulihan se luetuksi, vaikka juoni olikin melko ennalta-arvattava. Eemeli esiteltiin niin sopivaan saumaan Sumun kanssa, että arvaukseni meni täysin oikeaan.

Miljööstä pidin kovasti ja olisinkin toivonut enemmän sen kuvailua. Juhon opiskelukaupungin nimen pakonomainen salailu vaan hieman häiritsi. Saimin kaverit hahmoina oli myös kuvattu mielenkiintoisiksi, ja heistä olisin halunnut tietää enemmänkin.

Kirjailija olisi osannut varmaankin kirjoittaa paremmin kirjan, joka olisi sijoittunut 80-90-luvulle. Kirjan nuorisokieli oli pakoittain hyvin epäuskottavaa ja ainakin itse päähenkilön ikäisenä olisin mieluusti tarttunut kirjaan, jossa olisi kerrottu kirjailijan omiin nuoruusvuosiin sijoittuvaa tarinaa.

[Linnea · Rating 2 out of 5]

Kirja ei oikein ollut makuuni. Juonenkäänteet olivat mielestäni todella ennalta-arvattavia, eikä mielenkiinto meinannut pysyä yllä. Tapahtumia/sivujuonia oli vähän liikakiin ja esimerkiksi Teron ja Saimin äidin kuvio jäi auki. Olisin kaivannut edes jonkinlaista selitystä siihen. Positiivista oli se, että kirjassa oli sopivasti pieniä yksityiskohtia

[Lotta Zitting · Rating 5 out of 5]

I love this book <3

[Petra · Rating 3 out of 5]

195 sivua luettavaa tekstiä, ei noussut erityisemmin mieleen mitää moitittavaa tai erityisesti kehuttavaa.

[Tinssu · Rating 3 out of 5]

Luettu e-kirjana.

[Arska-täti · Rating 3 out of 5]

Saimi ja Juho, erottamattomat sisarukset, paitsi että nyt Juho muuttaa kaupunkiin, ja Saimi jää tyhjän päälle. Miten Saimi oppii elämään ilman isoveljeään?

Saimin tapa roikkua kiinni isoveljessään ärsytti minua kovasti. Onneksi kirjan loppupuolella tapahtuu asioita, jotka pitävät mielenkiintoa yllä.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Minä pidin tästä kirjasta todella. Kirjan kaunis ja soljuva teksti on pohdiskelevaa, herkkää ja erittäin mukaansatempaavaa. Päähenkilö, 15-vuotias Saimi, on sympaattinen tyttö, joka kipuilee veljensä kaupunkiin muuton jälkeen ja yrittää löytää omaa itseään uudessa tilanteessa. Taustalla kytee myös suru rakkaan tädin kuolemasta. Saimi asuu maalla, tarkkailee ympäröivää maisemaa ja valokuvaa mielellään kaikkea.

Saimi yrittää luoda uusia ystävyyssuhteita ja saa huomata, että tyttöjen kanssa hengailu on ihan erilaista kuin poikien. Hän surukseen saa nähdä, miten hetki hetkeltä kaupunkielämä muuttaa veljeä, kauemmaksi hänestä. Saimi joutuu todistamaan vanhempiensa tulehtuneita välejä ja hänen mielikuvituksensa alkaa laukata hänen keksiessään syitä tälle.

Saimi löytää outoa yhteenkuuluvuutta Leluni on pakattu -blogin kirjoittajan, Sumun kanssa, ja alkaa seurata ja kommentoida tämän surumielisiä postauksia. Samalla hän ikävöi veljeään Juhoa ja on kiukkuinen siitä, että tämä ei huomio enää häntä samalla tavalla. Saimi ei enää olekaan yksi jätkä Juhon kaveriporukassa, vaan hänet jätetään saunan ulkopuolelle (tarkennuksena tähän, että heillä oli tapana saunoa uima-asut päällä porukalla.) On hirveän helppo samaistua Saimin kurjuuteen, kun sisarusten välinen symbioosi on alkaa säröillä.


Saimi on joutunut koko elämänsä olemaan huolissaan veljensä puolesta, jolla on vakavia ruoka-aineallergoita. Hänen on edelleen hankala päästää tuosta huolesta irti. Lisäksi hänen täytyy hyväksyä mukaan kuvioihin veljensä ensimmäinen tyttöystävä, joka kuitenkin onneksi osoittautuu mukavaksi tytöksi.

Tarina alkaa muuttua jännittäväksi, sillä Sumu ja hänen blogissaan kommentoiva Sora tuntuvat tietävän Saimista asioita. Minua alkoi ihan kihelmöidä, kun pähkäilin, keitä kirjoittajat ovat. Vaikka melko nopeaa päättelin oikein Leluni on pakattu -blogin kirjoittajan, jännitin silti melkoisesti loppua kohti, miten tarina tulee päättymään.

Nutcase käsittelee kuin vaivihkaa monia tärkeitä, nuoren maailmaa havahduttavia asioita: somen epäluotettavuutta, perättömien juorujen vahingollisuutta, sisarusten erilleen kasvamisen tuskaa, riittämättömyyden tunnetta vanhempien riitojen keskellä, läheisen menettämistä, masennusta. Silti tästä kirjasta jäi minulle hyvä mieli, sellainen, että Saimi tulee pärjäämään kaiken keskellä.


Pidän kovasti siitä, että blogimaailma on mukana kirjassa. Saimin äiti on äidinkielenopettaja ja kirjoittaa omaa kirjablogia, ja minua huvitti kovasti lukea, miten Saimi kokee äitinsä bloggaamisen. Kirjassa käsitellään myös taitavasti sitä, miten blogia seuratessa voi kiintyä sen kirjoittajaan, miten hankalaa on kommentoida muiden postauksia ja miten voikaan ilahtua, kun saa vastauksen kommenttiinsa.

[Mana · Rating 3 out of 5]

No ei huono. Vähän latisti lukuintoa se että tajusin heti alussa kupletin juonen ja lukeminen meni odotellessa että koska päähenkilöllä (Saimi) lamppu syttyy.
Koko kuviota en täysin arvannut joten vähän pisteitä siitä. Kirja oli hyvin kirjoitettu vaikka välillä olisi sitä oikolukua kaivattu. Saimi oli myös kummallisen takertunut veljeensä, en pystynyt samaistumaan tunteisiin vaikka sisaruksia minulla onkin.
Kirjan nimi ei myöskään tuntunut liittyvän mitenkään mihinkään.
Se että kirjassa esiintyvä blogi on oikeasti olemassa on ihan kiva idea mutta ei oikein toimi. Jos blogia käy vilkaisemassa aina silloin kun se kirjassa esiintyy, täytyy skipata ohi uudemmat postaukset jotta välttyy juonispoilereilta. Kiva idea mutta hankala toteutus.

EDIT: tajusin että kirjan nimi PÄHKINÄKEISSI liittyy Juhon pähkinäallergiaan, go me.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Mä nyt olin vähän hukassa tämän kirjan kanssa. Mikä oli pointti? Tarina oli kyllä ihan hyvä, kirjoitettu kivasti, oli kivaa lukea, mutta ei tämä nyt oikein toiminut. Mutta en nyt sitäkään osaa sanoa, miksei. Tavallaan tarina kyllä kosketti, koska itselläni on ollut hyvin tiivis suhde veljeen ja aikoinaan veljen muutto pois kotoa oli kriisi. Mutta silti. Tämä on sellainen ihan kiva kirja, josta ei myöhemmin sitten oikein muista, oliko edes lukenut. Hyvä kansi, hyvä fontti. Mutta. Jotain puuttui.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Hyvä nuortenkirja nettimaailmasta ja blogeista. Saimi jää syksyllä yksin vanhempiensa kanssa kun hyvin läheinen veli lähtee maailmalle opiskelemaan. Saimi jää yksin ja hänellä on vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Hän uppoutuu blogien maailmaan ja törmää erääseen joka jotenkin liippaa läheltä, mutta hän ei oikein saa kiinni että miten. Veli tuntuu kaukaisemmalta kuin ennen, mikään ei ole enää samoin ja uusia kavereita on vaikea löytää. Blogin virtuaalimaailma ja oikea maailma kohtaavat yllättävällä tavalla.

[mitskifan · Rating 1 out of 5]

Luin takakannen ja ajattelin, että ehkä tää on ihan hyvä kirja,mutta ei ei ei.
Tää kirja oli koko ajan samassa paikassa eikä mitään tapahtunut ennen kuin vasta viimeisillä 17 sivulla.
Mä en osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä mä en vaan tykännyt päähenkilöstä
Olen iloinen, että tämä painajainen on ohi

[Suvi · Rating 2 out of 5]

Ei minun makuuni.