Puolalainen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin, Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn. Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Viktor matkustaa Berliiniin puoluekokoukseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Viktor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?
Emma Puikkonen on syntynyt marraskuussa 1974. Pienenä hän muutti paljon, Hämeenlinnasta Forssan kautta Vaasaan, Kirkkonummelle ja lopulta Helsinkiin. Muuttamisesta ja matkustamisesta tuli tapa, ja useimmiten Puikkosella on repussa hammasharja sekä yöpaita, varmuuden varalta.
Puikkonen aloitteli yliopisto-opintoja Helsingissä. Paikoillaan asuminen alkoi kuitenkin pelottaa, ja hän käynnisti elämänsä toisen muuttosarjan, päätyen Prahan, Delhin ja Oriveden kautta vanhaan kaupunkiin Aurajoen rannalle. Turussa Puikkonen opiskeli teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Omituista kyllä, Turku ja Aurajoki muuttivat sieluun ja Puikkonen hankki kissan ja puutalokodin.
Puikkonen valmistui vuonna 2000 ja perusti samanhenkisten kanssa TEHDAS Teatterin, Manillan kulttuuritehdaskiinteistössä toimivan ammattiteatteritilan. Hän on perustajajäsen myös esittävän taiteen ihOlla-ryhmässä, joka toteuttaa teatteri- ja esitystaidetta sekä taideklubeja ja performansseja niin Tehtaalle kuin muualle Turkuun. Kirjoittamisen ja esitystaiteen tekemisen lisäksi Puikkonen opettaa työkseen sanataidetta ja teatteria.
Puikkonen työskenteli 2000-luvulla Varsinais-Suomen läänin kirjallisuuden ja teatterin läänintaiteilijana.
Sanoin jo 30 sivun jälkeen ja sanon edelleen: vau.
Emma Puikkosen kehuttu ja Finlandia-palkintoehdokkaaksi päässyt Eurooppalaiset unet on hieno, todella hieno, episodiromaani siitä mitä on ollut, miten asiat olisivat voineet olla ja miten asiat voivat tulla olemaan. Fiksu, kantaaottava, koskettava ja niin kiinnostava.
Kokonaisarvioni (1-5) on 5- Miinus siitä, että loppua kohden ihan samaa "vau"-efektiä ei tahtonut tulla kuin alussa. Yksi episodi tuntui hitusen irralliselta ja ylimääräiseltä, vaikka täysin perustellusti se on mukana kokonaisuudessa. Tuntui siltä, että kirja piti koko ajan todella tiukasti otteessaan ja tarjosi paljon ajateltavaa. Mutta sitten oli yksi kohta, kun ote höltysi sen verran, että sen pienen eron tunsi ja lukijana hätäännyin, että mitä nyt.
Kokonaisuus kuitenkin äärettömän hyvä. Lukekaa tämä.
Tämä meni niiden kirjojen osastoon, joita soisin kaikkien lukevan. Karu mutta toivoa antava romaani Euroopasta, ihmisistä, siit kuinka vaikutamme toinen toisiimme, kirjoitamme historiaa jokaisella valinnallamme. taidolla kirjoitettu, tärkeä.
Tämä oli hieno. Jokaisen kehun, ennakko-odotuksen ja hehkutuksen arvoinen. Hetkellisesti loppupuolella, puolen välin jälkeen jo luulin ettei ehkä olisikaan, mutta loppu nivoi koko tarinan niin hienosti mukaansa, että muutaman hieman irralliselta tuntuvan episodinkin jätti mielellään huomiotta.
This kind of didn't really work for me. It's clearly well written and all, but there were too many stories and I feel like the connections felt a bit flimsy. Just wasn't my book, which is a shame since I really wanted to like it.
Samaan aikaan sekä maaginen että niin todenmakuinen, ettei toista samanlaista (ainakaan kotimaista!) kirjaa tule mieleen. Kokonaisuus on hengästyttävä, ja ehkä juuri siksi nautin tästä vain luvun tai pari päivässä, vaikka helposti olisi voinut lukea yhdeltä istumaltakin. Todella vahva teos.
3,5-4 tähteä.. Pitää hetki pohtia ja sulatella mitä tuli just luettua. Kirja vetää tämän lukijan kyllä sanattomaksi. Hyvin ajankohtainen ja mielenkiintoinen teos joka on kirjoitettu taidolla. Jokaista yksityiskohtaa mietitty. Melkeinpä unohdin tätä lukiessa, että luen kotimaista kaunoa! Vau!
Ahmaisin Eurooppalaiset unet alle vuorokaudessa. Olkoonkin, että kirja on verrattain lyhyt, alle 200 sivua, se oli myös uskomattoman mukaansatempaava ja vangitseva. Jokainen luku houkutteli mukaansa niin, että valvoin puoli yötä "vielä pari sivua"-mentaliteetilla. Episodimainen, jopa novellimainen rakenne tuntui raikkaalta ja oli hauska arvuutella, miten nämä uudet esitellyt hahmot nivoutuisivat yhteen aiempien tapahtumien kanssa. Pidin Puikkosen tavasta jättää tarinat osittain auki ja lukijan tulkittavaksi, mutta ei raivostuttavan epämääräisiksi. Tämä on ehdottomasti kirja, josta pitäisi saada puhua lukupiirissä tai vähintäänkin purkaa tuntojaan kaverin kanssa. Teos myös pisti miettimään politiikkaa ja maailman tilannetta olematta kuitenkaan paasaava tai osoitteleva. Suosittelen!
Alle pariin sataan sivuun on tiivistetty sekä ihon alle hiipiviä ihmiskohtaloita että yhden maanosan käännekohtia ja jännitteitä. Hieno episodiromaani.
Lähihistorian ihmiskohtaloita valtavan moninaisessa Euroopassa, jossa mikään ei ole irrallista, vaikka siltä vaikuttaisikin ensin. Oli iltalukemiseksi minulle paikoin liian kiihdyttävää muutamine väkivaltakuvauksineen, mutta kokonaisuutena varsin painokas kirja. Viimeinen kertomus script writer Immin pakoreitista kokosi hienosti yhteen muiden kertomusten hahmojen valintojen merkityksen. Silti minulle jäi vähän epäselväksi, mitä hän pyrki saamaan aikaan.
Kirjan myötä tajusin sen, että myös painajaiset kuuluvat unien määritelmän alle. Alettuani lukemaan kirjaa luin sen lähes yhdeltä istumalta. Maaginen realismi laikuttaa tätä kirjaa, jossa henkilöiden kohtalot ja aikajanat risteävät monin eri tavoin. Puikkosen Eurooppa näyttäytyy riitaisana, sisäänpäinlämpeävänä maanosana, joka se varmasti onkin. Tarinoiden painottuminen Itä-Eurooppaan oli positiivisella tavalla mielenkiintoinen valinta, ja mieleenpainuvimmat tarinat ja hahmot löytyivätkin juuri näistä osista - siinä valossa lopun henkilökaarti oli erikoinen. Tämä kuitenkin antoi mietittävää vielä pitkäksi aikaa.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä, mutta ei ollut vain minun tyyliseni - loppu jäi selailuksi. Vahva aloitus, aito kirjoitustyyli ja mielenkiintoinen aloitus. Just not my cup of tea.
Hienosti kirjoitettuja kertomuksia ihmisistä, heidän kohtaloistaan ja valinnoistaan ja siitä kuinka kaikki sitoutuu yhteen, olemme vastuussa valinnoistamme ja toisista ihmisistä. Olen parin viikon sisällä lukenut samasta aiheesta niin hyviä kirjoja, että tämä ei yltänyt ihan neljään tähteen. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Haimme linkkejä tarina toiseen, mutta aina emme loogisesti osanneet linkittää. Kirjan kuvaukset hetkistä olivat hienosti kirjoitettuja, aikaansa hyvin taustoitettuja, tunnistettavia. Lopun futuristinen kuvitelma oli mielenkiintoinen, mutta pelottava, tällä hetkellä etenkin, kun valeuutisista tviittaillaan maailman johtavienkin tileillä. Voimmeko tosiaan muovata maailman tapahtumat vain itsellemme sopiviksi? Kirjan tarinat alkavat 1980, kun Puolan Solidaarisuus-liike nosti päätään. Johannes on kirjan läpi vievä henkilövoima. Hänen näkynsä ja unensa kuljettavat tarinat mättäältä toiselle. Kirjaa lukiessa muistui Euroopan liikehdintä mieleen, moni varsin lähihistoriassa. Berliinin muurinkaan murtumisesta ei kulunut vielä 30 vuotta. Silti varmaankin vielä jossain päin Saksanmaata elää itäinen-läntinen-akseli. Tämänkin kirjan kohdalla keskustelimme siitä, kuinka nykyromaanit ovat hyvin taustoitettuja, kirjailijat tietorikkaita, mutta monesti tarina itsessään hiukan huuhtoutuu tiedon alle, tunteet eivät aina välity. Kauniisti kirjoitettu, kuten nykyisin osataan. Koska henkilöt kuitenkin oli kirjoitettu tuttuun lähihistoriaan, tarina isontui. Näennäisesti toisistaan irralliset tarinat nivoituivat lopussa viiltävään uutistoimituksen kuvaukseen. Mitä mielikuvia kaikesta jää, paljonko tulkintaa tarvitaan, onko edes mahdollista välittää tietoja objektiivisesti? Kuinka lähellä nykyuutisten toimittaminen/ tuottaminen Pulkkisen tulevaisuuskuvaa jo on? Kirjaa voi suositella helppolukuisena, mutta ajatuksia herättävänä Euroopan lähihistoriasta pitäville.
Tuntuu, että kolme tähteä ei olisi tälle kirjalle tarpeeksi, mutta toisaalta se ei ole ihan neljänkään tähden arvoinen. Mahdollisesti arvio nousisi, jos tämän lukisi hitaammin ja antaen sille enemmän aikaa muhia.
Jos kirjailija olisi valinnut toisin dialogin kanssa, olisi tämä ehkä jo pelkästään sillä keikahtanut neljän puolelle. Mua hiertää todella paljon puhekieliseksi kirjoitettu dialogi kaunokirjallisuudessa. Se ei juuri koskaan ole uskottavaa.
Tämä kirja ei ollut yhtään sitä mitä siltä odotin. Eniten pitäisin ehkä kokoelmana erittäin löyhästi toisiinsa sidottuja novelleja Euroopan lähihistoriasta ja siitä millaisia ihmiskohtaloita se on muovannut tai saattaisi muovata.
Dialogia lukuunottamatta kirjoitus oli soljuvaa ja helppolukuista, mutta ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta. Osa hahmoista oli toisiaan parempia, samoin osa kertomuksista vakuuttavampia.
Päällimmäiseksi tämän luettuani jäi mieleen ajatus siitä, kuinka vähän ajatuksia tulee uhranneeksi sille mitä Eurooppa (ja koko maailma) on käynyt läpi viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Ja kuinka irrallaan siitä kaikesta oma sukupolvi ja kaikki minua myöhemmin syntyneet on.
Pidin myös kirjassa välillä pilkahdelleesta maagisen realismin tunnusta.
Taidan sittenkin kallistua lähemmäs neljää kuin kolmea tähteä, unohtakaa mitä alussa sanoin.
Somaliasta Ruotsiin tullut pakolaisnainen, unkarilainen poliitikko, halvaantunut perheenisä, hollantilainen hittilaulaja, albanialaiset veljekset, tsekkiläinen rekkakuski, nuoret reppureissaajat, Berliinin muurin eri puolelle jääneet äiti ja tytär, lakkoilevat puolalaiset duunarit. Näiden tavallisten ihmisten kautta eletään ja koetaan Euroopan lähihistorian käännekohtia.
Eurooppalaiset unet käsittelee tosi raskaita ja synkkiä aiheita - raiskauksia, väkivaltaa, rasismia, sotaa, joukkomurhaa - mutta ei missään nimessä ole raskas tai synkkä kirja. Surullinen ja koskettava, kyllä, mutta myös hauska, eikä lohduton tai vailla toivoa. Toinen kantava teema väkivallan ohella on liikkuminen. Liikutaan sujuvasti Berliinissä ja Balkanilla, läpi valtioiden rajojen, maasta toiseen sotaa pakoon, paremman elämän toivossa, kotiin.
Tarinat linkittyvät, limittyvät ja sekoittuvat sujuvasti toisiinsa. Yhden tarinan päähenkilö vilahtaa sivuosassa toisessa ja niin edelleen. Samojen henkilöiden bongaaminen eri tarinoista nivoo kokonaisuutta näppärästi yhteen.
Viimeinen tarina sijoittuu muutaman vuoden päähän tulevaisuuteen ja lyö loputkin palaset paikoilleen. Tässä on tosi vekkulisti leikitelty ajatuksella siitä, mitä jos voisikin muuttaa historian suuntaa. Voisiko kamalat tapahtumat estää? Ketkä on mukana?
Väkivallasta lukeminen on aina ahdistavaa. Tämän kirjan kaikki episodit käsittelevät väkivaltaa jollain tavalla, mutta oikeastaan aika etäännytetysti. Tai niin minä sen koin. Ehkä etääntyneisyys oli syy, miksi pystyin lukemaan kirjan - ei pelkästään ahdistumatta vaan myös kerronnasta nauttien. Joku toinen voisi ehkä ajatella että käsittelytapa on pliisu. Väkivallan lisäksi kaikissa tarinoissa käsiteltiin maahan- tai maastamuuttoa sekä yliluonnollisia kokemuksia. Yhteiset teemat kurovat erilliset kertomukset kokonaisuudeksi.
Kirjassa käsiteltiin lähihistorian tapahtumia, ja niihin liittyi joitain omiakin muisti- ja mielikuvia, mikä varmaankin oli myös kiinnostusta ylläpitävä asia. Pidin erityisesti siitä, miten henkilöt on kirjoitettu. Ne vastenmielisimmätkin, kuten unkarilainen raiskaaja, olivat jollain tasolla samastuttavia (mikä on hitusen häiritsevä ajatus). Pidin myös siitä, kuinka eri tarinoiden keskeisimmät henkilöhahmot muuttuivat toisten tarinoiden sivuhenkilöiksi. Se tuo myös osaltaan yhtenäisyyttä kirjaan.
Luettuani kirjan loppuun minulle tuli olo, että olin lukenut jotenkin hutiloiden tai pinnallisesti. Jäi fiilis, että tasoja ja merkityksiä löytyisi paneutuneemmalla lukemisella enemmän. Siksi luen tämän todennäköisesti joskus uudelleen.
Huh huh. Olipahan teos. Kun aloin lukea tätä, ajattelin että tässä on kivoja pieniä tarinoita Euroopasta, mutta kuinka väärässä sitä voi ihminen ollakaan. Tai no, olihan siinä pieniä - ja aika paljon suurempiakin - tarinoita Euroopasta, mutta siinä oli myös niin paljon muuta. Pidin todella paljon siitä kuinka jokainen episodi linkittyi tavalla tai toisella aiempaan välähdykseen, joskus selvemmin ja joskus vähemmän selvästi. Hieno tapa kerrata Euroopan lähihistoriaa ja nykyisyyttä, ja tuoda mukaan yliluonnollisia tai selittämättömiä elementtejä ja saada kaikki toimimaan saumattomasti. Harvemmin tulee luettua jotain, joka olisi näin nappisuoritus. Uskon, että tämän kirjan tarinoita mietin vielä pitkän ajan päästä.
Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet osana lukupiiriä, jota pidämme kirjallisuudenopiskelijakavereideni kanssa.
Yksimielisesti olimme sitä mieltä, että tämä vuonna 2016 julkaistu episodiromaani on paitsi edelleen hyvin ajankohtainen, myös mykistävän hieno teos. Puikkonen kuljettaa henkilöitään ympäri eurooppaa ja saattaa heidät yllättävissä tilanteissa yhteen. Moni asia olisi voinut mennä toisin kuin se lopulta meni. Joskus on hyvin pienestä kiinni, mihin suuntaan ihmisen elämä ohjautuu ja miten historian eri käänteet vaikuttavat myös yksilötasolla ja saavat valtavia seurauksia. Omaan makuuni tämän kirjan tematiikan ja rakenteen välinen liitto lähenee täydellisyyttä. On vaikea uskoa, että 180 sivuun mahtuu niin paljon ilman että kirjassa on tungoksen tuntua.
Eurooppalaiset unet oli hyvin erikoinen kirja. Tuntui etten missään vaiheessa tajunnut mitä tässä tapahtui ennen kuin ehkä just ja just ihan lopussa vähän. Tarina oli silti menevä ja siihen oli helppo antaa itsensä imeytyä mukaan. Jäi semmoinen olo, että tämä pitäisi lukea uudestaan joskus tulevaisuudessa, ja ehkä ennemmin kirja kirjana, kuin äänikirjana. Äänikirja vei tästä ehkä vähän hohtoa pois, juuri sen takia että kerta kaikkiaan pääsi vähän tippumaan kärryiltä.
Kirjan teemat olivat ajoittain hyvinkin ajankohtaisia, ja myös tavallaan aika kipeitäkin. Tuntui, että koko ajan mentiin vähän niinkuin todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ei missään nimessä ole huono kirja. Tarinat säväyttävät ja koskettavat ja tuovat näkökulmaa eurooppalaiseen identiteettiin ja siihen, miten moninainen tämä maanosa onkaan.
Episodiromaanin muoto tuntuu kuitenkin ajoittain hankalalle lukea. Huomasin useampaan otteen selaavani kirjaa taaksepäin muistaakseni, mikä olikaan minkäkin hahmon nimi ja millä tavalla kukin linkittyi toisiinsa.
Hieno kirja, joka olisi saanut täydet viisi tähteä ilman eurooppalaisia unia. Absurdien liittymäpintojen lisääminen tarinankerrontaan oli täysin turhaa. Kohtalot olisi voinut nivoa toisiinsa konkreettisemmin ja uskottavammin. Upea luku-, joskin minun tapauksessani, kuuntelu-kokemus siitä huolimatta.
Eurooppalaiset unet jäi vaivaamaan, tosin hyvällä tavalla. Luin tätä vähän pätkissä ja ihan kuin en olisi tavoittanut kaikkea mitä Emma Puikkonen yritti kertoa, pitänee lukea uudestaan jossakin vaiheessa. Tiiviiseen pakettiin on pakattu todella paljon asiaa.
"Jos jokin alkaa, niin se voi lähteä mihin suuntaan tahansa. Ei sitä kukaan hallitse."
Vahva alku. Hieman epätasaisuutta, ja joissakin irrallisen oloisissa pätkissä mieli lähti harhailemaan. Kokonaisuutena kuitenkin oikein mainio, punnittu, herätti ajatuksia. Lukusuositus. 4+.
Tykkäsin tästä tosi paljon. Siitä miten tarinat kietoutuivat toisiinsa ollen kuitenkin hyvin itsenäisiä. Siitä miten ihmisiä kuvattiin ja miten isoja tapahtumia kuvattiin pienten asioiden kautta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.